Nukkekotikerhoilua

Ensimmäinen kevät nukkekotikerhossa on takana ja nyt olen kesälomalla, ihan oman onneni nojassa näpertelyjen suhteen. Olen käynyt neulontakerhoissa usean vuoden ajan Tanskassa, Suomessa ja Australiassa, mutta ohjatussa kerhossa käyminen on uutta. Se on hauskaa ja innostavaa. Saan viettää aikaa kaksi kertaa kuussa ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät tätä uusinta obsessiotani. On aivan normaalia miettiä millaisiin osiin roskiin meneviä juttuja voisi purkaa (vaikka kuulakärkikynän) ja mitä siitä voisi rakentaa nukkekotia ajatellen.

Kerhon vetäjällä on runsaat materiaalivarastot ja paljon ideoita. Joka kerta kerhossa pääsee tutustumaan uuteen teemaan. Mineilyssä tarvitaan loppujen lopuksi paljon erilaisia kädentaitoja, kuten puutyöt, sähkötyöt, tapetointi, muovailu, huovutus, kierrätysmateriaalien hyödyntäminen ja ties mitä muuta. Vain mielikuvitus on rajana ja onneksi Pinterest auttaa siinä missä oma pää lyö tyhjää.

Kerho on tuonut itsensä ylittämisen kokemuksia. Olen tehnyt asioita ja kokeillut tekniikoita, joita en olisi ilman tätä kerhoa ryhtynyt väsäämään. Kevätlukukaudella syntyi leivonnaisia, huovutettuja eläimiä, lamppuja, huonekasveja sekä ensimmäinen itse tehty nukke. Moni asia ei loppujen lopuksi olekaan niin vaikea, mutta minihommiin tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Pitää oppia ne pienet kikat, näpertää ja tehdä riittävän monta toistoa.


FB:ssä: Nukkekotikerho Pukinmäki

Pääsiäispuuhia

Meillä on puuhasteltu paljon pääsiäisen parissa mutta kamera ei ole kulkenut kovin ahkerasti mukana. Postitin pääsiäiskortitkin tänään mutta unohdin ikuistaa ne! Tällä hetkellä tulee puuhasteltua niin paljon, että aika ei enää riitä blogin kirjoittamiseen! 

Olen tehnyt kaksi pääsiäis- tai ainakin kevätteemaista kranssia. Ne ovat molemmat runsaudensarvia, joissa on kransseja varten hankittujen luonnonmateriaalien lisäksi mansetin osia sekä muita kaapeista löytyneitä materiaaleja. Palmusunnuntaina lapset kävivät virpomassa muutaman vuoden tauon jälkeen ja minä pääsin auttamaan vitsojen askartelussa. 

Olen innostunut huovutuksesta monen vuoden tauon jälkeen ja tein pääsiäismunia sekä noitia kierrätyskeskuksesta ostetusta huovutusvillasta. Lisäksi tein pieniä pääsiäiskoreja tai oikeastaan niiden on tarkoitus olla korihattuja, joihin pupu on muuttanut pääsiäisrekvisiitan kanssa. Hatun korkeus on noin 2 cm. Mittasuhteet eivät oikein tässä valokuvassa tule esille oikealla tavalla.

21. luukku: Ajatus jo uudellevuodelle

Viime vuonna laitoin levottamat lapseni askartelupuuhiin, kun piti taas keksiä jotakin viihdykettä lomalaisille. Vuosi 2016 piti toivottaa tervetulleeksi ja pyysin pieniä apulaisia koristelemaan numerokyltit. Lapset olivat tästä innoissaan. He maalasivat akryylimaaleilla ja koristelivat numerot vielä glitterillä sekä paljetein. Tästä tuli ylevää säihkettä vuodenvaihteeseen. Olihan se rannalla vietetty uusivuosi aikamoinen elämys verrattuna Suomen olosuhteisiin. 

Kylteistä tuli hienommat kuin mitä uskalsin odottaa ja voisin laittaa jälkikasvuni maalaushommiin uudemman kerran. Vaikka mahdollisesti olemme rannalla tänäkin vuonna, niin olosuhteet ovat hiemat koleammat. Paitsi eikö se kaamos jo kohta helpota, kun vaan tästä päivästä selviämme. Sitten kuljemme taas kohti valoisia aikoja. Kevätkylvötkin voisi aloittaa jo tammikuussa.

17. luukku: Joulupalloja paperisuikaleista

Näin tavaratalossa myynnissä olevia paperisuikalepalloja ja mieleeni muistui kotona odottava tarvikepakkaus. Setti on ostettu Panduro Hobbysta joskus kauan sitten. Tein seitsemän paperipalloa ja ripustin ne roikkumaan olohuoneen ikkunoiden eteen. Pallot ovat ihastuttavia ja helppoja tehdä itse. Näihin tarvitaan vain paperisuikaleita, metallilankaa ja helmiä.

Pidän tunnelmasta, jota pallot tuovat ja ne on myös hauska laittaa välillä pyörimään. On muuten mukava asua kodissa, jossa ikkunoista ei vedä, joten koristeet täytyy todella laittaa itse liikkeelle. Hankalinta on näiden säilyttäminen seuraavaa joulua varten. Tein näitä palloja viimeksi Tanskassa asuessamme ja silloin totesin, että palloja on melko mahdotonta kuljettaa ehjänä Suomeen.

Mikäli kaipaat ohjetta näiden tekoon, sellainen löytyy esimerkiksi täältä: homemade-paper-ball-ornaments

11. luukku: Karkkijoulukuusia

Karkkijoulukuuset ovat Hapsulin jouluklassikko teepussikranssien ohella. Molempia on hauska tehdä vuodesta toiseen. Tämä yksilö koristaa meidän omaa kotiamme, sen lajitoverit ovat päässeet jo ystävieni ja sukulaisteni kotiin.

Kuumaliimapistooli on kyllä mahtava keksintö. Sillä saa lähes kaiken tarvittavan kiinnitettyä helposti ja nopeasti. En tiedä miten olen edes pärjännyt ennen! Ihan ensimmäisten kuusien karkit minä taisin kiinnittä langalla tai siimalla. Se oli paljon hitaamapaa ja kuusi karisti helposti.

Tämä kuusi toivon mukaan kestää loppiaiseen asti. Sen jälkeen voimme hiljalleen hävittää sen parempiin suihin. 

5. luukku: Enkeleitä

Joulukoristeiden tekeminen on hauskaa. Tein lasten kanssa enkeleitä, joiden vartalot on tehty pienten juotavien jogurttien purkeista. Punaiset mekot syntyivät serveteistä decoupagelakan avulla. Siivet ovat silkkipaperia, hiukset lankaa ja mekon reunusta koristaa paljetti- tai pitsinauha. Jokaisen enkelin kädessä on vielä kulkunen.

Projekti oli äidin mielestä mukavampi kuin lapsista. Tämä oli liian ohjattua toimintaa arki-iltaan. Lapset olivat selkeästi noudattaneet ohjeita kiltisti jo koko päivän, niin illalla ei enää jaksanut. Lapsista olisi ollut kivempaa soveltaa omat versiot enkeleistä, mutta minä ohjeistin sitkeästi heitä viemään projektia eteenpäin minun visioni mukaan ja päädyinkin viimeistelemään enkelit yksin. Lapset piirsivät ensimmäiseksi tyypeille kasvot, niin he sentään jättivät kädenjälkensä jokaiseen enkeliin. 

Entiset kolmekymppiset

Tänä vuonna olen juhlinut kahden ystäväni nelikymppisiä. Se on kummallista, sillä eihän niistä kolmekymppisistäkään ole vielä kovin pitkä aika. Lahjojen täytyi tietenkin olla itse näperrettyjä ja jotakin päivänsankarille sopivaa.

Yhden porukan kanssa räätälöimme Monopolin synttärisankarin elämään sopivaksi. My Monopolyä voi pelata ilman tuunaustakin, mutta idea siinä on, että voi luoda omat kadunnimet sekä Yhteismaa- ja Sattuma-kortit. Sisäpiirin vitsejä sai upotettua peliin melko monta ja myös tekijöillä oli hauskaa. 

Toinen ystäväni sai 2008 vuoden Take That kalenterin päivitettynä versiona. Kalenteri tuli toimitettua noin 5 kuukautta syntymäpäivän jälkeen, mutta en ollut ehtinyt askarella sitä valmiiksi aikaisemmin. Luovaa prosessia ei parane hoputtaa. Kun kerran vuonna 2008 on saatu painettua todella laadukasta kuvamateriaalia sisältävä kalenteri, niin oli mukava saada se uudelleen kiertoon. Minun skräppää versio oli tietenkin alkuperäistäkin parempi.

Ovikranssin päivitys

Ulkovarastosta löytyi surullinen ovikranssi, joka kaipasi keväistä päivitystä. Apua löytyi Tigerin perhosista, vaaleanpunaisesta nauhasta sekä Rölli-yllätysmunasta saadusta keltaisesta pörriäisestä. Meidän ulko-ovemme on valmis kevääseen ja kesään, nyt saisi räntäsade jo hellittää.

Suomeen paluun jälkeen olen ihmetellyt, miten puhelimeni kamera toimii surkeasti. Mietin, onko vika uudessa puhelimessani, mutta ehkäpä sittenkin pitää syyttää valoitusolosuhteita. Harmaana päivänä ei saa kauniita kuvia. Ei auta muu kuin muistella lämmöllä Australian kuvaamisolosuhteita, jotka tekivät kuvaamisesta helppoa. Onneksi kuljemme valoisaa kesää kohti.

DIY pinjata

Pinjata on ollut lasteni puheissa usein ja pitkään. Täällä on myynnissä todella kivoja versioita, joita he ovat päässeet testaamaan kavereidensa synttäreillä. Menin lupaamaan tyttäreni synttäreille pinjatan, mutta sitten iski piheys sekä uteliaisuus samaan aikaan. Pakkohan sitä oli värkätä oma karkkia syöksevä pallero.

Homma ei ollut ihan yksinkertainen ja vielä edellisenä iltana mietin, pitääkö ennen juhlia vielä kipaista ostarille hakemaan kaupallinen versio. Googlailin pinjatan teko-ohjeita ja tein kuten ohjeissa kerrottiin. Päällystin ilmapallon sanomalehtisuikaleilla. Käytin liiman ja veden seosta paperin kiinnittämiseen. En halunnut liian vahvaa pinjataa, sillä toivoin, että se menisi helposti rikki. Olen kuullut tarinoita liian monen paperikerroksen pinjatoista, joita ei saa millään säpäleiksi.

Ensimmäisellä kerralla laitoin  kuitenkin liian ohuen kerroksen paperia. Kun puhkaisin ilmapallon, luomukseni menetti muotonsa. Joissain kohdin oli liian vähän paperia ja minulla oli käsissäni epämuodotunut sanomalehtimyttyrä. Puhalsin sitten uuden ilmapallon pinjatani sisään ja lisäsin pari kerrosta paperia heikkoihin kohtiin. Seuraavalla yrityksellä luomukseni pysyi pyöreänä.

Yritin kopioida kauppojen versioita ja laitoin pinjataani narut. Yksi naru tuli aina ulos kahdesta kohtaa. Ajatuksena oli, että jos kaksi lasta vetää narusta samaan aikaan, niin pohja menee rikki. Tämä ei juhlatilanteessa toiminut, sillä vikkelimmät ehtivät vetää naruista ennen kuin oli virallinen lupa annettu. Yläpuolella oleva kiinnityskahva kyllä irtosi heti alussa. Kuitenkin nopeasti meidän pienet ihmiset saivat käsin revittyä pallon auki.

Koristelin pinjatan jemmoistani löytyneillä kreppinauhoilla ja silkkipapereilla. Mielestäni lopputulos oli ihan kiva. Jos minulla olisi ollut väritulostin käytössä, olisin voinut vielä tulostaa pallon päälle vaikka jonkun prinsessan kuvan. Pientä tuotekehittelyä tämä vielä vaatii. Yläosa saisi olla kestävä, että kiinnitys pysyy ja alaosa taas saisi olla vähemmän kestävä. Ensi kerralla leikkaan kunnon luukun ja teippaan siihen narut kiinni. 

Synttäripäivänä oli vähintään 35 astetta lämmintä, joten mental note myös siihen, että suklaat kannattaa ehkä jättää jääkaapiin. Tosin Suomessa ei ole pelkoa lämpimästä säästä helmikuussa tai oikeastaan milloinkaan. Wikipedia kertoo, että Suomessa vuonna 2010 mitattu kaikkien aikojen lämpöennätys on 37,2 astetta ja tuota päivää aikaisempi lämpöennätys on vuodelta 1914, 35,9 astetta. Joka tapauksessa tänä vuonna meillä oli hieno helteinen päivä, ihanat juhlavieraat ja mahtavat Aussisynttärit!

Pikkukirjoja kaverilahjoiksi

5-vuotissynttärit oli hyvä syy ryhtyä askartelemaan! Tyttäreni synttärivieraat saivat kotiin vietäväksi lolly bagin eli yllätyspussin. Ompelin itse pussukat, laitoin sisälle pienet yllätykset sekä karkkia. Lisäksi askartelin jokaiselle lapselle pikkukirjan. Olen tehnyt näitä aikaisemminkin, esimerkiksi nämä. Välillä taittelen tyhjät kirjat lapsilleni ja he saavat itse suunnitella sisällön.

Näiden kirjojen sisältö on sekoitus vanhaa ja uuttaa. Valitsin tarroja ja teippejä jemmoistani. Kierrätysmateriaalit ovat mm. matkaesitteistä, pankin mainoksesta, Mäkkärin lastenaterian kyljestä sekä vanhasta (ja haisevasta) satukirjasta. Kirjaan syntyy myös taskuja, joihin voi laittaa yllätyksiä, kuten tarroja.

Näiden kirjojen tekeminen on minusta todella hauskaa. Suosittelen kaikille! 

Kirjan taitteluohje löytyy täältä.

Ystävänpäiväaskartelua lasteni kanssa

Askartelin yhdessä lasteni kanssa ystävänpäiväkortteja. Leikkasin vanhoista Tigerin DIY kalentereista mustaa pahvia irti korteiksi ja piirsin niihin sydämiä. Lapseni leikkasivat ja liimasivat sydämiin täytteet. Paloiksi meni muutama vanha ruokalehti.

Leikkaaminen ja liimaaminen ovat yksi lasteni suosikkipuuhia. Pientä paperisilppua on aina keittiön pöydän alla ja liima on vähän väliä loppu. Paperisilpunkin kanssa lapseni improvisoivat. Sydänkorttien lisäksi syntyi dinosauruskortti ja paperilappusia leikattiin irti myös muita tarkoituksia varten, jemmaan tulevaisuutta varten.

En ole ihan varma sainko yhtään korttia lähetettäväksi ystäville. Lasteni pehmoeläimet kaipasivat kovasti kortteja ja ei sillä oikeastaan niin väliä olekaan. Tärkeintä oli tekemisen ilo.

23. luukku: Joulukoristekimara

Lapset ovat tehneet ahkerasti joulukoristeita sekä kotona että koulussa. Koko ajan syntyy jotakin lisää ja lapset antavat askartelemiaan juttuja myös suvun aikuisille joululahjoiksi. Lasteni tekemät koristeet tekevät minut iloiseksi tai onnelliseksi, sillä ne on suurella rakkaudella ja itseluottamuksella tehty. Taas saatiin aikaiseksi jotakin todella upeaa.

Askarteluvaiheessa voi hieman pinnaa kiristää, kun joka paikka tulee täyteen pientä paperisilppua ja glitterliimaa pitää käyttää hirvittävä määrä yhdellä kertaa. Samalla opettelemme, että tusseihin täytyy laittaa korkki päälle käytön jälkeen ja että puuväreistä katkeaa helposti sisus, jos kynän heittää maahan.

Joulu alkaa olla ovella! Minun piti itsekin tehdä muutama koriste, mutta loppuuko tässä aika nyt kesken? Vaikka voihan sitä askarrella vielä joululahjojen avaamisen jälkeenkin. Seuraamme jännityksellä sääennusteita ja toivomme, että jouluna ei sada. 4-vuotias tyttärenikin osasi sanoa meillä kyläilevälle tädilleen, että kaikki luulevat, että Australiassa ei koskaan sada mutta todellisuus on ihan jotakin muuta (ainakin Sydneyssä).

16. luukku: Pikkulahjoja kavereille

Kuminauhakorujentekolaite lienee ollut hitti pari vuotta sitten, sillä nykyään niitä löytyy lähinnä kauppojen alennuskoreista. On ihan mielenkiintoista ja kiehtovaa saada uusi vempain, jolla saa aikaiseksi jotakin kivaa. Lapseni tuntuvat olevan juuri sopivassa iässä kumilenksukoruille. He saavat niitä tehtyä itsekin, hieman vaivalloisesti ja hitaasti, mutta pääkäyttäjän ominaisuus on jäänyt äidille.

Pakkauksessa ollutta minilaitetta olen oppinut jo käyttämään, isompi Rainbow Loom on vielä täysin mysteeri minulle. Paketin mukana tulleet ohjeet eivät avautuneet minulle. Mini Rainbow Loomia oli paljon helpompi käyttää. Mikäli innostus riittäisi opetella yksinkertaisin malli Rainbow Loomilla, niin sen jälkeen harjoitella vaikka kuinka monta erilaista mallia. Luulen, että tämä voi vaatia parin ohjevideon katselun.

Olen tehnyt erilaisia kombinaatioita rannekoruissa: sikinsokin mitä vaan, sateenkaarenvärejä järjestyksessä, vuorotellut kahdella värillä, joulun värit, poikani koulun värit ja niin edelleen. Meillä oli aluksi noin 3000 kumilenksua, joten materiaalia riittää. Yhteen lapselle sopivaan rannekoruun menee noin 40 kumilenksua.  Poikani antoi rannekoruja luokkakavereilleen joulukorttien välissä. 6-vuotiaita on mukava ilahduttaa.

Rainbow Loom Bracelets.

11. luukku: Lankarullakoriste

Nämä koristeet on tehty lankarullista ja vanhasta kirjasta. Ostin kirpparilta dollarilla Beatrix Potterin kootut sadut, mutta kotona huomasin, että kirjassa on tahroja ja se haisee ummehtuneelle. Kirjaa ei ollut enää mukava lukea joten päätin käyttää sen kauniita kuvia askarteluun.

Kiinnitin sopivan pienet Potterin hahmot lankarulliin ja koristelin vielä helmitarroilla. Puuhelmi pitää nauhan paikoillaan. Nämä eivät nyt välttämättä ole parhaimmillaan meidän tämä vuotisessa joulupuussa eli palmussa, mutta tulevina vuosina nämä pääsevät perinteiseen kuuseen. Nyt ne roikkuvat Ikeasta ostetussa jalustassa.

Pinterestistä löytyy monelaisia ideoita lankarullakoristeisiin, hakusanan voi käyttää spool ornaments.

Lyhtyjä Halloweeniksi

Jälleen kerran Pinterestissä surffailun tuloksena tajusin, että minulta löytyy mukavasti materiaaleja yksinkertaiseen Halloween askarteluun. Poikani synttäreiltä jäi yli oranssia kreppipaperia, jota liimasimme lasipurkkien ympärille. Leikkasin mustasta tarrahuovasta kurpitsanaamaan tarvittavia osia. Sivuhuomiona on jälleen pakko mainita, että minä rakastan tarrahuopaa. Ilman sitä olisi nykyään vaikea tulla toimeen.

On hieman surullista, että tänä vuonna jää oikea kurpitsalyhty tekemättä, mutta en halua helteillä nopeasti mätänevää kurpitsanraatoa houkuttelemaan paikallista faunaa meidän parvekkeellemme. Sitä paitsi lyhdyssä on hyvin paljon enemmän tunnelmaa, jos on kasvattanut sen (ystävien avustuksella) alusta asti itse.

Onneksi markkinamiehet ovat keksineet hyvin moninaisia vaihtoehtoja Halloween koristeille aitojen kurpitsalyhtyjen lisäksi. On ollut hyvin vaikea pysyä kohtuudessa, esimerkiksi puhallettavaa kurpitsaa en kyennyt vastustamaan. Se on niin kätevä säilyttää ne 50 viikkoa vuoden aikana, jolloin sitä ei tarvitse. Onneksi olemme menossa Halloween juhliin, joten jonkin verran krääsää sain ostaa ihan luvan kanssa.

Päivän pizza huovasta

Tämä oli sadepäivän askartelua neljälle kevätlomalaisille muutama viikko sitten. Olin ommellut valmiiksi pizzapohjia huovasta, joiden väliin laitoin vanulevyä. Lapset saivat laittaa omat täytteensä. Leikkasin tarrahuovasta eri värisiä ja monen muotoisia palasia, joita lapset saivat liimata huopakolmioiden päälle.

Pizzaa voi vääntää monella tekniikalla. Toiset tekivät huolellista työtä. Ensin piti laittaa tomaattikastike punaisista paloista, sitten varsinaiset täytteet ja lopuksi vielä keltainen juusto. Toiset taas heittelivät ainekset omien pohjiensa päälle sen enempää miettimättä. Tämä oli onnistunut askartelutuokio, sillä lapset jaksoivat aluksi keskittyä todella hyvin. Sitten tuli jo nuorimmilla kiire laittaa pizzeria pystyyn ja siirtyä leikkimään.

Osa pizzapohjista jäi vielä ilman täytteitä, niistä voi tehdä vaikka marjapiirakoita. Sininen tarrahuopa jäi käyttämättä pizzan täytteenä. En tiedä, onko askartelutarrahuopaa saatavilla Suomesta. En ole siihen törmännyt, mutta toisaalta en ole sitä myöskään etsinyt. 

I made pizza slices from felt. Then I cut different colours of  self adhesive felt into various shapes. The kids got to stick the toppings on. This was a wonderful craft for a rainy day. Some pizza bases were left over. Next time I think we will make blueberry pies.

Synttärit TMNT-teemalla

TNMT on siis Teenaged Mutant Ninja Turtles. Luulin, että mutanttikilpikonnat ovat "so 1990's", mutta hahmojen uudet fanit eivät tiedä viime vuosituhannesta juurikaan mitään. Nickelodeon on tehnyt hahmoista uuden sarjan ja tuorein leffaversio on parin vuoden takaa. Pieni poikani rakastaa turtleseja ja supersankareita. Meillä ei juurikaan katsota noin hurjia ohjelmia telkkarista, mutta kuitenkin supersankarit ovat tärkeitä.

Esikoiseni täytti juhannuksen aikaan kuusi vuotta. Olin vastuussa mutanttisynttäreiden järjestämisestä. Tästä olin kyllä itsekin innoissani, sillä Pinterestistä löytyi kaikenlaisia hauskoja mutanttiteemaan sopivia ideoita. Suolaisena tarjottava meillä oli tietenkin pizzaa, koska se on turtlesien lempiruokaa.

Täytekakun bongasin Kaikki äitini reseptit -blogista ja se näytti niin herkulliselta, että halusin kokeilla itsekin. Banaanikakku, jossa on myös pähkinöitä, kinuskia ja kermaa. Alkuperäisessä ohjeessa täytteeseen tuli myös hunajaa ja rommia, mutta minä jätin ne pois. Rommi ei ehkä ole paras maku lastenkutsuille ja hunjasta en välitä muuten vaan. Korvasin hunajan lorauttamalla vaahterasiirappia täytteen sekaan. Kakun päälle pääsi oranssi mutantti eli Michelangelo.

6-vuotiaan hymystä kai kuuluukin puuttua muutama hammas.

Vihreä pää ja mutanttinaamio on helppo soveltaa erilaisiin koristeisiin. Olin ostanut TNMT Happy Birthday -bannerin ja pari julistetta paikalliselta FB-kirpparilta. Loput koristeet väkersin itse. Punainen mutantti eli Raphael pääsi koristamaan DIY juttuja, koska löysin punaista askarteluhuopaa, jossa on liimapinta. Huovasta oli helppo tehdä ninjanaamioita ilmapalloille sekä vesimelonille. 

Cowabunga!

Yllätyspussit tai lollie bags, kuten täällä sanotaan, sisälsivät muutaman makeisin, paukkuserpentiiniä ja valotikun. Synttärisankarin toiveesta tein myös pikkukirjaset, joita on ollut aikaisemmilla synttäreillä ongintapalkintoina. Vihkonen taitellaan yhdestä skräppäyspaperista. Ohje kirjojen tekemiseen löytyy täältä.

Päivänsankari oli äärimmäisen tyytyväinen omaan juhlapäiväänsä, joten myös äiti sai huokaista helpotuksesta. Pienet juhlijat leikkivät innoissaan yhdessä ja kaikki sujui mukavasti. Synttärikausi on meidän perheessä tältä vuodelta ohi. 

Vapputunnelmaa 2015 ja DIY vappuhuiska

Olen viimeksi juhlinut vappua samankaltaisella intensiteetillä ehkä opiskeluaikoina. Täällähän menee koko viikko vappua viettäessä! Maanantaina oli lasten vappujuhlat meillä ja vappuaattona suomalaiset äidit kävivät juhlistamassa vappua Manlyssä. Lauantaina pitäisi vielä paistaa noin 150 munkkia, kun olemme luvanneet tehdä niitä Suomi-koulun vappupiknikille ja eräisiin vappujuhliin. Ensimmäinen erä munkkeja on jo hävinnyt parempiin suihin.

Tämä munkkien paisto on ehkä konkreettisin tapa, jolla minä voin edistää suomalaista kulttuuria täällä. Ja onhan se myös vähän niin kuin ulkomailla asuvan Siperian Martan velvollisuuskin. Tulee paineita, kun miettii, että meidän leipomat munkit ovat monen lapsen ensikosketus vappumunkkeihin. Onneksi minun mieheni osaa tehdä hyvän pullataikinan. Ostimme jopa rasvakeittiminen kirpparilta tätä tarkoitusta varten, kun en halunnut lähteä kuumentamaan öljyä kaasuliedellä.

Omilla lapsillani oli selkeät sävelet vapun vieton suhteen, vaikka olemme viettäneet aika monta vappua Köpiksessä. Vappuna pitää olla naamiaiset ja koti pitää koristella. Ilmapallot oli helppo löytää, serpenteeniä ja vappuhuiskia vähän vaikeampi. Tein lasteni vappujuhliin muutaman huiskan. Ostin askartelukaupasta puukeppejä ja liimasin niihin silkkipaperia. Se oli yksinkertaista, mutta silti yllättävän haasteellista. Silkkipaperi kannattaa leikata mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi. Muuttokuorman mukana tänne on eksynyt pari Suomesta ostettua vapppuhuiskaa myös. Ne karistavat paperia paljon herkemmin kuin itse tehdyt versiot. 

Tietyt kokemukset ovat suomalaisille melko kollektiivisia. Pieni kansa ja useimmilla on samat perinteet. Perinteitä on melkein hauskempi vaalia ulkomailla kuin Suomessa. Jos olisin Suomessa, haluaisin kokeilla jotakin uutta, mutta täällä on hauska tehdä perinteisen kaavan mukaan. Vappuillallisella keskustelimme lapsuutemme televisio-ohjelmista. Miten selittää Uuno Turhapuron viehätysvoiman ulkomaalaiselle ja näkikö kukaan koskaan sitä Viljoa?

Magneettien kokoamista

Tartuin taas liimapyssyyn ja tein pari settiä magneetteja, joiden tarvikkeet ovat pyörineet laatikoissa parin vuoden ajan. Tämä taitaa olla vakioalustukseni suurimpaan osaan askarteluun liittyvistä postauksistani tällä hetkellä. Olen yrittänyt pysyä poissa Pinterestistä. En tarvitse lisää ideoita vaan aikaa toteuttaa to do -listalla olevia juttuja.

Pullonkorkkimagneettien tarvikkeet olen ostanut Panduro Hobbysta Köpiksestä. Kuvat ovat  Bottle Cap Co:n Nostalgic Images -arkilta ja samalta valmistajalta löytyi myös pullonkorkit sekä kirkkaita muoviläpysköjä, jotka kuuluu laittaa kuvan suojaksi. Punahilkka- ja maatuskapyykkipojat on ostettu Tigeristä. Liimasin myös näiden taakse magneetit. Nämä ovat käteviä, koska perheen pienet taiteilijan saavat ripustettua niihin teoksiaan.

Pikkuruiset kirjat (ohje)

Opin tekemään söpöjä pikku kirjoja Siperian Marttojen joulukorttien askarteluillassa. Minulta löytyy valtavasti kirjoihin sopivia materiaaleja ja siksi aloinkin väsäilemään niitä. Olen innostunut näiden tekemisestä, koska tämän tyyppinen väkertely on minusta todella hauskaa.

Olen tehnyt pieniä katselukirjoja lapsille. Liimailen sivuille tarroja ja kiiltokuvia sekä kierrätyskuvia. Esimerkiksi lastenvaatteiden hintalappuja, joissa on jokin kiva kuva. Silpoin pienemmiksi valokuvia, joita on tullut teetettyä, vaikka kuva onkin hieman epäonnistunut. Pieninä versioina huonoista kuvista tulee hienoa kirja. Yksi erä meni jo viime syksynä omien ja kummilasten joulukalentereihin. Ihmeen hyvin kirjaset ovat säilyneet omien lasten käsittelyssä. Nyt tein taas yhden erän kirjoja poikani synttäreille ongintaa varten. 

Tässä ohje kuvien kanssa. Toivottavasti näistä saa jotakin tolkkua!

Kirja on helppo taitella. Aluksi taittele neliönmallinen skräppäyspaperi niin, 

että siihen tulee 16 pikkuruudun rajat.

Leikkaa paperi pitkäksi suikaleeksi. Rivin päässä kaksi viimeistä ruutua ovat yhdessä 

(eli jäävät leikkaamatta), niin paperi säilyy yhtenä kappaleena.

Nyt suikale taitellaan kirjaksi.
Tässä vaiheessa tuo aivan ensimmäiseksi tehty taittelu auttaa 

ja paperin saa käänneltyä helposti kirjan malliseksi.

Ja nyt se on pieni kirja!

Takareunassa sivujen väliin kannattaa laittaa 2-puolista teippiä,
niin kirja pysyy paremmin kasassa. 

Kirjaan syntyy myös muutama tuplasivu,
joista saa helposti taiteltua taskun.

Aarteet voi lisätä myöhemmin

Kiinnitän kansisivun alle nauhaa, jonka avulla kirjan saa solmittua kiinni. 

Tässäkin käytän 2-puolista teippiä samoin kuin kansien kiinnittämiseen. 

Kannet olen tehnyt pahvista tai paksusta paperista.

Sitten pienet kirjaset ovat valmiita!