Anzac keksit ja hirmuinen myrsky

Sydneyssä riehui tämän viikon alussa hirmumyrsky. Pari vuorokautta meni sateen, tuulen ja ukkosen keskellä. Meidän perheen kannalta kaikki meni hyvi. Suunnitelmia piti muuttaa tiistain ja keskiviikon suhteen, kun ei voinut mennä ulos. Mies selvisi 20 kilometrin työmatkan autolla myrskyn keskellä ilman suuria ongelmia.

Olen eristänyt ikkunoita käärimällä pyyhkeitä rulliksi ja asettamalla niitä vetoisimpiin kohtiin. Vain lastenhuoneessa oli lämmitin, joten yöpukuna minulla on ollut pitkät kalsarit, fleecehousut, villasukat ja neljä paitaa. Lisäksi siihen vielä pari peittoa päälle. Olen tehnyt jauhelihapiirakkaa, omenapiirakkaa, ruissämpylöitä sekä Anzac-keksejä osittain sen vuoksi, että uuni lämmittää myös koko asuntoa.

Koettiinpa sitten suunnilleen vuosisadan pahin myrsky täällä ollessa. Muutaman kilometrin päässä oli kodeista sähköt poissa tai evakuointivaroitus mahdollisen tulvan vuoksi. Puita oli kaatunut sähkölinjoille, teille, talojen päälle ja ties minne. Manlyn lautta ei kulkenut kovan merenkulun vuoksi ja rannat ovat muutenkin kokeneet kovia. Naapurikuntaan on julistettu poikkeustila. Menee pitkään ennen kuin kaikki tuhot saadaan korjattua.

Myrskyn jälkeen suomalaiset lapset menevät puistoon.

Olen seurannut myrskyn etenemistä enimmäkseen netin kautta. Northern Beaches asukkaat ovat hyvin aktiivisia Facebookissa. Ihmiset tarjoavat toisilleen apua, joku on löytänyt kanan tai kilpikonnan ja etsii sen oikeaa omistajaa, kysellään millä alueella on sähköt ja mitkä koulut ovat auki tai kiinni. Kaikista mieleenpainuvin tiedustelu oli se, kun eräs nainen kyseli onko hänen kotitalonsa jo romahtanut maanvyöryn mukana. On vain ajan kysymys milloin hänen kotinsa oln mennyttä. Näin myös videon, jossa jonkun kotitalo kulkee tulvan mukana.

Palataan nyt kuitenkin vielä niihin pipareihin, jotka ovat muuten todella hyviä. Lauantaina (25.4) on Anzac Day ja tällainen myrsky tuo esiin Aussie spirittiä, niin keksit sopivat hyvin teemaan. Anzac Day on Aussien sotaveteraanien päivä, jolloin muistellaan Gallipolin taistelua. Anzac sotilaat olivat taistelemassa Ottomaanien valtakuntaa vastaan nykyisen Turkin alueella Gallipolissa. Anzac tulee sanoista Australian and New Zealand Army Corps. Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta tuosta kuuluisasta ensimmäisen maailmansodan taistelusta, jossa kuoli tuhansia sotilaita. Anzac-keksejä lähetettiin rintamalle leivän korvikkeeksi. Niistä keitettiin myös puuroa. Alkuperäisten keksien pääraaka-aineet olivat kaurahiutaleet ja siirappi. Kananmunia ei ollut sota-aikaan saatavilla.

Anzac oppini olen saanut lähinnä televisiosta, sillä joka ilta tulee aiheeseen liittyvää ohjelmaa. Lähestysmistapa on hieman erilainen kuin Suomessa itsenäisyyspäivänä Talvisotaa muistellessa, sillä sota ei ole Australiassa taakse jäänyt asia. Maa on lähettänyt sotilaitaan mm.Vietnamiin, Irakiin ja Afganistaniin. Aion sivistää itseäni vielä lisää, sillä lauantaina televisiosta tulee kuuluisa sotaelokuva, vuonna 1981 tehty Gallipoli, jonka pääosassa on mm. nuori Mel Gibson.

Anzac-keksit 

noin 35 kpl

1 cup vehnäjauhoja

1 cup sokeria

1 cup kaurahiutaleita

1 cup kookoshiutaleita

115 g voita

1 rkl (vaaleaa) siirappia

2 rkl kiehuvaa vettä 

1 tl soodaa

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. 

Yhdistä kuivat aineet.

Sulata voi ja lisää voisulaan siirappia. 

Yhdistä vesi ja sooda, lisää ne voisiirappiseokseen.

Yhdistä kaikki aineet ja sekoita taikinaksi. Lisää hieman vettä, jos seos on liian kuiva.

Tiputtele taikinapalleroita leivinpaperilla päällystetyn uunipellin päälle teelusikalla.

 Jätä leviämisvaraa palleroiden väliin.

Paista 10-15 minuuttia tai kunnes keksit ovat saaneet kauniin kultaisen sävyn.

Anna jäähtyä.

Ohje on lehtisestä, joka tuli meille ilmaisjakelun mukana: 

ANZAC. Conmmemorating 100 years of ANZAC spirit.

A Commemorative Newslettter

The Hon Tony Abbot MP

Prime Minister of Australia

Member of Warringah

Piparipurkki

Tänään on neulontailta! Useimmiten tapaamme knitting clubin kanssa kahvilassa, mutta aina välillä joku ystävällinen ryhmäläinen kutsuu meidät omaan kotiinsa. Vien tuliaisiksi cowboy cookieseja, jotka ovat ehkä maailman parhaita keksejä. Tuliainen matkaa muovisessa jugurttiämpärissä, jota ehostin hieman. Kääräisin purkin aaltopahviin ja teippasin kylkeen Tildan leikekuvia. Lopuksi solmin vielä rusetin.

Osallistun tällä purkilla myös Lauran korttihaasteeseen, jonka viikon teemana on pahvi tai pahvilaatikko.

21. luukku: Tsadin kaltevin Muumitalo

Minulla on yli 100 piparimuottia. Kaikki muotit eivät ole jouluisia, mutta esimerkiksi pääsiäisenä minä en ole koskaan leiponut pipareita, vaikka erilaiset pääsiäisaiheiset piparimuotit sitä vaativatkin. Muutamista muoteista en oikein saanut selvää, että mitä ne esittävät. Yleensä kuitenkin piparimuotteja tulee käytettyä vain joulun alla.

Olen ostanut Kööpenhaminasta hienoja pahvisalkkuja melkoisen kokoelman ja osa niistä on mennyt lahjoiksi, mutta päätin säästää kolme kappaletta itselleni piparkakkumuottien säilytyslaatikoiksi. Niin ja neljännessä ovat muffinivuoat. Salkut oikeasti auttavat keittiön kaappien järjestyksen ylläpidossa ja ovat ihan mielettömän söpöjä.

Muumitalon malliset piparkakkumuotit ovat olleet kaapissa muutaman vuoden odottamassa inspiraatiota ja tänä vuonna pääsin vihdoin tositoimiin. Olin päättänyt jo aikaisemmin syksyllä, että jos teen piparitalon tänä vuonna, niin siitä tulee Muumitalo.

2,5-vuotias esikoiseni oli leipomisapuna. Poika osasi jo hyvin painaa muotteja taikinaan, mutta oli melko kärsimätön. Oli hieman haasteellista keskittyä sekä lapsen auttamiseen että muumitalon osien leipomiseen. Eli mental note ensi vuodelle: tee keskittymistä vaativat piparitalon osat ilman pientä apulaista.

Muumitalon kokoamisessa kävi pieni virhe. Siinä pitäisi olla kuusi seinää, mutta aloitin sen kasaamisen liian tiiviisti, joten tässä talossa on vain viisi seinää. Jostain syystä kuudes seinäpala oli noin 3 cm muita paloja korkeampi, joten siinä mielessä se oli ehkä parempikin jättää pois.

Muumitaloni on todella vino, mutta toivottavasti se pysyy pystyssä tämän juhlakauden. Onneksi siitä  voi kääntää parhaat puolet esille. Myöskin pikeerikuorrute ja karkit peittävät mahdollisia kosmeettisia virheitä.

Nyt alkoi meillä taikatalvi!

Cowboy cookies

Etsin suklaahippukeksien ohjetta, hieman erilaista kuin mitä olen tehnyt. Tänä syksynä olen jo kokeillut seuraavanlaisia ohjeita: The one with Phoebes cookies, Oatmeal raisin cookies ja Helenan kaurarusinakeksit.

Nooras söta o saltiga blogissa kehutaan olevan maailman parhaiden suklaahippukeksien ohje. Täydellisiä suklaahippukeksejä kuvaillaan blogissa kattavasti, joten siellä voi käydä kurkkaamassa taustoja. Uteliaisuuteni heräsi ja lisäksi kaapista löytyi suurin osa aineksista. Ainesosien lista on tuhti, mutta/joten cowboy cookies ovat ihan älyttömän hyviä!

Cowboy Cookies (noin 28 kpl)

(Ohje Nooras söta o saltiga blogista)

3 dl vehnäjauhoja

0,5 dl täysjyvävehnäjauhoja

1/2 rkl leivinjauhetta

1/2 rkl ruokasoodaa

1/2 rkl jauhettua kanelia

1/2 rkl vaniljasokeria

(1/2 tl suolaa, jos käyttää suolatonta voita)

170 g (suolatonta) voita, huoneenlämpöisenä

2 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

2 pientä kanamunaa

200 g taloussuklaarouhetta

3,5 dl isoja kaurahiutaleita

2,5 dl kookoshiutaleita

100 - 150 g rouhittuja pekaanipähkinöitä.

Paistaminen: 175 °C, noin 12 minuuttia

Sekoita jauhoihin kuivat aineet. Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi, yhdistä kananmunat yksitellen joukkoon hyvin vatkaten ja lisää jauhoseos taikinaan. Lisää lopuksi kaurahiutaleet, suklaarouhe, kookoshiutaleet ja pähkinät sekaan. Levitä pellille leivinpaperin päälle isohkoja taikinanokareita leviämisvaralla, esim. 12 nokaretta per pelti. Paista 175 °C:ssa noin 12 minuuttia.

Järjettömän hyviä! Nam nam nam!

The One With Phoebe's Cookies

Muistatteko Frendeistä Phoeben isoäidin piparit?

Monica: Well, I mean what about friends of your grandmother’s? Wouldn’t they have the recipe?
Phoebe: Well, y’know I may have relatives in France who would know. My grandmother said she got the recipe from her grandmother, Nesele Tolouse.
Monica: What was her name?
Phoebe: Nesele Toulouse.
Monica: Nestle Tollhouse?!
Phoebe: Oh, you Americans always butcher the French language.
Monica: (grabbing a bag of Nestle Tollhouse chocolate chips) Phoebe, is this the recipe? (Tosses her the bag.)
Phoebe: (reading the recipe on the back of the bag) Yes!! (Realizes.) Ohh.
Monica: I cannot believe that I just spent the last two days trying to figure out the recipe and it was in my cupboard the whole time!

Sopivan leivontahetken ilmaantuessa täytyy toimia niiden tarvikkeiden kanssa, joita kaapista löytyy. Omissa kekseissäni ei ollut suolaa, suklaata (Odense mørk overtræk) oli 225 grammaa ja hasselpähkinälastuja oli 40 grammaa. Original Nestle Tollhouse Chocolate Chip Cookies ohje löytyy englanniksi esim. täältä. Suomeksi se menee suunnilleen näin:

n. 6 dl  vehnäjauhoja
1tl ruokasoodaa
1tl suolaa
175g huoneenlämmintä voita
n. 2 dl hienoasokeria
n. 2 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
2 suurta munaa
0,5 l suklaanpaloja
2,5 dl pähkinärouhetta

Sekoita  jauhot, ruokasooda ja suola keskenään. Vatkaa voi, sokerit ja vanilja vaahdoksi. Lisää munat yjksi kerrallaan hyvin vatkaten. Sekoita mukaan jauhot muutamassa erässä. Sekoita mukaan suklaapalaset. Lusikoi pellille taikinakikkareita. Jätä leviämisvaraa. Paista  keksejä 190 asteessa 8-10 minuuttia kullanruskeiksi. Anna jäähtyä. 

Tekemieni muutosten jälkeen taikinasta tuli reilu 30 keksiä, jos suklaata ja pähkinää olisi oikea määrä, tulisi keksejä paljon enemmän. Ehkä jonain päivänä pääsen kokeilemaan ihan oikeilla Nestle Tollhouse chocolate chipseillä. Frendien käsikirjoitus löytyi täältä.

Oatmeal Raisin Cookies

Tässä taas yksi versio kaurarusinakekseistä. Hyviä nämäkin!

Kaurarusinakeksit
noin 30 kpl

150 g Oivariinia
2,5 dl fariinisokeria
1,25 dl sokeria
1 muna
1 tl vaniljasokeria
5 dl kaurahiutaleita
2,5 dl kaura+kuitu -hiutaleita
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
0,5 tl ruokasoodaa
1 dl rouhittuja hasselpähkinöitä
1 dl rusinoita

Vatkaa voi, fariinisokeri, sokeri, muna, maito ja vaniljasokeri keskenään suuressa kulhossa. Sekoita kaurahiutaleet, vehnäjauhot, suola ja ruokasooda toisessa kulhossa. Lisää jauhoseos voiseokseen. Sekoita hyvin ja lisää taikinaan lopuksi pähkinät ja rusinat.

Lusikoi taikinaa pellille ja muotoile keksinmallisiksi. Ainakaan minun tekemässäni erässä taikina ei sulanut ja levinnyt itsestään, kuten perinteisssä kaurakekseissä vaan nämä keksit piti muotoilla haluamansa mallisiksi jo ennen paistamaista. Paista 175-asteisessa uunissa noin 12 minuutia.

Helenan kaurarusinakeksit

Tässä on ystävältäni Helenalta saatu keksiohje. Olen nauttinut näitä useamman kerran ystäväni tekemänä, nyt päätin tehdä itsekin. 

Näihin kekseihin taisi tulla hieman vähemmän fariinisokeria kuin mitä ohje vaatii. Fariinisokeri oli kovettunut kivikovaksi ja minulla oli vaikeuksia saada sokeri pehmeäksi.

Rusinakaurakeksit n. 24 kpl

12 rkl voita notkistettuna
1 3/4 dl fariinisokeria
1 ½ dl kidesokeria
1 iso muna
1 tl vaniljaesanssia
5 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
3/4 tl leivinjauhetta
3/4 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
3 3/4 dl rusinoita

Lämmitä uuni 190 asteeseen. Vaahdota voi ja sokerit. Lisää joukkoon kananmuna ja vaniljaesanssi. Lisää kaurahiutaleet, jauhot, leivinjauhe, ruokasooda ja suola, sekoita. Lisää lopuksi  rusinat. Paista 12-15 min.

Kaurakeksit

Näiden kaurakeksien ohje on muunneltu marttojen Penninvenyttäjän keittokirjan ohjeesta. Perinteistä, mutta hyvää!

Tulee lapsuus mieleen, rakkaalla kummitädilläni oli tapana paistaa näitä kultaisella 1980-luvulla!

1,5 dl juoksevaa Oivariinia

4 dl   Pikakaura+Kuitu hiutaleita (Myllyn Paras)

2 rkl  kokojyvävehnäjauhoja

1       muna

Margariinin joukkoon sekoitetaan kaurahiutaleet. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään joukkoon. Lopuksi sekoitetaan muna taikinaan. Taikinasta leivotaan pieniä palloja ja paistetaan 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Tein kaurakeksejä ensimmäistä kertaa ja ainoa asia, joka mietitytti oli, paljonko leviämisvaraa palleroiden välille pitää jättää, ettei pelliltä löydy yhtä isoa kaurakeksiä.

Penninventttäjän keittokirjan olen saanut Uudenmaan Marttojen järjestämältä K -18 -ruokakurssilta, jossa opetettiin perusruoan tekoa nuorille aikuisille. Marttojen maailmassa minäkin sovin tuohon kohderyhmään. Kirja on kuin kauan kadoksissa ollut yläasteen kotitalouden oppikirja, hyvä perusteos.

Piparikuusi

Tässä taas yksi niistä jutuista, joita olen ajatellut toteuttaa jo muutaman vuoden ajan, mutten ole saanut tehtyä. Olen ostanut piparijoulukuuseen sopivan tähtimuottisarjan ja nyt vihdoin pääsin testaamaan käytännössä.

Halusin leipoa pipareita poikani kanssa ensimmäistä kertaa, mutta pipareiden syöminen ei juurikaan kiinnosta, joten siksi piparikuuset tuntuivat hyvältä vaihtoehdolta. 1,5-vuotiaani oli enemmän kiinnostunut taikinan syömisestä kuin mistään muusta. 

Oikaisin mutkia ja tein piparit valmiista taikinasta, jossa on todennäköisesti sitä haitallista kanelia, joten kovin suurta määrää taaperoni ei saanut maistella. Muuten olen siirtynyt kotona Ceylonin kanelin käyttöön.

Paistoin saman kokoiset tähdet yhdellä kertaa, mutta silti pienimmät tähdet ehtivät tummua liikaa. Puolen kilon taikinapaketista tuli kaksi pientä kuusta, joiden ylimmät oksat ovat tummemmat kuin alemmat. 

Muottisarjassa oli viisi eri kokoista tähteä, joten yhdessä kuusessa on aina noin kolme saman kokoista tähteä limittäin. Tämä teki koristelusta hieman hankalampaa, parhaiten sai koristeltua ne kohdat, joissa oli eri kokoiset piparit päällekkäin.

Liimasin kuusen kasaan pikeerin avulla. Pikeeri sisältää munanvalkuaista, tomusokeria ja sitruunamehua. Useimmiten tekemäni tavallisesta tomusokerikuorrutteesta tulee liian löysää ja sitten saan lisätä paljon tomusokeria ennen kuin lopputulos on miellyttävä. Pikeeri sisältää lupauksen kovasta ja kiiltävästä kuorrutteesta, jos sen tekee oikein.