Välipalaneulomuksia

Tässä on muutama nopea käsityö viime vuoden lopulta. Sain lankakoristani pari sataa grammaa häviämään, mutta en pystynyt vastustamaan Novitan alennuslankoja, joten mistään lankalaihiksesta ei voi puhua vaan plussan puolella ollaan muutaman kilon verran. 

Varastoistani löytyi Australian Country Spinnersien Turkissa tuottamaa Cleckheaton California-lankaa. Se on 100 % villaa ja olen ostanut sen huovutustarkoituksiin, mutta en päässyt ideani kanssa koskaan toimeenpanoon asti. Nyt neuloin kerästä kolme putkea, jotka ompelin yhteen ja sain korvia sekä otsaa lämmittävän pannan. Minulle tulee siitä mieleen Jane Fondan jumppavideot 1980-luvulta, joten päätin jättää pannan mökkikäyttöön.

Tyttäreni kaipasi pientä kaulahuivia ja muistelin, että minulla on vaaleanpunaista Dropsin Alpaca Boucléa sopivan verran jäljellä. Vaaleanpunaista olikin yllättävän vähän ja yhdistin sen harmaaseen sävyyn samasta langasta. Tietenkin huivin valmistuttua löysin isomman kerän sitä vaaleanpunaista lankaa. Huivin reunus on virkattu puuvillalangasta. Kolmas ja pienin välipalakäsityö on virkattu rintakoru, joka on tehty heijastinlangasta. Se meni joulumuistamiseksi ystävälleni. Kukkasen taakse on ommeltu rintakoruneula.

Tulevan vuoden neulonta- tai virkkaustöitä en ole vielä kovin tarkkaan suunnitellut. Tai ehkä olenkin: aion tehdä vauvanpeittoja Marttojen projektiin ja vielä ehtisin tehdä seuraavaksi pääsiäiseksi Arnen ja Carloksen kirjan mukaisia koristeita vuonna 2014 Islannista ostamistani villalangoista. Toivoisin kovasti, että saisin puuvillalankavarastojani pienemmiksi. Minulle on päätynyt viime vuosituhannen puuvillalankoja sukulaisten kätköistä. Näistä voisi ainakin yrittää tehdä jotakin nukkekotiin sopivaa tai ainakin Barbien vaatetteita. Lisäksin kukkapeitto-ikuisuusprojektini kaipaisi uusia palasia parin vuoden tauon jälkeen. Onhan minulla mielessä myös uusi torkkupeittokin ja haluaisin kokeilla dominoneuletta.

Näillä suunnitelmilla pääsen hyvin tämän käsityövuoden alkuun. Varsinkin kun sormet syyhyävät myös nukkekotiaskartelujen sekä skräppäyksen pariin. En pysty tässä blogissa mitenkään keskittymään vain yhteen aihealueeseen, vaikka aina suositellaan tarkkaa profiloitumista. On niin paljon kaikkea ihanaa, mitä on kiva päästä tekemään itse!

Huiveissa on sävyt sekaisin.

Innostuin yhdistämään kahta eria liuku- tai pätkävärjättyä lankaa keskenään vielä lisää, joten kesän ensimmäinen kaulahuivi sai pari lajitoveria, muttaa käytin näissä uutta ohjetta. Näissä huiveissa raidat tulevat vinosti poikittain. Ohje on yksikertainen Arabian Nights by Drops ja lankana on käytetty Novitan Nallea. Vaaleamman huivin värisävyt ovat Nalle Taika 810 ja 852. Vihreässä huivissa ovat sävyt 852 ja  838.

Neulominen aloitetaan toisesta reunasta muutamalla silmukalla ja lopuksi päätetään suuri määrä silmukoita. Ohjeen mukaan silmukoita tulisi olla 200 kappaletta, mutta minä päättelin huivit noin 150 silmukan kohdalla. En halunnut tästä suurta hartiahuivia vaan hieman pienemmän version, jonka saa kätevästi kaulaliinaksi, kun kylmänä arkiaamuna suuntaa työpaikkaa kohti.

Tämä on hyvin addiktoivaa. Minulla taitaa olla jemmassa vielä muutama kerä eri sävyisiä lankoja, joita aion yhdistellä toisiinsa. Ainakin näissä kahdessa neuleessa syntyneet värimaailmat ovat mielestäni valloittavan ihania. Mietin myös muita neuletöitä, joihin voisin yhdistellä monivärisiä lankoja keskenään. Mahdollisuuksia on varmasti monia.

Kesän ensimmäinen kaulahuivi

Sormet alkoivat syyhytä neulomisen suhteen. Viimeiset kuukaudet ovat menneet pääasiassa istutuspuuhissa (ja kotia raivatessa), mutta nyt oli pakko saada jotakin puikoille.  Dropsin helppo ohje (DROPS 143-4) yhdistettynä Novitan lankoihin tuotti kivan lopputuloksen. Nalle Taika (852) on mielestäni ihana lanka. Sen sävyt puhuttelevat minua ja toivon langan pysyvän valikoimissa pitkän aikaa. Kaverikseen Nalle Taika sai tähän käsityöhön pinkkiä Novitan Nordic Wool -lankaa.

Manlyn neulekerhossa naiset tekivät upeita pitsineulehuiveja, joissa oli monimutkaisia kuvioita. Ihailin heidän luomuksiaan ja mietin, että jonain päivänäni minunkin elämäntilanteeni antaa myöden haasteellisten neuletöiden tekemiseen. Louisen neulomuksia voi käydä katsomassa hänen blogissaan (Friday Mornings). Tällä hetkellä minä kaipaan päivän kiireiden jälkeen jotakin riittävän yksinkertaista, mitä voin tehdä autossa istuessa tai samalla kun katson Downton Abbeytä Netflixistä. 

Talvivarusteita downunder

Manly Beach

Yhden vuoden aikana en pääse tottumaan Sydneyn vuodenaikojen kirjoon, mutta totuttelemista tässä on kyllä ollut. Nyt kun talvi on virallisesti alkanut, tunnen olevani melkein jo voiton puolella. Suomen kesä on kovin lyhyt eli siis myös Australian talvi. Syksyn tulvat ja sateet ottivat koville. Viime viikkoina vallitseva sää on ollut noin 20 astetta päivisin. Pimeä tulee noin klo 17, mutta päivisin aurinko paistaa, joka lämmittää. Tämä on hyvin oleellista siltä kannalta, että aurinko lämmittää kotimme olohuoneen siedettävän lämpöiseksi. Makuuhuoneet ovat viileämmällä puolella eli niissä on kylmää ja kosteaa. 

Sähkölämmitys maksaa paljon ja talot ovat niin huterasti rakennettuja, että pysyvästi yli 20 asteen sisälämpötilasta en haaveile näin talvella. Aamulla ikkunoihin on kerääntynyt kosteutta ja on pakko tuulettaa, etteivät tavarat homehdu kaappeihin. Kokolattiamatto on siinä mielessä hyvä, että se tuntuu lämpimältä jalan alla myös tähän vuoden aikaan.

Onhan tässä tietenkin oma eksotiikkansakin, että käpertyy parin peiton alle kuumavesipullon kanssa, mutta erityisesti talojen rakentamisen suhteen tunnen suurta kansallisylpeyttä. Samalla tavalla kuin Scarlet O'Hara vannoi, että hän ei näe enää koskaan nälkää, niin minä vannon, että kunhan palaan Suomeen, minä en enää ikinä kärsi kylmästä sisätiloissa.

Manly Beach

Mutta on täällä tajuttoman kaunista myös talvella. Ja tämä viileähkö ilmasto on minulle kuitenkin ominaisempi kuin helle. Helteisinä päivinä on rankkaa kulkea isoja mäkiä ylös alas, vaikka matka ei olisikaan kilometreissä pitkä. Onneksi on Hop, Skip & Jump -bussi, joka kuljettaa meitä Manlyn alueella ilmaiseksi.

Laitoimme lasten kanssa parvekkeelle hieman siemeniä kasvamaan. Se auttoi kevätkylvöangstiin. Se oli taas yksi hieno oivallus, että sen sijaan että kärvistelen, kun en voi kasvattaa mitään, niin voin vaan yksinkertaisesti hommata tarvikkeet tänne ja ryhtyä hommiin. Jos paikalliset eläimet kiinnostuvat viljelyksistäni kovin paljon, niin sitten heitän harrastuksen nurkkaan. On ihana katsoa, kun lapset ovat aivan mielettömän innoissaan pienistä taimista ja he ovat aina iloisia, kun pääsevät kasteluhommiin,

Manly Wharf

En ottanut mukaan tänne pipoja, hanskoja tai kaulaliinoja, sillä olinhan tulossa Australiaan. Muutamana koleana ja tuulisena päivänä on saanut esimakua kylmistä talvipäivistä. Eihän siinä auttanut muu kuin käydä Sydneyn ainoassa H&M myymälässä sekä kaivella lankakorin sisältöä. Kaupoissa myynnissä olevat pipot ovat pääsääntöisesti akryyliä, joka ei ole mielestäni paras materiaali vaatetukseen.

Tein tyttärelleni isoäidinkolmiohuivin, josta tuli niin kiva, että olen ominut sen itselleni. Käytin huiviin jämälankoja, joten en saa tehtyä itselleni uutta vastaavaa. Lisäksi tyttäreni ei välitä käyttää huivia, vaikka hän sellaista toivoi. Olin unohtanut, kuinka kivan huivin isoäidinkolmiosta saa. Hyvä ohje löytyy esimerkiksi Kaikki se muu -blogista.

Otsatukan kolo on tyttäreni itsensä leikkaama. 4-vuotiaan stailausta.

Asettelin myös ompelukoneen esille ja ompelin parit perushousut. Koin suurta onnistumisen riemua, kun pystyin ompelmaan pari kangaspalaa yhteen niin, että niistä tuli ihan oikeat olohousut. En ole ommellut mitään ja varsinkaan vaatteita pitkään aikaan. Housujen kaavat otin kirjasta Siksakkia - Ompele lapselle käytetystä uutta (tekijä Langhelle May B).

Innostus housujen tekoon syntyi Spotlightin kangasvalikoiman äärellä. Sieltä löytyi kivoja supersankarikuoseja pojalleni. Turtleshousut ovat flanellia. Tein pojalleni myös Turtles-kaulahuivin, Minulla oli jämälankoina vihreää, valkoista ja oranssia. Siitä väriyhdistelmästä vain tuli ihan väkisin mutanttihuivi.Tyttäreni housut on tehty minulle päätyneestä collegekankaasta, joka on ollut ilman käyttötarkoitusta. 

On tässä vielä jotain talviaiheista tekeilläkin. Vallitseviin sääolosuhteisiin alkaa jo tottua ja kuiva aurinkoinen talvikeli muistuttaa suomalaista keskiverto kesäsäätä, elokuun kelejä. Lapseni ovat tottuneet taas käyttämään sukkia. Se teki aluksi tiukkaa, kun oli mennyt useampi kuukausi sandaaleissa. Kunpa pääsisin jo valittamaan ainaisesta aurinkorasvan levittämisestä sekä kuumuudesta.

Cowabunga ja Turtle Power!

Nukella on housut ja pikku äidillä on housut, molemmat minun tekemiä.

Kettupuuhkia

Kettupuuhkan teko Muumurun ohjeella on ollut to do -listalla kauan. Lankavarastoja kaivellessani totesin, että Dropsin Alpaca Bouclé sopii hyvin tähän tarkoitukseen. Sain tätä lankaa salaiselta neuleystävältäni syksyllä 2011. Lisäksi ostin pari kerää lisää itse, sillä minulla oli silloin jokin idea lankojen suhteen, mutta en enää muista, mikä se oli. Pitiköhän langasta tulla merenneito tai jokin muu lelu.

Tein lapsilleni myös samoista langoista pipot. Tyttäreni piposta tuli liian iso, se olisi sopinut minunkin pääni ympäri, joten kuvassa olevaa pipoa ei ole enää olemassa. Se meni purkuun ja tilalla on sopivampi versio.

Edit. 19.12.2013: Valitettavasti puuhkan ohje on hävinnyt Muumurun nettisivuilta.

I made some fox scarfs and matching hats for my children. Well, there are a few extra ones looking for new home. Surely next Christmas at the lastest... I used Dropsin Alpaca Bouclé and random left over white yarn. You can find the pattern in English here.