24. luukku: Saavuimme jouluun!

Nyt se on vihdoin täällä, jouluaatto! Tontut ovat ahkeroineet viime hetkeen asti ja käärineet vielä pieniä yllätyksiä paketteihin. Tein yhdessä tyttäreni kanssa tötteröitä, joita lapseni haluaa antaa kaikille sukulaisille. Hän on kovasti innostunut lahjojen antamisesta ja aatonaattona viime metreillä muistimme hankkia vielä paketin isoäidin koirallekin. 

Nyt taitaa olla aika rauhoittua ja nautiskella.

Rentouttavaa joulua!

23. luukku: Oi kuusipuu

Oi kuusipuu! Tässä on muutama jouluaskartelu viime vuodelta. Lapset tekivät kuuset pahvista ja minä kiwihedelmistä. Tämä päivää menee lomailevien lasten kanssa ja yritämme kestää sietämättömän suureksi kasvanutta jännitystä. Vielä täytyy jaksaa huomiseen.

Minulla on takataskussa muutama askarteluhomma lasten kanssa sekä kaikenlaista muuta puuhaa, että saamme päivän sujumaan. Vaikka olen joulua odottanut ties kuinka kauan, niin silti aika loppuu kesken. To do -listalle siirtyy suuri pino projekteja odottamaan ensi joulua.  

20. luukku: Animatoreiden uudet asut

Merida taitaa olla minun suosikkini Disneyn Animator nukeista. Pidän hänen ilmeikkäistä kasvoistaan ja punaisista kiharoistaan. Merida on muistaakseni ensimmäinen Animator, jonka tyttäreni on saanut. Tämän kunniaksi otin Urhea-elokuvan päätähden mallikseni uusien vaatteiden sovitushetkeen. Eniten meillä leikitään (yllätys yllätys) Frozen nukeilla.

Olen tehnyt  kaikki asut joskus aikaisemmin ja ne ovat lojuneet käsityöarkussa viimeistelyä vailla valmiina pitkän aikaa. Nyt sain langat pääteltyä ja napit ommeltua paikoilleen. Vaatteet menevät joulupakettiin. Minun käsitykseni mukaan joulupukki tuo muutaman uuden nuken sukuun ja prinsessoilla tulee olemaan pulaa vaatteista. Laitan pakettiin myös kahdet kengät: tennarit ja sandaalit.

18. luukkku: Tontun kotimökki

Tein tallitontuille pienen mökin. Tämäkin on taannoisen työväenopiston mineily-kurssin tuotoksia. Minulla oli tarvikepakkaus pieneen puiseen taloon, jonka kokosin kuumaliimalla. Jätin yhden seinän ja puolet katosta pois, niin mökkiin pääsee paremmin kurkistelemaan sisälle. 

Tekovaiheessa en tiennyt ihan tarkalleen kuka mökissä asustelee, mutta mielessäni oli jonkinlainen tontun taukotupa. Joulukoristeita kaivellessani löysin pari kirpparilta ostettua tonttua, jotka sopivat tiluksille eläimiä hoitamaan. Eläimet ovat Medusa Copenhagenin kameli, lammas ja pari hiirtä. Tulevina vuosina eläinten määrä voi vielä kasvaa. Pienen asetelman yksityiskohtia voisi hioa loputtomasti.

Taloa oli ilo koota ja suunnitella. Miten sitä voikaan tulla niin onnelliseksi, kun saa näpertää jotakin pientä ja turhaa mutta ihastuttavaa. Suurimmat innovaatiot tähän mökkiin olivat pönttöuuni sekä ikkunalaudalla oleva kynttilä. Pönttöuuni on tehty pienestä jugurttipurkista ja led-tuikusta sekä muutamasta tikun palasesta. Kynttilä on kasattu farkun napista, punaiseksi värjätystä oljenpätkästä sekä kahdesta suikaleesta keltaista muovia.

Kierrätysmateriaalipohjainen mineilykurssi muutti suhtautumistani roskiin. Kaikenlaisista eteen tulevista tavaroista alkaa miettiä jotakin sopivaa nukkekotitavaraa. Meneekö jokin pieni asia roskiin vai olisiko se täydellinen yksityiskohta johonkin pieneen asumukseen. Tontut kaipaavat ainakin pöytää, jonka ääressä saisi nauttia riisipuuroa. Varsinkin kamelin hoitaminen kaamosaikaan Pohjolassa on rankkaa hommaa.

17. luukku: Joulupalloja paperisuikaleista

Näin tavaratalossa myynnissä olevia paperisuikalepalloja ja mieleeni muistui kotona odottava tarvikepakkaus. Setti on ostettu Panduro Hobbysta joskus kauan sitten. Tein seitsemän paperipalloa ja ripustin ne roikkumaan olohuoneen ikkunoiden eteen. Pallot ovat ihastuttavia ja helppoja tehdä itse. Näihin tarvitaan vain paperisuikaleita, metallilankaa ja helmiä.

Pidän tunnelmasta, jota pallot tuovat ja ne on myös hauska laittaa välillä pyörimään. On muuten mukava asua kodissa, jossa ikkunoista ei vedä, joten koristeet täytyy todella laittaa itse liikkeelle. Hankalinta on näiden säilyttäminen seuraavaa joulua varten. Tein näitä palloja viimeksi Tanskassa asuessamme ja silloin totesin, että palloja on melko mahdotonta kuljettaa ehjänä Suomeen.

Mikäli kaipaat ohjetta näiden tekoon, sellainen löytyy esimerkiksi täältä: homemade-paper-ball-ornaments

16. luukku: Kierrätyskoristeita

Liimasin puisiin yrttikyltteihin jouluasetelmia. Tässä mennään kierrätyshengellä, sillä valitsin joulukuusen koristeista sellaisia yksilöitä, joita en nyt niin välttämättä kaipaa sitä kuusta koristamaan. Kaikenlaista pientä ja söpöä on kertynyt vuosien varrella ja kun on tullut ostettua kaikenlaista uutta, niin jostakin voi myös luopua. Tai oikeastaan kun yksittäisiä koristeita tuunaa uudeksi kokonaisuudeksi, niistä ei tarvitse edes luopua.

Tein kaksi hyvin runsasta asetelmaa. Tekovaiheessa en ollut vielä aivan vakuuttunut, että tulisiko niistä hyviä vai huteja, mutta nopeasti ihastuin  koristeita pursuavaviin kyltteihin. Toinen niistä koristaa meidän ulko-oveamme. Toinen päätyi lahjapakettiin. Näitä oli todella hauska tehdä!

14. luukku: Vaihtoehto joulukukalle

Tässä on taas työväenopiston mineilykurssin tuotoksia. Tein kolmeen saviseen jogurttipurkkiin pienet jouluiset asetelmat. Takana olevat isommat koristeet ovat skräppäysmaailmasta. Purkkien täytteenä on lumppua, jonka päällä on jäkälää. Lisäksi on pieniä huopapalloja, kuivattuja kranssimateriaaleja ja vanhoja joulukoristeita.

Nämä aion viedä kyläpaikkoihin joulukukan sijaan. Asetelma on pieni yksityiskohta, joka on helppo sijoittaa vaikka ikkunalaudalle. Omassa kodissani on vain yksi ikkunalauta. Tunnen selkeää tarvetta niiden määrän lisäämiseen!

13. luukku: Jouluinen Kööpenhamina

Vietimme muutaman päivän Kööpenhaminassa ja se oli ihanaa. Suurelta osin Kööpenhamina oli niin kuin ennen. Muutama uusi rakennus oli valmistunut tai valmisteilla, mutta Tivoli oli vielä paikoillaan ja yhtä ihastuttava kuin aina ennenkin, Jensens Bøfhusissa tarjoilu oli edelleen epäkohteliasta ja hidasta, katukuvassa näkyi edelleen valtavan suuria Odder-merkkisiä lastenvaunuja ja juustotiskillä piti olla tarkkana, ettei valitse liian aromikasta juustoa.

Ihanan nostalginen tunnelma ja kaikki perheenjäsenemme olivat tyytyväisiä matkan ajan. Kaikille riitti mukavaa tekemistä: vierailu vanhassa lempiravintolassa tai -kaupassa ja hyvien ystävien tapaaminen oli aikuisista virkistävää. Lapsille kaikki oli uutta, ehkäpä alitajunta lähetti heille viestejä siellä eletystä ajasta. Tivoli sai heiltä täydet pisteet, onneksi nuorimmainenkin oli ylittänyt 120 cm pituuden, niin huvipuistolaitteiden valikoima oli melko laaja. Köpiksessä oli todella hyvät Pokémon-apajat ja saimme napattua jopa pari Picahua, mikä on Poké-maailmassa todella hyvä juttu. Kaikkialle ei neljässä päivässä ehtinyt, mutta pääkohdat tuli koettua uudelleen. Frøsnapperit jäivät ainakin syömättä.

Aivan täydellistä mutta myös niin bittersweet. Enkö saa heittäytyä maahan, kun on aika jättää Tivoli taas taakse? Lohdullista on kuitenkin se, että nämä kulmat ovat vain lyhyen lentomatkan päässä. Taskussa on Tivolin kausikortti tulevalle vuodelle, kyllähän sitä pitäisi päästä vielä testaamaan myöhemminkin. Vanhan vuoden joulusesongin sai kaupan päälle, niin oli järkevää tehdä tämä sijoitus.

11. luukku: Karkkijoulukuusia

Karkkijoulukuuset ovat Hapsulin jouluklassikko teepussikranssien ohella. Molempia on hauska tehdä vuodesta toiseen. Tämä yksilö koristaa meidän omaa kotiamme, sen lajitoverit ovat päässeet jo ystävieni ja sukulaisteni kotiin.

Kuumaliimapistooli on kyllä mahtava keksintö. Sillä saa lähes kaiken tarvittavan kiinnitettyä helposti ja nopeasti. En tiedä miten olen edes pärjännyt ennen! Ihan ensimmäisten kuusien karkit minä taisin kiinnittä langalla tai siimalla. Se oli paljon hitaamapaa ja kuusi karisti helposti.

Tämä kuusi toivon mukaan kestää loppiaiseen asti. Sen jälkeen voimme hiljalleen hävittää sen parempiin suihin. 

5. luukku: Enkeleitä

Joulukoristeiden tekeminen on hauskaa. Tein lasten kanssa enkeleitä, joiden vartalot on tehty pienten juotavien jogurttien purkeista. Punaiset mekot syntyivät serveteistä decoupagelakan avulla. Siivet ovat silkkipaperia, hiukset lankaa ja mekon reunusta koristaa paljetti- tai pitsinauha. Jokaisen enkelin kädessä on vielä kulkunen.

Projekti oli äidin mielestä mukavampi kuin lapsista. Tämä oli liian ohjattua toimintaa arki-iltaan. Lapset olivat selkeästi noudattaneet ohjeita kiltisti jo koko päivän, niin illalla ei enää jaksanut. Lapsista olisi ollut kivempaa soveltaa omat versiot enkeleistä, mutta minä ohjeistin sitkeästi heitä viemään projektia eteenpäin minun visioni mukaan ja päädyinkin viimeistelemään enkelit yksin. Lapset piirsivät ensimmäiseksi tyypeille kasvot, niin he sentään jättivät kädenjälkensä jokaiseen enkeliin. 

3. luukku: Soodataikinakoristeet

Soodataikinan teko on pyörinyt mielessä viime kesästä asti, sillä kesämökin ruokakaapissa on pyörinyt muutaman vuoden iso pakkaus soodaa, jonka parhaat päivät ovat jo menneet.  Lisäksi tein kotona maustekaapin inventaariota ja totesin, että minulta löytyy jouluisia mausteita kaikista niistä maista ostettuna, joissa olen viime vuosina asunut. Jäljelle jääneistä aineksista keittää vielä muutamat glögit tai chait, vaikka neilikkaa, kanelia, tähtianista ja kardemummaa kului näitä koristeita tehdessä.

Keittelin soodataikinan ohjeiden mukaan (esim. Ruususuu_ja_huvikumpu -blogista), annoin jäähtyä ja kaulitsin noin sentin paksuiseksi. Tein piparimuotilla kukkia ja sydämiä. Sitten pistelin taikinaan kokonaisia mausteita ja paistoin uunissa 70 asteessa reilun tunnin verran. Jätin koristeet vielä jälkilämpöön paistumaan. Koristeet vaativat vielä hetken ilmakuivausta pystyasennossa, niin pohjapuolikin kovettui lopullisesti.

Rakastan jouluisten mausteiden tuoksua, näistä koristeista tuli ihania!

1. luukku: Joulutunnelmaa työpaikalle

Nyt on se aika vuodesta, kun voi kaivaa joulupalmun silkkipaperista, koristaa sen perhosvaloin ja kuljettaa se omaan työhuoneeseen tuomaan joulutunnelmaa. Itäpasilalainen arkkitehtuuri kaipaa jonkin verran ehostusta ennen kuin toimistolla joulumieli pääsee valloilleen.

Olen tehnyt muutaman joulukalenterin työkavereille. Yhden Fazerin sinisen suurelle fanille, pari teekranssia kahvihuoneeseen ja yhden yllätysversion. Yllätyskalenterin laatikot ovat viime vuotisesta Kmartin kalenterista. Ne ovat mielestäni ylisöpöt ja siksi ne pääsivät muuttokuormaan mukaan.

Nyt on helppoa laskea päiviä joululoman alkuun!

Ensimmäinen adventti ja minimaailmat

Työväenopisto, mikä mahtava keksintö! Olen viimeksi käyttänyt työväenopiston palveluja vielä lapsuudenkodissa asuessani noin 20 vuotta sitten. En ainakaan muista olleeni kursseilla Helsingissä asuessani. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta olen jäänyt varasijalle.

Kun luin kurssikuvauksen Keijujen ja tonttujen minipuutarhoista, innostuin heti ajatuksesta. Minä haaveilen minimaailmoista, mutta en saa tehtyä muuta kuin lisättyä kuvia Pinterest tauluihini. Tämä kurssi oli kuin tehty vain minua varten! Tarkoituksena oli rakentaa minimaailmoja kahvikuppeihin tai kukkaruukkuihin. Tarjolla oli kaikenlaista kierrätysmateriaalia ja lisäksi jokainen kurssilainen toi mukanaan omia miniaarteitaan.

Hauskinta kurssilla oli innostus ja onnistumisen kokemukset. Käsityöluokka oli täynnä samasta aiheesta kiinnostuneita naisia ja oli todella kivaa nähdä mitä muut saivat aikaan. Kurssin aikana syntyi noin sata uutta ideaa, joita haluaisin toteuttaa. Lisäksi oli ihanaa saada 16 oppituntia aikaa askarteluun! Vuoden ajasta johtuen keskityin pääasiassa tonttuihin.

Kuvassa on yksi tuotoksistani. Pohjana toimii puunpalanen, jonka päälle on liimattu vanhoja joulukoristeita ja luonnonmateriaaleja, jotka osti Lidlistä pari viikkoa sitten. Tuohiympyrästä kurkistaa vielä pikkumurmeli, joka on löytynyt yllätysmunasta. Kynttilän olen koonnut itse ja asetellut sen pukin käteen.

Pieniä asetelmia voisi hioa lähes ikuisesti ja lisäillä niihin pieniä yksityiskohtia. Aloitin kurssilla usean työn, joista suurin osa on vielä kesken. Jokin pieni asia on jäänyt vielä uupumaan, joka on kuitenkin tärkeä kokonaisuuden kannalta. Innostusta ja materiaaleja löytyy vielä sen verran paljon, että kävin ostamassa mm. minisahan ja 30 pötköä kuumaliimaa tulevien sessioiden varalle. 

Vihdoin vietämme ensimmäistä adventtia ja joulun ajan tunnelmasta pääsee jo nauttimaan. Blogissani on tänäkin vuonna joulukalenteri, jonka luukuista paljastuu esimerkiksi muutama minikurssin tuotos, kunhan saan ne viimeisteltyä. Säätila Helsingissä näyttää pieniä talven merkkejä. Let it snow!

Christmas in July?

Suomeen ei ole ainakaan vielä Christmas in July -meininki rantautunut, mutta Australiassa juhlittiin joulua heinäkuussa melko näkyvästi. Tämä sopi siellä myös vuodenaikaan. Talvella voi kuvitella juhlivansa joulua. Omasta mielestäni olisi vähän masentavaa, jos Suomessa alettaisiin keskikesällä kovin paljoa joulusta muistuttelemaan, sillä ainahan kuitenkin uusi talvi on jo jossakin nurkan takana väijymässä.

Loman alkaessa pakkasin mökille mukaan valtavasti vaatteita. Vietämme loman pääasiassa mökillä ja siellä on hieman hankalampaa pestä pyykkiä. Otin käyttöön vaatteiden kuljetusta varten myös joulupukin kangassäkit, jotka ompelin Australiassa asuessamme. Nähdessään säkit tyttäreni ihmetteli, mitä joulupukin säkit tekivät meidän mökkipöydällämme. Tämä on tietenkin hyvä kysymys ja taisin kertoa, että lähetän ne pukille sitten lähempänä joulua.

Tyttäreni kertoi myös toivovansa joulupukilta koiraa ja hän aikoo kirjoittaa kirjeeseen, että koiran voi huoletta tuoda, sillä vanhemmatkin ovat hyväksyneet tämän lahjan. 5-vuotiaani aikoo siis huijata joulupukkia ja tällä tavoin hankkia koiran. Ehkäpä lähempänä joulua voimme keskustella suunnitelman moraalisuudesta tarkemmin.

23. luukku: Joulukoristekimara

Lapset ovat tehneet ahkerasti joulukoristeita sekä kotona että koulussa. Koko ajan syntyy jotakin lisää ja lapset antavat askartelemiaan juttuja myös suvun aikuisille joululahjoiksi. Lasteni tekemät koristeet tekevät minut iloiseksi tai onnelliseksi, sillä ne on suurella rakkaudella ja itseluottamuksella tehty. Taas saatiin aikaiseksi jotakin todella upeaa.

Askarteluvaiheessa voi hieman pinnaa kiristää, kun joka paikka tulee täyteen pientä paperisilppua ja glitterliimaa pitää käyttää hirvittävä määrä yhdellä kertaa. Samalla opettelemme, että tusseihin täytyy laittaa korkki päälle käytön jälkeen ja että puuväreistä katkeaa helposti sisus, jos kynän heittää maahan.

Joulu alkaa olla ovella! Minun piti itsekin tehdä muutama koriste, mutta loppuuko tässä aika nyt kesken? Vaikka voihan sitä askarrella vielä joululahjojen avaamisen jälkeenkin. Seuraamme jännityksellä sääennusteita ja toivomme, että jouluna ei sada. 4-vuotias tyttärenikin osasi sanoa meillä kyläilevälle tädilleen, että kaikki luulevat, että Australiassa ei koskaan sada mutta todellisuus on ihan jotakin muuta (ainakin Sydneyssä).

21. luukku: Kauneimmat joululaulut

Meillä oli maahanmuuttajaperheiden joulujuhlat. Tai no, paikalla oli suomalaisia äitejä ja heidän lapsiaan. Me askartelimme, herkuttelimme ja lauloimme yhdessä. Aika mahtava kombinaatio, meillä oli todella kivat joulujuhlat. Jokainen toi juhliin oman panostuksensa ja saimme yhdessä aikaan ikimuiston iltapäivän. Ja me Suomessa kasvaneet aikuiset saimme fiilistellä omia joulun ajan perinteitä. Täällä auringon paisteen keskellä oli helppo naureskella synkeille suomalaisille joululauluille. Miten ne kauneimmat ja koskettavimmat laulut ovat todella synkkiä. Niitä voi kuunnella, jos haluaa itkeä koti-ikävissään.

Kävimme läpi Ylen joulukalenterit lapsuusvuosista tähän päivään. Lapsuuden parhaana joulukalenterina me muistelimme Histamiinia ja mietimme, onko parempi olla katsomatta sitä enää, sillä muistojen taika voisi särkyä. Minä olen onnellinen, että monen vuoden Tonttu Toljanteri -piina on todellakin ohi. Maltti ja Valtti uppoaa meidän perheeseen todella hyvin. Me seuraamme jännittävää seikkailua ja nyt lapset alkavat olla sitä mieltä, että hovimestari on syyllinen. 

Tämän vuotisia jouluperinteitä meillä edustaa joulupalmun lisäksi lumiukko, joka on erivärisiä valoja vilkkuttava bluetooth kaiutin sekä jouluinen photo booth. Lumiukko oli niin hieno, että piti käydä ostamassa myös pingviinikaiutin. Todella kätevä laite, joka toimii unileluna sekä -valona. Lisäksi sen kautta saa soimaan unimusiikin. Miten ennen olemme edes pärjänneet ilman tätä tuotetta?

18. luukku: Jouluötökät

Jokaisena vuoden aikana täällä tuntuu olevat omat vitsauksensa. Kaunista on ja ihanaa mutta luonto ympärillä voi olla tappavaa tai ainakin ällöä. Joulukaan ei siis ole poikkeus. Joulun merkkinä voi toimia myös se, että christmas beetles kömpivät esille. Australiamuseossa näin monta eri lajia lasivitriinissä esittelyssä ja mietin, että minulla ei ole kovin suurta tarvetta kohdata joulukoppakuoriaisia arjessani, mutta aletaan nyt henkisesti valmistautumaan mahdollisesti lisääntyvään koppakuoriaisten määrään.

Joulubeetlesejä on noin 35 eri lajia, joista noin kymmentä tavataan Sydneyssä. Näiden ötököiden määrä on vähentymään päin, sillä kaupungistuminen on uhka tällekin lajille. Näitä koppakuoriaisia houkuttelee kirkkaat valot, joten täytyy pitää silmät auki jouluvalokierroksilla.

Lähteet:
Australian museum: Christmas beetle
Australian museum: Christmas beetles

16. luukku: Pikkulahjoja kavereille

Kuminauhakorujentekolaite lienee ollut hitti pari vuotta sitten, sillä nykyään niitä löytyy lähinnä kauppojen alennuskoreista. On ihan mielenkiintoista ja kiehtovaa saada uusi vempain, jolla saa aikaiseksi jotakin kivaa. Lapseni tuntuvat olevan juuri sopivassa iässä kumilenksukoruille. He saavat niitä tehtyä itsekin, hieman vaivalloisesti ja hitaasti, mutta pääkäyttäjän ominaisuus on jäänyt äidille.

Pakkauksessa ollutta minilaitetta olen oppinut jo käyttämään, isompi Rainbow Loom on vielä täysin mysteeri minulle. Paketin mukana tulleet ohjeet eivät avautuneet minulle. Mini Rainbow Loomia oli paljon helpompi käyttää. Mikäli innostus riittäisi opetella yksinkertaisin malli Rainbow Loomilla, niin sen jälkeen harjoitella vaikka kuinka monta erilaista mallia. Luulen, että tämä voi vaatia parin ohjevideon katselun.

Olen tehnyt erilaisia kombinaatioita rannekoruissa: sikinsokin mitä vaan, sateenkaarenvärejä järjestyksessä, vuorotellut kahdella värillä, joulun värit, poikani koulun värit ja niin edelleen. Meillä oli aluksi noin 3000 kumilenksua, joten materiaalia riittää. Yhteen lapselle sopivaan rannekoruun menee noin 40 kumilenksua.  Poikani antoi rannekoruja luokkakavereilleen joulukorttien välissä. 6-vuotiaita on mukava ilahduttaa.

Rainbow Loom Bracelets.

15. luukku: Riisisuklaa

Suklaariisimurot olivat osa lapsuuteni jouluja. Silloin äiti yhdisti riisimuroja, tomusokeria, kookosrasvaa ja kaakaojauhetta. Niitä tehtiin myös yläasteella kotitaloustunnilla. Äiti säilytti jouluruokia parvekkeella, kun kaikki ei mahtunut jääkaappiin. Kovalla pakkasella oli inhottava hipsiä parvekkeelle hakemaan lisää herkkuja.

Nyt sekoitin puffed rice ja sulatettua tummaa suklaata keskenään. Osan koristelin vielä kakkukoristeilla. Tein samalla myös suklaaseen dipattuja vaahtokarkkeja. Nämä olivat lasteni toivomus. Jompi kumpi lapsistani oli saanut sellaisen koulussa ja tätä oli kokeiltava myös kotona.

Nämä herkut järjestin jääkaappiin. Parvekkeesta ei ole kovin paljoa apua ruoan säilytyksessä tällä hetkellä. Hellepäivinä suklaa sulaa nopeasti. Parasta siis nauttia mahdollisimman nopeasti!

14. luukku: Väritettävät joulukortit

Lapset värittivät Aussi-aiheisia joulukortteja. Löysin pakkauksen alennuskorista hyvissä ajoin ennen joulua. Näitä oli tarkoitus lähettää Suomeen, mutta poikani halusi antaa omat korttinsa koulukavereilleen ja tyttäreni kortit hävisivät omille teilleen siinä samassa. 6-vuotias käytti yhden illan korttien värittämiseen. Hän keskittyi tarkasti ja valitsi värit huolellisesti. 4-vuotias jaksoi keskittyä ensimmäisiin kortteihin, mutta sen jälkeen nopeus oli tärkeämpää kuin viivojen sisäpuolella pysyminen.

Mikäli mielesi tekee värittää australialaisia elämiä joulupuuhissa, värityskuvia löytyy myös Brisbane Kidsin sivuilta.