Leppäkerttuja kivestä

Mökki alkaa tuntua enemmän omalta, kun pienet kotikutoiset jutut alkavat ilmestyä ulos ja sisälle. Kukkapenkkien laidoille ja isoille kiville on muuttanut iso parvi leppäkerttuja. Yksi perhe asettui huussin edessä olevan keltaisen kukkasen kanssa samalle kivelle. 

 

Leppäkerttujen malaus oli mukavaa puuhaa. Mukana talkoissa olivat lapset ja mummi. Lapset eivät niin välittäneet tehdä perinteisiä leppäkerttuja vaan syntyi variaatiota. Sen verran kuin punaisella ja mustalla värillä sai aikaan. Lapset olisivatkin kaivanneet suurempaan värivalikoimaa. Kivet on maalattu akryyliväreillä ja en ole aivan sataprosenttisen varma niiden sään kestävyydestä. Mikäli leppäkertut häviävät sateiden mukana, pitää ryhtyä uudelleen maalaushommin.

Kotipiha kevään kynnyksellä

Lähdimme viime lokakuussa sen verran ryminällä Kööpenhaminaan asustelemaan, että pihan hoitaminen talvikuntoon jäi tekemättä. Vaikka en yhtään kukkasipulia ehtinyt  istuttamaan, niin silti lumen keskellä kukkapenkissä vihertää. Nyt olemme kaksi viikkoa poissa kotoa ja odotan innolla, miltä naapurusto näyttää pääsiäisenä. Olisko sitten jo kevät!

Parvekelaatikkoa ei kannata jättää ulos koko talveksi tai ainakin se kannattaa kääntää toisinpäin, niin sieltä ei sitten löydy kevään kynnyksellä suurta jäämöhkälettä. 

Parvekekukat mietityttävät muutenkin, sillä meidän pihapiirissä asustelee variksia, jotka tykkäävät istua kukkapurkeissa ja nokkia ne pilalle. En tiedä, mikä ne sieltä pelottaisi pois.

Viime keväänä varikset yrittivät tehdä pesää meidän pihan ainoaan puuhun. Kun hajotin tekeleen toisen kerran, varikset vihdoin uskoivat, ettei meidän pihaan haluta alivuokralaisia.

Myös kesäkukat kannattaa poistaa ruukuistaan viimeistään samana syksynä. Seuraavana keväänä ne näyttävät hieman surullisilta.

Jäälyhdyt

Kotona taas! Nyt on sitten muutama päivä aika luoda joulutunnelma kotiin. Siinäpäs sitä on hommaa.  Jos näin aluksi saisi matkalaukut purettua.

Ja lunta tulvillaan on raikas talvi sää. On ilmeisesti tulossa valkoinen joulu tänäkin vuonna. Pihan on vallannut jo niin suuret lumikinokset, että jos ryhdyn jäälyhtyjen tekoon pitää oikein miettiä, minne ne saa sijoitettua.

Viime talvena tein jäälyhtyjä monen vuoden tauon jälkeen. Moneen vuoteen ei ollut omaa pihaa tai sitten ei ollut tarpeeksi kylmä. Tosin lunta satoi niin paljon, että lyhdyt hautautuivat  nopeasti. Aluksi kaivoin ne lumisateen jälkeen esille, mutta muutaman kerran jälkeen lyhdyt hautautuivat valtavan kinoksen alle.

Tästä syystä huhtikuun puolessa välissä takapihalta löytyi vielä hyvässä kunnossa oleva jäälyhty. Takapihalle oli kasautunut paksu lumihanki. Lisäksi raivasin pihalle vaunujen mentävän kolon, joten tuon hangen alla jäälyhdyn oli hyvä viettää talvea.

Kevätauringossa lumi lähti sulamaan ja levittelin kinosta pitkin takapihaa sitä mukaa kun lumi oli jostain kohti sulanut. Hieman kaukaiselta tuntuu tuo huhtikuinen auringonpaiste juuri tällä hetkellä, mutta eikös kohta olla taas menossa kohti valoisampia aikoja!