Isänpäivän viettoa Turussa

Vietimme isänpäiväviikonlopun Turussa. Ihana pieni loma, johon mahtui paljon ohjelmaa. Aikataulumme oli melko tiukka, kun tapasimme ystäviä sekä sukulaisia. Turun linnassa oli sopivasti lapsiperheille markkinoitu tonttupäivä ja ehdimme vierailulle. Lasten roolileikkihuoneessa sai pukeutua kuninkaallisiin asuihin. Muutama idea jäi mieleen, jos saisi itsekin aikaiseksi tehtyä linnanneidon kruunun tai korkean päähineen. Teimme myös perinteisen kierroksen suosituimmilla kirppareilla ja  teimme muutaman löydönkin.

Lapset olivat valmistelleet yllätyksiä isälle päiväkodissa, koulussa ja iltapäiväkerhossa. He ovat  aina iloisia ja onnellisia, kun pääsevät tekemään lahjoja läheisilleen. Kotosalla opastin lapsia tekemään taideteokset käsistään. Piirsimme muovailusaveen lasten käsien ääriviivat ja he saivat koristella ne haluamallaa tavalla. Muutaman vuorokauden kuivumisen jälkeen lapset vielä maalasivat ne akryylimaaleilla. Tällä kertaa muistimme kirjoittaa toiselle puolelle lapsen nimen ja iän. Meillä on nimittäin muutama aikaisempi otos lasten käsistä, joita ei ole nimikoitu ja muisti ei enää riitä tarpeeksi pitkälle. 

Kädet jätimme odottamaan Helsinkiin, en halunnut riskeerata niiden rikkoutumista mutta muut lahjat kuljetimme mukanamme Turkuun. Joka puolelle meidän mukanamme kulkee myös Pokémon-innostus. Tässäkin suhteessa matka oli onnistunut ja uusi pörriäisiä tuli metsästettyä monta kappaletta. Pokémonit näkyivät myös mieheni lahjoissa: isälle piirrettiin Pikachu-kortti ja yksi lahjoista oli hamahelmistä tehty Poképallo.

Lomalla lasten kanssa -automatkalla jonnekin (osa 2)

Automatka meidän mökille kestää noin kolme tuntia. Tämä reissu tehdään mökkikaudella huhtikuusta lokakuuhun lähes joka viikonloppu. Me suoriudumme tästä melko kivuttomasti tabletin, älypuhelimen sekä yhden ruokapysähdyksen avulla. Lapset eivät ehdi arkena juurikaan pelata, niin mökkimatkat olen pyhittänyt älylaitteiden käyttöön. Näin säästän omia hermojani ja kaikilla on mukavaa. Toisella lapsella on tabletti ja tulevalla ekaluokkalaisella on puhelin. Näissä ei ole nettiyhteyttä automatkan aikana, mutta laitteisiin on ladattu muutama kiva peli ja joitakin lastenohjelmia. Kuulokkeet voivat myös tehdä matkasta mukavamman.

Australiassa teimme muutaman ihan kunnollisen automatkan, jossa yhtenä päivänä tuli istuttua autossa jopa yli 1000 kilometriä. Silloinkin älylaitteet olivat mukava viihdyke, mutta en antanut niitä lapsille heti käyttöön. Matkapelinä me useimmiten arvuuttelimme mitä joku meistä ajattelee tai laskimme tietyn värisiä autoja. Nämä ovat klassikoita jo omasta lapsuudestani.  Mukana oli  myös piirrustusvälineitä, tarrakirjoja, tarroja, puuhakirjoja, netistä tulostettuja värityskuvia sekä äänikirjoja. Esimerkiksi Robinin 16 levy on tullut kuunneltua muutamaan otteeseen. Spotifyssä on Rosvo Rudolf -satuja sekä englannin kielisiä äänikirjoja lapsille. Pikku Kakkosen netissä on myös ladattavia satuja.

Esikoiseni jaksoi keskittyä hyvin erilaisiin "aarteenetsintöihin". Netistä löytyy helposti vaikka automatkan scavenger hunt -pohja, jonka voi tulostaa matkalle mukaan. Kuvassa oleva lappu on ollut meillä mukana bush walkilla. Lapsi saa kirjata ylös havaintojaan ja välillä uurastuksesta sai pienen palkinnon. Esimerkiksi jäätelön, joka olisi joka tapauksessa ostettu jossain vaiheessa matkaa.

Tärkein ominaisuus kuitenkin lienee lapsen ikä ja luonne. Lapseni ovat sopivassa puuhaiässä, niin heitä pystyy viihdyttämään melko pienillä asioilla, mutta aina pitää olla mietittynä seuraava kiva juttu, kun edellinen alkaa kyllästyttää. Lapseni eivät myöskään kärsi matkapahoinvoinnista. Välillä minun oli vaikeaa kestää vuoren rinnettä pitkin kiemurtelevia pikkuteitä. Pari tiivistä muovipussia on ihan hyvä lisä hansikaslokerossa. Talouspaperi ja matkaroskapussi helpottivat myös matkantekoa.

Takapenkkiläisille pakattiin mukaan eväsrasiat, joissa oli tervellistä ja epäterveellistä naposteltavaa. Porkkanat piti syödä ensin, sen jälkeen sai ottaa naksuja. Pitkällä matkalla pitää olla tauotuksen olla kunnossa. Ausseissa kauniita pikinikpaikkoja ja hyvää säätä oli tarjolla runsaasti, niin meillä oli yleensä runsaasti omia eväitä mukana. Oli kätevää pakata lämmin lounas mukaan ruokatermokseen. Lapseni eivät yleensä nuku päiväunia, vaikka nuorimmainen kyllä sammuu autoon helposti. Tässä on aina kauhun kanssa tasapainoilua, kuinka pitkään uskaltaa nauttia takapenkin hiljaisuudesta ilman että se tuottaa ongelmia yöunille mentäessä.

Minä haluan oman keijupuutarhan!

Teimme tammikuussa automatkan Sydneystä Melbourneen ja Great Ocean roadille (klik ja klik). Kotimatkalla meillä tuli  nälkä Alburyn kohdalla. Etsin kartasta sopivaa piknikpaikkaa ja Albury Botanic Gardens kuulosti lupaavalta. Sieltä löytyi lumoava lasten puutarha.

Parasta siellä oli kantoon rakennettu linnake. Luomoava pieni satumaailma, joka sai minun mielikuvitukseni valloilleen. Yksityiskohtia oli niin paljon, että yhdellä kerralla ei mitenkään pystynyt sisäistämään kaikkea. Olisi ihanaa osata tehdä jotakin tälläistä, mutta täytyi heti myöntää, ettei omat taidot riittäisi alkuunkaan. Ehkä voisin yrittää tehdä kärpässienen savesta tai jotakin vastaavaa.

Lasten kanssa me olemme keskustelleet oman keijupuutarhan tekemisestä, mutta lopullinen sijoituskohde on hieman auki, sillä Suomessa vuodenaikojen vaihtelut tekevät keijujen elämästä haasteellista. Jos alamme nähdä vaivaa asian eteen, niin lopputuloksen pitäisi olla kestävä. Vielä toistaiseksi olen haaveiluvaiheessa, ehkä olisi aika siirtyä konkreettiseen suunnitteluun.

Melbournesta Great Ocean Roadille

Nyt sattuu silmiin ja ehkä hieman myös särkee sydäntä. Meillä oli ihana reissu ja näitä maisemia tuskin tulen ikinä enää näkemään paikan päällä. 2500 kilometrin roadtrip Sydneystä Melbournen kautta Great Ocean Roadille ja 12 Apostolille. Mieheni ajoi ja minä virkkasin. Takapenkkiläiset puuhasivat omiaan, onneksi tableteissa riitti virtaa melko pitkälle.

Viisi päivää ei ole kovinkaan paljon tällaiselle reissulle, varsinkin kun kaksi päivää menee autossa istuessa. Me vietimme pari päivää Melbournessa ja satuimme olemaan siellä sopivasti Australia Openin aikaan, niin pääsimme nauttimaan suuren urheilujuhlan oheistapahtumista. Lapsille oli järjestetty oma festivaalialue, jossa oli tarjolla kasvomaalausta, keilausta tennispallolla ja muuta mukavaa.

Parasta reissulla oli kuitenkin Great Ocean Road ja 12 Apostolia. Ihastuttavia maisemia, joista suurin osa vilahti ohi auton ikkunasta katsellessa. 12 Apostolia ovat seitsemän mahtavaa kivipatsasta, jotka ovat meressä. Meri kuluttaa kivipaaluja koko ajan, joten kaksi patsasta on jo sortunut ajan kuluessa. Ajoimme kolme tuntia per suunta nähdäksemme apostolit auringonlaskun aikaan ja ne olivat kyllä todellakin sen arvoiset. Näky oli todella sykähdyttävä. Taivas sekä meri ovat kauniin väriset auringonlaskun aikaan, ihania lempeitä sävyjä.

Apostolit ovat Great Ocean Roadin suosituin nähtävyys, jossa pörrää turisteja valtavan paljon. Me ehdimme paikalle vasta iltasella, mutta se olisi ollut taktisestikin hyvä ratkaisu. Porukkaa oli paikalla runsaasti, mutta jokainen sai otettua kuvia. Yksi setä juoksi, että sai asetettua jalustan kameralleen minun eteeni, mutta en ryhtynyt käsirysyyn hänen kanssaan. Olisi tehnyt mieli kyllä kertoa, että minullakin on jalusta kameralleni, mutta en nyt vaan käytä sitä kovin usein. Tai ehkä mutisinkin tämän asian suomeksi. 

Victoria oli kolmas osavaltio, jossa minä pääsin käymään. Listallani on nyt New South Wales, Queensland ja Victoria. Se on vain pieni siivu suuresta maasta. Tällä reissulla vietimme Australia päivää toista kertaa ja se meni autossa istuen. Se oli hyvä tapa viettää kansallispäivää.

Melbourne, Australia Open, Great Ocean Road

Lorna Beach at sunset

12 Apostles at sunset

12 Apostles lookout at sunset

Viimeiset 800 kilometriä on aina pitkät...

Matkalla Melbourneen

Kesäloman päätteeksi teimme automatkan Melbourneen, Great Ocean Roadille ja 12 Apostolin luokse. Autossa tuli istuttua 2500 kilometriä viiden päivän aikana. Ihana upea reissu, kerron siitä lisää myöhemmin.

Kristoff ja Elsa pääsivät matkalle mukaan sekä uusi käsityöpussukkani. Kristoffin paitaan on liimattu reippaasta käytöksestä saatuja tarroja. Kovin reippaita olivat Elsa ja Kristoff molemmat, mutta myös omat lapseni. Jälkikasvuni muistaa matkasta todennäköisesti trampoliinin, joka oli meidän reissukotimme pihalla sekä kivat lastenohjelmat, joita oli ladattu tabletille. Pääasia kuitenkin, että takapenkkiläiset pysyivät melko tyytyväisinä.

Ajoimme suurimman osan matkasta moottoritietä pitkin, jossa maisemat olivat kohtalaisen samanlaiset noin 800 kilometriä. Tie oli mukavan suora, joten pystyin hyvin virkkaamaan autossa. Mutkittelevilla vuoristoteillä esimerkiksi Blue Mountainsilla pystyn lähinnä pidättelemään oksennusta. Lapset ovat valitelleet, kun Elsalta ja Kristoffilta puuttuvat uikkarit. Räikeät retrolangat sopivat hyvin kesäasuihin.

Uikkarit valmistuivat pari viikko matkan jälkeen. Bikinien alaosa vaatii vielä kehittelyä.  Anna on muuttamassa meille piakkoin, joten pääsen todennäköisesti tekemään toisenkin tyttöjen uima-asun. Uikkareissa ja shortseissa on pienet nepparit, jotka auttavat vaatteiden pukemisessa. Nappien ompelu on minusta tylsää hommaa ja monta kertaa viimeistely jää roikkumaan. Laatikoissa taitaa olla tälläkin hetkellä lojua pari virkattua nukenmekkoa, jotka kaipaavat nappeja.

Hobbiton Movie Set -kierroksella

Uusi-Seelanti on niin kaukana Suomesta, että tuntui todella ihmeelliseltä päästä sinne asti ja LOTR-kuvauspaikalla vierailu oli myös yksi todella suuri ruksi pois toivelistaltani. Kevätauringon hellimään Uuteen-Seelantiin oli helppo rakastua. Vietimme muutaman leppoisan turistipäivän Aucklandissa. Hobbiton Movie Set on parin tunnin ajomatkan päässä kaupungista. Matka taittui vihreitä maalaismaisemia ihaillessa. Lampaita ja lehmiä oli laitumilla todella suuria joukkoja. 

Hobbitoniin pääsee vain opastetulle kierrokselle, joka vie läpi Konnun. Jokaisessa ryhmässä on yli 20 henkilöä, joten kaikki ehtivät kyllä kuvaamaan vuorollaan, mutta ylimääräistä aikaa ei juurikaan jää. Varsinkin kun meidän perheemme kulki ryhmän loppupäässä. Opas kertoi mielenkiintoisia faktoja elokuvista ja Hobbitonista.

En yhtään ihmettele, että Peter Jackson ihastui Alexanderin maatilan maisemiin. Siellä oli satumaista: keväistä vehreyttä, lampaiden laidunmaita ja paljon sinistä taivasta. The Party Tree oli myös yksi tärkeä tekijä. Komea puu sopi hyvin elokuvaan.

LOTR-leffojen kuvausten jälkeen Kontu pääsi rapistumaan, sillä alunperin lavasteita ei rakennettu kestämään. Kuitenkin kuvauspaikka kiinnosti turisteja ja opastettuja kierroksia on ollut jo pitkään. Hobitti-elokuvien filmausten yhteydessä Kontu jälleen kunnostettiin ja tehtiin sopimus, että Hobbiton on pysyvä nähtävyys. Hobittien kotikoloja oli nyt 44 kappaletta, mutta niiden sisällä ei ole mitään. Sisäkuvaukset on tehty studiossa Wellingtonissa. Mataman Hobbitonissa tehtiin vain ulkokuvauksia.

The Party Tree

Kylän korkeimmalla kohdalla sijaitsi Bag End eli Bilbo Bagginsin ja myöhemmin myös Frodon koti. Komealta se näytti ulkoapäin ja viimeistään siinä vaiheessa mietin, että pitää katsoa ne leffat uudelleen. Ihan sillä silmällä katsoen, että minä olen ollut tuolla. 

The home of Bilbo Baggins.

Jokainen hobitin kolo oli lavastettu ulkopäin asukkaansa mukaan. Pyöreiden ovien ulkopuolelta löytyi vihjeitä siitä, mitä kussakin kolossa asuva hobitti teki työkseen. Konnusta löytyi myös hyötypuutarha ja paljon kukkaistutuksia, joista puutarhurit pitävä hyvää huolta. Taas tuli ikävä omaa viljelypalstaa.

Pieniä pyöreitä ovia oli pääasiassa kahden kokoisia riippuen siitä kuvattiinko niiden edessä hobitteja vai esimerkiksi Gandalfia. Näin saatiin luotua illuusio, että Gandalf on paljon suurempi kuin hobitit. Olen iloinen siitä, että vierailupäivä oli kirkas ja kaunis, niin kuvat onnistuivat hyvin. Marraskuu on Uudessa-Seelannissa vielä kevättä ja silloin sataa paljon, joten olimme onnekkaita, että vierailumme aikana aurinko jaksoi paistaa.

Kierrokseen sisältyy tauko The Green Dragon Innissä. Jokainen saa valita juotavakseen joko olutta, siideriä tai ginder alea. Lapsista tämä oli parasta koko päivässä. He saivat kerrankin juoda limsaa. Vaikka lapseni eivät tiedä hobiteista juurikaan mitään, he kulkivat kierroksella tyytyväisenä mukana. Satumaailma oli mielenkiintoista katseltavaa.

The Green Dragon Inn

The Green Dragon Inn and the Mill.

Hobbiton was amazing. The surrounding nature was incredibly beautiful and I just loved the thousands of sheep that I saw on my there. A sunny spring day was just perfect for visiting the Shire. My bucket list got shorter after my visit to New Zealand. There are about 17 000 kilometres between Finland and New Zealand, so it is something I have not been actively been dreaming of.

.

.

visit New Zealand

visit Hobbiton

meet my childhood penpal, who lives in New Zealand

.

.

View from the Shire. There are about 13 000 sheep on the Alexander farm.

Eläinsairaaloita Australiassa

Aussieläimet ovat valtavan söpöjä ja sympaattisia. Ja kun näillä eläimillä on hätä, jota voi lievittää neulomalla, heräävät craftivistit ympäri maailmaa. Metsäpaloissa vammautuneet koalat ovat tarvinneet lapasia, pingviinit villapaitoja ja orvot pussieläinten vauvat neulottuja pusseja.

Lomamatkallamme satuimme vierailemaan kahdessa eri eläinsairaalassa, koalasairaalassa sekä villieläinsairaalassa. Kenties paras tapa auttaa näitä eläimiä on kuitenkin rahalahjoitukset. Lapasia ja villapaitoja ei enää (tai tällä hetkellä) tarvita, mutta villasta neulottuja pusseja ilmeisesti otetaan vastaan tasaiseen tahtiin. Minun pitäisi varmaan pistää sellainen puikoille vielä tämän vuoden aikana. Olisihan se hienoa auttaa pientä orpoa eläinvauvaa.

Koalakaverukset @ Currumbin Wildlife Sanctuary

Port Macquarie Koala Hospitalissa ei ollut erikoista ruuhkaa, sillä viime viikkoina ei ole  ollut suuria luonnonmullistuksia (tulvaa tai metsäpaloa). Ihmisten lähellä asuvien koalien suurimmat uhat ovat erilaiset taudit, liikenneonnettomuudet sekä koirien hyökkäysten kohteeksi joutuminen. Sademetissä asuvat koalat eivät ole yhtä stressaantuneita ja taudeille sekä onnettomuuksille alttiita kuin citykoalat.

Sairaala toimii lahjoitusvaroin, joten sieltä on mahdollista "adoptoida" koala tai antaa rahaa eukalyptuspuiden istuttamiseen. Sairaalassa on myös International volunteer -ohjelma. Koalasairaalassa esiteltiin vauvana löytynyttä pikkukoalaa, joka on viettänyt sairaalassa jo useamman vuoden. Lisäksi siellä oli esimerkiksi sokeita koalaparkoja.

Koala-potilas @  Port Macquarie Koala Hospital

Currumbin Wildlife Hospital sijaitsee eläintarhan yhteydessä (Currumbin Wildlife Sanctuary). Kävimme eläintarhavierailun yhteydessä myös sairaala-aluetta katsomassa ja sinne oli juuri tuotu loukkaantunut goanna. Tämä yksilö oli eksynyt joidenkin kotipihalle, jossa kaksi koiraa oli riepotellut liskoparkaa. Lopulta eläin oli kiivennyt 10 metriä korkeaan puuhun, joka oli jouduttu kaatamaan. Näin goanna saatiin toimitettua eläinsairaalaan hoitoon.

Loukkaantuneita villieläimiä hoidetaan lasiseinien takana, niin eläintarhan vierailijat pääsevät seuraamaan mahdollisia toimenpiteitä. Lisäksi henkilökunnan jäsenet käyvät kertomassa tilanteesta. Tämä loukkaantunut lisko oli suurin goanna, jonka nämä työntekijät olivat nähneet ja se piti rauhottaa ennen kuin sitä päästiin tutkimaan.

Lisko oli joutunut huonoon kuntoon koirien hampaissa. Goannan ihoa oli raadeltu ja lisäksi epäiltiin, että sillä on murtuneita luita. Työntekijä arvioi, että sillä on edessä kuukausien tai vuosien paranemisprosessi. Vaihtolämpöisten paraneminen kestää kauemmin kuin tasalämpöisten.

Loukkaantunut goanna @ Currumbin Wildlife Hospital

Eläinsairaaloissa käyminen oli vaikuttava kokemus. Mietin, että vapaaehtoiset ja työntekijät näkevät valtavasti vaivaa villieläinten pelastamiseksi. Kaupunkiympäristössä ja moottoriteiden varsilla on monia vaaranpaikkoja. Jokaisen eläimen henki on arvokas.

Koalakarhujen kohtalosta ollaan huolissaan ja noin puolet Australian uhanalaisista eläinlajeista asuu samankaltaisessa ympäristössä kuin koalat. Ihmisasutuksen laajeneminen uhkaa tuhota koalan elinpaikat. Käytännön vinkkeinä ihmisiä kehotetaan pitämään koiransa kurissa ja ajamaan varovaisesti koalakarhujen asuinalueilla. Hauskan näköisillä australialaisilla liikennemerkeillä, joilla varoitellaan eläinten läsnäolosta, on ihan oikea merkitys. (Lähde: National Koala Alliance)

Australia Day & Lamington leivokset!

Australian itsenäisyyspäivän kunniaksi olin ostanut piknikevääksi Lamington-leivoksia. Kyseessä on suklaalla ja kookoksella kuorutettu sienikakku, joka on perinteinen australialainen leivonnainen. Lamingtonin lordi tai hänen ladynsä on perimätiedon mukaan tuoneet ohjeen mukanaan emomaasta 1800-luvulla.

Näitä voisin pyöräyttää itsekin siinä vaiheessa, kun olen paremmin asettunut aloilleni tänne. Tällä hetkellä asumme vielä huoneistohotellissa, jonka keittiön varustetaso ei erityisemmin kutsu leipomaan. Pancakesmixiä ja Peppa Pig Cupcake Mixiä olen ostanut kaappiin odottamaan inspiraatiota.

Muuten Australia Dayn vietto meni meidän perheeltä hieman ohitse. Olimme kaikki väsyneitä edellisen päivän retkestä Blue Mountainsin kansallispuistoon ja siinä vaiheessa kun olimme lähtökunnossa, alkoi sataa. Suunnitelmat muuttuivat, emme käyneet Manlyn Sea Lifessä, emme pikinikillä tai rannalla. Vietimme päivän tulevan kotimme kuntokartoitusta tehdessä. Eiliset maisemat saivat kyllä arvostamaan tämän maan luontoa.

Kahden blogin loukussa

Me olemme muutaneet vuodeksi Australiaan, joten minä olen taas kahden blogin loukussa. Tällä hetkellä aika menee käytännön asioita järjestellessä ja uusia asuinseutuja ihmetellessä, että bloggaamiseen ei jää kovin paljoa aikaa, vaikka nyt pitäisi saada alkufiilikset dokumentoitua. 

Blogi, joka alkoi siitä, kun muutimme Dubaihin, sieltä Kööpenhaminaan ja nyt Ausseihin. Toki olemme joka välissä asuneet hetken Suomessakin. Taisin kyllä jossain välissä vannoa, että minun kotirouvan päivät ovat ikuisesti ohitse, mutta tässä sitä nyt taas ollaan!

http://kesadubai.blogspot.com.au/

8. luukku: Islantilainen joulusatu

Viime kevään Islannin matkallani tutustuin paikalliseen joulusatuun. Kaukana vuorilla asuu 13 joulutonttua, jotka eivät ole kovin ystävällisiä otuksia. Esimerkiksi Ovenpaiskoja säikyttelee ihmisiä, yksi varastaa joulumakkaroita ja toinen kynttilöitä. Itse ostin mukaani meille asumaan Skyrgámurin, joka pitää skyristä sekä Gluggagægirin, joka kurkistelee ikkunoista ja etsii jotakin varastettavaa. 

Ennen joulua jokainen tonttu käy vuorollaan vieraisilla ihmisten luona. Jokaisella tontulla on oma teemansa, joku pitää kynttilöistä ja toinen taas pipareista. Islantilaiset lapset laittavat ikkunanlaudalle kengän, johon joulutontut jättävät jonkin yllätyksen. Jokaiselle tontulle tulisi jättää pieni välipala sen mukaan, mistä kukin tonttu pitää. Tuhmat lapset löytävät kengästään aamulla perunan.

Rästihommia (Islannissa 2/2)

Kävin maaliskuussa Islannissa ja lankoihin liittyvä postaus jäi tekemättä. Näin loman alkaessa hoidan siis tämän rästihomman pois alta. Tiesin sen jo reissuun lähtiessäni, että olisi aivan pakko ostaa islantilaista villaa. Tarjolla oli ihania käsitöitä sekä villalankaa. 

Létt-Lopi on perinteinen paikallinen villalanka, jota myy The Handknitting Association of Iceland. Saarella on huimasti enemmän lampaita kuin ihmisiä, mutta maaliskuussa lampaat olivat vielä talviasumuksissaan eivätkä vaellelleet kesälaitumilla. Tuolloin oli mielessä pääsiäisinen ja värit on valittu sen mukaan. Ajatuksena oli tehdä kana Arnen ja Carloksen pääsiäiskirjan ohjeen mukaan. En ole vielä päässyt tätä hommaa aloittamaan. Tuleehan niitä uusia pääsiäisiä joka vuosi.

Lisäksi pääsin täydentämään lankavarastojani kukkapeittoa varten. Ostin Søstrene Grenesistä ison kasan puuvillankaa, vaikka langat olivat Islannin kruunuilla maksettuna aika paljon arvokkaampaa kuin Tanskan kruunuissa. En kuitenkaan alkanut laskeskella hintaa peittoprojektilleni (hui!) vaan tärkeintä oli saada lisää lankaa, niin jonain päivänä saan yhden pakkomielteistäni valmiiksi.

Islannissa 1/2

Kävin maaliskuussa Islannissa. Golden Circle -kierroksella näkee Islannin tärpit mukavasti yhden päivän aikana. Matkanjärjestäjiä on monia, itse kävin Sternan retkellä. Kiersimme nähtävyyksiä 10 hengen seurueessa pikkubussilla. Paikallisoppaamme oli hauska kaveri, joka laajensi myös tietämystämme Islannista.

Matka sujui mukavasti pienessä ryhmässä ja olinkin tyytyväinen, että olin hotellin suosituksesta valinnut pienen matkanjärjestäjän. Tunnelma olisi ollut erilainen, jos seurueessa olisi ollut täysi bussilastillinen väkeä. Kävimme Thingvellirissä, jossa viikinkiparlamentti on kokoontunut entisaikaan. Näimme Gullfoss vesiputouksen ja Strokkur geysiirin sekä Islannin hevosia ja paljon muuta.

Golden Circle -kiertueella oppaamme kertoi myös elokuvista, joita on viime vuosina kuvattu Islannissa: Walter Mittyn ihmeellinen elämä, Oblivion ja Noah. Hauskana yksityiskohtana opimme, että viimeinen yhteiskuva Tom Cruisesta ja Katie Holmesista on otettu Islannissa.

Talouden romahduksen ja tuhkapilven jälkeen turistit ovat löytäneet Islannin enkä kyllä yhtään ihmettele tätä. Islanti tarjoaa paljon kaikkea mielenkiintoista ja toivonkin, että pääsen joskus sinne vielä uudestaan paremmalla ajalla. En ehtinyt edes Blue Lagooniin! Hotelli Odinsvessa voisin majottua vielä uudelleenkin. Se on mukava hotelli hyvällä paikalla. Reykjavikin kuuluisin tai suosituin ruoka on paikallinen hodari, joka jäi myös kokematta. Seafood Grill oli kyllä erinomainen, joten pärjäsin ilman nakkimakkaraa, mutta tietenkin tämä jäi kaivelemaan.

I went to Iceland and had one day there to spend as a tourist. I went on a Golden Circle tour and experienced some of the highlights of Iceland.

Mikko Mallikkaan kulturhus, Göteborg vol. 4

Alfons Åbergs Kulturhus on aivan ihana leikkipaikka lapsille. Myös minun sieluni lepäsi retrohenkisessä Mikko Mallikkaan kodissa. Sisäänpääsy oli melko arvokas, 125 kruunua aikuiselta ja 75 kruunua yli 2-vuotiailta. On kyllä sen arvoinen, mutta tuskin raskin mennä sinne toista kertaa tämän vierailun aikana. Tai ehkä vielä toisen kerran, katsotaan nyt.

Kulttuuritalon alakerrassa on Mikko Mallikkaan koti, kauppa, elokuvateatteri, verstas sekä pari puumajaa. Tarjolla on myös leluja, portaita kiivettäväksi ja liukumäki. Yläkerrassa on suuri leikkitila, josta löytyy legoja, palapelejä ja muita leluja. Joka päivä on myös ohjelmaa, kuten teatteri- tai tanssiesitys.

Mikko Mallikas on yksi lapsuuden suosikkejani. Mahtoiko Mikko Mallikas tulla Pikku kakkosessa ja kirjoja lainasin kirjastosta. Nykyään meillä on muutama kirpparilta löytynyt Mikko-kirja, joihin vanhempi lapseni jaksaa jo välillä keskittyä. Tämän reissun jälkeen ehkä enemmänkin. Mikko Mallikas dvd-boksikin olisi saatavilla, 40-vuotissynttäreiden kunniaksi.

Mikko Mallikkaan isä

Vessaan!

Mikko Mallikkaan keittiössä

Vauvakino päättyi juuri?

Yläkerran leikkitila