Tilkkutyynyjä mökille

Mökin uusi vierassänky vaati kaverikseen uusia tyynyjä. Kaivelin kangasvarastojani ja löysin paljon punasävyisiä kankaita. Säilöistä löytyi muutama kirppisostos, vauvan pussilakana, entiset keittiön verhot, pöytäliina sekä upouusi palanen Tilda-kangasta. Tilda-kankaasta piti alunperin tulla kappa keittiön ikkunaan, mutta kankaan leveys ei kuitenkaan riittänyt siihen. Handmade-kuosi on mielestäni edelleen ihastuttava. Kangas on muisto Tanskan vuosilta ja Panduro Hobbysta.

Ompelin näihin tyynynpäällisiin jopa vetoketjutkin. Sillä saralla minulla on vielä harjoiteltavaa, ihan kauniisti vetoketju ei saumaan uponnut mutta ainakin päällyset saa helpommin pesuun. Sisätyynyjä on ostettu monta kappaletta jemmaan. Lisää tyynyjä tulee, kunhan vaan ehdin taas ompelemaan. Pari vihreää tyynyää löytyi Indiskan alennusmyynnistä. Pinkki päiväpeitto ei ole enää oikeaa sävymaailmaa tähän huoneeseen. Kenties ensi kesään mennessä löydän siihen jotakin parempaa.

Uusia tyynyjä

Olen nyt innostunut viettämään aikaa ompelukoneeni kanssa, niin tein muutaman uuden tyynyn. Näitä ovat myös kaikki perheenjäseneni pyytäneet, niin tein jokaiselle omat tyynyt. Turtles-tyyny on pojalleni. Tyttäreni tyyny on tehty kuusikulmiokankaasta, jonka löysin Spotlightin tilkkukorista. Mieheni tyynynpäällinen on ommeltu ihan oikeista tilkuista, joista osa on kierrätyskankaita. Sieltä löytyy ainakin pussilakanaa sekä mekkoa sopivasti paloiteltuna.

Uusista tyynyistä tulee mieleen oma mummini, joka ompeli sohvatyynyihin uudet päälliset noin kerran vuodessa. Se oli suuri tapahtuma, sillä hänen kodissaan ei paljoa muuten sisustuselementit vaihtuneet. Verhoja vaihdeltiin vuodenaikojen mukaan sekä sohvatyynyjä silloin tällöin. Pienet yksityiskohdat voivat tuottaa paljon iloa.

Lasteni tyynyt ovat aktiivisesti mukana heidän leikeissään. Ne ovat aika usein jonkin kulkuneuvon osia tai sitten nukkuma-alustoja heidän pehmoleluilleen. Tyynyt tekevät myös lattialla köllöttelystä mukavampaa. Itse kyllä toivoisin, että päivän päätteeksi meidän kotimme tyynyt päätyisivät takaisin sohvalle (tai paikoilleen) eivätkä ne jäisi lojumaan pitkin lattioita. Kertaus on opintojen äiti, samoja veisuja toistelen lapsilleni päivästä toiseen.

It's a whale!

Näin sanoin Mark Owen jossakin Take Thatin fanivideossa 1990-luvulla. Olikohan Markilla valaskala tatuointi? No itse asiassa piti tämäkin googlata ja Mr. Owenilta löytyy delfiinitatuointi. Miten sellainen fakta onkaan päässyt unohtumaan?  Tähän aiheeseen liittyy muutenkin kaikenlaisia hienoja (piilo?)merkityksiä ja sisäpiirin vitsejä viime vuosituhannelta asti, että valaskala oli mielestäni juuri sopiva ystävänpäiväyllätys tänä vuonna. Paitsi että en saanut aikaiseksi postittaa sitä, joten valas pääsi kotiinsa vasta pääsiäisenä.

Tämän valaan esikuvina toimivat FERM Livingin Whale cushion sekä myös Valaan villapaita -blogin Tee-se-itse-valas. Näin ensimmäisellä yrittämällä lopputulos on mielestäni ihan söpö, mutta mielessäni on lista yksityiskohdista, joihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Ainakin valaskalan pyrstöstä tuli liian pieni. Valas voisi olla isompikin, mutta niin kauan kun minun varastoissani pyörii farkunlahkeita, en lähde denimkangasta ostamaan. Lahkeen koko määrittää valaan korkeuden.

Lattiatyyny

Ostin Ikeasta kaksi isoa tyynyä (80 x 80 cm), joista ensimmäiseen olen nyt saanut neulottua päällisen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun neuloin matonkudetta. Aikaisemmin olen vain virkannut. Käytin 10 mm puikkoja ja neuloin kuteesta pitkän pötkön.  Tiiviin tyynyn neulominen oli hitaampaa kuin mattojen virkkaaminen ja kyllä tuokin käy ranteille, mutta aina oikein neulottu pinta on mielestäni kaunis. Lopuksi laitoin tyynyn sisälle ja virkkasin reunat kiinni.

Ensimmäisten joukossa lattiatyynyn päälle pääsi köllöttelemään Urhea Merida. Ihailin Disneyn Animator nukkeja Kööpenhaminan Disney Storessa jo kesällä, mutta kuten niin kuin monen muun äidin kohdalla Mekkotehtaan nukkeinnostus teki näistä kyseisistä nukeista vastustamattomia. Onneksi minulla on 1-vuotias tytär, jonka varjolla sain pyydettyä Merida-nuken joulupukilta. Aika näyttää innostunko varustelemaan nukkea samalla tavalla kuin esimerkiksi Iiven ihmetykset -blogissa.