Muumilaakson marraskuu Tampereella

Tampere saa raitiovaunut, Robbie Williamsin konsertoimaan mutta lisäksi vielä maailman ainoan Muumimuseon. Siinä on jo kaikenlaista. Käväisin kokoustamassa Tampere-talolla ja pääsin siellä  muumimaiseen tunnelmaa, kun kiersin aulassa olevan Muumi-näyttelyn. Museota rakennetaan kovaa vauhtia ja sen pitäisi aueta toukokuussa 2017. En malta odottaa. Seuraava suunniteltu vierailuni Tampereelle sijoittuu nimenomaan toukokuulle ja toivon, että museo on siihen mennessä valmis.

Muumit ovat aina viehättäneet minua ja olen työskennellyt kaksi kerää Naantalin Muumimaailman postikonttorissa - ihan muutama vuosi sitten. Muumihumpasta en välitä vieläkään mutta Tove Janssonin luoma tyyli ja pienoismallit saavat sydämeni väpättämään. 

Tampere-talon aulasta löytyi myös houkutuksia täynnä oleva myymälä, josta tarttui mukaan muutama tuliainen. Aina markkinamiehet keksivät jotakin uutta ja houkuttavaa. Löysin uuden teelajitelman ja onneksi ennen joulua voi kasvattaa omia varastoja teepussikransseja varten. Vaikka ensin pitäisi nauttia kupillinen teetä ja laittaa Muumimaailman tarinoita nukkeanimaatiot pyörimään.

Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle

Tästä aiheesta minulla olisi hieman enemmänkin kirjoitettavaa. 15 000 kilometrin päähän muuttaminen kyllä auttaa hahmottamaan erilaisia asioita omasta elämästään ja on tuonut mukanaan muutaman yllätyksenkin. Vaikka olen päässyt kuuntelemaan Satumaa-tangosta tuttua onnen kaukorannan laineen liplatusta, niin tunnelma on ollut usein toisesta laulusta: Kuinka tämän tuntisi omaksi maakseen? 

Olemme nähneet ja kokeneet valtavan paljon kaikkea upeaa, joita ylisanatkaan eivät riitä kuvaamaan. Välillä taas olemme eläneet musertavan ankaraa expat-arkea, jolloin olen vain yrittänyt pidellä käsissäni niitä naruja, joista ote ei ollut vielä lipsunut. Ja tietenkin lopun lähestyessä kulttuurishokki on edennyt pitkälle sopeutumisvaiheeseen. Sitten onkin aika pakata tavarat ja lähteä Suomeen paluushokkia odottelemaan. Ainakin netin välityksellä tarkasteltuna tuntuu, että moni asia on muuttunut tammikuun 2015 jälkeen yhteiskunnassamme.

Expatin ja turistin välimaastossa tuo kauas ja lähelle näkeminen on jotakin muuta. Meillä on ollut niin kova hinku nähdä kauempana olevia kohteita, että kotikulmien nähtävyydet ovat jääneet vasta viimeisten kuukausien tutustumiskohteiksi. Manlyn North Head, Manly Damin Bush Walk ja Ku-ring-gai Wildflower Garden ovat kaikki mahtavia päiväretkikohteita. Täällä on todellinen runsaudenpula, sillä kauniita rantoja, kansallispuistoja ja buswalk-reittejä löytyy vaikka kuinka paljon.

Ehkä Aussiajan teemalauluksi on kuitenkin kehittynyt Delta Goodremin I Can Sing a Rainbow, jonka tyttäreni oppi pre schoolissa. Siinä kuunnellaan silmillä ja korvilla sekä lauletaan kaikki värit, mitä ympärillä näkyy. Kaikkea ihmeellistä ja kaunista, mitä ei ehkä ihan vielä edes ymmärrä nähneensä ja kokeneensa.

Delta Goodrem I Can Sing a Rainbow (Youtube)

North Head, Manly

Bushwalk at the Manly Dam.

Bushwalk at the Manly Dam.

Wallaby at the Ku-ring-gai Wildflower Garden.

Ihastuttava Wollongong

Nämä kuvat on otettu joulun aikaan, jolloin ajelimme Grand Pacific Driveä pitkin Sydneystä Wollongongiin. Sitten kun on aika palata Suomeen, on haikeaa tai vaikeaa jättää taaksee kauniit aurinkoiset vapaapäivät, jolloin pääsee näkemään sykähdyttävän kauniita maisemia. Olen nähnyt vain rajallisen määrän rantoja elämäni aikana, mutta Fairy Lagoon  ja sen ympäröimä ranta-alue Wollongongin North Beachillä ovat amazing.

Southern Highlands

Kuningattaren syntymän kunniaksi saimme nauttia pitkästä viikonlopusta. Täällä on useimpien juhlapyhien kohdalla sellainen käytäntö että jos arkipyhä osuu viikonlopulle, niin se tuo korvataan seuraavana arkipäivänä. Eli esimerkiksi joulun osumista viikonlopulle ei tarvitse samalla tavalla surkutella kuin Suomessa. 

Lähdimme roadtripille Southern Highlandseille. Suuntasimme kohti Bowralin kaupunkia. Kaupungissa on pieni tulppaaneistaan kuuluisa puutarha, jossa ei ollut mitään nähtävää talvella. Pääsin vierailemaan Bowral Crafts käsityökaupassa, jonka myyjättäret olivat vähintään 80-vuotiaita. Ostin purkillisen punajuurirelissiä. Jostain syystä australialaiset rakastavat punajuurta ja sitä on tarjolla monessa muodossa. Punajuurirelissi voisi sopia esimerkiksi Aussi-tyylisten hampurilaisten täytteeksi.

Kaupunki oli viehttävä. Siellä näkyi paljon taivasta ja ympärillä siintäviä vuoria. Sää oli sopivan syksyinen, tuulista ja noin 17 astetta. Syyssää tuntui sopivan todella hyvin yhteen kaupungin luonteen kanssa. Ja ilmeisesti Bowralissa on kaunis ruska, vaikka nyt monet puut olivat jo lehtensä pudottaneet.

Gleben puistosta löytyi hieno patsas: Maija Poppanenhan se siinä on lentoon lähdössä! P.L. Travers asui Bowralissa lapsena 1900-luvun alkupuolella. Kaupunki arvelee olevansa Maija Poppasen synnyinpaikka. Puiston vieressä oli International Cricket Hall of Fame and Museum, mutta emme tiedä mitään kriketistä, joten tämä nähtävyys ei meitä kiinnostanut. Aina pitää miettiä, onko se nyt kriketti vai kroketti.

Lähdimme ajelemaan ylös päin kohti näköalapaikkoja. Hienoja lookout -paikkoja löytyy kiitettävän paljon. Maija Poppasen lisäksi reissun kohokohta oli maisemareitti maaseudun läpi. Pääsin ihastelemaan lehmiä, lampaita ja alpakoita. Minä olen aina innoissani, kun näen kohteen, jossa kasvaa villaa. Alpakat ovat aivan käsittämättömän söpöjä otuksia.

Kävimme myös Illawarra Fly Tree Top -kävelyllä. Se on 1,5 kilometrin reitti 20-30 metrin korkeudessa sademetsässä. Kävimme siellä nyt toista kertaa ja edelleen maisemat sykähdyttivät. Kiipesin lasten kanssa vielä ylimääräiset 102 porrasta päästäksemme Knights Tower -torniin, jossa pääsimme ihailemaan näköaloja 45 metrin korkeudessa.

Illawarra Fly Tree Top Adventures

Selvisimme kotiin ilman pahempia ruuhkia, vaikka sydneyläiset palasivat viikonlopun vietosta kaupunkiin samoihin aikoihin. Päiväretket ulos kaupungista ovat kyllä meidän perheen suosikkeja. Innostuimme jo miettimään pidempääkin roadtrippiä. Vielä maalaismummojen tekemä punajuurirelissi odottaa avaamista.

Bowral Craftista ostettu beetroot relish,.

Sagnlandet Lejre - viikinkikylän joulutunnelmaa

Kävimme viikonloppuna Roskilden lähellä sijaitsevassa Sagnlandetissa, joka esittelee tanskalaista elämää menneinä aikoina kivikaudelta alkaen.

Sagnlandet on auki joulun alla kaksi viikonloppua, jolloin pääsee tutustumaan käsityöläisten joulupuuhiin. Talven keskellä ei saanut kovin selkeää kuvaa siitä, mitä kaikkea alue tarjoaa varsinaiseen sesonkiaikaan eli kesällä.

Pieniä tonttuja hyasinttien keskellä.

Jokaisessa talossa ja verstaassa oli menneiden aikojen asukkaita esittelemässä taitojaan.  Seurueestamme puolet osasi tanskaa, joten me suomalaiset vain kuuntelimme sujuvasti, kun meille esiteltiin asioita paikallisella kielellä.

Savisia joulukoristeita.

Viehättävin paikka minun mielestäni oli "Pottemageriet" eli keramiikkapaja, joka oli sisustettu kauniisti savesta tehdyillä joulukoristeilla. Lisäksi talo oli mukavan lämmin. 

Possut tuomassa joulutunnelmaa ja sydäntikkareita havujen oksilla.

Koko päivän pyrytti ja maisema oli taianomainen lumipeitteen alla. Käsityöläistaloissa ja lumisten peltojen keskellä tuli joulumielelle! Taisi siellä jossain vilahtaa pari tonttuakin.

Sagnlandet Lejre nettisivut