Päiväkodin nukkekodin yksityiskohtia

Päiväkodin nukkekodissa (kts. edellinen postaus) on paljon yksityiskohtia, jotka tekevät leikkimisestä hauskempaa. Astiat on tehty munankennoista, sekä lautaset että kupit. Olen maalannut ne akryylimaaleilla. Hienot purkit kylppäriin ja aikuisten makuuhuoneeseen on tehty erilaisista helmistä. Jälleen kerran sopivia purkkimateriaaleja on löytynyt omien jemmojen lisäksi Kierrätyskeskuksen Näprä-tuotteista.

Tein pullonkorkkikakkuja, joissa on helmiä päällä. Kakkukiilteenä toimii ikkunkalvoväri, joka myös kiinnittää helmet korkkiin kiinni. Erilaisia ruukkuja sekä leipiä tein Pikku-Auroran massailukurssilla. Nämäkin saivat akryylimaalia vielä päälle. Dalmatian pentu löytyi yllätysmunasta ja sen petinä toimii muovinen korkki. Lehdet ovat löytyneet sekä Pinteristin uumenistä että Nukkekoti Väinölän sivuilta täältä.

Jokaisesta huoneesta löytyy myös kattolamppu, mutta nukkekodissa ei ole sähköjä. Huonekasvit ovat tekokukkien osia ja tulppaanit on tehty itsekovettuvasta massasta. Lankarullista ja puisista palasista sai pieniä apupöytiä tai jakkaroita. Kultainen kirjahylly on tehty kännykän pakkauksesta ja askartelutikuista.

Seuraavalla varustelukierroksella päiväkodin nukkekoti saa kenties verhoja ikkunaan, tauluja seinälle sekä lisää ruokia. Ja mitäs kaikkea uutta sitä keksikään kesäloman aikan...

Päiväkodin nukkiksen make over

Minulla on heikko kohta alastomiin hylätyn näköisiin nukkeihin. Tyttäreni päiväkodin nukkekoti oli jo melko loppuun leikitty ja kaipasi hieman piristystä. Nuketkin olivat perheen isää lukuunottamatta hävittäneet vaatteensa. Tein yhteistyötä erään toisen nukkekodeista innostuneen äidin kanssa ja päivitimme kulahtaneen nukkiksen.

Yhdessä tehtynä projekti ei tuntunut niin suurelta hommalta ja sitä oli hauska suunnitella. Nukkispartnerini otti nukkekodin muutamaksi päiväksi kotiinsa tapetoitavaksi ja minä vein alastomat nuket omaan kotiini vaatetettavaksi. Talo palautui ennen nukkeja ja pienet tytöt alkoivat nopeasti kysellä nukkien perään.

Teimme tuoleja, pöytiä, sänkyjä, hyllyjä sekä kylppärin varusteita. Lisäksi näpersimme kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia kuten lamppuja, astioita, kasseja, lehtiä, mattoja, huonekasveja, purkkeja ja purnukoita sekä erilaisia ruokia. Projekti ei vienyt juurikaan rahaa, sillä materiaalit löytyivät omista nurkista. Jokunen kuumaliimapötkö näissä hommissa tietenkin kului.

Kierrätyskeskuksesta ostamani Näprä-tuotteet/rojupussit ovat olleet todella hyödyllisiä tässä projektissa. Erilaisista puupalikoista, puisten palapelien palasista ja shakkinappuloista saa vaikka minkälaista huonekalua. Laitan ne kuumaliimalla kasaan ja akryylimaalia päälle. Tosin mietin pitäisikö minun hommata jotakin järeämpää liimaa huonekaluhommiin jatkossa.

Ennen kaikkea tämä oli hauskaa ja hyödyllistä. Oli mukava laittaa hyvä kiertämään nukkekotiasioissa. Helposti syntyy ylitarjontaa, kun alkaa väkertää jotakin pientä tavaraa. Meillä on vielä lisää suunnitelmia tämän nukkekodin suhteen. Ensi syksyllä jatkamme sen varustamista. Yhden päätöksen olen kuitenkin tehnyt, en aio käydä jatkuvasti katsomassa missä kunnossa nukkekoti siellä päiväkodissa on. Kaikki on tehty leikkimistä varten ja tavarat kestävät varmasti vain rajallisen ajan.

 Nukkeperhe remontoidussa kodissaan ja kaikilla on ainakin vielä toistaiseksi vaatteet päällä!

Tässä on nukkekoti ennen päivitystä:

Lapset muuttavat Huvikumpuun

On ollut todella tuottelias nukkekotikevät, mutta bloggailuun ei ole enää jäänyt aikaan! Vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja ja edelleenkin nukkekodin kuvaaminen on minusta haasteellista. Otoksista ei tule riittävän kivoja. Järjestelmäkameralla kuvaaminen on myös jäänyt vähiin. Reissuvuosina järkkäri kulki usein mukana, olisi Suomessakin paljon kuvattavaa, mutta nykyisellä kännylläkin saa ihan hyvää materiaalia.

Tässä nyt kuitenkin on Peppi Pitkätossun talo, jonne Lundbyn talon lapset muuttivat. Ilmeisesti omassa kodissa vanhemmilla oli niin suuri määräysvalta, että tyttäreni halusi sisustaa oman nukkiksen. Huvikumpuun löytyi huonekalut pitkälti omista jemmoista. Keittiön pöydän ja tuolin tein kierrätysmateriaaleista. Huonekasvit ja leivonnaiset on myös itse väkerrettyjä.

Juhlahetki puutarhassa

Tässä on Taimi. Hän viettää mukavaa lepohetkeä puutarhansa penkillä. Hän hoitaa tipujaan ja ihailee kukkivia ruusuja. Eväinä on sydänleivoksia ja lasista taitaa löytyä skumppaa. Pöydällä on siemenpusseja, joista hän valitsee tulevan satokauden istutukset. Elämä ei ehkä luvannut Taimille ruusutarhaa, mutta hän kasvatti sellaisen itse.

Taimin elämään on tulossa suuria muutoksia, sillä hän on aloittamassa uutta työtä. Työ on kaupallisella alalla ja vielä on hyllyjen täyttö pahasti kesken. Kunhan puoti avataan, niin esittelen sen täällä. Taimin kasvituntemuksella on kyllä omat etunsa hänen uudella urallaan.

Lamppuja ja sähköt nukkekotiin

Siinä se nyt on! Minun lapsuuteni nukkekoti sähköjen kanssa. Tästä olen haaveillut noin 30 vuotta, dreams do come true. Olin ajatellut, että Lundbynkin sähköt on hankala asentaa, vaikka sitä on helppona mainostettu. Käytännössä sitten huomasin, että se on ihan oikeasti helppoa. Piuhat vaan seinään!

Pääasiassa olen ostanut Lundbyn lamppuja. Yhden kristallikruunun tein itse ja laitoin siihen Lundbyn varaosalampun. On mukavaa, että on saatavilla pelkkiä lamppuja, jotka ovat sähköjohdossa kiinni, niin omia lamppuja on myös mahdollista tehdä helposti. Lapsuudessani ostamaani takkaan sain myös "tulen" palamaan laittamalla takan sisälle varaosalampun. Luulen, että takassa on ollut alunperin valot mutta se on ajansaatossa lähtenyt irti ja hävinnyt.

Yksi muuntaja kestää 30 lamppua. Tällä hetkellä muuntaja on jo kestokykynsä rajoilla. Esimerkiksi varaosalampuissa on kaksi hehkulamppua yhdessä, joista kumpikin lasketaan erikseen. Haaveilen vielä yhdestä lisäkerroksesta nukkekotiini  tyttäreni nukkekotiin. Sen jälkeen tarvitsen uuden muuntajan.

Ei sittenkin, minun ja minun tyttäreni yhteiseen nukkekotiin.

Pääsiäispuuhia

Meillä on puuhasteltu paljon pääsiäisen parissa mutta kamera ei ole kulkenut kovin ahkerasti mukana. Postitin pääsiäiskortitkin tänään mutta unohdin ikuistaa ne! Tällä hetkellä tulee puuhasteltua niin paljon, että aika ei enää riitä blogin kirjoittamiseen! 

Olen tehnyt kaksi pääsiäis- tai ainakin kevätteemaista kranssia. Ne ovat molemmat runsaudensarvia, joissa on kransseja varten hankittujen luonnonmateriaalien lisäksi mansetin osia sekä muita kaapeista löytyneitä materiaaleja. Palmusunnuntaina lapset kävivät virpomassa muutaman vuoden tauon jälkeen ja minä pääsin auttamaan vitsojen askartelussa. 

Olen innostunut huovutuksesta monen vuoden tauon jälkeen ja tein pääsiäismunia sekä noitia kierrätyskeskuksesta ostetusta huovutusvillasta. Lisäksi tein pieniä pääsiäiskoreja tai oikeastaan niiden on tarkoitus olla korihattuja, joihin pupu on muuttanut pääsiäisrekvisiitan kanssa. Hatun korkeus on noin 2 cm. Mittasuhteet eivät oikein tässä valokuvassa tule esille oikealla tavalla.

Viherkasveja

Nukkekodissa vietetään synttäreitä. Kuinka sattuikaan, perheen tytär Lumi on syntynyt juuri samoihin aikoihin kuin oma tyttäreni. Lupasin tyttärelleni uusia sisustuselementtejä lahjaksi, joten olen tehnyt pieniä purkkeja korunosista ja täyttänyt pieniä lasipurkkeja karkeilla. Seuraan aktiivisesti FB:n Nukkekotiharrastajat -palstaa ja sieltä saa mukavasti ideoita ja vinkkejä. Esimerkiksi yhdessä lasipurkissa on toffeeta, jonka sai tehtyä helposti paksua kuminauhaa leikkaamalla.

Palmut on tehty Taru Astikaisen ohjeella (video löytyy FB:stä Primadoll, Miniature dolls by Taru Astikainen). Maalasin höyheniä akryylimaalilla ja muotoilin samalla. Maalin kuivuttua leikkasin lehdet sopivan muotoisiksi. Palmujen purkit pitäisi vielä maalata. Anopinkieli -tyyppisen kasvin tein pahvilaatikon ympärillä olleesta muovinarusta. Maalasin sen vihreäksi ja kukka pääsi vanhempien makuuhuoneeseen.

Porrashuoneen sydänpeilin kehys on askartelutarvike ja peili on Biltelman leikattavaa peilikalvoa. Pienet yksityiskohdat tekevät Lundbyn perheen kodista asutumman näköinen. Tunnelma alkaa olla jo mukavan kotoisa, vaikka suuria muutoksia on tulossa perheen elämään, kun he ovat vihdoinkin saamassa kotiinsa sähköt.

Lundbyn keittössä

Lundbyn keittiö on säilynyt melko hyvin. Kalusteet ovat kyllä täydellisesti aikansa kuva, juuri tuollaiselta 1980-luvun keittiössä näytti. Yksi tuoli on hajonnut varastossa vietettyjen vuosien aikana ja sen korvaa nyt räikeä punainen muovituoli. Rikkinäisen tuolin raato on vielä tallella, täytyy miettiä saisiko sen vielä jotenkin kasaan.

Olen näpertänyt keittiöön kaikenlaista pientä, joka tekee siitä kodikkaamman ja asutumman oloisen. Nurkassa on puupalasista väsätty hylly, jonka olen koonnut kuumaliimalla. Ei se mikään suuri taidonnäyte ole, mutta sain sinne kivasti sijoiteltua ruokapakkauksia näkyviin. Puupalikat on ostettu Kierrätyskeskuksesta. Ne ovat ehkä entisessä elämässään olleet korunosia. Näprä-osasto todellakin on nukkekotiaskartelijan aarreaitta.

Ikkunalaudalla olevat kukkaruukut ovat muovikorkkeja, jotka olen maalannut kynsilakalla. Kukat ovat peräisin kirpparilta löytämästäni kranssista. Kolmen euron sijoituksella sain valtavasti materiaalia pieniin istutuksiin. Rouva Lundby haaveilee omasta kasvihuoneesta, joten kasveja tullaan näkemään varmasti myös tulevaisuudessa.

Pöydällä olevat lautaset olen leikannut Vihreiden kuulien pakkauksesta. Maalasin valkoiset muoviympyrät hopeisella kynsilakalla. Lautasista tuli kivemman näköiset kuin pelkästään valkoisina ja niitä on hieman helpompi käsitellä lakkauksen jälkeen. Onneksi sain vinkin lautasiin siinä vaiheessa, kun kaapista vielä sattui löytymään sopivia marmeladeja joulun jäljiltä. Ei se sitten auttanut muu kuin ryhtyä herkuttelemaan, että sain askartelumateriaalit käyttöön. 

Pöydällä olevat pyöreät alustat ovat myös Kierrätyskeskuksesta. Näprä-tuotteiden joukosta löytyi pussillinen erilaisia pelinappuloita. Siellä oli shakkinappuloita sekä puisia pyörylöitä, jotka sopivat leikkulaudoiksi tai tarjoiluastioksi. Karjalanpiirakoiden täyte oli helppo tehdä helmimassasta. Myös ruistaikina on itsekovettuvaa massaa.

Näillä tyttäreni on päässyt nukkekotileikkien alkuun. Nukkekoti sijaitsee olohuoneessa, joten myös minä saan sitä jatkuvasti ihailla ja miettiä uusia suunnitelmia. Myös lehtien palstoilta on löytynyt juttuja nukkekotien uudistamisesta sekä ohjeita sisutuselementtien tekoon. 

Teoriaa ja käytäntöä nukkekotikirjojen avulla

Olen lainannut nukkekotikirjoja kirjastosta, Nukkekoti Väinölät ovat tietenkin kiinnostavimpia opuksia, jotka olen löytänyt. Pari uusinta suomalaista nukkekotikirjaa oli aivan pakko saada omaksi: Nukketalosta nukkekodiksi sekä Onnelin ja Annelin nukkekotikirja. Ne ovat mukavia perusteoksia minun kaltaiselleni noviisille.

Malmströmin ohjeisiin oli helppo tarttua, sillä Onnelin ja Annelin ohjeet ovat suunnattuja (myös) lapsille. Tavarat on tehty massoista, joita ei tarvitse paistaa uunissa. Hankalalta tuntuvat asiat on saatu selkeiksi ja ne tuntuvat olevan minullekin mahdollisia. Kirja tarjoaa myös pieniä kekseliäitä vinkkejä. Olen tehnyt ilmapalloja, vaahtokarkkeja, lankakeriä sekä ruokapakkauksia Onnelin ja Annelin nukkekotikirjan mukaan. Olen tilannut jiirisakset ja odottelen niiden saapumista. Sen jälkeen lähden seikkailemaan Nukketalosta nukkekodiksi -kirjan maailmaan.

Nukkekodin kuvaaminen on minusta haastellista. Sen vuoksi tässäkin tavarat ovat nostettu elinympäristöstään pois. Nukkekotini sijaitsevat melko pimeissä nurkissa ja kun päivänvaloa ei edelleenkään ole työpäivän jälkeen kovin paljoa tarjolla, tuntuu että pikkuhuoneista otetut kuvat ovat parhaimmillaan salaman ylivaloittaneita otoksia. Pitäisi nähdä hieman enemmän vaivaa hyvän kuvausvalaistuksen löytämiseksi sekä sopivien kuvakulmien löytämiseksi. Harjoitukset ovat alkaneet tämänkin asian suhteen.

Kukkia, kakkua ja parfyymipulloja nukkekotiin

Kuumaliimaa ja roskaa, siinäpä mineilyinnostukseni seuraavan vaiheen avainsanat. Kokeilin kaikenlaista pientä ja helppoa niistä tarvikkeista, joita löytyi kotoa helposti. Minulla oli viinilasin merkkaajia, joissa roikkua kukkia. Nämä turhakkeet ovat pyörineet laatikossa jo monta vuotta. Nyt otin kukat erikseen ja istutin ne muovikorkeista tehtyihin ruukkuihin. Kukkien varret ovat jostakin jouluisesta köynnöksestä. Lammas sai syödäkseen istutuksen, joka on tehty kukkahelmistä sekä samaisesta köynnösnauhasta.

Barbeille syntyi parfyymipulloja erilaisista helmistä. Kokeilin kakun tekoa itsekovettuvasta massasta ja taittelin muutaman ruokapakkauksen Pinterestin avulla löytämistäni kuvista. Ideoita löytyy koko ajan lisää ja Doll House -taulun pinnaukset lisääntyvät nopeasti. Tästä en luovu, pienten asioiden tekeminen on ihanaa!

Pienen mittakaavan ongelmia

Tässäpä sitä ollaan varsinaisen first world problemin edessä. Olen antamassa nukkekotiharrastukselle pikkusormen ja se näyttäisi ohjailevan koko naista. Harrastuksen aloittaminen vaatii pohtimista, kun pitää tehdä periaatteellisia sisustukseen liittyviä päätöksiä. 

Meillä on kaksi nukkekotia. Suurempi on minun oma Lundby nukkekotini, jota lapsuudessani sisustin, mutta tarvikkeet olivat niin kalliita, että täydellistä sisustusta taloni ei koskaan saanut. Lisäksi leikin kaikista eniten Barbeilla ja niissä leikeissä eli 1:6 mittakaavassa löytyy melko mukava varustetaso. Toinen nukkekoti on serkkuni vanha Brio. Nukkekodin kalusteita on lisäksi minun siskoni vanhasta nukkekodista. Siskoni nukketalo on heitetty pois vietettyään liian monta vuotta kesämökin vintillä.

Isompi nukkekoti on tyttäreni leikeissä, minkä vuoksi tavarat ovat räjäytettynä pitkin kotia ja osittain alaraajattomat nuket makoilevat takkahuoneen lattialla. Ilmeisesti lapseni on halunnut riisua nukkeja ja samalla on sääret irronneet. Itse aloitin nukkekotileikit vanhempana tai ainakin kohtelin pieniä tavaroita pyhällä kunnioituksella ja varovaisuudella. En kuitenkaan halua kieltää lastani leikkimästä ja sen vuoksi minulla ei ole suuria suunnitelmia tämän nukkekodin kanssa ainakaan vielä. Tulevina vuosina tämän kodin laittaminen voisi olla tyttäreni ja minun yhteinen harrastus. Haluaisin hankkia tänne sähköt jo lähiaikoina, sillä siitä haaveilin jo lapsena.

Brion nukkekoti on vain minun käytössäni, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että jos hankin tai teen sinne jotakin ihanaa, niin nämä tuotteet säilyvät ehjinä. Tästä päästäänkin seuraavaan pulmaan, Lundbyn mittakaavaan 1:16. Yleisin mittakaava nukkekotien maailmassa on tuo 1:12 ja siihen on helpointa ostaa tarvikkeita. Lundbyn kanssa tuntuu olevan pääasiassa Lundbyn tai Sylvanian Familiesien varassa. En tiedä kuinka tarkka aion olla mittakaavan suhteen, alkaisiko jokin liian suuri keittiötarvike häiritsemään talon harmoniaa, jos oikein innostun aiheesta. Toisaalta haluan tehdä kaikenlaista itse ja kierrätysmateriaaleista, niin en välttämättä pysy mittakaavassa omissa näperryksissänikään. Tässä vaiheessa taiteellinen silmäni kestää heitot mittakaavassa, mutta harrastuksen edetessä minusta voi tulla kriittisempi. 

Minun nukkekotiani asuttaa tällä hetkellä hiiripariskunta, joka on aavistuksen liian suuri asuttamaan taloa, mutta kun he löysivät hyvän kodin vapailta markkinoilta, niin tämä ei jäänyt esteeksi. Myös osa huonekaluista taitaa olla aavistuksen liian isoja. Olen suuri joulufani, joten olen miettinyt, että tässä kodissa voisi olla ikuinen joulu. Mutta teeman valitseminen on todella haastavaa, lähes mahdotonta! En osaa päättää haluaisinko tapetoida talot uudelleen ja tehdä kaiken ihan uusiksi. Lundbyn nukkekodissa on komeat retrokalusteet, jotka ovat sopusoinnussa tapettien kanssa, joten sen kanssa taidan jäädä 1980-luvulle. Hiirulaisten kodillekaan en vielä tässä vaiheessa uskalla lähteä täydellistä makeoveria tekemään, kun tarkka visio puuttuu.

Alkuvaiheessa aion tuunata huonekaluja ja askarrella hauskalta tuntuvia juttuja koteja koristamaan. Isommat kunnostyöt tai 1:12 mittakaavan nukkekodin hankinnan jätän vielä hautumaan. Esittelen hiirten kotia hieman tarkemmin lähiaikoina. Asiaa on paljon, joten helmikuussa keskityn blogissani mineilyyn. 

Nukkekoti 5-vuotiaan tyttäreni leikkien jäljiltä

Minun nukkekotini. Hands off! ;)

18. luukkku: Tontun kotimökki

Tein tallitontuille pienen mökin. Tämäkin on taannoisen työväenopiston mineily-kurssin tuotoksia. Minulla oli tarvikepakkaus pieneen puiseen taloon, jonka kokosin kuumaliimalla. Jätin yhden seinän ja puolet katosta pois, niin mökkiin pääsee paremmin kurkistelemaan sisälle. 

Tekovaiheessa en tiennyt ihan tarkalleen kuka mökissä asustelee, mutta mielessäni oli jonkinlainen tontun taukotupa. Joulukoristeita kaivellessani löysin pari kirpparilta ostettua tonttua, jotka sopivat tiluksille eläimiä hoitamaan. Eläimet ovat Medusa Copenhagenin kameli, lammas ja pari hiirtä. Tulevina vuosina eläinten määrä voi vielä kasvaa. Pienen asetelman yksityiskohtia voisi hioa loputtomasti.

Taloa oli ilo koota ja suunnitella. Miten sitä voikaan tulla niin onnelliseksi, kun saa näpertää jotakin pientä ja turhaa mutta ihastuttavaa. Suurimmat innovaatiot tähän mökkiin olivat pönttöuuni sekä ikkunalaudalla oleva kynttilä. Pönttöuuni on tehty pienestä jugurttipurkista ja led-tuikusta sekä muutamasta tikun palasesta. Kynttilä on kasattu farkun napista, punaiseksi värjätystä oljenpätkästä sekä kahdesta suikaleesta keltaista muovia.

Kierrätysmateriaalipohjainen mineilykurssi muutti suhtautumistani roskiin. Kaikenlaisista eteen tulevista tavaroista alkaa miettiä jotakin sopivaa nukkekotitavaraa. Meneekö jokin pieni asia roskiin vai olisiko se täydellinen yksityiskohta johonkin pieneen asumukseen. Tontut kaipaavat ainakin pöytää, jonka ääressä saisi nauttia riisipuuroa. Varsinkin kamelin hoitaminen kaamosaikaan Pohjolassa on rankkaa hommaa.

9. luukku: Simpukoita kahvikupissa

Rakensin työväenopiston kurssilla meren aarteita rikkinäiseen kahvikuppiin. Siinä on melkoisen paljon säihkettä ja lisäksi matkamuistoja eri maista. Lapseni ovat keräänneet simpukoita omin pikku kätösin. Muistoissani palaan toukokuiseen Ebeltoftiin taaperoideni kanssa. Talven jäljiltä rannalla oli paljon kerättävää.

Lautasen reunaan kiinnitetty rannekoru on ystäväni taidokkaasti tekemä, mutta se on jäänyt käyttämättä. Simpukan helmet on ostettu Karnaluksista. Kala on ainoa osa, jota ei ole liimattu kiinni. En ole varma sopiiko muovinen kapistus minun taikamaailmani asukiksi. Ja en ole edes ihan varma ollaanko tässä veden alla vai sopisiko tämä sitten paremmin keijun luolaksi. Katsotaan milloin sopiva asukas tulee vastaan.

Ensimmäinen adventti ja minimaailmat

Työväenopisto, mikä mahtava keksintö! Olen viimeksi käyttänyt työväenopiston palveluja vielä lapsuudenkodissa asuessani noin 20 vuotta sitten. En ainakaan muista olleeni kursseilla Helsingissä asuessani. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta olen jäänyt varasijalle.

Kun luin kurssikuvauksen Keijujen ja tonttujen minipuutarhoista, innostuin heti ajatuksesta. Minä haaveilen minimaailmoista, mutta en saa tehtyä muuta kuin lisättyä kuvia Pinterest tauluihini. Tämä kurssi oli kuin tehty vain minua varten! Tarkoituksena oli rakentaa minimaailmoja kahvikuppeihin tai kukkaruukkuihin. Tarjolla oli kaikenlaista kierrätysmateriaalia ja lisäksi jokainen kurssilainen toi mukanaan omia miniaarteitaan.

Hauskinta kurssilla oli innostus ja onnistumisen kokemukset. Käsityöluokka oli täynnä samasta aiheesta kiinnostuneita naisia ja oli todella kivaa nähdä mitä muut saivat aikaan. Kurssin aikana syntyi noin sata uutta ideaa, joita haluaisin toteuttaa. Lisäksi oli ihanaa saada 16 oppituntia aikaa askarteluun! Vuoden ajasta johtuen keskityin pääasiassa tonttuihin.

Kuvassa on yksi tuotoksistani. Pohjana toimii puunpalanen, jonka päälle on liimattu vanhoja joulukoristeita ja luonnonmateriaaleja, jotka osti Lidlistä pari viikkoa sitten. Tuohiympyrästä kurkistaa vielä pikkumurmeli, joka on löytynyt yllätysmunasta. Kynttilän olen koonnut itse ja asetellut sen pukin käteen.

Pieniä asetelmia voisi hioa lähes ikuisesti ja lisäillä niihin pieniä yksityiskohtia. Aloitin kurssilla usean työn, joista suurin osa on vielä kesken. Jokin pieni asia on jäänyt vielä uupumaan, joka on kuitenkin tärkeä kokonaisuuden kannalta. Innostusta ja materiaaleja löytyy vielä sen verran paljon, että kävin ostamassa mm. minisahan ja 30 pötköä kuumaliimaa tulevien sessioiden varalle. 

Vihdoin vietämme ensimmäistä adventtia ja joulun ajan tunnelmasta pääsee jo nauttimaan. Blogissani on tänäkin vuonna joulukalenteri, jonka luukuista paljastuu esimerkiksi muutama minikurssin tuotos, kunhan saan ne viimeisteltyä. Säätila Helsingissä näyttää pieniä talven merkkejä. Let it snow!

Muumilaakson marraskuu Tampereella

Tampere saa raitiovaunut, Robbie Williamsin konsertoimaan mutta lisäksi vielä maailman ainoan Muumimuseon. Siinä on jo kaikenlaista. Käväisin kokoustamassa Tampere-talolla ja pääsin siellä  muumimaiseen tunnelmaa, kun kiersin aulassa olevan Muumi-näyttelyn. Museota rakennetaan kovaa vauhtia ja sen pitäisi aueta toukokuussa 2017. En malta odottaa. Seuraava suunniteltu vierailuni Tampereelle sijoittuu nimenomaan toukokuulle ja toivon, että museo on siihen mennessä valmis.

Muumit ovat aina viehättäneet minua ja olen työskennellyt kaksi kerää Naantalin Muumimaailman postikonttorissa - ihan muutama vuosi sitten. Muumihumpasta en välitä vieläkään mutta Tove Janssonin luoma tyyli ja pienoismallit saavat sydämeni väpättämään. 

Tampere-talon aulasta löytyi myös houkutuksia täynnä oleva myymälä, josta tarttui mukaan muutama tuliainen. Aina markkinamiehet keksivät jotakin uutta ja houkuttavaa. Löysin uuden teelajitelman ja onneksi ennen joulua voi kasvattaa omia varastoja teepussikransseja varten. Vaikka ensin pitäisi nauttia kupillinen teetä ja laittaa Muumimaailman tarinoita nukkeanimaatiot pyörimään.

Keijun koti ikkunalaudalla

Meidän olohuoneemme ikkunalaudalle on muuttanut pieni keiju. Mistä lienee yllätysmunasta kuoriutunut pieni sinitukkainen siivekäs olento. Koti on rakennettu Tigerista ostettuun sinkkivatiin. Valtakuntaa reunustaa kolme minikasvia, joiden lomassa myös keijun pieni kotitalo on.

Ruukun pohjalla on tyhjiä pakasterasioita ja kevyt soraa, niin sain asetelman sopivaan korkeuteen. Näiden päälle laitoin jostakin pihaprojektista ylijääneitä pieniä kiviä ja lasten löytämiä aarrekiviä. Lasten mukan kotiin kulkeutuu kiviä, tammenterhoja, käpyjä ja ties mitä muuta ihanaa, mitä he nyt sattuvat löytämään.

Lammikko koostuu sinertävistä ja läpinäkyvistä lasikivistä. Simpukat ovat matkamuistoja eri ulkomaanreissuilta. Keijumaasta löytyy myös muutama liila kiiltävä sieni, jonka olen ostanut Manlyn rantakadun krääsäpuodista. Myyjä oikein innostui aiheesta, sillä hän oli itsekin innostunut minimaailmojen rakentamisesta. Asetelmaa rakentaessa tajusin, että purkkiin on säilötty paljon muistoja viime vuosilta. Pieniä onnellisia hetkiä ja haikeutta, jota kannan aina mukanani.

Cockington Green Gardens minimaailma

Alkuvuoden Canberran reissun yhteydessä kävimme Cockington Green Gardens minimaailmassa. Siellä oli jos jonkinlaista rakennusta ja puutarhaa pienoiskoossa. Minun mielestäni ehkäpä parasta koko reissulla, todella lumoava paikka! Täältä löytyi myös Fairy Garden, josta sai joitakin kivoja ideoita.  Tämä lisäsi innostustani oman keijumaailman rakentamista kohtaan. Kokonaista valtakuntaa en näin aluksi lähde tavoittelemaan, mutta jos jotakin saisi aikaiseksi! 

Koska suunnittelu on hauskaa ja Pinterest pullollaan upeita toteutuksia, kerään ideoita hapsulinblogi/fairy-garden/ -tauluun. Näitä kun lähtee tutkimaan, niin ajan saa kulumaan todella rattoisasti.

Minä haluan oman keijupuutarhan!

Teimme tammikuussa automatkan Sydneystä Melbourneen ja Great Ocean roadille (klik ja klik). Kotimatkalla meillä tuli  nälkä Alburyn kohdalla. Etsin kartasta sopivaa piknikpaikkaa ja Albury Botanic Gardens kuulosti lupaavalta. Sieltä löytyi lumoava lasten puutarha.

Parasta siellä oli kantoon rakennettu linnake. Luomoava pieni satumaailma, joka sai minun mielikuvitukseni valloilleen. Yksityiskohtia oli niin paljon, että yhdellä kerralla ei mitenkään pystynyt sisäistämään kaikkea. Olisi ihanaa osata tehdä jotakin tälläistä, mutta täytyi heti myöntää, ettei omat taidot riittäisi alkuunkaan. Ehkä voisin yrittää tehdä kärpässienen savesta tai jotakin vastaavaa.

Lasten kanssa me olemme keskustelleet oman keijupuutarhan tekemisestä, mutta lopullinen sijoituskohde on hieman auki, sillä Suomessa vuodenaikojen vaihtelut tekevät keijujen elämästä haasteellista. Jos alamme nähdä vaivaa asian eteen, niin lopputuloksen pitäisi olla kestävä. Vielä toistaiseksi olen haaveiluvaiheessa, ehkä olisi aika siirtyä konkreettiseen suunnitteluun.