perjantai 30. lokakuuta 2015

Lyhtyjä Halloweeniksi

Jälleen kerran Pinterestissä surffailun tuloksena tajusin, että minulta löytyy mukavasti materiaaleja yksinkertaiseen Halloween askarteluun. Poikani synttäreiltä jäi yli oranssia kreppipaperia, jota liimasimme lasipurkkien ympärille. Leikkasin mustasta tarrahuovasta kurpitsanaamaan tarvittavia osia. Sivuhuomiona on jälleen pakko mainita, että minä rakastan tarrahuopaa. Ilman sitä olisi nykyään vaikea tulla toimeen.


On hieman surullista, että tänä vuonna jää oikea kurpitsalyhty tekemättä, mutta en halua helteillä nopeasti mätänevää kurpitsanraatoa houkuttelemaan paikallista faunaa meidän parvekkeellemme. Sitä paitsi lyhdyssä on hyvin paljon enemmän tunnelmaa, jos on kasvattanut sen (ystävien avustuksella) alusta asti itse.

Onneksi markkinamiehet ovat keksineet hyvin moninaisia vaihtoehtoja Halloween koristeille aitojen kurpitsalyhtyjen lisäksi. On ollut hyvin vaikea pysyä kohtuudessa, esimerkiksi puhallettavaa kurpitsaa en kyennyt vastustamaan. Se on niin kätevä säilyttää ne 50 viikkoa vuoden aikana, jolloin sitä ei tarvitse. Onneksi olemme menossa Halloween juhliin, joten jonkin verran krääsää sain ostaa ihan luvan kanssa.




keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Manly West Carnival

Vihdoinkin tuli karnevaalipäivä! Sitä oli odotettu ja valmisteltu jo pitkään. Manly West Carnival toi karnevaalin oman koulun pihalle. Huvipuistolaitteet oli vuokrattu ja niitä pyörittivät palkattu henkilökunta, mutta muuten erilaiset ruoka- ja arpajaiskojut, pelit, temppurata ja  kirppari toimi vapaaehtoisvoimin eli koululaisten vanhempien panoksella. Tämä joka toinen vuosi järjestettävä varainkeruutapahtuma ei ole vaatimaton ponnistus ja sen tuotoilla rahoitetaan esimerkiksi koulun urheilukentän kunnostusta sekä monia muita pieniä ja suuri projekteja.

Lapset pääsivät ostamaan omat tombola jars -arpansa. Minä bongasin omia purkkeja, jotka olivat esillä voittoina heti karnevaalin alussa. Tein yhden vuoron BBQ-kojulla ja toimin osana grilliruoan myymisketjua. Oma osuuteni oli ottaa vastaan ruokalipuke ja ojentaa asiakkaalle valmis ruoka-annos. Sen jälkeen pääsin nauttimaan karnevaalitunnelmasta perheeni kanssa.

On hauskaa, että karnevaalivuosi osui meidän kohdallemme. Karnevaaleilla tapasimme paljon tuttuja molempien lasten kouluista. Olimme osa suurempaa kokonaisuutta. Lapset olivat hyvin innoissaan ja kyselivät jo seuraavaa karnevaalipäivää. Siihen vastasin, että se on niin pitkän ajan päästä, ettei kannata miettiä, missä me silloin asumme. Nautitaan nyt vain tästä hetkestä.

Kahvila odottaa ensimmäisiä asiakkaitaan.

Joulun kuumin lahjaidea.

Tombola jars.

Karusellin kyydissä.

Yksi Manly West P&C "vanhempainyhdistyksen" projekteista on Kitchen Garden.

torstai 22. lokakuuta 2015

Colleen McCulloughin muistolle

Kävimme lomamatkalla Queenslandissa. Ajelimme tuntikausia autolla New South Walesin läpi päästäksemme aurinkoiseen Queenslandiin asti. Kilometrejä taittui noin 900. Maisemat olivat kauniita: rantoja, kaupunkeja ja peltoja. Karjan lisäksi bongasin auton ikkunasta muutaman kengurunkin. Takapenkkiläisetkin pysyivät yllättävän tyytyväisinä tämän reissun aikana.

Ajoimme keskellä sokeriruokopeltoja ja yhtä äkkiä minulle tuli mieleen Okalinnut. Se on yksi niistä harvoista Australiaan sijoittuvista sarjoista, jonka olen lapsena tai nuorena nähnyt. Olen tässä Aussivuoden aikana miettinyt tuon kirjan juonta, minne päin Australiaa se sijoittuu ja että minun pitäsi katsoa kyseinen tv-sarja uudelleen. Tein pientä tutkimusta (siis googlailua) aiheesta ja päätapahtumapaikka Drogheda on kuvitteellinen kaupunkin New South Walesissa. Ja Meggien aviomiehen työ sokeriruo'on parissa vie pariskunnan Queenslandiin. Arvioni oli siis osunut oikeaan meidän automatkamme aikana! Wikipedia kertoo myös, että sarja on kuvattu Kaliforniassa, mikä on pienoinen pettymys.

Colleen McCullough kuoli tammikuussa 2015. The Australian -lehdessä julkaistu muistokirjoitus aiheutti kohua, sillä siinä ei keskitytty Colleen McCulloughin saavutuksiin vaan kirjoitus alkoi hänen ulkonäkönsä arvostelulla. Hän oli koulutukseltaan neurologi ja yksi Australian tunnetuimmista kirjailijoista.

Löysin Okalinnut dvd:n Manlyn kirjastosta ja otin haasteekseni katsoa sen 460 minuuttia yhden lainaviikon aikana. Sarja ei uponnut aivan samalla tavalla kuin joskus teinivuosina. Mietin, oliko Father Ralph de Bricassart minun mielestäni ihana silloin joskus kun sarja näytettiin Suomen televisiossa. Nykyään olen pienen tytön äiti, joten katolisen papin ja nuoren Meggie-tytön suhde tuntuu hieman epäilyttävältä. Muistelen myös, että lukukokemuksena Okalinnut oli vahva ja mieleenpainuva. Se on ehkä kestänyt aikaa paremmin kuin 1980-luvulla tehty sarja.

Kirja on täynnä kovia ihmiskohtaloita, kun taas tv-sarja pyörii vain kielletyn romanssin ympärillä ja pitää sankarittaren veljet sivuosissa. The Thorn Birds löytyy minulta pokkarina täällä, Okalinnut on Suomessa. Tuo kirja pitäisi lukea uudelleen mutta toisaalta Köpiksen vuosina suunnittelin kovasti lukevani Karen Blixenin tuotantoa enkä päässyt Eurooppalaisena Afrikassa -kirjassa ensimmäistä sivua pidemmälle. Käytän niin paljon aikaa käsitöiden tekemiseen, että lukemiseen ei enää jää aikaa. Televisiota voin yleensä katsoa samalla, kun teen käsitöitä. Nämäkin ovat elämän vaikeita valintoja. Mutta olisihan se hienoa, jos saisin edes yhden kirjan luettua Manlyn rannoilla loikoillessani.

Sokeriruokoa

Lehmiä laitumella.

Lake Cathie

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Päivän pizza huovasta

Tämä oli sadepäivän askartelua neljälle kevätlomalaisille muutama viikko sitten. Olin ommellut valmiiksi pizzapohjia huovasta, joiden väliin laitoin vanulevyä. Lapset saivat laittaa omat täytteensä. Leikkasin tarrahuovasta eri värisiä ja monen muotoisia palasia, joita lapset saivat liimata huopakolmioiden päälle.

Pizzaa voi vääntää monella tekniikalla. Toiset tekivät huolellista työtä. Ensin piti laittaa tomaattikastike punaisista paloista, sitten varsinaiset täytteet ja lopuksi vielä keltainen juusto. Toiset taas heittelivät ainekset omien pohjiensa päälle sen enempää miettimättä. Tämä oli onnistunut askartelutuokio, sillä lapset jaksoivat aluksi keskittyä todella hyvin. Sitten tuli jo nuorimmilla kiire laittaa pizzeria pystyyn ja siirtyä leikkimään.

Osa pizzapohjista jäi vielä ilman täytteitä, niistä voi tehdä vaikka marjapiirakoita. Sininen tarrahuopa jäi käyttämättä pizzan täytteenä. En tiedä, onko askartelutarrahuopaa saatavilla Suomesta. En ole siihen törmännyt, mutta toisaalta en ole sitä myöskään etsinyt. 


I made pizza slices from felt. Then I cut different colours of  self adhesive felt into various shapes. The kids got to stick the toppings on. This was a wonderful craft for a rainy day. Some pizza bases were left over. Next time I think we will make blueberry pies.

torstai 15. lokakuuta 2015

Kaksi farkkupäiväpeittoa

Jos sitä sattuu muuttamaan Australiaan vuodeksi, niin totta kai muutokuormaan pakataan mukaan parit kymmenet risat farkut. Minulla on ollut idea ja visio, jonka halusin toteuttaa tämän vuoden aikana. Ja en halua pakata farkkuja samassa muodossa takaisin kotimaahan, niin oli aika toteuttaa päiväpeittoprojekti.


Minä olen säilönyt rikkinäisiä farkkuja jo usean vuoden ajan. Farkkukangas on niin hyvä materiaali, etten voisi heittää sitä roskikseen edes siinä vaiheessa, kun farkut ovat tulleet vaatteena tiensä päähän. Tarjolla on todella kamalia esimerkkejä siitä, minkälaisia kierrätysompeluksia farkusta voi tehdä mutta onneksi viime vuosien aikana on esiin putkahdellut myös upeita esimerkkejä kuten Valaan villapaita -blogin valas tai Hääräämö-blogin farkkutyöt.

Jokaiset farkut kertovat oman tarinansa. Sinne meni noin vuonna 1998 ostetut skinny jeansit. Paloiksi farkkupeitettä varten. Tuskin enää koskaan olen niin skinny ja toiseksi, jos joskus olisin vielä niin skinny, niin en todellakaan haluaisi käyttää vuonna 1998 ostettuja reisitaskufarkkuja!

Osassa farkuissa oli stretchiä mukana ja minua hieman huoletti, miten joustava kangas käyttäytyisi osana päiväpeittoa, mutta ihan mukavasti sain osat yhdistettyä. En ommellut taustapuolelle kangasta vaan siellä näkyvät saumat. Farkku on paksu materiaali ja isoa päiväpeittoa on vaikea työstää, niin päätin jättää siksakatut saumat näkyville kääntöpuolelle.

Jemmaan jäi vielä muutamat farkut. Mitäköhän niistä keksisi? Aikaisemmin olen virkannut farkkulangasta korin ja tehnyt farkunlahkeista Barbapapa-pusseja (klik ja klik). Olisi mukava käyttää kaikki mukana farkkumateriaali loppuun. Ikuisuustyön saaminen valmiiksi tekee kyllä onnelliseksi.


I brought loads of old jeans with me from Finland. I have had a vision about making bed covers for my kids for a long time but the jeans have been stashed away in a cabin. I just couldn't bare the idea of shipping the old jeans back to Finland without touching them, so I finally got started. I am so happy that I have finished this project! 

Click here to see other things I have made from old jeans.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Eläinsairaaloita Australiassa

Aussieläimet ovat valtavan söpöjä ja sympaattisia. Ja kun näillä eläimillä on hätä, jota voi lievittää neulomalla, heräävät craftivistit ympäri maailmaa. Metsäpaloissa vammautuneet koalat ovat tarvinneet lapasiapingviinit villapaitoja ja orvot pussieläinten vauvat neulottuja pusseja.

Lomamatkallamme satuimme vierailemaan kahdessa eri eläinsairaalassa, koalasairaalassa sekä villieläinsairaalassa. Kenties paras tapa auttaa näitä eläimiä on kuitenkin rahalahjoitukset. Lapasia ja villapaitoja ei enää (tai tällä hetkellä) tarvita, mutta villasta neulottuja pusseja ilmeisesti otetaan vastaan tasaiseen tahtiin. Minun pitäisi varmaan pistää sellainen puikoille vielä tämän vuoden aikana. Olisihan se hienoa auttaa pientä orpoa eläinvauvaa.

Koalakaverukset @ Currumbin Wildlife Sanctuary

Port Macquarie Koala Hospitalissa ei ollut erikoista ruuhkaa, sillä viime viikkoina ei ole  ollut suuria luonnonmullistuksia (tulvaa tai metsäpaloa). Ihmisten lähellä asuvien koalien suurimmat uhat ovat erilaiset taudit, liikenneonnettomuudet sekä koirien hyökkäysten kohteeksi joutuminen. Sademetissä asuvat koalat eivät ole yhtä stressaantuneita ja taudeille sekä onnettomuuksille alttiita kuin citykoalat.

Sairaala toimii lahjoitusvaroin, joten sieltä on mahdollista "adoptoida" koala tai antaa rahaa eukalyptuspuiden istuttamiseen. Sairaalassa on myös International volunteer -ohjelma. Koalasairaalassa esiteltiin vauvana löytynyttä pikkukoalaa, joka on viettänyt sairaalassa jo useamman vuoden. Lisäksi siellä oli esimerkiksi sokeita koalaparkoja.

Koala-potilas @  Port Macquarie Koala Hospital

Currumbin Wildlife Hospital sijaitsee eläintarhan yhteydessä (Currumbin Wildlife Sanctuary). Kävimme eläintarhavierailun yhteydessä myös sairaala-aluetta katsomassa ja sinne oli juuri tuotu loukkaantunut goanna. Tämä yksilö oli eksynyt joidenkin kotipihalle, jossa kaksi koiraa oli riepotellut liskoparkaa. Lopulta eläin oli kiivennyt 10 metriä korkeaan puuhun, joka oli jouduttu kaatamaan. Näin goanna saatiin toimitettua eläinsairaalaan hoitoon.

Loukkaantuneita villieläimiä hoidetaan lasiseinien takana, niin eläintarhan vierailijat pääsevät seuraamaan mahdollisia toimenpiteitä. Lisäksi henkilökunnan jäsenet käyvät kertomassa tilanteesta. Tämä loukkaantunut lisko oli suurin goanna, jonka nämä työntekijät olivat nähneet ja se piti rauhottaa ennen kuin sitä päästiin tutkimaan.

Lisko oli joutunut huonoon kuntoon koirien hampaissa. Goannan ihoa oli raadeltu ja lisäksi epäiltiin, että sillä on murtuneita luita. Työntekijä arvioi, että sillä on edessä kuukausien tai vuosien paranemisprosessi. Vaihtolämpöisten paraneminen kestää kauemmin kuin tasalämpöisten.

Loukkaantunut goanna @ Currumbin Wildlife Hospital
Eläinsairaaloissa käyminen oli vaikuttava kokemus. Mietin, että vapaaehtoiset ja työntekijät näkevät valtavasti vaivaa villieläinten pelastamiseksi. Kaupunkiympäristössä ja moottoriteiden varsilla on monia vaaranpaikkoja. Jokaisen eläimen henki on arvokas.

Koalakarhujen kohtalosta ollaan huolissaan ja noin puolet Australian uhanalaisista eläinlajeista asuu samankaltaisessa ympäristössä kuin koalat. Ihmisasutuksen laajeneminen uhkaa tuhota koalan elinpaikat. Käytännön vinkkeinä ihmisiä kehotetaan pitämään koiransa kurissa ja ajamaan varovaisesti koalakarhujen asuinalueilla. Hauskan näköisillä australialaisilla liikennemerkeillä, joilla varoitellaan eläinten läsnäolosta, on ihan oikea merkitys. (Lähde: National Koala Alliance)



torstai 8. lokakuuta 2015

Shortseiksi pätkittyjä housuja

Koulupuvun käyttö vähentää arkivaatteiden tarvetta huomattavan paljon. Lapsilla oli lomaa pari viikkoa ja silloin huomasin, että pojallani on aika niukasti (ehjiä) housuja. Talven jälkeen poikani vaatevarastosta löytyi viidet pitkät housut, joista polvet olivat kuluneet puhki. Tässä on selkeä ero verrattuna Suomeen, jossa goretexillä kuorutetut ulkovaatteet kokevat yleensä pahimmat iskut. 

Olin todella iloinen, kun sain annettua näille housuille lisää elinaikaa shortseina. Housujen kaava on kirjasta: Siksakkia - Ompele lapselle käytetystä uutta. Tämä on taas näitä pieniä suuria asioita. Minusta on mahtavaa saada materiaaleja kiertoon. Spiderman-shortsit ompelin alusta asti. Poikani rakastaa vaatteita, joissa on supersankareiden kuvia. Pari upouutta kangaspalaa sekä paljon kierrätysmateriaaleja on vielä odottamassa inspiraatiota (ja sopivaa hetkeä). 

Brisbane City Botanic Gardens

Uudet spidermanpöksyt ja kolmet shortseiksi pätkityt housut.

Tässä blogissa:

Askartelu (67) Australia (73) Decluttering (2) Decoupage (7) Disney Animator Doll (14) Entistä ehompi (2) Farkku (5) Gluteeniton (7) haasteet (18) Halloween (15) Hiuskoriste (1) Hyväntekeväisyyskäsityöt (5) In English (2) Intialainen (1) Isoäidinneliö (9) Jamie Oliver (3) Joulu (84) Joulukalenteri 2016 (22) Juhlat (26) Juomia (3) Jäätelöt ja jäädykkeet (3) Kakkuja (27) Kasvisruokaa (4) Kaulaliina/huivi (5) Kaupunkiviljely (8) Keijupuutarha (4) Keitto (1) Keitto- ja käsityökirjat (12) Kesäkurpitsa (3) Kierrätysaskartelu (25) Kierrätysompeluksia (27) Kortteja (16) Koruja (2) Kranssi (9) Kurpitsa (7) Kurssilla (10) Lasteni kanssa (12) Leikkiruokaa (14) Leipä (19) Leipäkone (5) Leivonnaiset (63) Leivonnaiset ilman uunia (8) Leluja (31) Lundby (3) Lyhty (1) Magneetti (3) Makeat leivonnaiset (23) Makeiset (21) Materiaalit kiertoon (66) Matkalla (21) Matonkude (11) Mattoja (10) Mekkoja (16) Minimaailma (18) Minun Tanskani (33) Muffinit (26) Muiden tekemät herkut (19) Munaton (2) Muovailu (3) Myskikurpitsa (3) Mökillä (7) Neulotut (60) Nougat (3) Nukenvaatteita (18) Nukkekoti (14) Ompeleminen (40) Origamit (2) Peitto (11) Piha (3) Piha & puutarha (1) Piirakka (11) Pikkuleivät (9) Pikkusuolainen (14) Pinterest (1) Pipoja (22) Poncho (1) Pussukka (7) Puuro (4) Pääruoat (25) Pääsiäinen (17) Raparperi (4) Reseptejä leffoista ja tv:stä (2) Retkellä (5) Retroruokaa (3) Ristipistoja (3) Roolivaatteet (1) Sadonkorjuu (4) Salaatit (10) Salaiset ystävät (28) Salmiakki (1) Siperian Martat (16) Sisätossuja (3) Skräppäys (4) Suklaa (21) Suolaiset piirakat (4) Superfood (4) Säilytys (1) Säilöntä (1) Tilkkuja (1) Tunnustus (4) Tyyny (4) Valokuvat (4) Vanhoista kalentereista (3) Vappu (5) Vauvajuttuja (17) Vauvanruoka (2) Verhot (1) Villa (1) Virkatut (82) Välipalat ja jälkiruoat (25) Ystävänpäivä (4)

Blogiarkisto

Tietoja minusta

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...