Kävimme lomamatkalla Queenslandissa. Ajelimme tuntikausia autolla New South Walesin läpi päästäksemme aurinkoiseen Queenslandiin asti. Kilometrejä taittui noin 900. Maisemat olivat kauniita: rantoja, kaupunkeja ja peltoja. Karjan lisäksi bongasin auton ikkunasta muutaman kengurunkin. Takapenkkiläisetkin pysyivät yllättävän tyytyväisinä tämän reissun aikana.
Ajoimme keskellä sokeriruokopeltoja ja yhtä äkkiä minulle tuli mieleen Okalinnut. Se on yksi niistä harvoista Australiaan sijoittuvista sarjoista, jonka olen lapsena tai nuorena nähnyt. Olen tässä Aussivuoden aikana miettinyt tuon kirjan juonta, minne päin Australiaa se sijoittuu ja että minun pitäsi katsoa kyseinen tv-sarja uudelleen. Tein pientä tutkimusta (siis googlailua) aiheesta ja päätapahtumapaikka Drogheda on kuvitteellinen kaupunkin New South Walesissa. Ja Meggien aviomiehen työ sokeriruo'on parissa vie pariskunnan Queenslandiin. Arvioni oli siis osunut oikeaan meidän automatkamme aikana! Wikipedia kertoo myös, että sarja on kuvattu Kaliforniassa, mikä on pienoinen pettymys.
Colleen McCullough kuoli tammikuussa 2015. The Australian -lehdessä julkaistu muistokirjoitus aiheutti kohua, sillä siinä ei keskitytty Colleen McCulloughin saavutuksiin vaan kirjoitus alkoi hänen ulkonäkönsä arvostelulla. Hän oli koulutukseltaan neurologi ja yksi Australian tunnetuimmista kirjailijoista.
Löysin Okalinnut dvd:n Manlyn kirjastosta ja otin haasteekseni katsoa sen 460 minuuttia yhden lainaviikon aikana. Sarja ei uponnut aivan samalla tavalla kuin joskus teinivuosina. Mietin, oliko Father Ralph de Bricassart minun mielestäni ihana silloin joskus kun sarja näytettiin Suomen televisiossa. Nykyään olen pienen tytön äiti, joten katolisen papin ja nuoren Meggie-tytön suhde tuntuu hieman epäilyttävältä. Muistelen myös, että lukukokemuksena Okalinnut oli vahva ja mieleenpainuva. Se on ehkä kestänyt aikaa paremmin kuin 1980-luvulla tehty sarja.
Kirja on täynnä kovia ihmiskohtaloita, kun taas tv-sarja pyörii vain kielletyn romanssin ympärillä ja pitää sankarittaren veljet sivuosissa. The Thorn Birds löytyy minulta pokkarina täällä, Okalinnut on Suomessa. Tuo kirja pitäisi lukea uudelleen mutta toisaalta Köpiksen vuosina suunnittelin kovasti lukevani Karen Blixenin tuotantoa enkä päässyt Eurooppalaisena Afrikassa -kirjassa ensimmäistä sivua pidemmälle. Käytän niin paljon aikaa käsitöiden tekemiseen, että lukemiseen ei enää jää aikaa. Televisiota voin yleensä katsoa samalla, kun teen käsitöitä. Nämäkin ovat elämän vaikeita valintoja. Mutta olisihan se hienoa, jos saisin edes yhden kirjan luettua Manlyn rannoilla loikoillessani.
Colleen McCullough kuoli tammikuussa 2015. The Australian -lehdessä julkaistu muistokirjoitus aiheutti kohua, sillä siinä ei keskitytty Colleen McCulloughin saavutuksiin vaan kirjoitus alkoi hänen ulkonäkönsä arvostelulla. Hän oli koulutukseltaan neurologi ja yksi Australian tunnetuimmista kirjailijoista.
Löysin Okalinnut dvd:n Manlyn kirjastosta ja otin haasteekseni katsoa sen 460 minuuttia yhden lainaviikon aikana. Sarja ei uponnut aivan samalla tavalla kuin joskus teinivuosina. Mietin, oliko Father Ralph de Bricassart minun mielestäni ihana silloin joskus kun sarja näytettiin Suomen televisiossa. Nykyään olen pienen tytön äiti, joten katolisen papin ja nuoren Meggie-tytön suhde tuntuu hieman epäilyttävältä. Muistelen myös, että lukukokemuksena Okalinnut oli vahva ja mieleenpainuva. Se on ehkä kestänyt aikaa paremmin kuin 1980-luvulla tehty sarja.
Kirja on täynnä kovia ihmiskohtaloita, kun taas tv-sarja pyörii vain kielletyn romanssin ympärillä ja pitää sankarittaren veljet sivuosissa. The Thorn Birds löytyy minulta pokkarina täällä, Okalinnut on Suomessa. Tuo kirja pitäisi lukea uudelleen mutta toisaalta Köpiksen vuosina suunnittelin kovasti lukevani Karen Blixenin tuotantoa enkä päässyt Eurooppalaisena Afrikassa -kirjassa ensimmäistä sivua pidemmälle. Käytän niin paljon aikaa käsitöiden tekemiseen, että lukemiseen ei enää jää aikaa. Televisiota voin yleensä katsoa samalla, kun teen käsitöitä. Nämäkin ovat elämän vaikeita valintoja. Mutta olisihan se hienoa, jos saisin edes yhden kirjan luettua Manlyn rannoilla loikoillessani.
 |
| Sokeriruokoa |
 |
| Lehmiä laitumella. |
 |
| Lake Cathie |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen jokaisesta saamastani kommentista.