Tästä aiheesta minulla olisi hieman enemmänkin kirjoitettavaa. 15 000 kilometrin päähän muuttaminen kyllä auttaa hahmottamaan erilaisia asioita omasta elämästään ja on tuonut mukanaan muutaman yllätyksenkin. Vaikka olen päässyt kuuntelemaan Satumaa-tangosta tuttua onnen kaukorannan laineen liplatusta, niin tunnelma on ollut usein toisesta laulusta: Kuinka tämän tuntisi omaksi maakseen?
Olemme nähneet ja kokeneet valtavan paljon kaikkea upeaa, joita ylisanatkaan eivät riitä kuvaamaan. Välillä taas olemme eläneet musertavan ankaraa expat-arkea, jolloin olen vain yrittänyt pidellä käsissäni niitä naruja, joista ote ei ollut vielä lipsunut. Ja tietenkin lopun lähestyessä kulttuurishokki on edennyt pitkälle sopeutumisvaiheeseen. Sitten onkin aika pakata tavarat ja lähteä Suomeen paluushokkia odottelemaan. Ainakin netin välityksellä tarkasteltuna tuntuu, että moni asia on muuttunut tammikuun 2015 jälkeen yhteiskunnassamme.
Expatin ja turistin välimaastossa tuo kauas ja lähelle näkeminen on jotakin muuta. Meillä on ollut niin kova hinku nähdä kauempana olevia kohteita, että kotikulmien nähtävyydet ovat jääneet vasta viimeisten kuukausien tutustumiskohteiksi. Manlyn North Head, Manly Damin Bush Walk ja Ku-ring-gai Wildflower Garden ovat kaikki mahtavia päiväretkikohteita. Täällä on todellinen runsaudenpula, sillä kauniita rantoja, kansallispuistoja ja buswalk-reittejä löytyy vaikka kuinka paljon.
Ehkä Aussiajan teemalauluksi on kuitenkin kehittynyt Delta Goodremin I Can Sing a Rainbow, jonka tyttäreni oppi pre schoolissa. Siinä kuunnellaan silmillä ja korvilla sekä lauletaan kaikki värit, mitä ympärillä näkyy. Kaikkea ihmeellistä ja kaunista, mitä ei ehkä ihan vielä edes ymmärrä nähneensä ja kokeneensa.
Delta Goodrem I Can Sing a Rainbow (Youtube)
Olemme nähneet ja kokeneet valtavan paljon kaikkea upeaa, joita ylisanatkaan eivät riitä kuvaamaan. Välillä taas olemme eläneet musertavan ankaraa expat-arkea, jolloin olen vain yrittänyt pidellä käsissäni niitä naruja, joista ote ei ollut vielä lipsunut. Ja tietenkin lopun lähestyessä kulttuurishokki on edennyt pitkälle sopeutumisvaiheeseen. Sitten onkin aika pakata tavarat ja lähteä Suomeen paluushokkia odottelemaan. Ainakin netin välityksellä tarkasteltuna tuntuu, että moni asia on muuttunut tammikuun 2015 jälkeen yhteiskunnassamme.
Expatin ja turistin välimaastossa tuo kauas ja lähelle näkeminen on jotakin muuta. Meillä on ollut niin kova hinku nähdä kauempana olevia kohteita, että kotikulmien nähtävyydet ovat jääneet vasta viimeisten kuukausien tutustumiskohteiksi. Manlyn North Head, Manly Damin Bush Walk ja Ku-ring-gai Wildflower Garden ovat kaikki mahtavia päiväretkikohteita. Täällä on todellinen runsaudenpula, sillä kauniita rantoja, kansallispuistoja ja buswalk-reittejä löytyy vaikka kuinka paljon.
Ehkä Aussiajan teemalauluksi on kuitenkin kehittynyt Delta Goodremin I Can Sing a Rainbow, jonka tyttäreni oppi pre schoolissa. Siinä kuunnellaan silmillä ja korvilla sekä lauletaan kaikki värit, mitä ympärillä näkyy. Kaikkea ihmeellistä ja kaunista, mitä ei ehkä ihan vielä edes ymmärrä nähneensä ja kokeneensa.
Delta Goodrem I Can Sing a Rainbow (Youtube)
 |
| North Head, Manly |
 |
| Bushwalk at the Manly Dam. |
 |
| Bushwalk at the Manly Dam. |
 |
| Wallaby at the Ku-ring-gai Wildflower Garden. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen jokaisesta saamastani kommentista.