Nukenvaatteita ja odotusta

Kengurut saivat pähkinöitä ja koalat eukalyptyksen lehtiä, joten sitten piti siirtyä Ponin pukemiseen. Tyttäreni uusi My Little Pony puhuu. Heppa hokee noin viittä lausetta, mutta onneksi tyttäreni laittaa ponin pois päältä vapaaehtoisesti, joten ihan jatkuvaa mölytulvaa en joudu kuuntelemaan. Kassajonossa minua alkoi nimittäin jo epäilyttää, että onko tämä hyvä ostos. Tyttäreni on kuitenkin uudesta vauvastaan innoissaan.

Muuttokuorman mukana on tulossa pojalleni nukke, jolle tilasin flanellipyjaman Suomesta. Postilähetys tuli todella nopeasti ja kriisihän siitä syntyi. Ensinnäkään ei ollut nukkea ja toiseksi ei ollut siskolle mitään. Onneksi vaatteet saatiin puettua Nikille. Nyt alan ihmetellä, mitä Niki tekee mukanamme Australiassa, kun nukke muutti meidän mökille viime toukokuussa. Taitaa olla Nikin kaveri Arttukin matkalla tänne.

Kompensaatioksi piti tyttärenkin saada leluille vaatetta. Sain pitkän tilauksen ponin vaatteista, mutta päätin toteutta pipon ja kengät. Yksisarviselle on hieman haastavaa tehdä pipoa. Toivon, että täällä Australian olosuhteissa sarvi ei jäädy, vaikka se törröttää otsassa ilman suojaa.

Lankana toimii akryylilanka, jota on tarjolla kotikulmilla. Villalankaa ei tästä maasta ihan noin vaan osteta. Olen kuullut Sydneyn keskustassa sijaitsevasta mahtavasta lankakaupasta ja olen käynyt parissa keskinkertaisessa lankoja myyvässä kaupassa täällä Northern Beaches suunnalla. Villalanka tai vastaava jemmataan jotakin parempaa varten. Nuket saavat hikoilla akryyliasusteiden kanssa.

Nikin ihana pyjama löytyi FB:n nukkeryhmästä.