Ruisleipäjonossa

Osallistuin Sydneyn suomalaisten järjestämälle ruisleipä-kurssille Estonia Housella. Kurssilla taitava suomalainen leipoja kertoi meille, kuinka ruisleipää tehdään. Kävimme läpi ruisleivän teon vaiheet, pääsimme itsekin upottamaan sormemme taikinaan ja lopuksi vielä saimme kotiinvietäväksi lämpimäisiä sekä ruisleivän juuren.

Ruisleipä ei ole ehkä koskaan maistunut yhtä hyvältä, vastapaistettuna ja voin kanssa. Kurssilla oli noin 30 henkilöä, joten aikaavievin vaihe oli leipien paisto. Oli mukavaa jutustella muiden suomalaisten kanssa ruisleipäjonossa ollessa.

Olen kokeillut kerran leivän tekoa kotona ja leivistä tuli hieman liian happamia minun makuuni. Tästä opettajamme olikin meitä varotellut, että ruisleivän teon oppii vain tekemällä. Joskus onnistuu hyvin ja joskus sitten huonommin. Suurin haaste leivän teon kanssa on se, että taikinan teko aloitetaan muutama päivä ennen varsinaista leipomista. Kahden lapsen kanssa on hieman haasteellista aavistella, olisiko kolmen vuorokauden päästä hyvä leipomispäivä.

Ruisjauhoja ja tuorehiivaa ei ole saatavilla aivan niin helposti kuin Suomessa, joten ennen seuraavaa leivontakertaa minun pitää käydä ostoksilla sopivissa kaupoissa. Juurta ja tuorehiivaa on pakastimessa, mutta ruisjauhoja ei ole riittävästi. Suomalaisten makujen toivelistalla ovat myös karjalanpiirakat ja lihapiirakat.

Estonia Housella sijaitsee myös Nordic Deli, jossa kävin ensimmäistä kertaa. Sieltä ostin Geisha-suklaata ja salmiakkia.  Ihan vaan kun oli saatavilla ja vielä muutaman dollarin halvemmalla kuin mitä kotikulmilla Manlyssä, jossa suomalaisia makeisia on myytävänä ruotsalaisessa Fika-kahvilassa sekä Nordic Fusion -kaupassa. Lisäksi on tietenkin myös Ikea, jonne voi suunnata Skandinavian kaipuun iskiessä.