Vahakankaan ylijäämäpalaset muuntuivat ruokalapuiksi. En tiedä, missä varsinainen pöytäliina tällä hetkellä on tai onko minulla sitä enää, mutta eri kokoisia suikaleita löytyi suurehko määrä. Nämä ovat ensimmäiset prototyypit, joiden kaava on otettu Catherine Woramin ihanasta kirjasta Onnea vauvalle.
Ompelin kaksi vahakankaanpalasta yhteen, jotta ruokalappu saa enemmän ryhtiä ja sitten vinokaitaleen ympärille. Taskullisen version taskun tein pullottamaan ulospäin, jotta tasku keräisi ruokaa mahdollisimman hyvin. Ruokalaput menivät lahjaksi kummitytölle, joka juuri aloittelee kiinteiden ruokien syömistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen jokaisesta saamastani kommentista.