Decluttering/ päiväni mumelina

Kokeilkaa asua noin kolme vuotta muualla kuin omassa kodissanne. Asuimme Köpiksessä valmiiksi kalustetuissa asunnoissa ja toimme tavaroita matkalaukuissa Suomesta. Haalimme kaikkea kivaa köpisläisiltä kirppareilta. Ja joka kerta, kun mainitsen Köpiksen kirpparit, niin minun on aina mainita myös, että ne olivat mahtavia! Tai ovathan ne siellä vielä olemassa, vaikka minä asunkin taas Helsingissä.

Eipä siinä mitään, mutta sitten pitää sovittaa kahden asunnon irtaimisto yhteen kotiin. En ole kärsinyt tekemisen puutteesta. Ihmettelen vaan, miten meille on kertynyt näin paljon kaikkea ja miten vaikeaa minun on luopua tavaroista!

Olemme vaihtaneet huonekalujen paikkaa ja ostaneet uusia. Olen vienyt tavaroita kirpparille myyntiin. Olen käynyt läpi rojulaatikoita, jotka ovat kulkeneet mukanani asunnosta toiseen noin vuodesta 1998 alkaen. Olen järjestänyt ja lajitellut lasteni lelut. Olen luopunut omista lapsuuteni leluista osittain ja toivonut, että olisin 20 vuotta sitten myynyt osan niistä Turun iltatorilla. Projekti jatkuu, kenties ikuisesti. Välillä tuntuu, että saan aloittaa alusta joka päivä, erityisesti lelujen kanssa.

Ja miksi päivän päätteeksi taas näyttää tältä?

Täytyy vielä sanoa, että olemme ottaneet tiukan linjan lelujen keräämisen kanssa. Lapset saavat itse kerätä omat sotkunsa. Kyllähän asiasta saa vääntää, mutta koko ajan homma sujuu paremmin. Olen lajitellut lelut laatikoihin ja kaikkia ei saa levittää yhtä aikaa. Tietenkin tätäkin saa valvoa. Eihän siihen pitkää aikaa tarvita, kun pyörremyrsky käy lastenhuoneessa.