Meillä oli maahanmuuttajaperheiden joulujuhlat. Tai no, paikalla oli suomalaisia äitejä ja heidän lapsiaan. Me askartelimme, herkuttelimme ja lauloimme yhdessä. Aika mahtava kombinaatio, meillä oli todella kivat joulujuhlat. Jokainen toi juhliin oman panostuksensa ja saimme yhdessä aikaan ikimuiston iltapäivän. Ja me Suomessa kasvaneet aikuiset saimme fiilistellä omia joulun ajan perinteitä. Täällä auringon paisteen keskellä oli helppo naureskella synkeille suomalaisille joululauluille. Miten ne kauneimmat ja koskettavimmat laulut ovat todella synkkiä. Niitä voi kuunnella, jos haluaa itkeä koti-ikävissään.
Kävimme läpi Ylen joulukalenterit lapsuusvuosista tähän päivään. Lapsuuden parhaana joulukalenterina me muistelimme Histamiinia ja mietimme, onko parempi olla katsomatta sitä enää, sillä muistojen taika voisi särkyä. Minä olen onnellinen, että monen vuoden Tonttu Toljanteri -piina on todellakin ohi. Maltti ja Valtti uppoaa meidän perheeseen todella hyvin. Me seuraamme jännittävää seikkailua ja nyt lapset alkavat olla sitä mieltä, että hovimestari on syyllinen.
Tämän vuotisia jouluperinteitä meillä edustaa joulupalmun lisäksi lumiukko, joka on erivärisiä valoja vilkkuttava bluetooth kaiutin sekä jouluinen photo booth. Lumiukko oli niin hieno, että piti käydä ostamassa myös pingviinikaiutin. Todella kätevä laite, joka toimii unileluna sekä -valona. Lisäksi sen kautta saa soimaan unimusiikin. Miten ennen olemme edes pärjänneet ilman tätä tuotetta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen jokaisesta saamastani kommentista.