Snurre - mikä ihana tekosyy!

Ainahan sitä pitäisi olla lankalaihiksella. Ei pitäisi ostaa uutta vaan pitäisi kuluttaa vanhoja varastoja pienemmiksi. Sattui nyt kuitenkin käymään niin, että hyppäsin bussiin, joka vei minut ihan Snurren kulmille. Se oli selkeästi merkki. Mene ostamaan lisää lankaa. 

Ja kun on talvikin tuloillansa, minä kaipasin luksusta itselleni. Ihanan pehmoista lankaa arkeni iloksi, kun pian saa (vai joutuu?) kulkea päivittäin pipo tiukasti päässä. Manlyn neulontakerhossa oli usein puikoilla Malabrigon lankoja ja päätin nyt kokeilla itsekin. Ostin pari kerää Rios-lankaa, jonka sävy on Primavera. Seuraavaksi pitäisi päättää minkälaisen päähineen itselleni haluan tehdä tai tulisiko tästä sittenkin parempi kaulaliina?

Blogin kirjoittamisen kanssa tuottaa haastetta tuo lähestyvä joulu. Facebookin Christmas Countdownin mukaan jouluun on vaivaiset 89 päivää. Tämä tarkoittaa sitä, että lähes kaikki mitä minä tällä hetkellä teen käsitöiden saralla, on menossa pukinkonttiin. Kaikki on huippusalaista vielä kolmen kuukauden ajan!

Ahne ja laiska viljelijä

On syyskuun alku ja chilit sekä tomaatit kukkivat vielä. Osa on kehittynyt jo raakileiksi asti mutta kasveilla olisi vielä paljon annettavaa, jos ei olisi talvi jo kohta kolkuttelemassa ovella. Tomaateista olisi pitänyt nyppiä kukkia pois jo heinäkuussa mutta minä tein sen vasta elokuun lopussa. Olinko sitten ahne ja laiska. En jaksanut nyppiä kukkia pois ajoissa ja ahne, kun halusin suuren tomaattisadon.

Tomaatit asuvat mökillä, joten en pääse niitä päivittäin huoltamaan. Keräsin viime kerralla isoimmat kirsikkatomaatin raakileet ikkunalaudalle kypsymään ja laitoin keskelle yhden omenan, jonka pitäisi auttaa tässä prosessissa. Parissa viikossa tomaatit ovat vaihtaneet väriä vihreästä punaiseksi. Ensi kerralla poimin mökiltä mukaani loppusadon. Voi voi, sadonkorjuuaika on katkeransuloista.

Vielä riittää kesän antimia mutta tuntuu, että moni asia on todennäköisesti viimeinen tältä kasvukaudelta: viimeinen ruusunkukka tai viimeinen kasvimaalta kerätty kukkakimppu. Palstalla on kyllä paljon elämää. Odottelen täydellistä maissien korjuuaikaa enkä oikein uskalla poimia niitä vielä. Lehtikaalit menestyvät hyvin ja maistuvat myös etanoille. Kurpitsat alkavat muuttuvat oranssiksi mutta Halloweeniin on vielä kaksi kuukautta. Taidan kuitenkin kovertaa ensimmäisen kurpitsalyhdyn jo tulevana viikonloppuna, kun vietämme syyskauden avajaisia mökillä.

Ajatukset ovat jo hieman seuraavassa kesässä. Olen ostanut syyssipuleita, kääntänyt maata ja pohtinut mitä kannattaa jatkossa viljellä. Istutuin yhden pionin ja yhden karhunvatukan. Vielä pitäisi valmistella tulevien kesien mansikkamaata ja saada kukkasipulit istutettua. Palstan syystoimien kanssa on vielä paljon puuhaa. Vihoviimeisinä valmistuvat maa-artisokat lokakuussa.

Tämän sienilajin minä tunnistan, Muista en ole niin kovin varma.

Syötävät kukat pääsivät maljakkoon mutta eivät lautaselle tai suuhun.

Kodin kuvalehden omenapiimäpiirakka on tullut tehtyä muutaman kerran.

Kumpa tämä ruusu pärjäisi talven ylitse.

Syötäviä kukkia, maissia ja lehtikaalia sekä lapionvarsi.