4. luukku: Isoäidinneliöpeitto

Tein torkkupeiton puuvillalangoista. Isoäidinneliöhin tuli oikeastaan himo, joten peitto syntyi kohtalaisen nopeasti. Ilman muuta rasittavin työvaihe oli satojen langanpätkien päättely, mutta siitäkin selvisin. Kasasin peittoa rivi riviltä, niin palojen yhdistäminen ei tuntunut työläältä. Peitto on viimeisteilty nirkkoreunuksella.

Päävärinä toimii valkoinen, mutta sitä löytyy kahdessa eri sävyssä, jotka vuorottelevat peitossa. Virkkasin palaset yhteen vaaleanpunaisella langalla, joten kumpikin puoli näyttää omanlaiseltaan. Itse pidän enemmän siitä puolesta, jossa näkyy vaaleanpunainen enemmän.

Peitto meni tupaantuliaislahjaksi ikiaikaiselle bestikselleni, johon onneksi on nykyään helppo  pitää yhteyttä päivittäin ja lähetellä viestejä, vaikka olisimme eri maanosissa. Vähän erilaista oli 1990-luvulla, jolloin harrastimme pitkiä lankapuheluita sekä kirjeenvaihtoa, jos emme ehtineet tapaamaan.  Toivottavasti puuvillainen peitto tuo vähän lisälämpöä omakotitaloasumiseen.

Siksak-torkkupeitto

Kotoa löytyi viimeistelyä vaille valmis torkkupeikko, jonka kanssa olin puuhastellut talvella 2014 juuri ennen Australiaan muuttoa. Tähän peittoon on purettu monenlaisia angsteja, jotka liittyivät siihen, että on muuttamassa 15 000 kilometrin päähän kotimaastaan.

Peitto koostuu erilaisista jämälangoista, joista suurin osa muistaakseni Novitan Seitsemää veljestä. Siksak on tehty samalla tyylillä kuin aikaisemmin virkkamani hame. Tämä on muistaakseni neljäs torkkupeitto, jonka olen tehnyt omaan käyttööni. Voi olla, että alunperin ajattelin tekeväni tästäkin työstä hameen, mutta sitten sävyt vaan vaativat päästä peitoksi.

Afrikan kukkasia peitossa

Saanko esitellä kesäkäsityöni vuosimallia 2014! Sain kummitätini lankavarastot keväällä ja päätin viedä langat mökille odottamaan inspiraatiota. Kesän alussa Suuressa käsityölehdessä oli Afrikankukkaspatalapun ohje, jota päätin kokeilla. Kukkanen syntyi helposti ja koukulla numero neljä oli mukava virkata.

Patalapusta kasvoi ajatuksissani sohvatyyny ja aika pian sitten vielä torkkupeitto. Itse tehty torkkupeitto tuo mökille tai olkkariin luonnetta ja mökillä sitä vielä tarvitsee ihan käytännössä, jos iltaisin viluttaa. Peittojen tekeminen on minusta todella kivaa ja seuraava on jo suunnitelmissa.

Peitto söi mukavasti lankoja. Kummitädin jemmat hupenivat. En surrut sitä, että yhdistelin akryyliä ja villaa keskenään. Tai että valkoisen skaala kukkasten taustalla menee kermasta lumeen. Tämä oli todellinen jämälankatyö, jonka avulla pääsi ehkäpä 30 vuoden odotuksen jälkeen Novitan Kimmot ja muut retrolangat tositoimiin.Ihan mukavasti kuitenkin sointuvat sävyt yhteen. Onneksi sitä keltaista akryylilankaa oli vain yhden kerän verran.

Afrikankukan ohje löytyy esim. täältä Kodin kuvalehden sivuilta.

Arne ja Carlos kukkapeitto

Arne ja Carlos -peitto on edennyt niin pitkälle kuin se nyt tänä keväänä etenee. Tein kukkia ahkerasti kunnes niskat jumittuivat pahasti tai ainakin kivuliaasti ja päätin pitää pientä taukoa. Onhan tuossa vielä hommaa ennen kuin peitto on valmis parisänkyä peittämään, mutta arvioisin että työ on suunnilleen puolessa välissä, jos en mieti kuinka paljon aikaa menee langanpätkien päättelyyn.

Arne & Carlos flower blanket update. This is as far as I got and then my hands started aching and I decided to take a break from making the flowers. I'm still bit unsure about what I am making. It's definitely a bed cover but I still wonder about the size of the bed. I get new ideas for it's placement as I go along with it.

Kevään merkkejä

Ilmassa on kevään merkkejä, joten kaivoin Arne ja Carlos -peiton esille ja jatkoin kukkien virkkaamista. Aloitin projektin viime keväänä juuri näihin aikoihin, kun tekee mieli vaihtaa villalangat johonkin kevyempään. Valitettavasti emme vielä saa nauttia keskiyön auringosta, joten kuva on taas yön pimeydessä näpsästy.

Toivottavasti puuvillalangat pysyvät Søstrene Grenesin valikoimassa. Tämän kevään virkkaan vielä vuosi sitten ostamillani langoilla, mutta jos paisutan peiton kokoa parivuoteen päiväpeitteeksi, niin sitten pitää kyllä jossain vaiheessa päästä Kööpenhaminaan lankaostoksille. Tai missä kaikkialla onkaan niiden liikkeitä.

Samalla esittelen tässä Disneyn prinsessoille tekemäni huopatossut. Näitä pitäisi väkertää vielä lisää, että jokainen prinsessa saisi uudet jalkineet. Näissä on remmeissä tarrakiinnitystä, mutta kengät menevät jalkaan hyvin muutenkin, niin seuraavissa versioissa taidan ommella remmit kiinni.

Spring is here, so I wanted to switch from wool to cotton and I started to make Arne & Carlos flower blanket again. I am getting worried if Søstrene Grenes will stop selling cotton yarn. I really should go to Copenhagen and do some yarns shopping!

I also made felt shoes for the Disney Animator Dolls. I think they are cute and I should make a pair for all the princesses that we have. I think the number is six at the moment.

Isoäidinneliöpeitto

Vuoden ensimmäinen ikuisuusprojekti on valmis! Yksi tämän vuoden tavoitteistani valmistui melkoisella vauhdilla tammikuun aikana. Yritän ihan oikeasti pienentää käsityövarastojani ja olen jopa kiertänyt lehtihyllyt kaukaa. Käsityölehdistä ja Pinterestistä löytää koko ajan uusia ideoita, mutta yritän nyt keskittyä edes muutaman vanhemman projektin loppuun saattamiseen.

Peitto on tehty muutama vuosi sitten alennuksesta ostetuista Seitsemän veljestä -langoista. Alunperin ajattelin tehdä langoista neuletakin ja sain kasaan noin kymmenen neliötä. Sitten työ hautauti käsityölaatikkoon pitkäksi ajaksi. Jatkoin neliöiden virkkaamista joulun jälkeen, kun kaipasin helppoa käsityötä samalla kun pohdin seuraavaa työtä. Sitten innostuin ajatuksesta, että tekisin tyynynpäällisiä olkkariin, mutta lopulta päädyin kuitenkin torkkupeittoon. Se onkin ollut käytössä joka ilta. 

This granny square project has taken a few years. First I wanted to make a cardigan for myself but then I forgot about this project for some years. Then I started again and gave up on the old idea because pillow cases for living room started to sound like a better idea. But the end product is a granny square afghan which I absolutely love.

200 langanpätkää

Arne & Carlos -peitto edistyy ihan mukavasti. Kukkia on hauska tehdä, mutta lankojen päätteleminen on todella suuri miinus tässä työssä. Osan langoista saa virkattua työn sisälle, mutta pääteltävää jää silti tuhottoman paljon. Omistin tässä kokonaisen illan päättelylle. Tavoitteenani oli piilottaa sata lankaa, mutta päättelin 200 loppupätkää. En siltikään saanut kaikkia naruja pääteltyä. Ehkä taas ensi viikolla omistan illan viimeistelyyn.

Ostin Netosta puuvillalankaa, jossa on hopealankaa joukossa. Langoista saisi taas muutaman uuden sävyn peittoon, mutta mietin, pitäisikö sittenkin olla sotkematta hopeaefektejä peittoon. Noin yleisesti olen kyllä pro glitter. Pitänee virkata testikukkanen. Onko mielipiteitä?!

Virkkaamisen ohessa olen ehtinyt juoda sen verran paljon teetä, että sain pari laatikkoa taas päällystettyä. Tällä hetkellä yksi teerasia pitää sisällä puuvillalankojani. Minulla ei ole tarkkaa käsitystä, kuinka iso peitosta tulee ja kuinka paljon lankaa työ vaatii. Haaveilen päiväpeitosta parisängylle, mutta katsotaan paljonko saan aikaan tämän kesän aikana.

200 langanpätkää lasissa.

145 yhdistettyä kukkasta 140 cm levän sängyn päällä.

Löysin Netosta kimaltavaa lankaa. Pitäisikö sekoittaa hopeaefektia peittoon?

Taas yksi teepusseilla päällystetty laatikko, joka on jäänyt postaamatta.

Isoäidinneliöpeitto

Köpiksen neulontakerhossa on tehty viimeisen vuoden aikana kymmeniä peittoja vauvoille. Minäkin innostuin aiheesta sen verran, että tein ison isoäidinneliön ja virkkasin siihen vielä nirkkoreunan. Lankana on käytetty valkoista ja liukuvärjättyä 7 veljeksestä. Lanka on ollut jemmassa jonkin aikaa. Minusta tuo sävy on ihana ja olen onnellinen, että se pääsi nyt arvoiseensa kohteeseen.

Oma ikuisuusprojektini

Arne ja Carlos kehottavat uudessa kirjassaan neulomaan kesän kotiin. Kirja on kaunista katseltavaa, sen tunnelma tuo mieleen omat lapsuuden kesät. Mukana on jo miesten aikaisemmasta tuotannosta tuttuja juttuja, kuten nukkeja sekä hiiriä. Isoäidinneliöt ovat olleet Suomessa suosiossa jo monta vuotta, joten nekään eivät ole mitään uutta. Kirjaan pääsee kurkistamaan Arnen ja Carloksen norjalaisen kustantajan sivuilla täällä.

Mielestäni kaikista houkuttelevin työ oli suuri kukkapeitto, johon tulee noin 600 kukkaa. Projektia suositellaan henkilölle, jolla on paljon aikaa ja hyvät hermot. En tunnistanut itseäni kuvauksesta, mutta minulla oli paljon Søstrene Grenen puuvillalankaa ja kova hinku päästä tekemään kukkia. Päätin, etten anna todellisuuden lannistaa minua, kun on kyse virkkaamisesta. Olisi ollut tyhmää jättää kukat tekemättä suuren työmäärän vuoksi, kun aihe kutitti mielessäni jatkuvasti.

Kukkien teko on helppoa ja koukuttavaa. Värien vaihtelu pitää yllä mielenkiintoa. Päättelen lankoja ja yhdistän kukkia työn edetessä. Jokaisesta kolmivärisestä kukasta jää kuusi langanpätkää, joten en voi jättää 3600 lankaa pääteltäväksi yhdellä kertaa. Minä kyllä haluaisin kukkasista parisängyn peiton, jolloin peitosta pitäisi tehdä vieläkin suurempi. Tämä voi olla ehkä hieman liian suuri tavoite.

Yritän aluksi saada aikaiseksi huivin tai päiväpeiton tyttäreni sänkyyn ja jos sen jälkeen on vielä innostusta, voin suurentaa peittoa. Pääasia on, että lapsenlapseni eivät perisi säkillistä kukkatilkkuja vaan että teen jotakin sellaista, minkä voin seuraavien kuukausien aikana saada valmiiksi.

I have started to make flowers from the Finnish version of Arne & Carlos' latest book. I would love to make a bed cover with this pattern but I am afraid that it is too much work and I will never be able to finish. One blanket needs about 600 flowers and with three colours per flower it makes about 3 600 yarn ends!

You can find some pages from the book here (Cappelen Dam, the Norweigan publisher of the book)

Just a few more flowers and the bed cover is ready...

Aku Ankka kavereineen päiväpeitossa

Tein päiväpeiton pojalleni, joka siirtyi nukkumaan "ison pojan" sänkyyn joitakin kuukausia sitten. Kangas löytyi viime kesänä Kontti-kirpparilta Turusta. Minusta on vaikeaa saada värien harmoniaa lastenhuoneen sisustukseen, sillä suurin osa lapsille suunnatuista tuotteista tulvii värejä (tai ainakin niistä tuotteista, joista minä pidän). Mietin jonkin aikaa, onko päiväpeitto liian levoton, mutta kangas oli kuin tehty juuri tätä tarkoitusta varten.

Haaveilen (mm.) tilkkutöihin perehtymistä jossain vaiheessa ja tämä päiväpeittoprojekti oli testi myös siinä mielessä, että saanko aikaiseksi tilkkupeittoa, jossa tilkut ovat jo valmiiksi yhtenä kappaleena. Pieniä ongelmia minulla olikin, mutta toivottavasti kovinkaan moni ei tutki ompeluksen jokaista tikkiä ja saumaa.

Olen viettänyt sen verran aikaa Tanskanmaalla, että olen huomannut, että yleisesti köpisläisten kotien seinät ovat valkoiset. Tämähän selviää, kun kävelee Tivolista kotiin pimeän tultua ja ihailee kotimatkan varrella olevien asuntojen skandinaavista sisustustyyliä. Asuntoihin tuodaan värit kivojen yksityiskohtien avulla. Joten nykyään minua hieman harmittaa, että lastenhuoneen tapeteissa esiintyy Nalle Puh kavereineen.

Kun tapetteja nelisen vuotta sitten valittiin, tämä oli mielestäni hillitty vaihtoehto ja halusin Puolen hehtaarin metsän asukit sinne seinälle. Nyt kuitenkin toivoisin, että seinät olisivat yksiväriset, niin voisin ostaa sinne Ferm livingin lastentaulut, mutta en ole raskinut sijoittaa neljään tauluun. Ja toisaalta samat elukat saa myös tyynyinä. Kummat sitten olisivat kivemmat! Tyynyt eivät nyt ainakaan sopisi meidän lastenhuoneeseen, ne varmaan päätyisivät olkkariin. Tajusin myös, että olen haaveillut noista kuvista jo niin pitkään, että jos olisin ostanut ne yksitellen vaikka puolen vuoden välein, niin setti alkaisi olla jo kasassa.

Siperian Marttojen hyväntekeväisyyspeittoja

Siperian Martat ovat osallistuneet Vauvakassiyhdistys - Vaaka ry:n tilkkupeitto-projektiin. Peittoja on lähtenyt maailmalle muistaakseni viisi kappaletta ja tässä kuvassa on kaksi viimeisintä. Vaaka ry ei enää vastaanota peittoja ensi vuoden alusta alkaen. Pelkäsin jo, että peittojen teko jää sen vuoksi., mutta verkkosivuillaan Punainen risti kehoittaa "Ompele, neulo tai kokoa tilkkutäkki", joten tarvetta peitoille on edelleen.

Tilkkujen teko on helppoa, pitää saada aikaiseksi (muistaakseni) 20x20cm neliö. Omasta mielestäni tilkut on helpointa virkata. Toinen suositeltu tapa on neuloa tilkku kulmasta kulmaan. Näillä keinoilla saa varmimmin juuri 20x20 cm kokoisen palasen. Itse olen tehnyt myös monta tilkkua pötköön eli kokonaisen rivin kerralla, esim. 20x100 cm kokoisen palan. Tämä siitä syystä, että tilkkujen kokoaminen on peiton teossa työläin (ja tylsin) homma.

Tilkut taisivat olla ensimmäinen kosketus käsitöihin esikoiseni saannin jälkeen. Siinä vaiheessa, kun iltaisin alkoi olla omaa aikaa niin, että ehtii sohvalle istahtaa kudin kädessä, tuollaisen yksinkertaisen neliön tekeminen tuntui juuri sopivalta vaikeustasolta. Lisäksi illan rauhallinen neulomishetki usein keskeytyi vauvan itkuun. 

Tilkkupeitto on myös hyvä tapa päästä jämälangoistaan eroon. Minulle oli kertynyt erilaisia lankakeriä melkoinen kokoelma. Joistakin oli pitänyt tulla jotakin hienoa ja osa oli ylijäämää jo tehdyistä käsitöistä. Lisäksi ostin lankoja sekä kirppareilta että ihan uutena, yleensä tarjouslaareista.