Välipalaneulomuksia

Tässä on muutama nopea käsityö viime vuoden lopulta. Sain lankakoristani pari sataa grammaa häviämään, mutta en pystynyt vastustamaan Novitan alennuslankoja, joten mistään lankalaihiksesta ei voi puhua vaan plussan puolella ollaan muutaman kilon verran. 

Varastoistani löytyi Australian Country Spinnersien Turkissa tuottamaa Cleckheaton California-lankaa. Se on 100 % villaa ja olen ostanut sen huovutustarkoituksiin, mutta en päässyt ideani kanssa koskaan toimeenpanoon asti. Nyt neuloin kerästä kolme putkea, jotka ompelin yhteen ja sain korvia sekä otsaa lämmittävän pannan. Minulle tulee siitä mieleen Jane Fondan jumppavideot 1980-luvulta, joten päätin jättää pannan mökkikäyttöön.

Tyttäreni kaipasi pientä kaulahuivia ja muistelin, että minulla on vaaleanpunaista Dropsin Alpaca Boucléa sopivan verran jäljellä. Vaaleanpunaista olikin yllättävän vähän ja yhdistin sen harmaaseen sävyyn samasta langasta. Tietenkin huivin valmistuttua löysin isomman kerän sitä vaaleanpunaista lankaa. Huivin reunus on virkattu puuvillalangasta. Kolmas ja pienin välipalakäsityö on virkattu rintakoru, joka on tehty heijastinlangasta. Se meni joulumuistamiseksi ystävälleni. Kukkasen taakse on ommeltu rintakoruneula.

Tulevan vuoden neulonta- tai virkkaustöitä en ole vielä kovin tarkkaan suunnitellut. Tai ehkä olenkin: aion tehdä vauvanpeittoja Marttojen projektiin ja vielä ehtisin tehdä seuraavaksi pääsiäiseksi Arnen ja Carloksen kirjan mukaisia koristeita vuonna 2014 Islannista ostamistani villalangoista. Toivoisin kovasti, että saisin puuvillalankavarastojani pienemmiksi. Minulle on päätynyt viime vuosituhannen puuvillalankoja sukulaisten kätköistä. Näistä voisi ainakin yrittää tehdä jotakin nukkekotiin sopivaa tai ainakin Barbien vaatetteita. Lisäksin kukkapeitto-ikuisuusprojektini kaipaisi uusia palasia parin vuoden tauon jälkeen. Onhan minulla mielessä myös uusi torkkupeittokin ja haluaisin kokeilla dominoneuletta.

Näillä suunnitelmilla pääsen hyvin tämän käsityövuoden alkuun. Varsinkin kun sormet syyhyävät myös nukkekotiaskartelujen sekä skräppäyksen pariin. En pysty tässä blogissa mitenkään keskittymään vain yhteen aihealueeseen, vaikka aina suositellaan tarkkaa profiloitumista. On niin paljon kaikkea ihanaa, mitä on kiva päästä tekemään itse!

12. Neulotut kypärämyssyt

Tein lapsilleni kypärämyssyt. Löysin ohjeen jostakin vanhasta Suuri Käsityölehdestä, mutta en kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen ohjeeseen, niin sovelsin piposta oman mallin. Tai oikeastaan ei täysin ymmärtänyt, miten lehden ohjeella olisi tullut kivan mallinen päähine. Tein aluksi pinkin pipon tyttärelleni ja myöhemmin vihreän pojalleni. Tyttäreni on käyttänyt pipoa innokkaasti. Pakkanen tuntuu purevan hänen poskiaan helposti.

Tein tupsun heijastinlangasta, vaikka jostain syystä tupsujen teko on minusta vaikeaa. Niistä tulee helposti aivan hassun mallisia, vaikka niitä trimmaankin. Tupsu tekee kyllä tyttäreni myssystä söpön, mutta se tekee päähineestä hieman epäkäytännöllisen. Tupsun kanssa ei voi käyttää kypärää, jota tarvitaan ainakin luistellessa ja isoissa mäissä pulkkaillessa. Sen vuoksi vanhemman lapsen pipo on tupsuton.

Kypärämyssy on hieno keksintö, kun aamuisin ei tarvitse muistaa erikseen ottaa kaulaliinaa mukaan. Tarvittavien vaatekappaleiden lista on tarpeeksi pitkä jo muutenkin. Juuri tällä viikolla Australian neulontakerholaiset pohtivat FB-ryhmässään, että voi kumpa asuisi viileämmässä ilmastossa, niin voisi neuloa norjalaistyylisiä vaatteita ja asusteita. Enpä ole ikinä ajatellut, että neulojat toisella puolella maapalloa kahdehtivat, kun meillä on enemmän käyttöä villavaatteille!

Rusettipipo prinsessakivellä

Snurresta ostamani Malabrigon lanka päätyi rusettipipoksi sekä Saturnuksen renkaat -pannaksi. Lanka oli niin ihanaa, että halusin sen puikoille heti ja se syrjäytti muut tekeillä olevat projektit. Ja tietenkin myös tarvitsin lämmikettä päähäni, sillä viime päivinä on ollut kirpeän kauniita syyspäiviä.

Langan sävymaailma tekee minut todella onnelliseksi. On hauskaa laittaa pipo päähän aamuisin. Ostin lankaa 100 grammaa ja sitä on vielä aika paljon jäljellä. Tämä on ongelmallinen tilanne, sillä esimerkiksi kaulahuivin teko vaatisi jälleen uuden kerän ostamista. Tai mitä sitä sitten keksisi tehdä vajaasta 40 grammasta lankaa. 

Kiviset kuvat on otettu poikani koulumatkan varrella olevan prinsessakiven luona.  Lapset tykkäävät kiipeillä isojen kivenlohkareiden päällä ja minulle jäi aikaa napata pari kuvaa blogia varten. Järjestelmäkamera on ollut todella vähällä käytöllä Suomeen kotiutumisen jälkeen. Iso kivenjärkäle on haljennut keskeltä ja ilmeisesti haagalaiset lapset ovat jo vuosikymmenien ajan keksineet erilaisia tarinoita sille, miten tämä on päässyt käymään. Yksi tarina kertoo, että prinssi on halkaissut kiven, kun on ollut prinsessaa pelastamassa. 2010-luvun lapsien tarinoissa kiven on ehkä halkaissut Poke-pallo.

Vuoden tauon jälkeen suomalainen syksy tuntuu ihanalta. Tai onko tämä syksy ollut tähän mennessä armollinen, sillä mielestäni on satanut vähän. Tällä hetkellä ruska taitaa olla kauneimmillaan ja aurinkokin vielä näyttäytyy päivisin. Sormet syyhyävät halusta päästä haravointihommiin - pipo päässä tietenkin.

Ohjeet löytyvät täältä:
Kotivinkki: Kaunis neulemyssy
Drops: Saturn Rings (86-10) -panta

Something to keep me warm. I bought this Malabrigo yarn under the influence of my Australian knitting group. Malabrigo yarn was often present at our meetings and when I saw some at a local (meaning Finnish) yarn shop, I could not resist. 

Now I have a new hat and a headband. These two items make it easier for me to enjoy the Fall and days that getting shorter and colder. I think November in Finland should be made illegal. It will be interesting to see what it feels like since I spent last November in Australia. Does it make it easier or harder, I do not know yet.

Neulottu pipo

Winter is coming, kuten Game of Thronesissa sanotaan ja tämä pitää paikkansa myös täällä Sydneyssä. Pari viikkoa sitten riehuneen myrskyn jälkeen en enää tiedä mitä odottaa tulevalta talvelta. Myrsky oli poikkeuksellisen voimakas, mutta en voi luottaa siihen, etteikö vastaavaa olisi vielä mahdollisesti tulossa.

Pyysin anoppia postittamaan minun haisaappaani ja lasten fleecevuorilliset sadevaatteet. Toivottavasti ne löytävät perille asti. Minulla on aina jonkin verran kotivaraa kaapeissa ja on todella tärkeää pitää näin jatkossakin. Rankkasade, sähkökatkos tai kova tuuli voi tehdä kauppareissuista yllättävän hankalan. Pitää olla varautunut kaikenlaiseen.

Otin puikoille jemmalankoja ja tein pojalleni pipon. Hänen mielestään oranssi tupsu teki piposta todella hienon. Minun mielestäni tupsujen teko on yllättävän vaikeaa. Muistan tämän jo lapsuudestani. Nyt onnistuin toisella yrittämällä saamaan pyöreähkön tupsun. Ei minua varsinaisesti haittaa, jos talvikamat jäävät käyttämättä, mutta parempi että on lämmintä päälle pantavaa tarjolla.

Suomalaisena olen vaan tottunut siihen, että sisällä on lämmin ja ulos mennessä pukeudutaan vallitsevan sään mukaan. Erityisen vaikea on kestää kylmyyttä ja kosteutta sisätiloissa. Jos sataa paljon, pyykkejä ei yksinkertaisesti saa kuivaksi ilman kuivausrumpua. Vaatteet ovat kosteita monta päivää ja homehtuvat helposti. Hyvin rakennetut ja homeettomat talot ovat jotakin mistä olen omassa maassani kovin ylpeä ja tyytyväinen. Lisäksi minusta on hienoa, että Suomessa kuuma ja kylmä vesi tulevat samasta hanasta ja suihkussa ollessani lämmintä vettä tulee pitkän aikaa ihan tasaisen lämpimästi. Muistan vieläkin, miten innoissaan isäni oli siitä, kun 1980-luvulla meidän kotiimme asennettiin vipuhanat.

Huomaan myös, että minulla on vahva malli siitä, millä tavalla vaatteita pitäisi lisäillä syksyn tullen. Täällä monet käyttävät shortseja ja toppaliiviä, mikä minusta tuntuu ihan hassulta, sillä minun skeemojen mukaan pitäisi ensi laittaa pitkät housut jalkaan. Kerron jäyhälle suomalaiselle minussa itsessäni, että anna ihmisten pukeutua miten he haluavat. Heidän ei tarvitse varautua pakkaskeleihin. Untaliivi on ihan jees + 15 asteen kelissä. Ehkä minunkin pitäisi kokeilla. Tai en nyt sentään, kyllä sitä jaloille tulisi kylmä.

Pipoja pakkassäällä!

Tämä viikonloppu on mennyt talviurheilun parissa. Lumen kanssa leikitty aina tilaisuuden tullen. Lapseni luistelevat ja hiihtävät paljon reippaammin kuin minä koskaan. Olen ylpeä siitä, että he ovat innoissaan talvilajeista. Minua alkaa jo hieman harmittaa, että olen meidän perheessä ainoa joka ei hiihdä tai luistele, mutta en taida olla henkisesti tai fyysisesti valmis lähteä purkamaan niihin liittyviä lapsuuden traumoja ainakaan vielä tänä talvena.

Sen sijaan minä voin neuloa pipoja! Sehän minulta sujuu! Ensimmäiset hiihtokilpailumitalit haettiin äidin tekemät pipot päässä. 2- ja 4-vuotiaiden lasteni saavutusta ei mitenkään himmennä se, että kaikki kilpailuun osallistuneet saivat mitalin. 500 metrin hiihto vaatii jo jonkinlaista päättäväisyyttä. He olivat suorituksestaan onnellisia ja kulkivat ylpeinä mitalit kaulassaan. Ihanaa, että Espoon hiihtoseura tarjosi lapsillemme tällaisen positiivisen kokemuksen!

Poikani toivoi keltaista Angry Birds pipoa ja minulla sattui olemaan sopivaa Keloa taannoisesta neuletakki-projektista ylijääneenä. Yllätyksekseni sain loihdittua vihaista lintua muistuttavan hahmon. Peruspipon ohje on SmåDROPS 23-52. Tämän ohjeen kavennuksen tuovat pipoon hieman kolmion tuntua.

Tyttäreni pipo on tehty Schachenmayrin Lumio-langasta. Minunkin oli aivan pakko kokeilla tuota heijastinlankaa, vaikka kuvissa ei heijastava ominaisuus tulekaan esille. Ohje on sama kuin aikaisemmin tekemissäni vinoraidallisissa pipoissa. Silmukkamäärä oli tässä 37.

We have finally some snow and it's time for winter sports. I am really bad at skiing and ice-skating but I am happy that my kids are already better at them than I ever was. But I am not totally useless at winter time because I can knit hats. 

My son asked for a yellow angry bird hat and to my surprise he also got one. My daughter's hat is made of  Lumio by Schachenmayr and it has a reflective effect in the dark. It's 100 % acrylic but the effect is pretty cool!

7. luukku: Vinoraidallisia pipoja

Tästä tuli minun lempparimalli! Vinoraidallisen kuvion ohje on Dropsilta, mutta sen tarkempaa en ohjetta noudattanut. Tein Novitan Crystalilla 43 silmukkaa, sukkapuikot numero 10 ja neuloin niin kauan kuin lankaa yhdestä kerästä riitti. Parilla viimeisellä rivillä tein kavennukset raidan kohdalla.

Yleisesti blogimaailmassa on surtu Novitan Puron loppumisen suhteen, mutta minua harmittaa kyllä tämä Crystalinkin menetys. Se on paras pipolanka, koska siinä on sopivasti kimallusta. Minulla on entuudestaan jo kaksi Crystalista tehtyä pipoa ja tuosta purppuranpunaisesta tuli kolmas. Kai niiden kanssa sitten tulee toimeen. Musta vinoraitapipo meni siskolleni, joka sattui sopivasti kylmänä iltana meille kylään juuri kun pipo oli valmistunut. Näitä menee myös pukinkonttiin!

DROPSin ohje löytyy täältä.

This pattern is DROPS 151-43. It is quick and easy to make with thick yarn, so I love it! I didn't follow the pattern that closely, I just took the spriral pattern from it. I used Finnish yarn from Novita called Crystal. It has been discontinued which is sad because it is my favourite hat yarn (glitter!!). 

 

Barbapapat kiertoon

Kaksi Barbapapa-bodya löytyi kesäpipojen säilytyslaatikosta, sillä joskus talven keskellä päätin, että bodyt saavat uuden elämän pipoina. Toinen Barba-body oli alkujaankin oudon mallinen. Malli oli kapea ja sitä tuli käytettyä melko vähän. Aakkosbody oli suositumpi. Siitä löytyykin muutama pieni tahra, mutta ne hukkuvat mukavasti väriloiston keskellä.

Pipoista löytyy myös vuori. Vuorikankaaksi muuntui paksua ribbipuuvillaa oleva paita, joka on jostain syystä jäänyt käyttämättä. Vuorin ompeleminen teki hommasta astettaa haastavampaa. Ensimmäisen pipo vaati useamman sorvauksen ennen kuin siitä tuli ihan okei. Perfektionistille toisen pipon yläreuna olisi varmasti vieläkin liian kuhmurainen, mutta minä vaan mietin, että eihän se käytössä näy, kun yläosa jää vähän lerpattamaan.

Tällainen kuva tällä kertaa..

Guilty

Tähän asti olen pitänyt näppini erossa Søstrene Grenen puuvillalangoista, mutta ne ovat niin keväisiä ja ihania, etten pystynyt enää vastustamaan. Ja kun oikein kunnolla repsahti, niin taisin hankkia ehkä kymmentä eri väriä. Joka kerta kun käyn kyseisessä liikkeessä, ostan vielä muutaman kerän lisää. Eilen tajusin, että minulta puuttuu vihreät sävyt...

Odotan, että saan käsiini Arnen ja Carloksen uusimman kirjan. Pientä esimakua kirjasta löytyy täältä. Linkistä löytyy kukkapeiton ohje norjaksi. Haaveilen sellaisesta tai jostakin muusta paloista virkatusta peitosta, mutta työ vaikuttaa niin suurelta, että en oikein uskalla edes aloittaa.

Aloitin pienemmästä projektista. Neuloin itselleni kevätpipon. Vuodenaikojen vaihtuessa pitää aina tehdä uusi pipo. Keskimäärin joka kolmas itselleni tekemä pipo tulee käyttöön, aina pari välissä epäonnistuu. Käytössä huomaa, että pipo olikin liian iso tai pieni tai löysä. Nyt taisi tulla vaihteeksi onnistunut yksilö.

I could not resist Søstrene Grene's yarns in beautiful Spring colours. Every time I visit one of the stores, I buy some more. I made a new hat for myself. As soon as it stops snowing, I'll start wearing it.

Villalangat saavat väistyä kevään tieltä.

Kevätpipo vm. 2013 on valmis.

Laitoin puuvillalankakerät ikkunalaudalle esille, niin pääsen nauttimaan niistä!

Kettupuuhkia

Kettupuuhkan teko Muumurun ohjeella on ollut to do -listalla kauan. Lankavarastoja kaivellessani totesin, että Dropsin Alpaca Bouclé sopii hyvin tähän tarkoitukseen. Sain tätä lankaa salaiselta neuleystävältäni syksyllä 2011. Lisäksi ostin pari kerää lisää itse, sillä minulla oli silloin jokin idea lankojen suhteen, mutta en enää muista, mikä se oli. Pitiköhän langasta tulla merenneito tai jokin muu lelu.

Tein lapsilleni myös samoista langoista pipot. Tyttäreni piposta tuli liian iso, se olisi sopinut minunkin pääni ympäri, joten kuvassa olevaa pipoa ei ole enää olemassa. Se meni purkuun ja tilalla on sopivampi versio.

Edit. 19.12.2013: Valitettavasti puuhkan ohje on hävinnyt Muumurun nettisivuilta.

I made some fox scarfs and matching hats for my children. Well, there are a few extra ones looking for new home. Surely next Christmas at the lastest... I used Dropsin Alpaca Bouclé and random left over white yarn. You can find the pattern in English here.

Silo-pipo lapselle

Koska korvaläpällinen myssy on vielä liian kuuma ja tyttäreni ei suostu pitämään sitä päässään, niin tein lapselleni paremmin välikauteen sopivan Silo-pipon. Lankana käytin Novitan Miamia ja Samosta. Onneksi tätä pipoa pieni tyttäreni suostuu käyttämään. Hänellä on vankat mielipiteet erityisesti päähineiden suhteen, välillä naulakosta kelpaa mukaan vain tietty hattu eikä mikään muu.

Ja jos ei satu olemaan nukenvaunuja samassa maassa saatavilla, niin ruuvipenkkiin saa hyvin sujautettua pari vauvanukkea ja sitä voi työnnellä ympäri kämppää. Kuvanottohetkellä toinen vauvoista ei ilmeisesti viihtynyt kärryissä, kun piti ottaa oikein syliin. Käsilaukku roikkuu myös menossa mukana.

Tyttärelläni ei ole vielä yhtä suosikkileikkiä tai -leluja ylitse muiden. Hän tykkää myös rakentaa duploilla, ajeluttaa pikkuautoja, ulkoiluttaa Brion mäyräkoiraa, vetää vessapaperia telineestä, heittää vaatekaapin sisällön maahan ja kiipeillä. Reipasta taaperomeininkiä!

Korvaläpällinen myssy

Pikkusiskolle pikkasen glitteria mukana.

Pipojen neulominen on hauskaa, kun työn saa valmiiksi parissa illassa. Neulon itselleni villatakkia ja se ei etene niin nopeasti, vaikka lanka onkin paksua. Villatakissa pitää koko ajan laskea lisäyksiä tai vähennyksiä eli pitää ihan keskittyä! Lisäksi minulla on kaappien kätköissä muutama neule odottamassa purkamista. Itselle tehdyssä neuleessa moni asia voi mennä pieleen ja aikaisemmin tehdyissä kappaleissa on kaikissa jotakin vialla.

Löysin äitini kirjahyllystä Lilly Secilie Brandalin ja Bente Myhrer kirjan Neulekirja - uusia malleja perinteisin menetelmin. Kirjasta löytyi monia kivoja ohjeita, joista ensimmäisenä päätin toteuttaa myssyn. Malli on helppo tehdä ja piposta tulee kivannäköinen. Pipon keskellä on pieni tupsuke, jonka vuoksi minulle tulee päähineestä mieleen tammenterho.

Pipon ensimmäinen versio onnistui kolmannella yrittämällä. Siitä tuli ensin kaksi kertaa liian pieni. Kolmanteen versioon riitti lanka juuri ja juuri, joten antennitötteröstä tuli sininen, eikun se oli harkittu yksityiskohta. Lankana toimii Dropsin BabyAlpaca Silk kaksinkertaisena. Yhdistin kaksi eri punaisen sävyä. Toisessa myssyssä edellä mainittua lankaa sekä Novitan Rose Mohairia, jossa on hieman glitteriä joukossa.

Vaikka lanka on (kaksinkertaista) silkkivillaa, niin vielä toistaiseksi pipot ovat liian kuumia. Pieni tyttäreni ei suostu pitämään myssyä päässään. Toivottavasti pipo kelpaa, kun ilmat hieman viilenevät. Hän ei myöskään suostunut toimimaan mallina vaan isoveli sai poseerata molempien päähineiden kanssa.

Isoveljelle sininen töpsykkä.

Silo-pipo

Ihastuin Kauhavan Kanga-Aitan Silo-pipoon (ohje pdf) ja päätin tehdä sellaisen itselleni. Silo on on ajaton ja kivannäköinen sekä kohtalaisen helppo tehdä. Kaivoin jemmoistani Kaunin liukuvärjätyn lankakerän ja ryhdyin hommaan. Ihana lanka on ohuehkoa villaa ja olen melkein vuoden verran miettinyt sopivaa käyttötarkoitusta kerälle. Tai no, osa langasta on jo aikaisemmin muovautunut marakatiksi.

Käyn täällä Köpiksessä (expat) neulontakerhossa. Pääsääntöisesti muut neulojat ovat amerikkalaisia, joiden seurassa kyllä huomaan, että on tuo englanninkielinen neulesanasto hieman hakusessa. Mutta meillä on hauskaa yhdessä ja on mukavaa viettää aikaa muiden neulojien kanssa. Viime kerralla yksi meistä kertoi tarinaa, miten aloitteleva neuloja yritti huovuttaa akryylilankaa (rub harder!). Se oli illan hauskin juttu. Aika harvoin olen sellaisessa seurassa, jossa tämä juttu olisi kohonnut illan ykköseksi!

Edit. Silo-pipon linkki päivitetty 12.10.2016.

Silo-pipo

Ihastuin Kauhavan Kanga-Aitan Silo-pipoon (ohje) ja päätin tehdä sellaisen itselleni. Silo on on ajaton ja kivannäköinen sekä kohtalaisen helppo tehdä. Kaivoin jemmoistani Kaunin liukuvärjätyn lankakerän ja ryhdyin hommaan. Ihana lanka on ohuehkoa villaa ja olen melkein vuoden verran miettinyt sopivaa käyttötarkoitusta kerälle. Tai no, osa langasta on jo aikaisemmin muovautunut marakatiksi.

Käyn täällä Köpiksessä (expat) neulontakerhossa. Pääsääntöisesti muut neulojat ovat amerikkalaisia, joiden seurassa kyllä huomaan, että on tuo englanninkielinen neulesanasto hieman hakusessa. Mutta meillä on hauskaa yhdessä ja on mukavaa viettää aikaa muiden neulojien kanssa. Viime kerralla yksi meistä kertoi tarinaa, miten aloitteleva neuloja yritti huovuttaa akryylilankaa (rub harder!). Se oli illan hauskin juttu. Aika harvoin olen sellaisessa seurassa, jossa tämä juttu olisi kohonnut illan ykköseksi!

Edit. Silo-pipon linkki päivitetty 12.10.2016.

Isoäidinneliöpipo

Olemme olleet viikon verran reissussa. Kaamea blogideprivaatio. Olen kyllä päässyt lukemaan toisten blogeja iltaisin. Blogeista saa enemmän inspiraatioita kuin lehdistä. Tai lehtiin tulevat ideat on jo nähty jossakin, eivät lehtien tekijätkään ideoitaan ihan tyhjästä keksi.

Eikä nyt siinä mielessä, ettenkö olisi bloggaillut. Olen kirjoittanut reissublogiani, jota tulee Köpiksessä oltaessa päivitettyä harvemmin, sillä siellä elämä siellä on perusarkea ja siitä kirjoittaminen tuntuu välillä itsensä toistamiselta. Reissussa ollessa taas on hauska reflektoida asioita tuoreeltaan ja sitten tekstit saa myöhemmin kopioitua kätevästi valokuvakirjojen sivuille.

Välillä tuntuu turhalta pitää kahta eri blogia, mutta haluan kuitenkin pitää näpertämiset ja reissuelämän edes jossain määrin erillään. Hapsuli sisältää jo nyt kaikenlaisia teemoja, joten en halua sotkea siihen perheeni expat kuvioita, vaikka tuntuu, että joka postauksessa täsmennän, että missä maassa sillä hetkellä oleillaan. Isovanhemmat voivat sitten ikävissään lukea reissublogia.

Mallilla oli vauhti päällä.

Sain reissussa valmiiksi yhden pipon. Aloin tekemään taannoin salaiselta neuleystävältäni saamista langoista (Drops Safran) virkattua lippistä, mutta lanka oli liian ohut siihen ohjeeseen mikä minulla oli, joten päädyin purkamaan työn alun. Nämä langat vain halusivat päätyä isoäidinneliöiksi ja sitä kautta pipoksi. Päättelin 68 lankaa työn nurjalla puolella ja yritän muistaa tulevissa isoäidinneliöissä virkata ainakin osan langanpätkistä työn sisälle..

Isoäidinneliöt olivat Marttojen teemana viime vuonna, mutta minä en ole päässyt niiden kimppuun aikaisemmin. Erilaiset ideat ovat pyörineet päässäni, mutta en ole saanut mitään valmiiksi. Keskeneräisten töiden joukosta löytyy neliöitä, joista osasta pitäisi tulla villapaita ja toisista tyynynpäällinen. En tiedä, mitä niistä sitten loppujen lopuksi tulee. Tällä hetkellä virkkailen erilaisia jäännöskeriä neliöiksi. Niistä voisi tulla päiväpeitto joko nuken sänkyyn tai tyttäreni sänkyyn.

Olen nähnyt täällä Ebeltoftissa kaksi pientä viehttävää lankakauppaa, joihin olisin halunnut mennä ostoksille. Tiesin, että lasteni kanssa lankaostosten tekemisestä ei tulisi yhtään mitään, joten menin ensimmäisen kerran vain liikkeiden ohitse. Sitten sain voimaa pysyä lankalaihiksessani ja jatkaa nykyisten varastojeni pienentämistä.

Epätarkat otokset kuvaavat tilannetta parhaiten.

Neulottu kirahvipipo

Minulta pyydettiin kirahvi-pipoa. Varmaankin sen vuoksi, että Kööpenhaminan eläintarhassa on pieni kirahvivauva, jota me käymme viikottain katsomassa. Ihan ekaksi listalla taisi olla pöllö, mutta minä en innostunut tästä ideasta. Googlailinkin jo pöllöpipoja, mutta sitten tilaus vaihtui kirahviksi.

Sitä voi kysyä itseltään, että kannattiko ryhtyä neulomaan kirahvia ilman ohjetta? Voisin listata pieniä haasteita, joita kohtasin pipoa tehdessäni, mutta enpä nyt viitsi. Olen kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen, vaikka tästä tuli enemmän fantasiaeläin kuin puhdas rotuinen kirahvi. Vähän niinkuin kirahvin ja kamelin risteytys. Tai kirahvi, jolla on struuma.

Elukka on joka tapauksessa ihan söpö ja poikani oli niin tyytyväinen, että meni jopa nukkumaan uuden piponsa kanssa. Nautin tästä niin kauan kuin voin. Jonain päivänä äidin tekemät jutut eivät ehkä ole parasta maailmassa, mutta 2,5-vuotiaana kyllä. Seuraavaksi on tilattu perhonen ja vaatteita nukelle, apina ja yllätystä ja vielä toiseenkin käteen jotain. Koko listaa en ajatellut toteuttaa, mutta jotakin on jo työn alla.

Pipo isoäidinsydämellä

 
Sain pienten luomistuskien jälkeen tehtyä kevätpipon tyttärelleni. Olin tekemässä pipoa pojalleni, mutta siitä vain sattui tulemaan pikkusiskon pään kokoinen. En seurannut mitään tiettyä ohjetta, vaan muistelin yleisesti, miten pipo saadaan aikaiseksi sukkapuikoilla neuloessa.

Lanka on samaa kuin tyttäreni kesäasussa eli M&K Eco Bomull sekä Novitan virkkauslanka.  Lankalaihis jatkuu ja haluan käyttää ylijäämälangat pois. Valmiin päähineen resori lörpötti hieman, joten virkkasin vielä alareunaan pari riviä paremman istuvuuden vuoksi. Virkkasin  myös koristeeksi isoäidin sydämen (ohje (pdf), josta tuli mielestäni söpö pitsikoristus.

Sain napattua muutaman kuvan in action leikkipuistossa. Hieman jännitti pistää 1-vuotiaan päähän pipoa, jossa ei ole kiinnistynauhoja. Muutaman kerran kevätpipo piti repiä päästä pois, mutta suurimman osan aikaa päähine sai olla rauhassa.

1-vuotiaan kesäasu 2-vuotiaassa blogissa

Hapsulin blogi on nyt 2-vuotias! Kävijämäärät ovat kasvaneet mukavasti alkuaikoihin verrattuna. Ja onko blogi sitten syy vai seuraus, mutta aika paljon on tullut näperrettyä kaikenlaista. Kaikkien aikojen klikatuin teksti on edelleen Kastekutsut.

Edellisessä postauksessa esittelin tyttäreni uuden mekon. Tein samoista langoista myös hellehatun. Hattu on samassa ohjeessa kuin mekko, SK-lehdestä 7/2010. Minun käsialallani ja hieman ohjeesta poikkeavalla langalla piposta olisi tullut minulle sopiva, eli halkaisijaltaan noin 10 cm liian suuri tyttäreni päähän, joten muokkasin ohjetta melko paljon. Kaipasin hellehattuun myös enemmän söpöstelyä kuin mitä ohjeessa  oli ja sen vuoksi tein neljä riviä pylväskuviota alareunaan yhden sijaan.

Tässä muutama in action kuva. Sain jopa pari otosta ennen kuin hattu revittiin pois päästä. Pikku neidin kädessä on decoupagelakkakokeilu. Päällystin kreikkalaisen jugurtin mukana tulleen ämpärin Tigerista ostetulla lautasliinalla. Alkuperäiset tekstit loistavat paikoitellen läpi eli olisi pitänyt ensin laittaa valkoista paperia alle. Nyt purkin kyljessä on 3-kertainen lautasliina eli kaksi kerrosta valkoista ja sitten pupukerros. Onneksi kohderyhmää eli lapsiani ei haittaa, vaikka purkki ei olekaan ihan täydellinen.

Crystal pipo ja kauluri

Crystal on upea Novitan lanka, kun siinä on paljetteja! Tämän syksyn  punaiset värit olivat minun mieleeni.  Ostin sekä vaaleanpunaista että kirkkaan punaista Crystalia, kun en juuri sillä hetkellä pystynyt tekemään päästöstä. Tämä oli aikaa ennen joulua, jolloin kuvittelin tekeväni toisen setin joululahjaksi.

Mutta ehtiihän sitä vielä tammikuussakin. Tämä on ollut melkin teema näissä tammikuun päivityksissä. Tein punaisen setin itsellni ja vaaleanpunaiset asusteet menivät ystävälleni lahjaksi. Lankaa neulotaan isoilla puikoilla, joten pipon ja kaulurin sai valmiiksi nopeasti, kun oli kerran päässyt vauhtiin. Ohje löytyy  Novitan Talvi 2011 -lehdestä.

Uskomatonta, mutta blogiobsessiostani huolimatta, unohdin ottaa vaalenapunaisesta setistä kuvan ennen kuin annoin sen eteenpäin. Punaisten versioiden kanssa poseeraa esikoiseni, jonka piti päästä heti ensimmäiseksi kokeilemaan uusia asusteita. Lankalaihis etenee eli näihin meni lankaa yhteensä 800 grammaa. Tosin jouduin ostamaan kaksi kerää lisää, kun lankaa ei ollut omissa varastoissa riittävästi.

Pipo sai tähden

Viime syksynä virkkaamastani piposta on puuttunut jotain. Olen käyttänyt tätä pipoa harvakseltaan, koska minun mielestäni se on kaivannut jotakin piristystä. Jostain syystä tämä pipo eksyi tänne reissuun mukaan ja se on ollut sopivin päähineeni Kööpenhaminan syksyyn.

Sain vihdoin aikaiseksi neuloa pipoon koristeen. Neulotun tähden ohje löytyy Fiona Goblen kirjasta  Jouluseimi. Tähti-pipo on tehty samalla Novitan ohjeella kuin God jul -pipo.  Esikoiseni tykkää leikkiä pipoilla (ja huiveilla ja hanskoilla ja kengillä) ja hän ottikin äidin pipon heti koekäyttöön. Uusittu pipo on kohottanut mielltäni marraskuun ankeuden keskellä!

Lumiukkopipo

Isoveli sai villapipon, joka on tehty samalla DROPSin ohjeella kuin pikkusiskon pipo. Äiti ja tytär saivat pipot samasta langasta ja sisarusten pipot ovat samaa mallia, tiimivaatetusta hiekkalaatkolle. Naisväen pipot näet täältä.

Lanka on Alfa SandnesGarnia, jonka sain salaiselta neuleystävältäni. Lankaa oli todella kivaa neuloa, paksun langan etuja! Samaa lankaa on jäljellä myös vaaleanpunainen kerä. En ole vielä päättänyt, tuleeko siitä samanlainen pipo vai jotakin muuta.

Alkuperäisessä ohjeessa myssyä koristaa kukkanen, mutta esikoiseni sai pipoonsa lumiukon, jonka simppelisti kahdesta virkatusta ympyrästä. Poika käyttää pipoa mielellään, vaikka se taitaa hieman kutittaa. Kypärämyssy villapipon alla auttaa tilannetta. Onneksi ohut kypärämyssy on talvipukeutumisen perusta.