5. luukku: Hyggeligt jul!

Ostin viime vuonna Trine Hahnemannin kirjan Scandinavian Christmas -kirjan. Halusin kirjan muistoksi Tanskan vuosistani. Kirjan sivuilta löytyy ohjeet tanskalaisiin klassikoihin kuten æbleskiver ja risalamande. Kirjasta löytyy myös monta pikkuleipäreseptiä, joita olen suunnitellut kokeilevani. Ja kirjan tunnelma on niin hyggeligt, tietenkin!

Tänä syksynä kirja on siis julkaistu suomeksi! Suomennettuina äsken mainitut herkut ovat omenamunkit ja kermariisi kuumalla kirsikkakastikkeella. Pohjolan parhaat jouluherkut oli pakko ostaa, vaikka minulta tuo englanninkielinen versio jo löytyykin. Haluaisin ostaa tämän kirjan lahjaksi kaikille ystävilleni ja sukulaisilleni, jotka tykkäävät kokata ja jotka ovat myötäeläneet Tanskan vuodet kanssamme. Katsotaan nyt moneenko pakettiin tämä kirja lopulta löytyy.

Trine Hahnemann's Scandinavian Christmas has wonderful Danish receipes and of course it is full of hygge! It was published in Finnish this Fall, I bought the English version from Copenhagen a year ago. I recommend this book for all of my expat friends!

 

 

Niin, mitäs se hygge sitten oikeastaan olikaan?  

Søstrene Grenessä myytävien mukien mukaan

HYGGE is a feeling you cannot translate. 

Jotakin kotoisaa, lämpöistä ja ihanaa.

Joulu-Tivoli meininkiä.

Brittiläisen lehden Ideal Homen jouluisa numero oli aivan ihana. Juuri sellainen, että voisinko muuttaa tähän lehteen asumaan. Välillä Stockmannin joulukuvastoissa on ollut sellaista joulutunnelmaa, joka on vienyt mennessään. Tänä vuonna Ideal Home vei voiton. Ilokseni huomasin myös, että lehdessä esiteltiin Tanskassa asuneen pariskunnan (joulu)kotia ja sielläkin mainittiin HYGGE. Voihan Tanska sentään, haluan hyggeligt joulun, kiitos. Tai enemmän hyggee minun elämääni noin yleensä.

 

14. luukku: Jouluasetelma

Mitä kuva esittää?

Kuvassa on keskeneräinen hahmo neulottuun jouluasetelmaan. Ainoastaan Jeesus-lapsi on valmis, mutta hänellä ei ole edes kaukaloa tai tallia eikä vanhempia. Sain viime vuonna yhden hahmon ylläolevaan pisteeseen asti, mutta pitäisi vielä päättää, mikä tuo hahmo on ja neuloa siihen sopivat vaatteet sekä tehdä kasvot. Toisen hahmon osat neulottu, mutta nukke pitäisi vielä koota. Myös aasi on melkein valmis, mutta kootessa tuli pieni virhe. Ompelin yhden korvan jalan paikalle ja se siitä sitten.

Mikä neuvoksi? Olin valtavan innoissani ajatuksesta viime vuonna, kun tilasin Fiona Goblen Jouluseimi-kirjan. Olen jo monta vuotta haaveillut tekeväni jouluasetelman itse. Kirjan ohjeilla tehtynä jouluseimi osoittautui liian suureksi projektiksi minulle. Hahmoissa suunnilleen jokainen rivi on erilainen, joten hahmojen teko vie aikaa ja vaatii keskittymistä.

Jos yrittäisin saada tänä vuonna toisen hahmon valmiiksi, niin Jeesus saisi edes yhden kaverin. Tällä tahdilla, että tekisin yhden hahmon vuodessa, koko setti olisi valmis noin vuonna 2016.

Korvaläpällinen myssy

Pikkusiskolle pikkasen glitteria mukana.

Pipojen neulominen on hauskaa, kun työn saa valmiiksi parissa illassa. Neulon itselleni villatakkia ja se ei etene niin nopeasti, vaikka lanka onkin paksua. Villatakissa pitää koko ajan laskea lisäyksiä tai vähennyksiä eli pitää ihan keskittyä! Lisäksi minulla on kaappien kätköissä muutama neule odottamassa purkamista. Itselle tehdyssä neuleessa moni asia voi mennä pieleen ja aikaisemmin tehdyissä kappaleissa on kaikissa jotakin vialla.

Löysin äitini kirjahyllystä Lilly Secilie Brandalin ja Bente Myhrer kirjan Neulekirja - uusia malleja perinteisin menetelmin. Kirjasta löytyi monia kivoja ohjeita, joista ensimmäisenä päätin toteuttaa myssyn. Malli on helppo tehdä ja piposta tulee kivannäköinen. Pipon keskellä on pieni tupsuke, jonka vuoksi minulle tulee päähineestä mieleen tammenterho.

Pipon ensimmäinen versio onnistui kolmannella yrittämällä. Siitä tuli ensin kaksi kertaa liian pieni. Kolmanteen versioon riitti lanka juuri ja juuri, joten antennitötteröstä tuli sininen, eikun se oli harkittu yksityiskohta. Lankana toimii Dropsin BabyAlpaca Silk kaksinkertaisena. Yhdistin kaksi eri punaisen sävyä. Toisessa myssyssä edellä mainittua lankaa sekä Novitan Rose Mohairia, jossa on hieman glitteriä joukossa.

Vaikka lanka on (kaksinkertaista) silkkivillaa, niin vielä toistaiseksi pipot ovat liian kuumia. Pieni tyttäreni ei suostu pitämään myssyä päässään. Toivottavasti pipo kelpaa, kun ilmat hieman viilenevät. Hän ei myöskään suostunut toimimaan mallina vaan isoveli sai poseerata molempien päähineiden kanssa.

Isoveljelle sininen töpsykkä.

Tanskalainen ruokaviikko, osa 1

Tanskalainen ruokaviikko tarkoittaa sitä, että olen kokeillut ruokaohjeita tanskalaisesta Hendes verden - lehdistä. Olen vakoillut tämän lehden avulla sitä, mitä tanskalaiset mahdollisesti syövät. Yritin pysyä mahdollisimman tarkkaan ohjeen mukaisissa ruokaineissa. Yleensä jos alan soveltamaan uutta ohjetta, se jotenkin päätyy maistumaan ihan samalta kuin kaikki ruoat mitä minä teen noin keskimääräisesti.

Nämä ohjeet tulevat tynkäversioina, sillä en minäkään niitä tanskankielisiä ohjeita niin kauhean tarkkaan jaksanut tavata. Kaksi ensimmäistä ohjetta ovat julkaistu Hendes verdenissä, mutta ne ovat Carsten Kysterin uutuuskeittokirjasta Helt enkelt. Mad med 5 ingredienser. Ideana on, että jokaiseen ruokalajiin tarvitaan viisi ainesosaa ja lisäksi sitten aineksia, joita oletetaan jokaiselta löytyvän ruokakaapista.

Provincen kanaa 

300g kesälkurpitsaa

300 g munakoisoa

400g tomaattia

400 g broilerin rintafilettä

20 kpl mustaa kalamataoliivia

6-8 valkosipulinkynttä

3 rkl oliiviöljyä

2 rkl sitruunamehua

suolaa

mustapippuria myllystä

Paista185 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.
Lisäksi keitä pakkauksen ohjeen mukaan 4 dl tummaa riisiä.

Makaronia ja savulohta uunissa

Tästä ruoasta en muistanut ottaa kuvaa, mutta se oli herkullista. Oma variaationi oli lopulta melko erilainen. Laitoin lohen tilalle kanaleikettä ja kerman sijaan ruokakermaa. Olisihan siitä tietenkin tullut aika ihanan täyteläistä, jos olisin upottanut ruokaan 4 dl kuohukermaa, kuten alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan. 

Tuoreen ruohosipulin kävin ostamssa Israels Pladsin ihanista uusista kauppahalleista http://torvehallernekbh.dk/. Tai yhdestä kauppahallista ostin ruohosipulin, mutta kauppahalleja on kaksi ja ne ovat molemmat uusia ja ihania. Pitäisi muistaa käydä useamminkin siellä/niissä ostoksilla, kun kuitenkin liikun Nørreportin lähettyvillä melko usein.

400 g tummaa makaronia (keitettynä)

1/2 ruukku ruohosipulia

300 g savustettua lohta 

4 dl kermaa 

75 g juustoraastetta

2 rkl sitruunamehua

suolaa

mustapippuria myllystä

Paista uunissa, 210 astetta ja noin 30 min.

Madpandekager

Tein 1,5 kertaisen taikinan, josta tuli 14 lettua. Näitä syötiin päivällisellä ja loput kääräistiin mukaan seuraavan päivän lounaaksi. Eväät maistuivat Ørstedsparkenin leikkipuistossa.

Lettutaikina:
4 munaa

6 dl rasvatonta maitoa

0,5 tl suolaa

2,5 dl täysjyvävehnäjauhoa

2 dl vehnäjauhoja

öljyä paistamiseen 

Täytteenä:

paistettua jauhelihaa (tacomaustettuna)

kurkkua

raejuustoa

babyleaves-salaattia

juustoraastetta

Paistettu riisi

sai oman postauksen. Se sattui vain olemaan täydellinen hävikistä herkuksi ruokalaji. Yhdistin Provencen kanasta ylijääneet riisit ja  letuista ylijääneet jauhelihat tähän ruokalajiin. 

Sveskegrød, Jordbærgrød, Abrikosgrød

 Aamupuuron joukossa olemme nauttineet kiisseleitä. Grødiä löytyy aina meidän ruokavarastoistamme, mutta tällä kertaa nämä retropakkaukset saivat minut erityisen hyvälle mielelle.

Tanskalainen ruokaviikko -teema jatkuu myöhemmin possulla. Sitähän täällä on tarjolla, vaikka minkälaisessa muodossa. Muutamaa erilaista ruhon osaa on tarkoitus kokeilla seuraavaksi, vaikka en ihan tarkkaan tiedäkään, mitä lihaa olen ostamassa. Etsin vain kaupasta tanskankielisten ohjeiden vaatimat ainekset (esim. nakkekoteletter).

Martan kasviskeittiö

Parissa kirja-arvosteluissa, jotka olen lukenut, Martan kasviskeittiö -kirjaa on kuvattu hieman tylsäksi. Eli ei mitään uutta ja eksoottista, vaan helppoja perusohjeita kirja pullollaan. Minun mielestäni nämä helpot perusohjeet tekevät Martan kasviskeittiöstä todella hyvän kirjan. Tämä on ensimmäinen kasvisruokakirja, joka minulla on ja se kokoaa mukavasti monia reseptejä, joita olen jo joskus kokeillut ja vielä enemmän sellaisia, joita olen aina halunnut kokeilla. 

Kreikkalainen munakoisotahna

Onneksi kirjan ohjeet ovat selkeitä ja ainekset helposti saatavilla. Gourmetkokeille kirjasta ei ehkä löydy tarpeeksi haastetta, mutta minulle on ihan tarpeeksi vaikeuskerrointa siinä, että pitää loihtia lämmin ateria pitää kaksi kertaa päivässä. Samaan aikaan kun joku on väsynyt, nälkäinen, huonolla tuulella, halaa telkkaria ja/tai kiipeilee ikkunalaudalla.

Arkiruokaproblematiikkaan sain hyvän vinkin insinööriltä, joka toimi puolisen vuotta koti-isänä. Joka viikko hän mietti kolme vanhaa ja kolme uutta ruokalajia. Hän teki näitä kuutta ruokalajia sen verran, että niistä sai arkipäivien ateriat, eli yhteensä kymmenen ateriaa. Tämän insinöörimäinen tehokkuus inspiroi minua ja yritän samalla tavalla ennakoida. Vielä kun nämä ohjeet kokoaisi toimivaksi ruokalistaksi samaan tyyliin kuin tämä Pinterestin kautta bongaamani Refrigerator Magnet Menu Planner.

Porkkanasämpylät

Linssiporkkanakeitto

Martan kasviskeittiöstä olen tehnyt porkkanasämpylöitä, kreikkalaista munakoisotahnaa leivän päälle sekä linssiporkkanakeittoa. Aion käydä kirjan ohjeita systemaattisesti läpi, niin että joka viikko kokeilen jotakin kivalta vaikuttavaa ohjetta.

P.S. Kirjaa saa ostaa Martan puodista tai suoraan Marttapiireistä. Tavallisista kirjakaupoista ostettuna hinta on huomattavasti korkeampi.

Ludde-essu pojalle

Minun pieni poikani on Peppi Pitkätossu -fani. Saamme nauttia lähes päivittäin Peppi-esityksestä, jossa esikoiseni laulaa Peppi-laulua ja tanssii samalla. Välillä häntä pitää kutsua Pepiksi, pikkusisko on Tommikka, minä olen Rissasen täti ja mieheni on Pepin isä.

Olen tehnyt tyttärelleni pari essumekkoa ja menin mainitsemaan, että Pepilläkin on tällainen, joten tietenkin poikani halusi myös sellaisen. Tämä kaava on kirjasta Siksakkia-ompele lapselle käytetystä uutta. Se kulkee nimellä Ludde-essu ja siitä on tyttöjen ja poikien versiot.  Vihreä vakosametti on ostettu Jätti-Rätistä, pallollinen vinokaitale Stoff 2000 -kangaskaupasta Köpiksestä ja tasku on minun vanhoista farkuistani. 

..tässä on Peppi Pitkätossu...

...sula heijaa hopsansaa!

Ruokalappuja vahakankaasta

Vahakankaan ylijäämäpalaset muuntuivat ruokalapuiksi. En tiedä, missä varsinainen pöytäliina tällä hetkellä on tai onko minulla sitä enää, mutta eri kokoisia suikaleita löytyi suurehko määrä. Nämä ovat ensimmäiset prototyypit, joiden kaava on otettu Catherine Woramin ihanasta kirjasta Onnea vauvalle.

Ompelin kaksi vahakankaanpalasta yhteen, jotta ruokalappu saa enemmän ryhtiä ja sitten vinokaitaleen ympärille. Taskullisen version taskun tein pullottamaan ulospäin, jotta tasku keräisi ruokaa mahdollisimman hyvin. Ruokalaput menivät lahjaksi kummitytölle, joka juuri aloittelee kiinteiden ruokien syömistä.

Helppo junakakku

Junakakku löytyy Nalle Puh, Iloisen kokin opas -kirjasesta ja siellä se kulkee nimellä Pikku Ruun syntymäpäiväkakku. Tästä tuli ensimmäinen 3-vuotissynttärikakku pojalleni. Juhlia on luvassa vielä yhdet tai kahdet lisää tämän kesän aikana. Junan vaunut kulkivat peräkkäin kolmella eri tarjoiluvadilla. Kakkupohjasta olisi saanut vielä pari vaunua lisää, mutta nämä juhlat olivat sen verran pienet, että laitoin osan pohjasta pakastimeen jemmaan.

Kakkupohja noin kahdeksalle henkilölle

150 g margariinia

2,5 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

4 rkl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

1 dl vettä

3 rkl maitoa

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vatkattuun seokseen. Kuumenna vesi lähes kiehuvaksi ja lisää maito sen joukkoon. Sekoita nesteet taikinan joukkoon. Kaada seos esim. pellin päälle ja paista 175 asteessa noin 35 minuuttia.

Leikkaa kakusta junan muotoisia paloja, kuorruta ja koristele. Käyttämässäni kuorrutteessa oli voimariinia, kaakaojauhetta ja tomusokeria yhteen vatkattuna. Koristeeksi esim. Lontoon rakeita, Muumikarkkeja ja kakkukoristeita.

Juhlissa oli tarjolla myös Niinamin tekemiä whoopiesejä, joista lisää täältä. Kiva uusi herkku, jota pääsin nyt ensimmäistä kertaa maistamaan!

Pupu ja marakatti

Pääsiäispupu toi pojalleni apinan ja kummitytölleni pupun. Ohjeet ovat kirjasta Unileluja, pehmoeläimiä & nukkeja, malli 45 pikkupupu ja malli 36 marakatti. Kirja on ollut minulla jo jonkin aikaa ja ostin sen pääasiassa marakatti-ohjeiden vuoksi. Kirjasta löytyy ohje isolle ja pienille marakateille. Tarkoitus on tehdä kokonainen marakattilauma.

Pupu on annettu jo eteenpäin, mutta en saanut siitä kovin hyvää kuvaa. On tuskaisaa kuvata ilman järjestelmäkameraa, kun en vaan saa hyvää lopputulosta pikkukameralla. Pupu on tarkoitettu unipupuksi ja valitsin yksinkertaisen mallin, joka sopii pienelle vauvalle.

Pehmoeläimiä tehdessä haastavinta on ilmeen luominen. Pehmolemmikin kasvot kuitenkin määrittelevät koko tyypin luonteen. Pupu taitaa olla hieman hienohelma ja marakatti on rennompi tapaus. Se onkin tehty tanskalaisesta villalangasta ja on ehkä omaksunut tanskalaista elämänasennetta enemmän kuin Novitan Samoksesta tehty pupu.

 

Kaurakeksit

Näiden kaurakeksien ohje on muunneltu marttojen Penninvenyttäjän keittokirjan ohjeesta. Perinteistä, mutta hyvää!

Tulee lapsuus mieleen, rakkaalla kummitädilläni oli tapana paistaa näitä kultaisella 1980-luvulla!

1,5 dl juoksevaa Oivariinia

4 dl   Pikakaura+Kuitu hiutaleita (Myllyn Paras)

2 rkl  kokojyvävehnäjauhoja

1       muna

Margariinin joukkoon sekoitetaan kaurahiutaleet. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään joukkoon. Lopuksi sekoitetaan muna taikinaan. Taikinasta leivotaan pieniä palloja ja paistetaan 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Tein kaurakeksejä ensimmäistä kertaa ja ainoa asia, joka mietitytti oli, paljonko leviämisvaraa palleroiden välille pitää jättää, ettei pelliltä löydy yhtä isoa kaurakeksiä.

Penninventttäjän keittokirjan olen saanut Uudenmaan Marttojen järjestämältä K -18 -ruokakurssilta, jossa opetettiin perusruoan tekoa nuorille aikuisille. Marttojen maailmassa minäkin sovin tuohon kohderyhmään. Kirja on kuin kauan kadoksissa ollut yläasteen kotitalouden oppikirja, hyvä perusteos.

Diabetesliiton keittokirjat

Ostin ensimmäisen Diabetesliiton keittokirjan, kun odotin esikoistani. Kaipasin tai edelleenkin kaipaan vaihtelua arkiruokaan. Ja näin kotiäitinä asialla joutuu päätä vaivaamaan, kun pitäisi loihtia kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Muistaakseni neuvolantäti suositteli tuolloin Makumatka kevyeen kotiruokaan -kirjaa. Sen jälkeen olen tilannut vielä kaksi muuta Diabetesliiton keittokirjaa: Diabetes-lehden ruokavinkit ja Kalaa, kanaa ja kasviksia.

Kirjat eivät tarjoa tajuntaa räjäyttäviä uusia vaihtoehtoja. Eri perusruokien ohjeet muistuttavat olemassaolostaan kirjan sivuja selatessa. Mikäli pitäisi tarkkailla hiilihydraattien määrää, olisivat nuo ohjeet käteviä, sillä energiamäärä ja hiilihydraatit ovat valmiiksi laskettuina.

Itse en kovinkaan usein noudata ohjeita orjallisesti vaan otan kirjoista vinkkejä omiin sovelluksiini. Kirjoissa ei myöskään oikaista missään, vaan aina käytetään tuoreita aineksia.

Makumatka kevyeen kotiruokaan on näistä kirjoista monipuolisin. Tarjolla on vaihtoehtoja pääruokiin, lisukkeisiin, jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Itse olen tehnyt kirjasta mm. Nopeaa chili con carnea sekä mustikkamuffineja. 

Kalaa, kanaa ja kasviksia -kirjasta toivon löytäväni vinkkejä kalan ja kasvisten käyttöön. Omaa laiskuuttani en ole hyödyntänyt tämän kirjan ohjeita tarpeeksi. Olen tehnyt mm. Broileripataa Välimeren tapaan ja lisäksi kirjassa on muutama sivullinen kivoja kasvislisäkkeiden ohjeita.

Broileripadassakin oikaisin kyllä mutkat suoriksi, sillä käytin aineksia, joita inspiraation iskiessä kaapeista sattui löytymään. Pakastimesta löytyi sopiva kasvissekoitus, johon sitten lisäilin reseptin vaatimia ainesosia.

Diabetes-lehden ruokavinkit -kirja tuotti minulle pettymyksen. Odotin kirjan tarjoavan esimerkiksi vaihtoehtoja joulupöytään, mutta kirjan ohjeet olivat hyvin samankaltaisia kuin noiden kahden muun kirjan. Tuntuu, että tämä kirja on turha, jos omistaa jo nuo kaksi edellä mainittua. Tästä kirjasta olen kokeillut mm. Avokado-fetapastaa.

Blogimerkintä: Avokado-fetapasta

P.S. Otsikosta "Keitto- ja käsityökirjat".
Tarkoituksenani on kokeilla jokin ohje jokaisesta harrastuskirjasta, joka minulla on. Lukuisat keitto- ja käsityökirjani joutuvat todistamaan käyttökelpoisuutensa, kunhan vain ehdin käymään niitä läpi.

Muumimamman keittokirja

Minä rakastan kirjoja. Niitä on paljon: kirjahyllyissä, vaatehuoneessa ja komerossa. Jotkut on ostettu kauan sitten ja jääneet lukematta, toiset ovat hyvin rakkaita. Viime vuosina, kun perheenjäsenten lukumäärä on alkanut kasvaa, mutta asunnon tilavuus ei, olen alkanut hyvin maltillisesti luopua laiminlyödyistä kirjoistani. 

Olen vapauttanut kirjoja bookcrossingin kautta maailmalle ja myynyt niitä kirppareilla. Sellaisia, joita en usko ikinä saavani luetuksi tai sellaisia, joiden kohdalla yksi lukukerta on riittävä. Bookcrossing on hauskaa, varsinkin silloin harvoin, kun saa ilmoituksen vapauttamansa kirjan sen hetkisestä olinpaikasta.

Myös lukuisat keitto- ja käsityökirjani joutuvat todistamaan käyttökelpoisuutensa, kunhan vain ehdin käymään niitä läpi. Tarkoituksenani on kokeilla jokin ohje jokaisesta harrastuskirjasta, joka minulla on. Luulen, että en luovu kovinkaan monesta tällaisesta kirjasta, mutta olisi kiva saada kirjat paremmin käyttöön. Muutenkin kuin lueskella niitä iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

Aloitan kahdesta joululahjaksi saamastani kirjasta: Turku lautasella sekä Muumimamman keittokirja. Molemmat kirjat ovat todella ihania. Muumimammasta olen haaveillut jo pidemmän aikaa ja Turusta lautasella siitä asti kun ensimmäisen kerran näin sen tänä syksynä. Kyllä joulupukki tietää!

Muumimamman keittokirja

Sami Malila 2010 (8. tarkistettu painos), WSOY

Muumimamman keittokirja on kaunista katseltavaa. Olin kuitenkin hieman yllättynyt siitä, että Muumimamman reseptit ovat peruskamaa eikä ruoanlaitolla paljon pröystäillä. Toisaalta Muumimamma varmasti valmistaakin pesueelleen hyvää kotiruokaa hyväksi todettujen ohjeiden perusteella.

Äiti oli tyyni ja onnellinen. Hän unelmoi porkkanoista, retiiseista ja perunoista, miten ne pyöristyivät ja kasvoivat lämmössä. - - Kaikki tämä olisi tosin vasta ensi kesän onnea, mutta se ei merkinnyt mitään. Äidillä oli jotain mistä uneksia. Ja hänen kaikkein salaisin unelmansa oli omenapuu.

Kirja olisi hyvä lahjakirja vasta-alkajalle. Ohje löytyy jopa kahvin keittämiselle. Tarjolla on erilaisia piirakoita, puuroja, lämpimiä voileipiä ja tietenkin hilloja. Kirja on mukavasti jaoteltu erilaisten teemojen mukaan, kuten lounas tai puutarhajuhlat.

Itse kokeilin Nipsun parhaita lihapullia, mutta päädyin kuitenkin muokkaamaan ohjetta sen mukaan, miten teen aina lihapullat. En käytä taikinassa korppujauhoja vaan kaurahiutaleita. Lisäksi valmistin pullat uunissa enkä paistinpannulla.

Mustavalkoiset Tove Janssoni piirrokset sekä ruoka-aiheiset sitaatit Muumi-kirjoista ovat piristävää katseltavaa. Uskon, että itselläni kirjaa tulee enemmän selailtua ja ihasteltua kuin käytettyä varsinaisena keittokirjana.

P.S. Sitaattien lähdeluettelon sivunumerot eivät pidä paikkaansa, joten en pysty kertomaan, missä Muumi-kirjassa äiti haaveilee omenapuusta ja kesästä.