Ahne ja laiska viljelijä

On syyskuun alku ja chilit sekä tomaatit kukkivat vielä. Osa on kehittynyt jo raakileiksi asti mutta kasveilla olisi vielä paljon annettavaa, jos ei olisi talvi jo kohta kolkuttelemassa ovella. Tomaateista olisi pitänyt nyppiä kukkia pois jo heinäkuussa mutta minä tein sen vasta elokuun lopussa. Olinko sitten ahne ja laiska. En jaksanut nyppiä kukkia pois ajoissa ja ahne, kun halusin suuren tomaattisadon.

Tomaatit asuvat mökillä, joten en pääse niitä päivittäin huoltamaan. Keräsin viime kerralla isoimmat kirsikkatomaatin raakileet ikkunalaudalle kypsymään ja laitoin keskelle yhden omenan, jonka pitäisi auttaa tässä prosessissa. Parissa viikossa tomaatit ovat vaihtaneet väriä vihreästä punaiseksi. Ensi kerralla poimin mökiltä mukaani loppusadon. Voi voi, sadonkorjuuaika on katkeransuloista.

Vielä riittää kesän antimia mutta tuntuu, että moni asia on todennäköisesti viimeinen tältä kasvukaudelta: viimeinen ruusunkukka tai viimeinen kasvimaalta kerätty kukkakimppu. Palstalla on kyllä paljon elämää. Odottelen täydellistä maissien korjuuaikaa enkä oikein uskalla poimia niitä vielä. Lehtikaalit menestyvät hyvin ja maistuvat myös etanoille. Kurpitsat alkavat muuttuvat oranssiksi mutta Halloweeniin on vielä kaksi kuukautta. Taidan kuitenkin kovertaa ensimmäisen kurpitsalyhdyn jo tulevana viikonloppuna, kun vietämme syyskauden avajaisia mökillä.

Ajatukset ovat jo hieman seuraavassa kesässä. Olen ostanut syyssipuleita, kääntänyt maata ja pohtinut mitä kannattaa jatkossa viljellä. Istutuin yhden pionin ja yhden karhunvatukan. Vielä pitäisi valmistella tulevien kesien mansikkamaata ja saada kukkasipulit istutettua. Palstan syystoimien kanssa on vielä paljon puuhaa. Vihoviimeisinä valmistuvat maa-artisokat lokakuussa.

Tämän sienilajin minä tunnistan, Muista en ole niin kovin varma.

Syötävät kukat pääsivät maljakkoon mutta eivät lautaselle tai suuhun.

Kodin kuvalehden omenapiimäpiirakka on tullut tehtyä muutaman kerran.

Kumpa tämä ruusu pärjäisi talven ylitse.

Syötäviä kukkia, maissia ja lehtikaalia sekä lapionvarsi.

Alkukesän herkkuja

Toukokuu alkaa olla lopuillansa. On ollut poikkeuksellisen kivaa säätä ja olen puuhastellut paljon taimien sekä kaupunkiviljelypalstan parissa. Kasvimaalle on istutettu hernettä, lehtikaalia, syötäviä kukkia, kurpitsaa ja salaattia. On ollut mukavaa saada taimia pois takapihan pienestä kasvihuonehyllyköstä palstalle. Kasteluhommia on edessä niin kauan poutasää jatkuu.

Omat raparperit tuottavat paljon iloa. Vuoden ensimmäistä satoa on juhlallista korjata. Keittelin raparperimehua (Valion ohjeella) viime viikonlopun kunniaksi. Siivilöidyt ja keitetyt raparperit laiton vielä piirakan täytteeksi. Olen tehnyt helppoa rahkaraparperipiirakkaa (ohje esim. Marian pieni leipomo -blogista). Maku on tuttu jo omasta lapsuudestani, rahkapiirakka on yksi äitini klassikkoleivonnaisista.

Aluksi aikomukseni oli mennä myymään Siivouspäivänä, mutta päädyimmekin lopulta asiakkaan rooliin. Tuli ostettua taas lisää kaikenlaista pientä kivaa eikä toisin päin! Lapset saivat uusia leluja ja nyt pitäisi taas karsia vanhoja pois. Mutta skeittaavaa koiraa ja Lego Bionicle monsteria meillä ei vielä ollutkaan. Kirjaston poistomyynnistä sai Harry Pottereita 20 sentillä sekä tavutettuja kirjoja luku-uraansa aloittelevaa esikoista varten. Löysin muutaman lyhdyn ja kukkaruukun mökille, pari lasten äänikirjaa automatkoja varten sekä kaksi leffaa, jotka olen halunnut nähdä. Siivouspäivä on todella kiva tapahtuma. Ehkä ensi kerralla sitten olen siellä myymässä.

Lapsilla on uudet pyörät ja he ovat todella innoissaan isojen lasten pyöristä, joissa on kolme vaihdettakin. Itselläni on käynyt taas joku freudilainen lipsahdus enkä ole paikallistanut oman polkupyöräni avainta vielä Australiasta paluun jälkeen. Työmatkapyöräily on edelleen teorian tasolla.

Pelargonia, raparperimehua ja riippahernepuu.

Ukkolaukka

Kitukasviset hyttysen karkottaja pelargonit.

Keväiset viljelyöverit

Nämä kuvat ovat jo viime kuulta. Kesä tulee eikä tämä blogi pysy perässä. Käsitöihin liittyvä aika on mennyt istutushommissa. Kotona on ollut kevätkylvöjen aika. Nyt taimet ovat jo siirtyneet ulos minikasvihuoneeseen ja osa viljelypalstalleni harson alle kasvamaan. Tänä vuonna kasvatan perunaa, herneitä, kesäkurpitsaa, kirsikkatomaatteja, chiliä sekä Halloween kurpitsaa. Uusia kokeiluja ovat syötävät kukat, maissi ja lehtikaali.

Ostin myös uuden lemmikkibasilikan. Minulla on ollut kaksi rakasta lemmikkibasilikaa aikaisemmin, ensimmäinen kesällä 2004 ja toinen Tanskassa Frederiksbergin keittiön ikkunalaudalla. Lisäksi on ollut suuri joukko huono-onnisia yksilöitä.Tuoreet yrtit ovat mukava piriste ruoanlaitossa ja yritän nyt hyödyntää kaikki pikkuruukuissa ostetut rehut ja laittaa ne uudelleen kasvamaan.

Tämä toukokuu on ollut ihastuttava. Olen ollut suurimman osan 2010-luvun alkukesistä pois Suomesta. Onkohan väliin mahtunut vain vuosi 2014, jolloin pääsin nauttimaan luonnon kukkaan puhkeamisesta kotimaassani. Oman pihan hoitaminen, viljelypalstan kevät puuhat ja mökillä olo tuntuvat luksukselta. Mietin voiko olla mitään ihanampaa? 

Suloinen sydänmatto

Koti-ikävää ja tuskastumista arkisten haasteiden kanssa. Sitä on ollut paljon liikkeellä viime viikkoina. Olen ollut flunsan kourissa ja kaipasin hieman rakkautta, joten virkkasin itselleni sydänmaton. Materiaalina oli pari vanhaa verhoa ja lakanaa. Mallin mukailin Suuri käsityö -lehden vuoden 2010 joululahjaliitteen patalapun ohjeesta. 

Matto päätynee kylppärin lattialle, mutta tällä hetkellä se on olkkarissa, sillä tulen paremmalle tuulelle, kun katselen sitä. Siitä tulee mieleeni lapsuuteni mummola. Turun mummin ja ukin vessassa oli hassut matot. En enää tarkalleen muista millaiset. Vessanpöntön kannen ympärillä oli samaa sarjaa oleva päällinen.

En ole aivan varma, onko tämä pelkkää flunssaa vai alkaako minua vaivata allergiaoireet. Sydneyn siitepölytiedotteen mukaan tällä hetkellä ilmassa on suuria määriä allergeenejä. Ja kun on kyseessä Aussiallergeenit, voin vaan kuvitella, että tässä saa jatkossa niiskuttaa. Pian saa alkaa myös läträtä aurinkorasvan kanssa joka aamu. On jännittävää nähdä, miten kelit etenevät tästä eteenpäin.

Viimeiset päivät ovat olleet ihanan keväisiä, Suomen mittakaavalla kesäisiä. Tänään tuli farkuissa jo hieman kuuma. Pitää kaivaa kesäisemmät vaatteet taas esille, vaikka elokuu on vielä talvikuukausi, joten ehtiihän sitä vielä palellakin (sisätiloissa). Ensimmäiset itse istuttamamme parvekekukat ovat alkaneet kukkia. Lapset ovat innoissaan pienistä salaatinlehdistä. Mikään ei maistu yhtä hyvältä kuin itse kasvatettu salaatti ja he haluavat kasvattaa lisää syötäviä juttuja. Edelleen pelkään vierailijoita meidän parvekkeellamme, niin en tiedä paljonko herkkuja sinne uskaltaa laittaa kasvamaan.

22. luukku. Talvipäivänseisaus ja kevään huumaa

Talvipäivänseisaus. Pahin osa talvesta on lusittu vai onko? Ainakaan tämän pimeämmäksi ei meno enää muutu ja kohta voi jo alkaa haaveilla keväästä. Mitä sitä voisikaan viljellä palstalla ensi kesänä? Miltä tuntuukaan laittaa tennarit jalkaan ensimmäistä kertaa pitkän talven jälkeen?

Juhlitaan nyt ensin alta pois tuo joulu ja toivotetaan uusi vuosi sisään, sitten voikin alkaa miettiä kesäisempiä juttuja!

Kurpitsasatoa Halloweeniksi

Koristekurpitsaviljelmäni tuotti hyvän sadon, vaikka kuivan kesän keskellä tilanne näytti välillä melko huonolta. Osa koristekurpitsoista kasvoi valioyksilöiksi aurinkoisilla paikoilla ja toiset jäivät hieman ankean värisiksi. Kalpeat kurpitsat saivat teippikäsittelyn ja nyt niistä tuli kivoja koristeita sadonkorjuuajan juhlapöytään.

Toistaiseksi vielä suunnittelen suuria Halloween bileiden suhteen. Katsotaan kuinka pitkälle ehdin hyviä ideoita toteuttaa. Kutsut pitäisi jo pikku hiljaa saada maailmalle, niin ei tarvitsisi ihan vaan oman perheen kesken viettää Suurta Kurpitsajuhlaa.

Keväisiä istutuksia

Minä olen todella onnellinen siitä, että saan nauttia Suomen keväästä! Rivaripiha ja viljelyspalsta tarjoavat minulle valtavasti virikkeitä ja sen verran vastuuta että nipin napin kuvittelen pärjäileväni. Taimet ovat vallanneet olkkarin valoisimmat paikat. Esikasvatusvaiheessa ovat hajuherneet, auringonkukat, kurpitsat ja kyssäkaalit. Herneenversoja voi jo popsia välipalaksi.

Näissä viljelypuuhissa pitää tietenkin olla ekologinen ja taloudellinen, mutta tärkeää on myös se, että onnistuu ja optimoi lopputuloksen. Ostin pieniä kasvihuoneita, joissa oli turverenkaat valmiina. Ennen istutusta astiaan kaadetaan vettä ja multa turpoaa. Lapseni istuttivat näihin pömpeleihin siemeniä innokkaasti äidin apuna. Nämä pienet turvapaalut saa helposti siirrettyä isompiin ruukkuihin eivätkä juuret siinä vaiheessa kärsi. Mielestäni tämä oli todella nerokas ratkaisu meidän perheellemme.

En ole paljoa viljellyt tai edes viherkasveja hoitanut Suomen kodissa viimeisen neljän vuoden aikana. Joka paikka tursuaa tavaraa ja kaikki varastoidut muoviruukut ovat joutuneet roskikseen. Siinä vaiheessa, kun piti laittaa kymmeniä taimia isompiin purkkeihin, oli taas pakko käydä ostoksilla. Hankin sekä muovisia että maatuvia ruukkuja. Lisäksi käytössä on kaikenlaiset soveltuvat elintarvikepakkaukset. Osa taimista on jogurtti- ja maitopurkeissa. Muoviset lihapakkaukset toimivat niiden alustoina. Tarvitsen vielä kymmeniä isompia istutusastioita, joten nyt jemmaan kaiken mahdollisen.

Olen täysin amatööri näissä viljelyspuuhissa. Jotakin olen aikaisemminkin saanut kasvamaan, mutta palstaviljely on uutta. Tämä on toinen vuosi palstaviljelyn parissa ja ensimmäinen vuosi, kun pääsen hoitamaan palstaa jo heti keväällä. Suomeen paluumme vuosipäivä on toukokuun puolessa välissä.

Sormet mullassa

Meillä oli syystalkoot viljelypalstallamme. Keräsimme satoa ja puhdistimme palstaa. Maa-artisokat jäivät vielä maahan kasvamaan ja siivottavaa riittää toisellekin päivälle. Istutimme kaksi uutta herukkapensasta. Ajatukset olivat jo ensi satokaudessa. Nyt on talvi aikaa miettiä, mitä me ensi keväänä haluamme istuttaa. 

Lapset viihtyivät palstalla, kun enää ei tarvinnut varoa kasveja. He kaivoivat multaa, leikkivät juuresten kappeleilla ja tutustuivat kastematoihin. Ihanaa, että lapseni pääsevät kokemaan kaupunkiviljelyn iloja! Omat isovanhempani ja vanhempani ovat aina keränneet ahkerasti satoa talteen ja toivon, että saan istutettua myös omiin lapsiini pienen kipinän, kun he seuraavat sukulaisten esimerkkiä sormet mullassa. Täytyy kai mainita vielä eväät. Ilman eväitä me emme olisi viettäneet neljää tuntia palstalla tyytyväisinä.

Jättiläiskurpitsasta olen kyllä valtavan ylpeä! Kuljetin Suuren Kurpitsan kotiin ja se ei ollut ihan yksinkertaista. Möllykkä painaa nimittäin 29,7 kiloa. En ole vielä kurkannut kurpitsan sisälle, toivottavasti sieltä ei löydy yllätyksiä. Kasvimaalle en enää uskaltanut sitä jättää, ettei kurpitsa päädy pupujen tai fasaanien ruoaksi.Tästä saa melkoisen ison kurpitsapiirakan. Pitäisi ehkä alkaa suunnitella Halloween bileitä ja googlailla muitakin kurpitsareseptejä.

Greetings from our little urban garden plot! I took my 29,7 kg pumpkin home today and I am really excited! I want to make a latern for Halloween and some pumpkin pie.  Our Halloween starts as soon as I get a chance to carve the thing. Wish me luck!