Keijun koti ikkunalaudalla

Meidän olohuoneemme ikkunalaudalle on muuttanut pieni keiju. Mistä lienee yllätysmunasta kuoriutunut pieni sinitukkainen siivekäs olento. Koti on rakennettu Tigerista ostettuun sinkkivatiin. Valtakuntaa reunustaa kolme minikasvia, joiden lomassa myös keijun pieni kotitalo on.

Ruukun pohjalla on tyhjiä pakasterasioita ja kevyt soraa, niin sain asetelman sopivaan korkeuteen. Näiden päälle laitoin jostakin pihaprojektista ylijääneitä pieniä kiviä ja lasten löytämiä aarrekiviä. Lasten mukan kotiin kulkeutuu kiviä, tammenterhoja, käpyjä ja ties mitä muuta ihanaa, mitä he nyt sattuvat löytämään.

Lammikko koostuu sinertävistä ja läpinäkyvistä lasikivistä. Simpukat ovat matkamuistoja eri ulkomaanreissuilta. Keijumaasta löytyy myös muutama liila kiiltävä sieni, jonka olen ostanut Manlyn rantakadun krääsäpuodista. Myyjä oikein innostui aiheesta, sillä hän oli itsekin innostunut minimaailmojen rakentamisesta. Asetelmaa rakentaessa tajusin, että purkkiin on säilötty paljon muistoja viime vuosilta. Pieniä onnellisia hetkiä ja haikeutta, jota kannan aina mukanani.

Keijupuutarha päiväkodin pihalla

Palataan vielä kerran keijupuutarhan inspiraation lähteisiin. Tyttäreni pre schoolin pihalla oli keijupuutarha, jonka kanssa lapset saivat leikkiä. Siellä oli yksi sienitalo, kukkia, leppäkerttuja, yksisarvisia, keijuja sekä maalattuja kiviä. Tämän tyyppisen kesäisen leikkipaikan suunnittelu ja toteutus on minulla täysin kesken. En keksi sille sopivaa paikkaa ja jonkinlaista teemaa ja rajanvetoa pitäisi harjoittaa myös. 

Ideathan keijupuutarhaan ovat melko yksinkertaisia ja periaatteessa helposti toteutettavissa, mutta tuo Pinterest on niin kovin vaarallinen paikka, koska sieltä löytyy aina kaikenlaista överi-ihanaa. Itse maalamat kivenmurikat kalpenevat rinnalla. Haastellista on myös pysyä jonkinlaisessa mittakaavassa. Satumaailmassa voi toisaalta helposti asua monen kokoista peikkoa tai keijua. 

Olen värkännyt kivien kanssa paljon tämä kesänä, mutta olen tehnyt pientä kivipuutarhaa omaksi ilokseni. Minulla on myös jonkin verran simpukoita jemmassa, mutta en tiedä mihin ne raskin käyttää. Materiaalit ovat niin ihania, että haluaisin saada mahtavan lopputuloksen ja epäilen taitojani jo ennen kuin edes ryhdyn hommiin! 

Yhden pienen paikan olen rakentanut kannon päälle ja nyt odottelen, että mahtaisiko sinne muuttaa keijuja. Siirsin kannon päälle kiviä ja sammalta. Voisiko isoon kiveen ilmestyä ovi ja sitten ehkäpä joitakin asukkaita? Tästä voisi tulla testiversio, että pystyykö minun lapseni ja satumaailma asumaan samalla tontilla. Ainakin yhden kerran on jo nimittäin joku ihmislapsi käynyt heittelemässä sammaleet pitkin pihaa.

Juhannuksen aikaanhan voisi hyvin olla taikamaailman väkeä muuttoaikeissa.

Cockington Green Gardens minimaailma

Alkuvuoden Canberran reissun yhteydessä kävimme Cockington Green Gardens minimaailmassa. Siellä oli jos jonkinlaista rakennusta ja puutarhaa pienoiskoossa. Minun mielestäni ehkäpä parasta koko reissulla, todella lumoava paikka! Täältä löytyi myös Fairy Garden, josta sai joitakin kivoja ideoita.  Tämä lisäsi innostustani oman keijumaailman rakentamista kohtaan. Kokonaista valtakuntaa en näin aluksi lähde tavoittelemaan, mutta jos jotakin saisi aikaiseksi! 

Koska suunnittelu on hauskaa ja Pinterest pullollaan upeita toteutuksia, kerään ideoita hapsulinblogi/fairy-garden/ -tauluun. Näitä kun lähtee tutkimaan, niin ajan saa kulumaan todella rattoisasti.

Minä haluan oman keijupuutarhan!

Teimme tammikuussa automatkan Sydneystä Melbourneen ja Great Ocean roadille (klik ja klik). Kotimatkalla meillä tuli  nälkä Alburyn kohdalla. Etsin kartasta sopivaa piknikpaikkaa ja Albury Botanic Gardens kuulosti lupaavalta. Sieltä löytyi lumoava lasten puutarha.

Parasta siellä oli kantoon rakennettu linnake. Luomoava pieni satumaailma, joka sai minun mielikuvitukseni valloilleen. Yksityiskohtia oli niin paljon, että yhdellä kerralla ei mitenkään pystynyt sisäistämään kaikkea. Olisi ihanaa osata tehdä jotakin tälläistä, mutta täytyi heti myöntää, ettei omat taidot riittäisi alkuunkaan. Ehkä voisin yrittää tehdä kärpässienen savesta tai jotakin vastaavaa.

Lasten kanssa me olemme keskustelleet oman keijupuutarhan tekemisestä, mutta lopullinen sijoituskohde on hieman auki, sillä Suomessa vuodenaikojen vaihtelut tekevät keijujen elämästä haasteellista. Jos alamme nähdä vaivaa asian eteen, niin lopputuloksen pitäisi olla kestävä. Vielä toistaiseksi olen haaveiluvaiheessa, ehkä olisi aika siirtyä konkreettiseen suunnitteluun.