Ahne ja laiska viljelijä

On syyskuun alku ja chilit sekä tomaatit kukkivat vielä. Osa on kehittynyt jo raakileiksi asti mutta kasveilla olisi vielä paljon annettavaa, jos ei olisi talvi jo kohta kolkuttelemassa ovella. Tomaateista olisi pitänyt nyppiä kukkia pois jo heinäkuussa mutta minä tein sen vasta elokuun lopussa. Olinko sitten ahne ja laiska. En jaksanut nyppiä kukkia pois ajoissa ja ahne, kun halusin suuren tomaattisadon.

Tomaatit asuvat mökillä, joten en pääse niitä päivittäin huoltamaan. Keräsin viime kerralla isoimmat kirsikkatomaatin raakileet ikkunalaudalle kypsymään ja laitoin keskelle yhden omenan, jonka pitäisi auttaa tässä prosessissa. Parissa viikossa tomaatit ovat vaihtaneet väriä vihreästä punaiseksi. Ensi kerralla poimin mökiltä mukaani loppusadon. Voi voi, sadonkorjuuaika on katkeransuloista.

Vielä riittää kesän antimia mutta tuntuu, että moni asia on todennäköisesti viimeinen tältä kasvukaudelta: viimeinen ruusunkukka tai viimeinen kasvimaalta kerätty kukkakimppu. Palstalla on kyllä paljon elämää. Odottelen täydellistä maissien korjuuaikaa enkä oikein uskalla poimia niitä vielä. Lehtikaalit menestyvät hyvin ja maistuvat myös etanoille. Kurpitsat alkavat muuttuvat oranssiksi mutta Halloweeniin on vielä kaksi kuukautta. Taidan kuitenkin kovertaa ensimmäisen kurpitsalyhdyn jo tulevana viikonloppuna, kun vietämme syyskauden avajaisia mökillä.

Ajatukset ovat jo hieman seuraavassa kesässä. Olen ostanut syyssipuleita, kääntänyt maata ja pohtinut mitä kannattaa jatkossa viljellä. Istutuin yhden pionin ja yhden karhunvatukan. Vielä pitäisi valmistella tulevien kesien mansikkamaata ja saada kukkasipulit istutettua. Palstan syystoimien kanssa on vielä paljon puuhaa. Vihoviimeisinä valmistuvat maa-artisokat lokakuussa.

Tämän sienilajin minä tunnistan, Muista en ole niin kovin varma.

Syötävät kukat pääsivät maljakkoon mutta eivät lautaselle tai suuhun.

Kodin kuvalehden omenapiimäpiirakka on tullut tehtyä muutaman kerran.

Kumpa tämä ruusu pärjäisi talven ylitse.

Syötäviä kukkia, maissia ja lehtikaalia sekä lapionvarsi.

Nektariinipaistos

Tälläista tilaisuutta minulla ei ole aikaisemmin ollutkaan. Tehdä nektariinipaistos itse (tai lasteni) poimimista nektariineista. Kävimme viime viikonloppuna Canoelands Orchardissa hedelmiä poimimassa. Päivä oli sateinen, mutta se taukosi juuri sopivasti pariksi tunniksi, kun olimme hedelmätarhassa. Maatilalla oli mutaisaa, mutta onneksi oli suomalaiset saappaat jalassa.

Matkalla mietin, olisiko mahdollista kasvattaa nektariineja Suomessa. Tai vaikka puu kasvaisikin, niin ehtivätkö ne tehdä hedelmää. Taimet.net kertoi, että persikan/nektariinin kasvatus Suomessa on mahdollista, mutta melko hankalaa ja vaatii kasvihuoneen. Puut eivät kestä Pohjolan talvea. No kukapa kestää, minä sanoisin, kun vietän marraskuuta Australian auringossa. Perjantaiksi on luvassa 39 astetta. Onhan sekin jo aika rankkaa.

Hedelmäpaistoksen pyöräytin eilen meillä iltapäivää viettäneelle lapsikatraalle. Ohje on oikeastaan aivan samanlainen kuin perinteisessä omenakaurapaistoksessa. Piiras maistui hyvin viidelle pienelle ihmiselle. Sitä jäi vanhemmillekin nauttittavaksi lasten nukkumaanmenon jälkeen. Olin siinä välissä ehtinyt käydä ostamassa vaniljajätskiä, niin herkkuhetkemme oli todella makoisa.

Last weekend we went to the Canoelands Orchard to "pick your own" nectarines. Fruit picking is something our whole family loves. It is always fun to go on a trip to the countryside, even on a rainy day. In Finland usually make rhubarb or apple crumble, when they are in season. This was a first time for a nectarine crumble. I'm not sure if you can grow nectarines in my home country but it is my favourite fruit.

Peach Crumble Recipe

Wiseman's ferryn mandariinit

Parasta just nyt. Meistä on tullut Robin-faneja. Katson lasten kanssa Robinin musiikkivideoita youtubesta lähes päivittäin. Kaikista parasta oli päästä mandariineja poimimaan noin 1,5 tunnin ajomatkan päähän kotoamme. Kilometreissä matka on noin 80 kilometriä, mutta Sydneyssä on usein ruuhkia ja maaseudun teillä pitää ajaa varovasti. Taas kerran pääsin ihailemaan jylhiä maaseutumaisemia. Tällä kertaa minua vaivasi matkapahoinvointi. Tie kiemurteli vuoren rinnettä pitkin ja vähän väliä tuli todella jyrkkiä käännöksiä, tie mutkitteli z-kirjaimen malliin. Note to self, varaa oksupusseja hansikaslokeroon vastaavien tilanteiden varalle.

Kun keskustelemme kasvien istuttamisesta mökillemme Suomessa, tyttäreni yleensä ehdottaa banaani- tai mandariinipuita. Isoveli tietää jo paremmin, mitä Suomen leveysasteilla saa kasvamaan. Minusta oli aivan mahtavaa päästä poimimaan mandariineja! Tuntui aivan ihmeelliseltä nähdä missä mandariinit kasvavat! Kävimme omenafarmilla satokauden lopussa ja maksoimme hirvittävän hinnan itse poimimistamme luomuomenoista. Omenoita piti vielä etsiä puista, kun muut olivat ehtineet ennen meitä. Sen vuoksi lähdimme mandariineja hakemaan poimintakauden ensimmäisenä päivänä!

Olen kiitollinen siitä, että tämän tyyppisiä juttuja on mukava puuhailla 4- ja 5-vuotiaiden kanssa. Lapset ovat täysillä menossa mukana ja jaksavat keskittyä. Meitä ohjeistettiin leikkaamaan mandariinit saksilla, niin ne säilyvät parempina. Jos hedelmät vain repii  puusta, voi kuori mennä rikki. Jälkikasvu oli hyvin innoissaan mandariinien poimimisesta. Me poimimme kolme ämpärillistä eli noin 15 kiloa hedelmiä. On siinä nyt syömistä, mutta ikinä eivät ole mandariinit maistuneet yhtä hyviltä.

Vierailimme näille tiloilla / We visited these farms: 

Watkins Family Farm

Watkins Orchard

You cannot grow mandarines in Finland, so going to pick your own mandarins was really exotic and totally awesome! We drove to Wiseman's ferry area and visited two orchards. The kids very excited and they did most of the picking. I was probably the happiest one in our family. I loved it. We picked about 15 kilos of fruit but no worries, mandarins have never tasted as good as these ones.

Saiko sakset kädessä juosta?

Hawkesbury River

Ihana sadonkorjuu

Niin, sitä pitäisi ehtiä käydä töissä, huolehtia omasta perheestään sekä ehkäpä myös nukkua, vaikka sadonkorjuun aika on parhaimmillaan! Tämä on ihanaa suomalaisessa syksyssä. Pääsimme keräämään omenoita ystäviemme pihalta ja puolukat noukimme maalaismarkkinoilta. Ideoita on monia, kunhan vaan ehtisi käytännön puuhiin keittiössä!

Viljelypalstalla kasvaa valtava kurpitsa, josta saa kurpitsapiirakan isollekin porukalle. Hieman pelottaa, että jokin eläin käy närppimässä sen pilalle. Halloweeniin on vielä aikaa eikä tämä kyseinen yksilö taida mahtua jääkaappiin.

Olen myös vilkuillut taloyhtiön pihalla kasvavien pihlajien suuntaan. Haluaisin kokeilla pihlajanmarjamarmeladin tekemistä. Ehkäpä tämä jää kuitenkin toiseen vuoteen ja käyn vaan ostamassa kettukarkkeja seuraavana karkkipäivänä.