Pinjata on ollut lasteni puheissa usein ja pitkään. Täällä on myynnissä todella kivoja versioita, joita he ovat päässeet testaamaan kavereidensa synttäreillä. Menin lupaamaan tyttäreni synttäreille pinjatan, mutta sitten iski piheys sekä uteliaisuus samaan aikaan. Pakkohan sitä oli värkätä oma karkkia syöksevä pallero.
Homma ei ollut ihan yksinkertainen ja vielä edellisenä iltana mietin, pitääkö ennen juhlia vielä kipaista ostarille hakemaan kaupallinen versio. Googlailin pinjatan teko-ohjeita ja tein kuten ohjeissa kerrottiin. Päällystin ilmapallon sanomalehtisuikaleilla. Käytin liiman ja veden seosta paperin kiinnittämiseen. En halunnut liian vahvaa pinjataa, sillä toivoin, että se menisi helposti rikki. Olen kuullut tarinoita liian monen paperikerroksen pinjatoista, joita ei saa millään säpäleiksi.
Ensimmäisellä kerralla laitoin kuitenkin liian ohuen kerroksen paperia. Kun puhkaisin ilmapallon, luomukseni menetti muotonsa. Joissain kohdin oli liian vähän paperia ja minulla oli käsissäni epämuodotunut sanomalehtimyttyrä. Puhalsin sitten uuden ilmapallon pinjatani sisään ja lisäsin pari kerrosta paperia heikkoihin kohtiin. Seuraavalla yrityksellä luomukseni pysyi pyöreänä.
Yritin kopioida kauppojen versioita ja laitoin pinjataani narut. Yksi naru tuli aina ulos kahdesta kohtaa. Ajatuksena oli, että jos kaksi lasta vetää narusta samaan aikaan, niin pohja menee rikki. Tämä ei juhlatilanteessa toiminut, sillä vikkelimmät ehtivät vetää naruista ennen kuin oli virallinen lupa annettu. Yläpuolella oleva kiinnityskahva kyllä irtosi heti alussa. Kuitenkin nopeasti meidän pienet ihmiset saivat käsin revittyä pallon auki.
Koristelin pinjatan jemmoistani löytyneillä kreppinauhoilla ja silkkipapereilla. Mielestäni lopputulos oli ihan kiva. Jos minulla olisi ollut väritulostin käytössä, olisin voinut vielä tulostaa pallon päälle vaikka jonkun prinsessan kuvan. Pientä tuotekehittelyä tämä vielä vaatii. Yläosa saisi olla kestävä, että kiinnitys pysyy ja alaosa taas saisi olla vähemmän kestävä. Ensi kerralla leikkaan kunnon luukun ja teippaan siihen narut kiinni.
Synttäripäivänä oli vähintään 35 astetta lämmintä, joten mental note myös siihen, että suklaat kannattaa ehkä jättää jääkaapiin. Tosin Suomessa ei ole pelkoa lämpimästä säästä helmikuussa tai oikeastaan milloinkaan. Wikipedia kertoo, että Suomessa vuonna 2010 mitattu kaikkien aikojen lämpöennätys on 37,2 astetta ja tuota päivää aikaisempi lämpöennätys on vuodelta 1914, 35,9 astetta. Joka tapauksessa tänä vuonna meillä oli hieno helteinen päivä, ihanat juhlavieraat ja mahtavat Aussisynttärit!
