Ystävänpäivän kunniaksi

Tänä vuonna meidän perheen ystävänpäiväkortit ovat minun tyttäreni käsialaa. Hän piirsi ison kasan ystävänpäiväenkeleitä ja minä lisäsin niihin glitteriä. Hilehippuset ovat meillä lapsilta kielletty sotkuisuuden vuoksi, joten glitterpurkit otetaan esiin todella harvoin ja vain lasten nukkuessa. Uskon, että sukulaiset ja ystävät kyllä ilostuvat näistä.

Tammikuun lopussa minua alkoi ärsyttää ulko-ovessamme roikkuva joulukranssi ja ajattelin jo siirtyä pääsiäisen aikaan, mutta löysinkin vanhan sydänkranssin raadon. Siinä oli kiinni vihreitä huopapalleroita. Muut koristeet olivat menneet johonkin muuhun käyttöön. Lisäsin kylkeen kuumaliimalla ruusumansettien kukkia ja joitakin luonnonkoristeita. Mansetit ovat kulkeneet mukanani 1990-luvulta asti ja ne ovat lojuneet jemmalaatikossa viimeiset vuodet.

Lakanaliskot on tehty Pikku Auroran työpajassa. Materiaalina toimi vanhat lakanakankaat, joista sai taitella ja letittää oman lemmikin. Lapset valitsivat kankaat, mutta muu työ jäi pääasiassa aikuisten hommiksi. Pienet ystävykset olivat onnellisia, kun saivat hyvin samanoloiset liskot.

Toivon säihkettä, kimallusta ja ihania pieniä onnenhetkiä jokaisen ystävänpäivään!

5. luukku: Enkeleitä

Joulukoristeiden tekeminen on hauskaa. Tein lasten kanssa enkeleitä, joiden vartalot on tehty pienten juotavien jogurttien purkeista. Punaiset mekot syntyivät serveteistä decoupagelakan avulla. Siivet ovat silkkipaperia, hiukset lankaa ja mekon reunusta koristaa paljetti- tai pitsinauha. Jokaisen enkelin kädessä on vielä kulkunen.

Projekti oli äidin mielestä mukavampi kuin lapsista. Tämä oli liian ohjattua toimintaa arki-iltaan. Lapset olivat selkeästi noudattaneet ohjeita kiltisti jo koko päivän, niin illalla ei enää jaksanut. Lapsista olisi ollut kivempaa soveltaa omat versiot enkeleistä, mutta minä ohjeistin sitkeästi heitä viemään projektia eteenpäin minun visioni mukaan ja päädyinkin viimeistelemään enkelit yksin. Lapset piirsivät ensimmäiseksi tyypeille kasvot, niin he sentään jättivät kädenjälkensä jokaiseen enkeliin. 

Isänpäivän viettoa Turussa

Vietimme isänpäiväviikonlopun Turussa. Ihana pieni loma, johon mahtui paljon ohjelmaa. Aikataulumme oli melko tiukka, kun tapasimme ystäviä sekä sukulaisia. Turun linnassa oli sopivasti lapsiperheille markkinoitu tonttupäivä ja ehdimme vierailulle. Lasten roolileikkihuoneessa sai pukeutua kuninkaallisiin asuihin. Muutama idea jäi mieleen, jos saisi itsekin aikaiseksi tehtyä linnanneidon kruunun tai korkean päähineen. Teimme myös perinteisen kierroksen suosituimmilla kirppareilla ja  teimme muutaman löydönkin.

Lapset olivat valmistelleet yllätyksiä isälle päiväkodissa, koulussa ja iltapäiväkerhossa. He ovat  aina iloisia ja onnellisia, kun pääsevät tekemään lahjoja läheisilleen. Kotosalla opastin lapsia tekemään taideteokset käsistään. Piirsimme muovailusaveen lasten käsien ääriviivat ja he saivat koristella ne haluamallaa tavalla. Muutaman vuorokauden kuivumisen jälkeen lapset vielä maalasivat ne akryylimaaleilla. Tällä kertaa muistimme kirjoittaa toiselle puolelle lapsen nimen ja iän. Meillä on nimittäin muutama aikaisempi otos lasten käsistä, joita ei ole nimikoitu ja muisti ei enää riitä tarpeeksi pitkälle. 

Kädet jätimme odottamaan Helsinkiin, en halunnut riskeerata niiden rikkoutumista mutta muut lahjat kuljetimme mukanamme Turkuun. Joka puolelle meidän mukanamme kulkee myös Pokémon-innostus. Tässäkin suhteessa matka oli onnistunut ja uusi pörriäisiä tuli metsästettyä monta kappaletta. Pokémonit näkyivät myös mieheni lahjoissa: isälle piirrettiin Pikachu-kortti ja yksi lahjoista oli hamahelmistä tehty Poképallo.

Lomalla lasten kanssa - kauniina kesäpäivänä (osa 3/3)

Aussikokemuksen jälkeen en tohtinut kirjoittaa otsikkoon sanaa HELLE. Virallisesti Suomessa on helleraja 25 astetta, Aussit kaivavat samoilla lämpöasteilla toppaliivejä esille. Lämpöisen ja mukavan kesäpäivän puuhia tässä nyt kuitenkin muutama. Hyvän sään aikana on oltava ulkona, sillä sitä ei jatku loputtomiin Suomessa.

Vesileikit, nehän ovat ihana asia. Vedellä pläträäminen kiinnostaa aina ja vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon. Kuuman päivän varalle voi pakastaa jääkimpaleita ja laittaa sisälle vaikka pikku eläimiä. Nuoret naparetkeilijät tai arkeologit voivat kaivaa aarteet esille, kunhan jaksaa odottaa jään sulamista.

Telttaretki tai piknik on meillä aina hitti. Pientä telttaa on välillä pidetty olohuoneessa, parvekkeella tai pihalla. Pehmolelujen retkipäivä ja äidiltä pyydetyt pienet eväät saavat aina lapseni pysymään tyytyväisinä ainakin muutaman minuutin ajan. Jäädetettyä vesimelonia kehuttiin Australiassa kovasti mehujään korvikkeena, mutta ainakaan meillä tästä ei tullut kovin suuri menestys.

Uusin yhteinen ilon aihe tyttäreni kanssa on ojan pientareella kasvavat kukkaset. Yleensä kukkia ei saa poimia, koska joku on istuttanut ne omaan kukkapenkkiinsä, mutta nyt olemme alkaneet hyödyntää runsaasti kukkivia ja leviäviä kasveja ojien pientareilla tai lähimmässä pusikossa. Lupiineja ja koiranputkea 5-vuotiaan sommittelemana, voi kuinka ihastuttavaa!

Villi vihannes -buumiin en ole lähtenyt vielä mukaan, sillä minun kasvien tuntemukseni on hyvin alkeellinen. Rikkakasveja olen kovasti kyllä yrittänyt opetella tunnistamaan. Lasten luontokirjat tai selkeät kuvitetut oppaat, jotka opettavat tunnistamaan vaikka kasveja tai sieniä ovat hyviä. Mökillä on sieni- ja marja-aiheinen muistipeli ja ulkohuussin seinällä voi ihailla julisteita, joissa on suomalaisia kala- sekä lintulajeja. Lapset oppivat päiväkodissa paljon ja metsäretkillä he myös maistelevat luonnon antimia. Esikoiseni esitteli minulle kuusenkerkän ja miten sitä voi napostella. Jonakin vuonna voisi sitä siirappia keitellä.

Lomalla lasten kanssa -automatkalla jonnekin (osa 2)

Automatka meidän mökille kestää noin kolme tuntia. Tämä reissu tehdään mökkikaudella huhtikuusta lokakuuhun lähes joka viikonloppu. Me suoriudumme tästä melko kivuttomasti tabletin, älypuhelimen sekä yhden ruokapysähdyksen avulla. Lapset eivät ehdi arkena juurikaan pelata, niin mökkimatkat olen pyhittänyt älylaitteiden käyttöön. Näin säästän omia hermojani ja kaikilla on mukavaa. Toisella lapsella on tabletti ja tulevalla ekaluokkalaisella on puhelin. Näissä ei ole nettiyhteyttä automatkan aikana, mutta laitteisiin on ladattu muutama kiva peli ja joitakin lastenohjelmia. Kuulokkeet voivat myös tehdä matkasta mukavamman.

Australiassa teimme muutaman ihan kunnollisen automatkan, jossa yhtenä päivänä tuli istuttua autossa jopa yli 1000 kilometriä. Silloinkin älylaitteet olivat mukava viihdyke, mutta en antanut niitä lapsille heti käyttöön. Matkapelinä me useimmiten arvuuttelimme mitä joku meistä ajattelee tai laskimme tietyn värisiä autoja. Nämä ovat klassikoita jo omasta lapsuudestani.  Mukana oli  myös piirrustusvälineitä, tarrakirjoja, tarroja, puuhakirjoja, netistä tulostettuja värityskuvia sekä äänikirjoja. Esimerkiksi Robinin 16 levy on tullut kuunneltua muutamaan otteeseen. Spotifyssä on Rosvo Rudolf -satuja sekä englannin kielisiä äänikirjoja lapsille. Pikku Kakkosen netissä on myös ladattavia satuja.

Esikoiseni jaksoi keskittyä hyvin erilaisiin "aarteenetsintöihin". Netistä löytyy helposti vaikka automatkan scavenger hunt -pohja, jonka voi tulostaa matkalle mukaan. Kuvassa oleva lappu on ollut meillä mukana bush walkilla. Lapsi saa kirjata ylös havaintojaan ja välillä uurastuksesta sai pienen palkinnon. Esimerkiksi jäätelön, joka olisi joka tapauksessa ostettu jossain vaiheessa matkaa.

Tärkein ominaisuus kuitenkin lienee lapsen ikä ja luonne. Lapseni ovat sopivassa puuhaiässä, niin heitä pystyy viihdyttämään melko pienillä asioilla, mutta aina pitää olla mietittynä seuraava kiva juttu, kun edellinen alkaa kyllästyttää. Lapseni eivät myöskään kärsi matkapahoinvoinnista. Välillä minun oli vaikeaa kestää vuoren rinnettä pitkin kiemurtelevia pikkuteitä. Pari tiivistä muovipussia on ihan hyvä lisä hansikaslokerossa. Talouspaperi ja matkaroskapussi helpottivat myös matkantekoa.

Takapenkkiläisille pakattiin mukaan eväsrasiat, joissa oli tervellistä ja epäterveellistä naposteltavaa. Porkkanat piti syödä ensin, sen jälkeen sai ottaa naksuja. Pitkällä matkalla pitää olla tauotuksen olla kunnossa. Ausseissa kauniita pikinikpaikkoja ja hyvää säätä oli tarjolla runsaasti, niin meillä oli yleensä runsaasti omia eväitä mukana. Oli kätevää pakata lämmin lounas mukaan ruokatermokseen. Lapseni eivät yleensä nuku päiväunia, vaikka nuorimmainen kyllä sammuu autoon helposti. Tässä on aina kauhun kanssa tasapainoilua, kuinka pitkään uskaltaa nauttia takapenkin hiljaisuudesta ilman että se tuottaa ongelmia yöunille mentäessä.

Lomalla lasten kanssa - perussettiä (osa 1)

Suvivirsi on laulettu päiväkodin kevätjuhlassa ja kesä on aluillaan. Meidän perheessä ollaan työ- ja päiväkotielämässä vielä useampi viikko, mutta päätin tehdä lomakauden alun kunniaksi muutaman jutun lomailusta lasten kanssa.

Olin 15 kuukautta kotiäitinä Australiassa. Tai sen vuoden aikana kirjoitin lomakkeisiin, joissa kysyttiin minun ammattiani, että olin home maker. Termi oli toisaalta huvittava mutta toisaalta totisinta totta. Lapseni olivat sen verran isoja, että he kaipasivat jatkuvasti viihdykettä ja meillä askarreltiin melkein joka päivä. Useimmiten niin, että minä tarjosin idean tai laitoin esille materiaaleja, mutta lapseni tekivät sitten omat luomuksensa. Tässä on koottuna muutamia juttuja, jos lomalla sattuu olemaan huonoa säätä tai t-y-l-s-ä-ä.

Australiassa lapsiani innoitti Mr. Maker ja Suomessa Neppajymykerho. Minä taas haen innoitukseni Pinterestistä, jonne kerään myös lapsellisia askarteluideoita.. Tigeristä löytyy aina jotain uutta ja kivaa. Puuhelmien pujottelu kaulakoruiksi on tämän hetken suosikki. Suurin rajoite askarteluissa on siitä syntyvä sotkun määrä. Esimerkiksi glitteriä en välitä antaa lasteni käsiteltäväksi ollenkaan. Lehtien leikkaaminen tai minkä tahansa silppuaminen on viihdyttävää. Pieni paperisilppu lattialla ärsyttää tai tussit, joiden korkkeja ei suljeta. Askarteluun liittyviä sääntöjä onkin syntynyt sitä mukaa kuin on tullut sotkua.

Lapsillani oli viimeksi kesäloma jouluna eli sen vuoksi kesäaskartelumme ovat olleet osittain jouluisia. Ostan usein kivoja löytöjä jemmaan, sillä seurauksella että askartelutarvikkeet valtaavat alaa kaapeissa. Tarrojen liimailu, värittäminen, muovailuvaha- ja savityöt sekä leipominen ovat meillä aina mieluista puuhaa. Onneli ja Anneli -elokuvan innoittamana lapseni halusivat omat säästöpossut. Hankin askartelukaupasta paperimassapossut, jotka he saivat itse maalata.

Munakennosta syntyy helposti aarrearkku, pienellä vaivannäöllä voi perustaa pehmoeläinsairaalan tai tehdä omaa huopapizzaa. Kumilenkkikorujen tekeminen sujui hyvin tarkalta 6-vuotiaalta. Sukkien lajittelukin voi olla hauskaa puuhaa, jos vain pareja sattuu löytymään. Kangastusseilla voi värittää valmiita kankaita tai tehdä vaikka omia lippuja. Joskus taittelen pikkukirjoja (ohje täällä), joihin lapseni saavat itse tehdä sisällön.

Minun Kids Crafts -tauluni Pinterestissä.

Aarrearkku ja aarteita

Lupasin järjestää parille pienelle pojalle aarteenetsintää. Minun poikani ja hänen paras kaverinsa etsivät joka päivä koulun pihalta aarteita. Lounastauolla lapsilla on tunnin verran aikaa syödä eväät ja leikkiä pihalla. Kun poikani aloitti koulun, minua huolestutti eniten juuri tuo pitkä tauko, mutta noin kahden koulupäivän jälkeen leikkiajasta luokkakavereiden kanssa tuli päivän odotetuin hetki. Eväät syödään mahdollisimman nopeasti ja äitejä ohjeistetaan tarkkaan, ettei saa pakata mukaan liikaa syötävää. 

Leikkihetket Aussikavereiden alkoivat olla jo niin rajalliset, että oli kivaa keksiä kaveruksille mukavaa tekemistä. Päällystin muutaman munakennon kirjojen päällystämiseen tarkoitutetulla foliotarralla. Etsin jemmoistani kaikkea mahdollista aarteeksi sopivaa, kuten eurooppalaista leikkirahaa ja suklaakolikoita. Lakkasin kiviä ja simpukoita kimallekynsilakalla, niin sain joukkoon vähän glitteriä. Laitoin rasiat sohvan alle odottamaan eikä mennyt kauaa kun pojat löysivät aarteensa.

Tarkkoina poikina he kuitenkin huomasivat, että rasioihin mahtuu vielä lisää ihanuuksia. Me liimasimme vielä pussijogurtin korkkeihin timanttitarroja ja taittelimme kimaltavista piippurasseista erilaisia palleroita, jotka pojat tunnistivat timanteiksi.

Ystävänpäiväaskartelua lasteni kanssa

Askartelin yhdessä lasteni kanssa ystävänpäiväkortteja. Leikkasin vanhoista Tigerin DIY kalentereista mustaa pahvia irti korteiksi ja piirsin niihin sydämiä. Lapseni leikkasivat ja liimasivat sydämiin täytteet. Paloiksi meni muutama vanha ruokalehti.

Leikkaaminen ja liimaaminen ovat yksi lasteni suosikkipuuhia. Pientä paperisilppua on aina keittiön pöydän alla ja liima on vähän väliä loppu. Paperisilpunkin kanssa lapseni improvisoivat. Sydänkorttien lisäksi syntyi dinosauruskortti ja paperilappusia leikattiin irti myös muita tarkoituksia varten, jemmaan tulevaisuutta varten.

En ole ihan varma sainko yhtään korttia lähetettäväksi ystäville. Lasteni pehmoeläimet kaipasivat kovasti kortteja ja ei sillä oikeastaan niin väliä olekaan. Tärkeintä oli tekemisen ilo.

14. luukku: Väritettävät joulukortit

Lapset värittivät Aussi-aiheisia joulukortteja. Löysin pakkauksen alennuskorista hyvissä ajoin ennen joulua. Näitä oli tarkoitus lähettää Suomeen, mutta poikani halusi antaa omat korttinsa koulukavereilleen ja tyttäreni kortit hävisivät omille teilleen siinä samassa. 6-vuotias käytti yhden illan korttien värittämiseen. Hän keskittyi tarkasti ja valitsi värit huolellisesti. 4-vuotias jaksoi keskittyä ensimmäisiin kortteihin, mutta sen jälkeen nopeus oli tärkeämpää kuin viivojen sisäpuolella pysyminen.

Mikäli mielesi tekee värittää australialaisia elämiä joulupuuhissa, värityskuvia löytyy myös Brisbane Kidsin sivuilta.

Pehmoeläinsairaala

Meillä hoidetaan pehmoleluja paljon. Minulla on lapsenlapsina vähintäänkin lammas, pupu, koala, pingviini, apina ja nalle. Eläinsairaaloissa käynneistä innostuneena kokosin lapsille lääkärisetit. Keräsin vanhat lääkärivälineet muovilaatikoihin. Lisäsin tarvikkeisiin pinsetit sekä ruiskut. Ruiskuilla annetaan rokotuksia tai lääkettä. Tein sidetarpeita vanhasta aluspaidasta ja lääkepurkit pastillirasioista.

Löysin Pinterestin kautta tulostettavia eläinlääkäriaseman papereita sekä röntgenkuvia. Ne ovat aivan mahtavia. Jos olisi ollut piirtoheitinkalvoja, niin röntgenkuvista olisi tullut vielä upeammat. Nyt tulostin ne tavalliselle paperille ja päällystin kontaktimuovilla. Linkit tulostettaviin setteihin löytyvät tämän sivun lopusta.

Koalakarhunpoika sairastaa, siis häntä hellikäämme. Helteet ovat jo alkaneet ja ensimmäiset metsäpalojen uhrit ovat saapuneet lasteni klinikalle. Onneksi palovammoja ja murtuneita luita on hoitamassa huippuammattilaiset.

Vet pretend play free printables (Kids Activies Blog)

Children's x-rays free printables (A Tried & True Project)

My kids have a pretend play veterinary clinic. Most of the patients are victims of a bush fire. Hot Australian Spring has been tough on them. Koala, lamb and penguin need lots of tender care in order to get better.

Päivän pizza huovasta

Tämä oli sadepäivän askartelua neljälle kevätlomalaisille muutama viikko sitten. Olin ommellut valmiiksi pizzapohjia huovasta, joiden väliin laitoin vanulevyä. Lapset saivat laittaa omat täytteensä. Leikkasin tarrahuovasta eri värisiä ja monen muotoisia palasia, joita lapset saivat liimata huopakolmioiden päälle.

Pizzaa voi vääntää monella tekniikalla. Toiset tekivät huolellista työtä. Ensin piti laittaa tomaattikastike punaisista paloista, sitten varsinaiset täytteet ja lopuksi vielä keltainen juusto. Toiset taas heittelivät ainekset omien pohjiensa päälle sen enempää miettimättä. Tämä oli onnistunut askartelutuokio, sillä lapset jaksoivat aluksi keskittyä todella hyvin. Sitten tuli jo nuorimmilla kiire laittaa pizzeria pystyyn ja siirtyä leikkimään.

Osa pizzapohjista jäi vielä ilman täytteitä, niistä voi tehdä vaikka marjapiirakoita. Sininen tarrahuopa jäi käyttämättä pizzan täytteenä. En tiedä, onko askartelutarrahuopaa saatavilla Suomesta. En ole siihen törmännyt, mutta toisaalta en ole sitä myöskään etsinyt. 

I made pizza slices from felt. Then I cut different colours of  self adhesive felt into various shapes. The kids got to stick the toppings on. This was a wonderful craft for a rainy day. Some pizza bases were left over. Next time I think we will make blueberry pies.

Äitienpäivän ylläreitä

Lasteni pre schoolissa olen ihastunut erilaisiin askarteluprojekteihin, joita jälkikasvuni pääsee viikottain tekemään. Useimmiten tarjolla on pieniä kankaanpalasia, nappeja, glitteriä, muffinivuokia, paljetteja, piipunrasseja ja kuvioita (leikkurilla leikattuja). Näistä aineksista tehdään mitä milloinkin. Lapseni ovat innoissaan ja aika usein mietin, että voisin itsekin jäädä askartelemaan.

Äitienpäiväksi pre schoolissa oli valmisteltu esitys, joka sisälsi kaksi laulua. Lapseni olivat mukavasti mukana. Usein heille iskee esiintymispelko ennen h-hetkeä. Lisäksi tarjolla oli hedelmiä ja äidit saivat lahjat. Lahja säilyi yllätyksenä, sillä minulle ei ollut kukaan kertonut tällaisestä projektista.

Mielestäni tämä jätskitikuista tehty valokuvakehys, jossa puhallellaan äidille sydämiä, on aivan mahtava. Jotakin, mitä aion säilyttää loppuelämäni. Henkilökunta on nähnyt vaivaa lahjojen eteen ja takapuolelle oli liimattu runo, jossa kiiteltiin äitiä kovasti. Olipas ihanaa saada lasteni itse tekemät lahjat!

XO XO XO

Varsinaisena äitienpäivänä huomasin, että lapset olivat tohkeissaan äitienpäivästä. He olivat suunnitelleet aamiaisen vuoteeseen ja leipoivat sämpylöitä isän kanssa aamutuimaan. Lapsista oli kivaa, kun oli päivä, jolloin äiti sai päättää ja he saivat järjestellä yllätyksiä. He miettivät jo valmiiksi isäinpäivän toteutusta.

Päiväohjelmassa oli retki cityyn. Suuntasimme kohti keskustaa ja Darling Harbouria. Kävimme Sydney Eye Towerissa ihailemassa kaupunkia ylhäältä päin. Minun toivomuksestani kävimme Hard Rock Cafessa syömässä. It's so 1990's, mutta siinä onkin jotakin nuoruuden muistelun tuntua minulle. Olen hyvin vahvasti MTV:n mukana kasvanut. 

Lapseni ihmettelivät silmät pyöreinä baarimikkoja, jotka heittelivät lasipulloja ja kaatoivat kahta juomaa samaan aikaan lasiin. Se oli liikuttavaa. Me istuimme baaritiskin lähellä, Meidän pöytään ei näitä hienoja drinkkejä virrannut. Rokkikahvila oli elämys lapsillenikin, vaikka poikani ei pitänyt sen äänimaailmasta. Hänen lempiravintolassaan (intialainen) ei ole yhtään melua, joten se on hänen mielestään paljon parempi paikka,

Ja lopuksi vielä fitnessblogiosuus: Äitienpäivälahjaksi saamani Fitbit-mittari näytti noin 14 000 askelta, kun saavuimme kotiin. Siinä vasta muuten addiktoiva laite, jee! Lapsia oli kävelytetty sen verran, että molemmat nukahtivat klo 20 aikaan, mikä on aikaisemmin kuin yleensä. Kaiken kaikkiaan onnistunut päivä.

Aamiainen vuoteeseen

Äidin valitsema lounaspaikka