Disney Animatorien uusia vaatteita

Sateisena päivänä Kengurutien pre schoolissa soitettiin "Let it go", mikä laukaisi tyttäressäni kiinnostuksen Frozeniä kohtaan. Nyt leffaa pitää katsoa usein ja siinä on paljon kaikkea, mitä 4-vuotiaan on vaikea ymmärtää. Kuten kuka on pahis ja kuka on hyvis. Voiko prinssi olla pahis ja miten joku voi aluksi olla hyvis mutta sitten paljastua lopulta pahikseksi.

Tämän myötä Animator nuket ovat päässeet takaisin suosioon. Kristoff ja Elsa ovat päässeet vauvaleikkeihin mukaan, samoin paikalliselta FB-kirpparilta löytynyt Ella Pokahonskas. Minua on hieman harmittanut se, että Amerikasta tilatut Frozen Animatorit, jotka ovat matkanneet Suomesta kolme kuukautta Australiaan, eivät ole herättäneet suurta mielenkiintoa lapsissani. Tässä on kai kyse äidin obsessiosta ennen kaikkea. 

Tein nukeille talvivaatteita.

Nuket ovat saaneet uusia vaatteita. Uimapuvut löysin jo joulumarkkinoilta. Ne ovat babyborneille suunniteltu eli hieman reiluja animatoreille. Samasta kojusta ostin myös neulottuja puuvillasukkia. Olen neulonut kaksi talvivaatesettiä: haalarin, pipon, kaulaliinan ja tossut. Ensimmäisessä kuvassa asusteet on jaettu kolmen nukelle. Ellan tukka kaipaisi käsittelyä. Se on aika villissä kunnossa. Ellaa varten pitää tehdä suuri pipo.

Kristoffin flanelliyöpaita on löytyi FB:n nukkeryhmästä. Olen kyllä saanut palautetta, että tytöillä ei ole yöpukuja. Tyttäreni haluaa Elsalle myös lumikuningatarmekon ja se on hieman haasteellinen toive. Voin kyllä kuvitella millainen mekon pitäisi olla, mutta todellisuus voi olla aivan jotakin muuta, jos alan mekkoa väsäämään. En ole vielä ottanut ompelukonetta esille tässä maanosassa, olisi kyllä jo aika kokeilla, onko kone selvinnyt kuljetuksesta ehjänä.

Tein myös petivaatteita.

Sukat löytyivät joulumarkkinoilta.

Anzac keksit ja hirmuinen myrsky

Sydneyssä riehui tämän viikon alussa hirmumyrsky. Pari vuorokautta meni sateen, tuulen ja ukkosen keskellä. Meidän perheen kannalta kaikki meni hyvi. Suunnitelmia piti muuttaa tiistain ja keskiviikon suhteen, kun ei voinut mennä ulos. Mies selvisi 20 kilometrin työmatkan autolla myrskyn keskellä ilman suuria ongelmia.

Olen eristänyt ikkunoita käärimällä pyyhkeitä rulliksi ja asettamalla niitä vetoisimpiin kohtiin. Vain lastenhuoneessa oli lämmitin, joten yöpukuna minulla on ollut pitkät kalsarit, fleecehousut, villasukat ja neljä paitaa. Lisäksi siihen vielä pari peittoa päälle. Olen tehnyt jauhelihapiirakkaa, omenapiirakkaa, ruissämpylöitä sekä Anzac-keksejä osittain sen vuoksi, että uuni lämmittää myös koko asuntoa.

Koettiinpa sitten suunnilleen vuosisadan pahin myrsky täällä ollessa. Muutaman kilometrin päässä oli kodeista sähköt poissa tai evakuointivaroitus mahdollisen tulvan vuoksi. Puita oli kaatunut sähkölinjoille, teille, talojen päälle ja ties minne. Manlyn lautta ei kulkenut kovan merenkulun vuoksi ja rannat ovat muutenkin kokeneet kovia. Naapurikuntaan on julistettu poikkeustila. Menee pitkään ennen kuin kaikki tuhot saadaan korjattua.

Myrskyn jälkeen suomalaiset lapset menevät puistoon.

Olen seurannut myrskyn etenemistä enimmäkseen netin kautta. Northern Beaches asukkaat ovat hyvin aktiivisia Facebookissa. Ihmiset tarjoavat toisilleen apua, joku on löytänyt kanan tai kilpikonnan ja etsii sen oikeaa omistajaa, kysellään millä alueella on sähköt ja mitkä koulut ovat auki tai kiinni. Kaikista mieleenpainuvin tiedustelu oli se, kun eräs nainen kyseli onko hänen kotitalonsa jo romahtanut maanvyöryn mukana. On vain ajan kysymys milloin hänen kotinsa oln mennyttä. Näin myös videon, jossa jonkun kotitalo kulkee tulvan mukana.

Palataan nyt kuitenkin vielä niihin pipareihin, jotka ovat muuten todella hyviä. Lauantaina (25.4) on Anzac Day ja tällainen myrsky tuo esiin Aussie spirittiä, niin keksit sopivat hyvin teemaan. Anzac Day on Aussien sotaveteraanien päivä, jolloin muistellaan Gallipolin taistelua. Anzac sotilaat olivat taistelemassa Ottomaanien valtakuntaa vastaan nykyisen Turkin alueella Gallipolissa. Anzac tulee sanoista Australian and New Zealand Army Corps. Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta tuosta kuuluisasta ensimmäisen maailmansodan taistelusta, jossa kuoli tuhansia sotilaita. Anzac-keksejä lähetettiin rintamalle leivän korvikkeeksi. Niistä keitettiin myös puuroa. Alkuperäisten keksien pääraaka-aineet olivat kaurahiutaleet ja siirappi. Kananmunia ei ollut sota-aikaan saatavilla.

Anzac oppini olen saanut lähinnä televisiosta, sillä joka ilta tulee aiheeseen liittyvää ohjelmaa. Lähestysmistapa on hieman erilainen kuin Suomessa itsenäisyyspäivänä Talvisotaa muistellessa, sillä sota ei ole Australiassa taakse jäänyt asia. Maa on lähettänyt sotilaitaan mm.Vietnamiin, Irakiin ja Afganistaniin. Aion sivistää itseäni vielä lisää, sillä lauantaina televisiosta tulee kuuluisa sotaelokuva, vuonna 1981 tehty Gallipoli, jonka pääosassa on mm. nuori Mel Gibson.

Anzac-keksit 

noin 35 kpl

1 cup vehnäjauhoja

1 cup sokeria

1 cup kaurahiutaleita

1 cup kookoshiutaleita

115 g voita

1 rkl (vaaleaa) siirappia

2 rkl kiehuvaa vettä 

1 tl soodaa

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. 

Yhdistä kuivat aineet.

Sulata voi ja lisää voisulaan siirappia. 

Yhdistä vesi ja sooda, lisää ne voisiirappiseokseen.

Yhdistä kaikki aineet ja sekoita taikinaksi. Lisää hieman vettä, jos seos on liian kuiva.

Tiputtele taikinapalleroita leivinpaperilla päällystetyn uunipellin päälle teelusikalla.

 Jätä leviämisvaraa palleroiden väliin.

Paista 10-15 minuuttia tai kunnes keksit ovat saaneet kauniin kultaisen sävyn.

Anna jäähtyä.

Ohje on lehtisestä, joka tuli meille ilmaisjakelun mukana: 

ANZAC. Conmmemorating 100 years of ANZAC spirit.

A Commemorative Newslettter

The Hon Tony Abbot MP

Prime Minister of Australia

Member of Warringah