Virkattu French Hot Dog

Yksi retkipäivien kestosuosikki meidän perheessämme ovat nakkipiilot, pølsehornit, baby bitesit tai French hot dogit. Nimitys tulee aina sen mukaan mistä välipalat ostetaan ja mikä on operointikieli sillä hetkellä. Lapseni olivat sen verran kateellisia synttärilahjaksi menneestä herkkukorista, joten lupasin lapsilleni tanskalaisia herkkuja. Olen saanut aikaiseksi kaksi French hot dogia.

Oli yllättävän vaikeaa löytää pullan/sämpylän väristä lankaa. Novitan Miamista löytyy aika hyvä sävy. Lisäksi Novitan Hanko-langasta löytyy sopiva nakin värinen sävy. Nämä langat ovat paksuja, joten nakkien sisällä oleva vanu hieman paistaa läpi.

Barbapapat kiertoon

Kaksi Barbapapa-bodya löytyi kesäpipojen säilytyslaatikosta, sillä joskus talven keskellä päätin, että bodyt saavat uuden elämän pipoina. Toinen Barba-body oli alkujaankin oudon mallinen. Malli oli kapea ja sitä tuli käytettyä melko vähän. Aakkosbody oli suositumpi. Siitä löytyykin muutama pieni tahra, mutta ne hukkuvat mukavasti väriloiston keskellä.

Pipoista löytyy myös vuori. Vuorikankaaksi muuntui paksua ribbipuuvillaa oleva paita, joka on jostain syystä jäänyt käyttämättä. Vuorin ompeleminen teki hommasta astettaa haastavampaa. Ensimmäisen pipo vaati useamman sorvauksen ennen kuin siitä tuli ihan okei. Perfektionistille toisen pipon yläreuna olisi varmasti vieläkin liian kuhmurainen, mutta minä vaan mietin, että eihän se käytössä näy, kun yläosa jää vähän lerpattamaan.

Tällainen kuva tällä kertaa..

Huhtikuun Craftenhagen

Huhtikuun Craftenhagenissa koristeltiin mukeja. Maalaushommat eivät ole minun vahvinta osaamisaluettani, joten ilmoittautuessani mietin, etten saa aikaiseksi mitään kovin upeaa. Otin yksinkertaisen linjan ja tein neljä CPH-mukia. Lapseni ovat kyllä kovin otettuja siitä, että äiti on koristellut mukeja ja he saavat juoda niistä.

Minun mielestäni Craftenhagenin pääasia on tavata muita Tanskassa asuvia ulkkareita. Kurssi oli oikein piristävä ja sain hyviä shoppailuvinkkejä Lontoon suuntaan, kun istuin englantilaisen naisen vieressä. Lisäksi mietin, että tämän idean voisi pihistää Siperian Martoille, kunhan palaan Suomeen.

 

April Craftenhagen was about decorating coffee cups. I have absolutely no talent as a painter, so as I signed up, I knew my final result wouldn't be awesome. I made four CPH cups and my kids are very happy that Mom has decorated (non-plastic) mugs that they are allowed to use.

But main part of Craftenhagen is about getting together with other expats and meeting new people. Crafting with other people is so much fun! As my time in Denmark is coming to an end, I am happy that I have the Martta organization to go back to. Should I start organizing CraftenHEL meetings with my Martta group Siperian Martat?

Haaste

Sain haasteen Helmi Hetkiä ja Herttaista Eloa -blogista. Kiitos siitä! Vastattavaa ja pohdittavaa oli sen verran, että meni muutama viikko ennen kuin sain haasteen eteenpäin!

Ohjeet: Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 faktaa minusta:

1. Minulla on enemmän ideoita kuin aikaa.
2. Kaapit tursuavat tarvikkeita ja materiaaleja.
3. Seuraavaksi pitäisi keskittyä jemmojen kuluttamiseen.
4. Olen Siperian Marttojen jäsen.
5. Minulla on ollut järjestelmäkamera vajaat neljä vuotta ja olen sinä aikana räpsinyt yli 20 000 kuvaa. Kameran laskuri pyörähti toisen kerran alusta. 
6. Suurin osa kuvista on otettu lapsistani. Itse esiinnyn kuvissa harvoin, sillä olen useimmiten kameran takana.
7.Olen asustellut kolme vuotta Suomen lisäksi Tanskassa, mutta tämä aikakausi on tulossa päätökseen.
8. Mietin, miten ihmeessä Suomen marraskuusta selviää hengissä?
9. Ensi kesän aikana aion ommella ensimmäisen mekon Mekkotehdas-kirjasta.
10. Olen katsonut Lost-sarjan kaksi kertaa telkkarista ja molemmilla kerroilla missannut viimeisen jakson. Jonain päivänä haluaisin vielä nähdä sen.
11.Ajattelin osallistua seuraavaan Siivouspäivään.

Kysymykset, joihin minut on haastettu vastaamaan:

1. Kesä vai talvi? No kesä!
2. Suurin unelmasi? Oh hoh, nyt en kyllä tiedä.
3. Mieleisin käsityösi? Käsityölajeista varmaan virkkaaminen.
4. Ruuanlaitto vai leivonta? Leivonta
5. Onnistunein käsityösi? Ainakin olen tyytyväinen virkkaamiini leikkiruokiin
6. Lempikukkasi? Mulla ei ihan oikeasti taida olla sellaista. Kevään ensimmäiset kukkapenkistä nousevat yksilöt kyllä ilahduttavasti kovasti.
7. Mikä saa sinut suuttumaan? Väsyneenä ja nälkäisenä siihen ei paljoa tarvita...
8. Entä mikä tekee sinut onnelliseksi? Onnistunut perhe-elämän ja oman ajan yhdistäminen
9. Mikä on paras puolesi? Ainakin olen hyvä tekemään suunnitelmia ja pitämään to do -listaa
10. Entä huonoin? Kärsimättömyys
11. Kankaat vai langat? Langat

Minun 11 kysymystä sinulle haastettu:

1. Joulu: Ahdistaa vai innostaa?
2. Parasta musiikkia juuri nyt?
3. Minkä taidon haluaisit oppia?
4. Edvard vai Jacob? Vai ei teinileffoille?
5. Paikka, jossa haluaisit käydä?
6.  Linkkaa tähän blogisi suosituin teksti
7. Minkä tekstin haluaisit saavan enemmän huomiota?
8. Ruuanlaitto vai leivonta?
9. Lempivuodenaikasi?
10. Kuinka pitkä to do -listasi on?
11.Onko 11 kysymystä vähän liikaa?

Haastan seuraavat:

Mi Kool
Herttinen
Neuleaddiktio
Koukutettu
Kukkarukkanen
Susra
Vinksallaan

Oma ikuisuusprojektini

Arne ja Carlos kehottavat uudessa kirjassaan neulomaan kesän kotiin. Kirja on kaunista katseltavaa, sen tunnelma tuo mieleen omat lapsuuden kesät. Mukana on jo miesten aikaisemmasta tuotannosta tuttuja juttuja, kuten nukkeja sekä hiiriä. Isoäidinneliöt ovat olleet Suomessa suosiossa jo monta vuotta, joten nekään eivät ole mitään uutta. Kirjaan pääsee kurkistamaan Arnen ja Carloksen norjalaisen kustantajan sivuilla täällä.

Mielestäni kaikista houkuttelevin työ oli suuri kukkapeitto, johon tulee noin 600 kukkaa. Projektia suositellaan henkilölle, jolla on paljon aikaa ja hyvät hermot. En tunnistanut itseäni kuvauksesta, mutta minulla oli paljon Søstrene Grenen puuvillalankaa ja kova hinku päästä tekemään kukkia. Päätin, etten anna todellisuuden lannistaa minua, kun on kyse virkkaamisesta. Olisi ollut tyhmää jättää kukat tekemättä suuren työmäärän vuoksi, kun aihe kutitti mielessäni jatkuvasti.

Kukkien teko on helppoa ja koukuttavaa. Värien vaihtelu pitää yllä mielenkiintoa. Päättelen lankoja ja yhdistän kukkia työn edetessä. Jokaisesta kolmivärisestä kukasta jää kuusi langanpätkää, joten en voi jättää 3600 lankaa pääteltäväksi yhdellä kertaa. Minä kyllä haluaisin kukkasista parisängyn peiton, jolloin peitosta pitäisi tehdä vieläkin suurempi. Tämä voi olla ehkä hieman liian suuri tavoite.

Yritän aluksi saada aikaiseksi huivin tai päiväpeiton tyttäreni sänkyyn ja jos sen jälkeen on vielä innostusta, voin suurentaa peittoa. Pääasia on, että lapsenlapseni eivät perisi säkillistä kukkatilkkuja vaan että teen jotakin sellaista, minkä voin seuraavien kuukausien aikana saada valmiiksi.

I have started to make flowers from the Finnish version of Arne & Carlos' latest book. I would love to make a bed cover with this pattern but I am afraid that it is too much work and I will never be able to finish. One blanket needs about 600 flowers and with three colours per flower it makes about 3 600 yarn ends!

You can find some pages from the book here (Cappelen Dam, the Norweigan publisher of the book)

Just a few more flowers and the bed cover is ready...

Meridan hippivaatteet

Tässä on ensimmäiset aikaansaannokset edellisessä postauksessa kertomistani perintötilkuista. Merida sai vähän hippivaatetta kesäksi. Näillä voi mennä rannalle tai festareille... tai mummin mökille. Minunkin piti hankkia FB:n Disney nukkien ryhmässä monesti esitellä olleet sandaalit nukelleni tyttäreni nukelle.

Tein myös kokeilun akryylipaidan suhteen. Minun huostaani on joutunut muutama miesten akryylineule, joiden kierrättäminen tuntuu vaikealta. Mitä ihmettä vanhoilla akryylivaatteilla tekee tai noin ylipäänsä viihtyykö kukaan akryylineuleissa? Saksin tiheää neulosta olevan kankaan ja se ei näyttänyt purkautumisen merkkejä kovin helposti. Näin sinisestä paidasta tuli mekko, housut ja pipo. Suurin osa saksitusta paidasta jäi jemmaan odottamaan seuraavaa inspiraatiota.

Jonkun toisen keskeneräiset työt

Blogimaailmassa on kiertänyt keskeneräisten töiden haaste. Minä en nyt vain enää muista, kuka haasteen pisti ilmoille. Minä esittelen nyt tarkemmin jonkun toisen keskeneräisiä töitä. Kerroin jo aikaisemmin, että sain mieheni tädiltä kassillisen isoäidinneliöitä. Tarina ei kerro, miten neliöt ovat päätyneet sukulaistädille ja miksi joku on virkannut valtavasti neliöitä ilman, että töitä on saatu päätökseen!

Minä olen tilkuista täpinöissäni ja olenkin usein iltaisin katsellut saalistani ja suunnitellut niille käyttötarkoitusta. Jokainen pala pitää hyödyntää. Suurin osa päätynee vaatteiksi nukeille. Tiedän useammankin vauvanuken ja pienen Disneyn prinsessan, jotka kaipaavat lisää vaatteita tai peittoja. Kerron aikaansaannoksista sitten myöhemmin, kun ideat ovat päässeet toteutukseen asti.

Tilkut on kuvattu yöllä, joten salama on päässyt vääristämään värejä kuvissa. En ole saanut tilaisuutta levittää aarrepussin sisältöä kuvattavaksi päiväsaikaan. Pienet apurini varmasti levittäisivät kokoelman hyvin nopeasti pitkin kämppää.

Ruokaostoksilla Tanskassa

Aina jotakin yllättävää löytää ruokakaupassa... Jauheliha, josta on 1/3 kasviksia. En oikein tiennyt, mitä tästä innovaatiosta pitäisi ajatella. Tein jauhelihasta lihapullia ja sieltä kasvisten maku puski aika vahvasti läpi. Uskon, että olisin saanut paremman makuisen taikinan lisäämällä sinne kasviksia juuri ennen kypsentämistä. Tämä toimisi varmasti paremmin spaghettikastikkeena tai lasagnen joukossa.

Ja miten minä tässä nyt pystyisin parhaiten todistamaan, että tuo leipä on iso? Se painoi 1,1 kiloa ja se löytyi viikonloppuna Bilkasta. Olen törmännyt täällä muutamassa paikassa "viikonloppuleipiin", jotka ovat ainakin kaksi kertaa isompia kuin leivät yleensä. En tiedä, onko niillä tarkoitus pärjätä koko viikonloppu vai syödäänkö viikonloppuisin vaan niin paljon leipää, että sen pitää olla megasuuri.

Ruokakaupat ovat pääasiassa melko pieniä, mutta pääkaupunkiseudulta löytyy pari Bilkaa, jotka vastaavat suomalaisten Citymarketteja ja Prismoja. Bilka on myös erikoistunut suuriin tarjouksiin. Osta kolme kiloa jauhelihaa kerralla tai yhdeksän pienempää pakkausta lihaa sopuhintaan. Pakastevihanneksia- ja marjoja saisi 10 pussi satasella ja pyykkipulveria olisi tarjolla kätevässä noin viiden kilon pakkauksessa.

Toki pienempiäkin pakkauskokoja löytyy, mutta tarjoukset ovat PALJOUSalennuksia. Silloin kun asuimme asunnossa, jossa meillä ei ollut pakastinta ja uunia, niin en roudannut kotiin überpakkauksia. Nykyään, jos satun käymään Bilkassa, ostan sen verran mitä tuplakärryjen ja repun kanssa saa kuljetettua. Mainoslehtinen on paras lukea etukäteen netissä, niin pystyy miettimään, mitkä tarjouksista haluaa roudata kotiin asti.

It's a whale!

Näin sanoin Mark Owen jossakin Take Thatin fanivideossa 1990-luvulla. Olikohan Markilla valaskala tatuointi? No itse asiassa piti tämäkin googlata ja Mr. Owenilta löytyy delfiinitatuointi. Miten sellainen fakta onkaan päässyt unohtumaan?  Tähän aiheeseen liittyy muutenkin kaikenlaisia hienoja (piilo?)merkityksiä ja sisäpiirin vitsejä viime vuosituhannelta asti, että valaskala oli mielestäni juuri sopiva ystävänpäiväyllätys tänä vuonna. Paitsi että en saanut aikaiseksi postittaa sitä, joten valas pääsi kotiinsa vasta pääsiäisenä.

Tämän valaan esikuvina toimivat FERM Livingin Whale cushion sekä myös Valaan villapaita -blogin Tee-se-itse-valas. Näin ensimmäisellä yrittämällä lopputulos on mielestäni ihan söpö, mutta mielessäni on lista yksityiskohdista, joihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Ainakin valaskalan pyrstöstä tuli liian pieni. Valas voisi olla isompikin, mutta niin kauan kun minun varastoissani pyörii farkunlahkeita, en lähde denimkangasta ostamaan. Lahkeen koko määrittää valaan korkeuden.

Koekeittiön pistaasijuustokakku

On ollut mukava huomata, että blogini luetuimpiin teksteihin ovat nousseet pääsiäisleivonnaiset. Tulee sellainen olo, että wau joku on löytänyt minun blogiini asiasanan/googlauksen perusteella, kun aikaisemmat kirjoitukset nousevat esiin ajankohtaisten juhlapyhien aikaan.

Tein joulusuosikistani Kotivinkin glögijuustokakusta keväisemmän version. Laitoin kakun joukkoon Pistachio Creamiä (glögin sijaan). Kakku oli ihan okei, mutta en saanut pistaasitahnasta kaikkia tehoja irti. Tahna ei periaatteessa maistunut kovin paljoa, mutta se oli niin makeaa ja tujua tavaraa, että se kuitenkin tuntui kakussa. Olisin toivonut maun tulevan selkeämmin esille.

Muutenkin tämä oli haastava leipomiskerta. Irtopohjavuoka on vähän rikki, voi oli vanhentunutta ja kilon verran rahka oli mennyt pilalle ennen aikojaan. Parhaat ainekset piti korvata mahdollisimman sopivilla jääkaapista löytyvillä tuotteilla. Sain siitä kuitenkin kakun aikaiseksi enkä mainostanut vieraille, että meni vähän varsinaisen ohjeen vierestä. Täydellisen pistaasijuustokakun tekeminen vaatisi vielä tuotekehittelyä ja uusia yrityksiä!

Munajuhlan aika!

Keittiön hyllykköön on saapunut muuttolintuja. Nämä tipuset ovat todennäköisesti saaneet alkunsa Kiinassa, siirtyneet sitten Tanskaan ja saavat nyt loppuelämänsä viettää meidän suomalaisessa kodissamme. Suosittelen kaikille pikku tipuista pitäville Sloan Tanenin kirjoja, esimerkiksi The Big Push from Pregnancy to Motherhood kertoo elämän perustotuuksia tipusten avulla. Harmittaa vain, etten ole itse niin kekseliäs. Olisi mahtavaa tienata elantonsa tekemällä kuvakirjoja pienistä keltaisista tipuista.

 Yöllä oli käynyt pääsiäispupukin piilottamassa munia hyvin yksinkertaisiin paikkoihin, niin että alle 4-vuotiaatkin ne löytävät. Syömättä jääneitä suklaamunia on kohtuullinen määrä jemmassa. Pitäisi hyödyntää suklaa leivontaan jossain välissä. Kynän päähän laitettavia vihaisia lintuja ja vihreitä possuja on kertynyt lähes tusinan verran.

Ennen munien etsintää...

... ja jälkeen.

Nougat-maljat 2-vuotissynttäreillä

Meillä on pari viikkoa sitten viimeiset tyttäreni 2-vuotisjuhlat. Juhlia oli yhteensä kolmet, kahdessa eri maassa. Otin melko vähän kuvia, jopa bloggauszoomailut jäivät vähäisiksi. Pääsin vihdoin kokeilemaan nougat-maljoja (ohje löytyy tästä postauksesta).  Tarjolla oli lisäksi mm. NiiNamin tekemiä kurpitsamuffineja (pääsiäiskoristeilla) ja Suklaahippuisia nallekeksejä. Kakun koristelussa hyödynsin myös pääsiäistä.

Cocktailtikut ovat jo melkein klassikko lasteni juhlissa. Tikkujen avulla saan ainakin omat lapseni syömään jotakin vähemmän sokerista juhlissa, jos enemmän aikuiselle maulle suunnatut suolaiset palat eivät maistu. Lisäksi pieni poikani rakastaa jemmata cocktailtikkuja, tällä kertaa muovisia pikku miekkoja.

 

 

Nougat-maljat, 20 kpl 

Ohje löytyi Piparkakun joulublogista .. klik.

200 g ODENSE Blød Nougatia
20 kpl pieniä valmiita crustadi-leivospohjia
1 pss Daim-rakeita

Sulata tai notkista nougat. Nougat sulaa nopeasti mikrossa, lämmitä kymmenen sekuntia kerrallaan. Täytä leivospohjat nougatilla ja koristele Daim-rakeilla. Tarjoile, kun nougat on jälleen jähmettynyt. Odensen nougat on koostumukseltaan pehmeää. En ole löytänyt tätä tuotetta toistaiseksi Suomesta, joten sitä pitää hamstrata aina Tanskan reissuilla.

Palmusunnuntaipostaus

Tänään liikkeellä oli noita ja noidan kissa, kun minun jälkikasvuni kävi ensimmäisen kerran virpomassa. Virpomislorua harjoiteltiin ahkerasti, vielä lauantaina lopuksi kuului: "Pitsa sulle, palkka mulle." Kävimme kolmessa paikassa ja siellä lorut menivät ihan oikein, vaikka aluksi hieman ujostutti.

Oksien koristelua en ehtinyt kovinkaan paljoa suunnittelemaan, joten tyylimme oli hyvin perinteinen. Mummin vitsoissa oli lisäksi Tanskan lippu -serpentiiniä. Lapseni ovat innokkaita auttamaan, mutta koristeiden kiinnittäminen oksiin ei vielä onnistunut. Sen sijaan runsastarraisia pääsiäiskortteja on syntynyt kuin liukuhihnalta. Tosin minun pitäisi vielä löytää korttien mukana tulleet kirjekuoret ja osoitekirjani, niin pääsisin niitä postittelemaan. Ne taitavat kyllä olla Tanskassa. Kahdessa paikassa asumisessa on omat haasteensa. 

Mutta on siinä hyvätkin puolet, lapseni pääsivät tänä vuonna virpomaan SEKÄ laskiaisena lyömään kissaa ulos tynnyristä. Ensi viikonloppuna munii kukkonen vai käykö sittenkin pääsiäispupu... Luvassa on pääsiäismunien metsästystä joka tapauksessa, pupu on luvannut tuoda ainakin uusia sukkia.

Kissa ja noita.

Korttiaskartelua mummeille ja kummeille.

Dr. Sugarin mustikkajäätelö

Tein mustikkajäätelöä ihanalla Dr. Sugarin ohjeella. Ohje on hyvin yksikertainen. Siihen tarvitaan vain puoli litraa kermaa (vaahdotettuna), purkki kondensoitua maitoa ja pari ruokalusikallista glukoosisiirappia sekä 250 grammaa mustikoita. Itse käytin pakastemustikoita ja murskasin ne yleiskoneella ennen jäätelömassaan sekoittamista.

Tähän ei tarvittu jäätelökonetta tai välisekoituksia. Ainekset sekaisin ja sitten pakastimeen. Pakastemustikat olivat valuneet rasian pohjalle, mutta tämä ei makunautintoa haitannut. En tiedä, sekoitinko massan huolimattomasti vai olivatko pakastemustikan sen verran painavia, että ne valuivat pohjalle. Tämä on kiva perusresepti, jota voi muunnella niin monta kertaa kuin vain mielikuvitusta riittää.

Jäätelökesää odotellessa!

Virkattuja munia ja rumia pöllöjä

Löysin viime vuodelta jemmattuja yllätysmunien muovikuoria. Nämä tulivat eteeni kuin tilauksesta, sillä olen ostanut ison kasan puuvillalankaa. Munankuoria on hauska ja nopea virkata. Niistä tuli kivempia kuin mitä ajattelin. Lisäksi näissä on hyvä piilo-opetussuunnitelma, munien avulla pääsee tekemään pieniä mallitöitä erilaisista väriyhdistelmistä. Näistä voi hakea apua isompia töitä suunnitellessa.

Tanskan kodissamme me tulemme toimeen sillä, mitä meillä on. Tiedämme, että tämä on väliaikaista ja olemme hyväksyneet valmiiksi kalustetun asunnon vikoineen päivineen. Ja olen huomannut, että kaikkeen tottuu. Se, mikä joskus tuntui aika kaamealta tai rumalta, alkaa ajan kanssa tuntua kotoisalta.

Niinpä me askartelimme pääsiäistyyppisiä koristeita niistä aineksista, mitä Panduro Hobbyn yllätyspussit olivat minulle suoneet. Valkoiset kävyt eivät sytyttäneet minua joulukoristeina. Ne näyttävät ihan pöllöiltä. Lasten kanssa sitten liimailtiin siivet, nokat ja silmät paikoilleen.

Ne ovat aika rumia. Ja en voi edes sanoa, että ne olisivat minun lasteni tekemiä, sillä he pääasiassa leikkiävät höyhenillä. Mutta kuitenkin minusta on kivaa, että ikkunalaudalla asustelee parvi rumia pöllöjä eikä vain tyhjiä risuoksia. Niiden höyhenet heiluvat mukavasti vetoisella ikkunalaudalla.

Meidän Danish Designia...

Herkkukori

Tein herkkukorin lahjaksi 3-vuotiaalle tytölle, jonka synttäreitä juhlittiin muutama viikko sitten. Katselin mallia googlen avustuksella ja virkkasin leivonnaiset mieleni mukaan. Ainoastaan piparin ohjeen löysin valmiina. Oma jälkikasvu oli tästä lahjasta hieman kateellinen, joten pitänee jatkaa herkkujen virkkauspuuhia. Olen itsekin sitä mieltä, että pitää meidän leikkikahvikutsuilla olla ainakin kanelsnegleitä tarjolla!

 Herkkukorissa on

jokaista herkkua kaksi kappaletta:

rinkeleitä,

muffineja,

kanelsnegl eli tanskalaisten korvapuusti

täytepiparit (ohje täällä)

Here are some goodies that I have made. I gave them to a little girls as a birthday gift. My own kids are constantly reminding me that they really some kanelsnegls for their tea parties.  So, I should get busy and crochet some more!

Guilty

Tähän asti olen pitänyt näppini erossa Søstrene Grenen puuvillalangoista, mutta ne ovat niin keväisiä ja ihania, etten pystynyt enää vastustamaan. Ja kun oikein kunnolla repsahti, niin taisin hankkia ehkä kymmentä eri väriä. Joka kerta kun käyn kyseisessä liikkeessä, ostan vielä muutaman kerän lisää. Eilen tajusin, että minulta puuttuu vihreät sävyt...

Odotan, että saan käsiini Arnen ja Carloksen uusimman kirjan. Pientä esimakua kirjasta löytyy täältä. Linkistä löytyy kukkapeiton ohje norjaksi. Haaveilen sellaisesta tai jostakin muusta paloista virkatusta peitosta, mutta työ vaikuttaa niin suurelta, että en oikein uskalla edes aloittaa.

Aloitin pienemmästä projektista. Neuloin itselleni kevätpipon. Vuodenaikojen vaihtuessa pitää aina tehdä uusi pipo. Keskimäärin joka kolmas itselleni tekemä pipo tulee käyttöön, aina pari välissä epäonnistuu. Käytössä huomaa, että pipo olikin liian iso tai pieni tai löysä. Nyt taisi tulla vaihteeksi onnistunut yksilö.

I could not resist Søstrene Grene's yarns in beautiful Spring colours. Every time I visit one of the stores, I buy some more. I made a new hat for myself. As soon as it stops snowing, I'll start wearing it.

Villalangat saavat väistyä kevään tieltä.

Kevätpipo vm. 2013 on valmis.

Laitoin puuvillalankakerät ikkunalaudalle esille, niin pääsen nauttimaan niistä!

Suklaamarengin riisisuklaa

Löytyi juuri sopiva ohje! Pääsin käyttämään Ruotsista ostamaani puffat risiä ja käyttämään pari kaapissa pyörinyttä ainesta pois. Kaksi avattua pussia hasselpähkinöitä sekä pieniä vaahtokarkkeja vaativat jo tulla käytetyksi. Nerokasta ja hyvää!

'

Suklaa-riisimurot 

Ohje löytyi Suklaamarengin blogista.

50 g voita
150g vaahtokarkkeja
hasselpähkinärouhetta maun mukaan
n. 1 dl tummaa suklaata rouhittuna
n. 8,5 dl riisimuroja

1. Laita kulhoon voi, vaahtokarkit, rouhittu suklaa ja hasselpähkinärouhe. Laita mikroon puoleksi minuutiksi kerrallaan ja sekoita välillä.
2. Kun massa on sulanut, lisää siihen riisimuroja vähitellen. Sekoita huolellisesti.
3. Kaada massa leivinpaperin päälle ja taputtele siitä noin 1-1 1/2 cm paksuinen levy. Laita jääkaappiin jähmettymään noin puoleksi tunniksi.
4. Leikkaa viileässä ollut levy palasiksi ja nauti!


Karpaloskonssit

Skonssit ovat olleet kokeiltavien leivonnaisten listalla pitkään. Ne tuovat mieleeni Irlannin ja ihanan Dublinin, jossa muutama vuosi sitten tuli nautittua skonssi ja toinenkin, kun mieheni oli siellä töissä. Minä asustelin Suomessa ja kävin kyläilelmässä niin usein kuin vain suinkin pystyin. Voi niitä aikoja, viimeisiä hetkiä ennen kuin saimme lapsia. Sen jälkeen on matkustaminen, shoppailu ja museokäynnit olleet vähän erilaisia, kun pitää huolehtia, että pienet ihmiset viihtyvät.

No mutta tämän kunniaksi pyöräytin pari pellillistä karpaloskonsseja. Nämä olivat herkullisia, erityisesti juuri uunista ottamisen jälkeen. Näistä tuli aika littuskaisia, ensi kerralla teen taikinalevystä paksumman, niin saa paremmin halkaistua ja laittaa täytettä väliin. Skonssit oli helppo ja nopea tehdä.

Karpaloskonssit, noin 16 kpl

8 dl vehnäjauhoja
  2 tl leivinjauhetta
  2tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
100 g voita
4 dl piimää

3 rkl kuivattuja karpaloita, pieninä paloina

Voiteluun:
1 keltuainen
½ dl maitoa

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi joukkoon kylmä voi. Kaada mukaan kylmä piimä ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.
2. Kaada taikina kevyesti jauhotetulle alustalle. Taputtele (tai kaulitse) taikina noin kolmen sentin paksuiseksi levyksi.
3. Tee pyöreitä leipäsiä. Käytä muottina esimerkiksi  juomalasia ja nosta skonssit leivinpaperin päälle uunipellille.
4. Sekoita voiteluun tarkoitettu keltuainen ja maito keskenään. Sivele leivonnaiset seoksella.
5. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Skonssien ohje löytyi täältä.

Helmikuun Craftenhagen

Minä olen löytänyt uuden harrastuksen, joka on yhtä mahtavaa kuin (Siperian) Marttailu. Tässä kuussa Craftenhagenissa oli vuorossa February Cupcake decorating workshop. Meitä opastettiin cupcakesien koristelun saloihin. Kuvassa olevat versiot ovat minun koristelemiani ja kotimatkalla hieman jo kärsineet.

Sain kivoja vinkkejä ja pääsin kokeilemaan erilaisia välineitä ja materiaaleja. Tämä koristeluhan on aikamoista välineurheilua. Jos haluaa kauniita koristeita kakkuihin ja muffineihin, niin pitäisi hankkia perusvälineet. Ja tietenkin syötävää liimaa ja glitteriä!

Varsinaisen kurssin lisäksi käymään ihastuttavassa asunnossa, jonne pääsee kurkkaamaan myös täällä: An-inspiring-family-apartment/.  Tapahtuman emäntä pitää myös kaunista blogia Traveling mama. Tapasin uusia ihmisiä, joista kukaan ei ollut samasta maasta kuin minä. Ihanaa piristystä arjen vastapainoksi. En oikein osaa sanoa, olenko minä expat vai en. Tai että en ole, mutta jotenkin nuo vuodet vaan vaihtuvat ja me olemme edelleen täällä!

Read more: Blog post of Tina, Travelling Mama, who hosted the event: Cupcake decorating

Craftenhagen is a monthly get together of crafters in Copenhagen with each month featuring a different crafter teaching a new skill to the group. This is what I did at February Cupcake decorating workshop.

Minun harjoituskappaleeni.