Sirkka-mummin makaronivelli

Mummin tekemä makaronivelli on yhtä ihmeellinen asia kuin lapsuuden kesät. Eihän niitä enää takaisin saa, on jäljellä vain muistot. Kesäkuun neljäntenä päivänä mummin ja papan mökillä lippu liehui tangossa ja saunan jälkeen telkkarista tuli ihan varmana joku kesäinen lavatanssiohjelma. Tai Seppo Hovin juontama lastenlaulukilpailu, tangomarkkinat tai kultainen harmonikka kilpailu. Jos halusi katsoa jotakin muuta, toisessa huoneessa oli 14-tuumainen mustavalkoinen telkkari sitä varten.

Mummin tekemä makaronivelli oli yksi lemppareistani aikuisenakin niin kauan kun mummi vaan pystyi tekemään ruokaa. En ole sitä kenenkään muun tekemänä maistanut ennen kuin tein itse vellin Myllyn parhaan ohjeen mukaan. Se on yksinkertaisuudessaan varmasti lähellä mummini versioita. Mummolan kaltaisen makuelämyksen aikaansaaminen vaatisi useamman yrityksen punaista maitoa, voita, suolaa ja sokeria yhdistelemällä hieman eri tavoilla. Lapseni eivät tästä ruoasta kovinkaan paljoa innostunut, vaikke he rakastavat syödä pelkkää keitetyä makaronia.

Kai tämä on kaihoisaa keski-ikäistymistä ja sitä, että alkukesä on niin ihanaa aikaa, että melkein masentuu jo valmiiksi, kun ajattelee, että yök joskus taas on marraskuu. Ihan järjetöntä, mutta olen ollut edelliset kolme kesäkuuta pois Suomesta, niin kotiinpaluu vuoden ihanimpaan aikaan aiheuttaa minussa suuria tunteita!