Kävin lähiostarilla hakemassa antibioottikuurin, jonka kesto menee aika hyvin yhteen jäljellä olevien Aussipäivien kanssa. Poskiontelotulehdus, jonka pitäisi olla parantunut siihen mennessä, kun astun lentokoneeseen. Kävelin hitaasti Griffitsh Streetiä pitkin kotiin ja kerrankin jäin kuvaamaan kauppamatkani varrella olevia ihastuttavia kukkia.
Kotimatkalla mietin suuria kysymyksiä, kuten muistinko olla kiitollinen ja nauttia tarpeeksi tästä elämän tuomasta tilaisuudesta kokea australialaista elämää vai jäikö moni asia arkisen kaaoksen jalkoihin. Robbie Williamsin sanoin minä vain totean: No regrets, they don't work. Ihastuttavassa syksysäässä (28 astetta) astellessa on mieli kovin haikea. Australian ajan käsityöt on melkein tehty. Nyt askarrellaan pakkaamisen parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen jokaisesta saamastani kommentista.