Neule taaperolle

Tämä neule on tehty samasta erästä Samos-lankaa kuin syksyllä virkkaamani pipot. Ohje on Novita-lehdestä Kevät 2006. Paidan ideana on tehdä vaaka- ja pystyraitoja ohjeen mukaan. Edessä raidat tekevät kuvion, selässä on pelkkää pystyraitaa. Toinen hiha on vaakaraitaa ja toinen taas pystyraitaa. Kaulus tehtiin pyöröpuikoilla.

Paitaa oli mukava ja helppo neuloa. Pysty- ja vaakaraita käyttäytyy eri tavalla, joten varsinkin hihoissa huomaa, että vaakaraita menee kasaan ja pysty raitaa pikemminkin venyy. Neule on 96cm ja vielä liian suuri 85-senttiselle pojalleni. Ohjeen koot olivat 96-146 cm, joten tein pienimmän tarjolla olevan koon. 

Novitan ohjeilla tekemissäni vauvojen/taaperoiden neuleissa hihat ovat yleensä pitkät ja vartalo-osuus taas lyhyehkö. Hihoja saa kääntää vielä siinä vaiheessa, kun paita alkaa käydä liian lyhyeksi. Tästä pitäisi ehkä jo oppia ja mitata lapsen kädet hihoja varten erikseen.

Samos-langassa on puolet puuvillaa ja puolet polyakryylia, joten toivon, että neule on sopivan kokoinen ensi kesänä, kun ei (toivon mukaan) tarvitse enää varustautua villavaatteisiin.

Lapsimalli kiinnostui kamerasta...

Myllyn parhaita leipäkoneohjeita

Joululeivän (ohje) lisäksi olen testannut muita Myllyn parhaan -nettisivujen ohjeita.  Olen löytänyt netistä yllättävän vähän ohjeita leipäkoneelle ja monet ohjeista näyttävät olevan alunperin Myllyn parhaan ohjeita.

Rouheleipään (ohje) tuli vain sämpyläjauhoja, mutta silti koostumus oli melko tiukkaa tai sitten jostain syystä kuivahiiva ei toiminut kunnolla. Kotini makuraati ei innostunut tästä leivästä.

Perunalimppu (ohje) sai suosiota. Tässä taikinassa on ohra-, ruis- ja vehnäjauhojen lisäksi perunamuusijauhetta. Leipään tulee 0,5 dl siirappia, joten leivästä tulee hyvää makeahkoa limppua.

Kauraleipä (ohje) sisältää kaurahiutaleita ja hiivaleipäjauhoja. Hyvä perusleipä. En löytänyt kaapista fariinisokeria, joten laitoin sen sijaan reilun ruokalusikallisen leipäsiirappia.

Myllyn parhaiden ohjeiden lisäksi kokeilemieni ohjeiden joukkoon mahtuu  Myllärin ruisleipää leipäkoneella (ohje), jonka resepti löytyy myös Myllärin ruisleipäainespussista. Tällöin valitaan tumman leivän paisto-ohjelma. Lisäksi ohjeessa kehoitetaan sekoittamaan taikina erikseen ennen kuin se laitetaan leipäkoneeseen.

Äitini tekee tätä ohjetta mukaellen todella hyvää myslileipää, johon on lisätty vielä muutamia aineksia.

Myllärin ruisleivän perusohje: 6 dl Myllärin Ruisleipäainesta 2 dl Myllärin Vehnäjauhoja 4,5 dl vettä 10 g hiivaa Lisäykset myslileipään: 2 rkl öljyä 2 rkl siirappia reilu 1 dl mysliä

On hauskaa tehdä leipiä helposti itse ja lisäksi tällä tavalla leipää tulee tehtyä todelliseen tarpeeseen. Kun vanha alkaa olla lopussa, voi heittää uuden leivän ainekset koneeseen.

Leipäkoneleivät eivät automaattisesti onnistu, ainakaan minun tekeminä. Ohjetta on seurattava tarkasti ja soveltamisessa on aina omat riskinsä. Suurin ongelma minulla on liian tiivis koostumus, jolloin joko jauhoja on ollut liikaa tai hiiva ei ole toiminut tarpeeksi hyvin.

Jatkan kokeiluja, kunhan vain löydän sopivia ohjeita. Myllyn parhaan sivuilla on vielä monta reseptiä kokeilematta ja samoin leipäkoneen mukan tulleessa opaskirjasessa.

Muistipeli ja karkkipurkki vauvanruokapurkeista

Meidän perheessä on useimmille lapsiperheille tuttu ongelma. Vauvanruokapurkkeja tulee paljon. Helpostihan purkit ja kannet saa kierrätettyä, mutta on aina hauskaa, jos osan saa hyötykäyttöön.

Muistipeli

Pilttipiiri-lehdessä on usein kierrätysideoita ja viime vuonna yhden lehden välissä oli valmiit kuvat muistipeliä varten. Kuvat piti vain leikata irti ja liimata Piltti-kansiin. Meillä ei vielä osata pelejä pelata, mutta tein muistipelin jo valmiiksi.




Lahjapurkit

Tein edellisenä jouluna sukulaisille lahjaksi karkkipurkkeja. Laitoin purkkien sisälle kivan näköisiä karkkeja tai purkkaa. Etikettiä koristaa lapseni kuva.

Päällystin kannen kertakäyttö lasinalusella. Paperinen lasinalunen oli helppo kiinnittää kaksipuoleisella skräppäysteipillä.

Tein etiketit tulostettaville tarroille, jotka printtasin väriprintterillä. Etiketeissa oli esikoiseni kuva ja jokin makeisiin ja kuvaan sopiva teksti, kuten
ilopilleri
tonttupastilli
hammaspeikon kauhistus

Purkit saivat paljon kehuja, toimi hyvin pikkulahjana vauvan ensimmäisenä jouluna.

Iltapalasalaatti

Iltapalasalaatti kaapin antimista onnistui hyvin. Granaattiomenaa lukuunottamatta aineksia löytyy keittiöstäni melkein aina. Minulle tuttuja makuja hieman eri tavalla yhdisteltynä. Tein melko suuren annoksen, riittää meidän perheelle iltapalaksi ja myös seuraavan päivän lounaaksi.

Jamie Oliver taas innosti ostamaan granaattiomenaa, kun ihanissa jouluohjelmissaan mies kopsutteli siemenet helposti irti kuorista ja kehui mahtavaa lopputulosta. Jamie kehui hedelmän olevan helposti saatavilla omassa lähikaupassakin, mutta Suomessa omena on helposti saatavilla isoissa kaupoissa.

Omena halkaistaan kahtia ja sitten kuorta kopsutellaan vaikka lusikalla, jolloin siemenet irtovat. Ihan yhtä taitavasti kuin Jamie en saanut niitä irtoamaan näin ensi kertalaisena, mutta helppoa se silti oli. Kopsuttelussa täytyy käyttää jonkin verran voimaa. 

450 gr broilerin filesuikaleita (mausta oman maun mukaan)
Torino Tummaa Nalle pastaa (noin puoli pakettia)
1 prk kikherneitä
1 granaattiomena
1 prk fetajuustoa
jäävuorisalaattia
kurkkua
oliiviöljyä kastikkeeksi

Loppiaisen suklaataatelimuffinit

Yhden joulupukin tuoman Pandan Juhlapöydän konvehtirasian säästin loppiaisen leipomuksia varten. En minä vielä joulua kerännyt pois, vastahan asettelin pikkutontut ja enkelit paikoilleen. Sen sijaan leivoin jouluiset ylijäämät eli taatelit ja konvehdit muffineiksi.

Suklaataatelimuffinit

 

2 dl vettä

250 g taateleita (1 tiivis pkt)

1 rasia Pandan juhlapöydän konvehteja (tai 300 g jotakin muuta suklaata)

1½ dl sokeria

100 g margariinia

3 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoa

2 tl leivinjauhetta

Kiehauta vesi ja paloitellut taatelit kattilassa. Anna kiehua noin 10 minuuttia, niin taatelit soseutuvat.   

Lisää sokeri, margariini ja paloitellut konvehdit kuumaan seokseen sulamaan, mutta älä enää keitä. 

Anna jäähtyä hieman ja vatkaa sitten munat yksitellen joukkoon. Lisää vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Sekoita taikina tasaiseksi ja jaa se lusikoiden avulla muffinivuokiin. 

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 15 min.

Jamie Oliver's Perfect Mince Pies

Uudenvuoden menu koostui lohipiirakasta, dippikasviksista ja Jamie Oliverin täydellisistä englantilaista joulutortuista.

Satuin näkemään Jamie Oliverin jouluohjelman, jossa hän teki noita joulutorttuja ja ostin ainekset valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen joulua. Olen joskus Lontoon matkallani maistanut mince pieta ja se oli muistaakseni aika kamalan makuista.

Jos kuitenkin Jamie Oliver valmistaa täydellisiä piiraita, niin pakkohan niitä on kokeilla, jos saisi vanhoja ennakkoluuloja karistettua! Ohjeeseen kuuluu filotaikinaa ja voitaikinaa/torttutaikinaa. Täytteeseen tulee mince meatia eli hedelmätäytettä, kuivattuja karpaloita ja klementiinin mehua. 

Filotaikina odottaa täytettä.

Aineksia oli melko reilusti, joten torttutaikinaa kannattaa varata 2 x 500 gramman pakettia. En ollut aikaisemmin käyttänyt filotaikinaa, tämä oli lähikaupan pakastealtaasta löytynyt versio (450 grammaa).

Kaulitsin torttutaikinalevyä hieman isommaksi, laitoin täytteen (mince meat, karpalot ja mehu) ja kiersin rullalle. Laitoin täytettä melko niukasti. Jokaisen rullan leikkasin kolmeen osaan ja sitten voitakinakiekura laitetaan filotaikinan sisälle. Lopuksi piiras voidellaan ja  päälle ripotellaan mantelilastuja. Ohjeen mukaan paistoaika on 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Mince pie matkalla uuniin.

Haastavin kohta oli sopivan kypsyysasteen saaminen. Filotaikina tummui nopeasti, mutta voitaikina ja tortun keskiosa jäi raa'aksi. Toista erää pidin 225 asteessa noin 20 minuuttia ja silloin onnistuin saamaan kypsemmän lopputuloksen. Ehkä filotaikinaa olisi pitänyt kääriä vähemmän tortun ympärille.

Lopputulos oli maukas. Mince meat maistui sopivasti, muttei liian pistävästi ja kuten Jamiekin lupaa, tortuista tuli kauniita. Nämä ovat ihan kiva vaihtoehto perinteisille joulutortuille ja samalla tekniikalla voi tehdä luumumarmeladitäytteisiä piiraita.

Englannin kielinen ohje kokonaisuudessaan löytyy tämän linkin alta:
Jamie Oliver's Perfect Mince Pies

Muumimamman keittokirja

Minä rakastan kirjoja. Niitä on paljon: kirjahyllyissä, vaatehuoneessa ja komerossa. Jotkut on ostettu kauan sitten ja jääneet lukematta, toiset ovat hyvin rakkaita. Viime vuosina, kun perheenjäsenten lukumäärä on alkanut kasvaa, mutta asunnon tilavuus ei, olen alkanut hyvin maltillisesti luopua laiminlyödyistä kirjoistani. 

Olen vapauttanut kirjoja bookcrossingin kautta maailmalle ja myynyt niitä kirppareilla. Sellaisia, joita en usko ikinä saavani luetuksi tai sellaisia, joiden kohdalla yksi lukukerta on riittävä. Bookcrossing on hauskaa, varsinkin silloin harvoin, kun saa ilmoituksen vapauttamansa kirjan sen hetkisestä olinpaikasta.

Myös lukuisat keitto- ja käsityökirjani joutuvat todistamaan käyttökelpoisuutensa, kunhan vain ehdin käymään niitä läpi. Tarkoituksenani on kokeilla jokin ohje jokaisesta harrastuskirjasta, joka minulla on. Luulen, että en luovu kovinkaan monesta tällaisesta kirjasta, mutta olisi kiva saada kirjat paremmin käyttöön. Muutenkin kuin lueskella niitä iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

Aloitan kahdesta joululahjaksi saamastani kirjasta: Turku lautasella sekä Muumimamman keittokirja. Molemmat kirjat ovat todella ihania. Muumimammasta olen haaveillut jo pidemmän aikaa ja Turusta lautasella siitä asti kun ensimmäisen kerran näin sen tänä syksynä. Kyllä joulupukki tietää!

Muumimamman keittokirja

Sami Malila 2010 (8. tarkistettu painos), WSOY

Muumimamman keittokirja on kaunista katseltavaa. Olin kuitenkin hieman yllättynyt siitä, että Muumimamman reseptit ovat peruskamaa eikä ruoanlaitolla paljon pröystäillä. Toisaalta Muumimamma varmasti valmistaakin pesueelleen hyvää kotiruokaa hyväksi todettujen ohjeiden perusteella.

Äiti oli tyyni ja onnellinen. Hän unelmoi porkkanoista, retiiseista ja perunoista, miten ne pyöristyivät ja kasvoivat lämmössä. - - Kaikki tämä olisi tosin vasta ensi kesän onnea, mutta se ei merkinnyt mitään. Äidillä oli jotain mistä uneksia. Ja hänen kaikkein salaisin unelmansa oli omenapuu.

Kirja olisi hyvä lahjakirja vasta-alkajalle. Ohje löytyy jopa kahvin keittämiselle. Tarjolla on erilaisia piirakoita, puuroja, lämpimiä voileipiä ja tietenkin hilloja. Kirja on mukavasti jaoteltu erilaisten teemojen mukaan, kuten lounas tai puutarhajuhlat.

Itse kokeilin Nipsun parhaita lihapullia, mutta päädyin kuitenkin muokkaamaan ohjetta sen mukaan, miten teen aina lihapullat. En käytä taikinassa korppujauhoja vaan kaurahiutaleita. Lisäksi valmistin pullat uunissa enkä paistinpannulla.

Mustavalkoiset Tove Janssoni piirrokset sekä ruoka-aiheiset sitaatit Muumi-kirjoista ovat piristävää katseltavaa. Uskon, että itselläni kirjaa tulee enemmän selailtua ja ihasteltua kuin käytettyä varsinaisena keittokirjana.

P.S. Sitaattien lähdeluettelon sivunumerot eivät pidä paikkaansa, joten en pysty kertomaan, missä Muumi-kirjassa äiti haaveilee omenapuusta ja kesästä.

Joulusukka

Tässä taas yksi ikuisuusprojekteistani - ristipistojoulusukka. Sukka on päivätty vuoteen 2003 ja ristipistot ovat olleet valmiit jo monta vuotta. Vasta viime jouluna sain vihdoin ommeltua siihen huovasta toisen puolen niin, että sukka on kasassa.

Haluan, että meidän perheen pukki tai joulu on sen verran amerikkalainen, että joulusukasta löytyy yllätyksiä. Tosin en vielä tiedä, tuleeko sinne yllätyksiä aattoaamuna  vai joulupäivän aamuna. Ehkä siinä vaiheessa, kun meilläkin oikein osataan odottaa pukkia, joulusukkaan voisi ilmestyä aattoaamuksi jotakin puuhaa. 

Sukan mallit ovat pääasiassa erilaisista brittiläisistä ristipistolehdistä. Aloitin tekemällä sukan yläreunaan ison joulupukin ja sitten täytin pinta-alaa yksi hahmo kerrallaan pikkuhiljaa. Ison pukin malli on Donna Koolerin kirjasta Seasons in Cross-Stitch vuodelta 1998.

Jos joskus ehtisin keskittyä sukan viimeistelyyn, lisäisin siihen vielä helmiä koristeeksi, mutta se ei taida olla seuraavien joulujen hommaa. Helmillä koristelu on hidasta ja helmet pitäisi muistaa jemmata pienten käsien ulottumattomiin. Lisäksi niitä tippuu väkisinkin maahan ja ne voisivat olla mukavaa naposteltavaa. Rikkaimuri viereen!

Näin suurta ristipistotyötä en usko saavani aikaan lähivuosina, kun tämäkin työ oli kesken noin 10 vuotta ja vieläkin sitä voisi parannella. Haluaisin kuitenkin tehdä jokaiselle perheeni jäsenelle oman joulusukan. Sitten pitäisi valita jokin muu kuin ristipistotyö ja saahan sitä valmiinakin ostettua hienoja sukkia.

Suklaataatelit - muistoja Dubaista!

Taatelimakeiset tulivat tutuksi kesällä Arabiemiraateissa. Kauniisti koristeltuja ja täytettyjä taateleita oli saatavilla sekä marketin makeishyllyssä että käsintehtyjä versioita herkkuosastolla. 

Pähkinöillä täytetyt taatelit odottamassa suklaakylpyä.

Dubai mielessäni tein saman tyylisiä helppoja taatelimakeisia. Laitoin taateleiden sisälle pähkinän ja dippasin sulaan suklaaseen. Kaapista löytyi joulusuklaata, mikä ei ollut parasta dippailuun, sillä mukana oli paljon "röhniä". Ripottelin päälle vielä hieman jouluisia nonparelleja ja sitten vain annetaan suklaan kovettua.

 

Joulusuklainen maku sopii hyvin taateleihin. Nam nam.

 

Piparikuusi

Tässä taas yksi niistä jutuista, joita olen ajatellut toteuttaa jo muutaman vuoden ajan, mutten ole saanut tehtyä. Olen ostanut piparijoulukuuseen sopivan tähtimuottisarjan ja nyt vihdoin pääsin testaamaan käytännössä.

Halusin leipoa pipareita poikani kanssa ensimmäistä kertaa, mutta pipareiden syöminen ei juurikaan kiinnosta, joten siksi piparikuuset tuntuivat hyvältä vaihtoehdolta. 1,5-vuotiaani oli enemmän kiinnostunut taikinan syömisestä kuin mistään muusta. 

Oikaisin mutkia ja tein piparit valmiista taikinasta, jossa on todennäköisesti sitä haitallista kanelia, joten kovin suurta määrää taaperoni ei saanut maistella. Muuten olen siirtynyt kotona Ceylonin kanelin käyttöön.

Paistoin saman kokoiset tähdet yhdellä kertaa, mutta silti pienimmät tähdet ehtivät tummua liikaa. Puolen kilon taikinapaketista tuli kaksi pientä kuusta, joiden ylimmät oksat ovat tummemmat kuin alemmat. 

Muottisarjassa oli viisi eri kokoista tähteä, joten yhdessä kuusessa on aina noin kolme saman kokoista tähteä limittäin. Tämä teki koristelusta hieman hankalampaa, parhaiten sai koristeltua ne kohdat, joissa oli eri kokoiset piparit päällekkäin.

Liimasin kuusen kasaan pikeerin avulla. Pikeeri sisältää munanvalkuaista, tomusokeria ja sitruunamehua. Useimmiten tekemäni tavallisesta tomusokerikuorrutteesta tulee liian löysää ja sitten saan lisätä paljon tomusokeria ennen kuin lopputulos on miellyttävä. Pikeeri sisältää lupauksen kovasta ja kiiltävästä kuorrutteesta, jos sen tekee oikein.

Karkkikuuset (2010)

Kun joulun aikaan saa pienokaisensa nukkumaan, äiti kaivaa liimapyssyn esille! 

Tämän vuotiset karkkikuuset ovat saaneet tanskalaisia vaikutteita. Olen roudannut karkit sekä lippunauhat Köpiksestä. Olin vaikuttunut tanskalaisten lippuinnostuksesta ja näin sain vähän punavalkoista väriä kuusiin.

Ehkä ensi vuonna mennään Fazerin suklailla ja Suomen lipuilla.

Joululeipä leipäkoneella

Nyt olen taas kotona ja omassa keittiössä, pitää ottaa hyöty irti mukavista kokkailuolosuhteista. Olen monta vuotta miettinyt, että olisi mukavaa tehdä joululeipää itse ja viedä vastapaistettua leipää ystäville ja sukulaisille jouluna. 

Haaveeksi tämä on jäänyt ainakin vielä toistaiseksi, mutta leipäkoneen avulla homma olisi helppo toteuttaa, kunhan vain saisi herkullisen leivän aikaiseksi. Löysin Myllyn Paras -sivuilta joululeivän ohjeen, jonka voi tehdä myös leipäkoneella.

Myllyn Paras joululeipä (ohje)

Leipä on tehty muuten ohjeen mukaan, paitsi kaapista ei sattunut löytymään fenkolia, joten taikina jäi ilman sitä. Ohje antaa valinnan varaa tiettyjen ainesosien kanssa, joista minä käytin  piimää ja porkkanaraastetta.

Leipä onnistui hyvin, rakenne oli juuri sopivaa. Leipä oli hyvän makuinen, mutta ei ollenkaan makea. Seuraavalla kerralla kokeilen soveltaa ohjetta omenamehun ja omenaraasteen kanssa.

Joulukortteja 2010

Ehkä tähän mennessä joulukortit ovat jo saapuneet perille ystäville ja sukulaisille.

Tämän vuotiset joulukortit on tehty  Köpiksestä löytämistäni kivoista jouluaiheisista askartelutarvikkeista eikä minulla ollut etukäteen vahvaa visioita siitä, minkä näköisisiä korteista tulisi. Tai itse asiassa ajattelin, että skräppäisin kortteja. En vaan saanut yhtään tarpeeksi hyvää otosta 1,5-vuotiaasta pojastani joulukortteja varten. 

Kävimme Tivolissa tapaamassa joulupukkia ja sieltä tuli kuva, jossa lapseni itkee pukin vieressä. Sitten olen yrittänyt ottaa kuvia pojasta tonttupuku päällä kotona. Olen saanut kuvia, joissa lapseni repii tonttulakkia pois päästään ja avaa tonttupuvun neppareita.

Seuraavaksi ajattelin, että teen kortit ja voin sitten sujauttaa kirjekuoreen mukaan tuoreen otoksen lapsestani. Tämäkin ajatus jäi toteuttamatta, koska en saanut aikaiseksi teettää kuvia ulkomailla ollessani.

Korteissa on pääroolissa lähikaupasta löytyneet tarrat ja marketista löytyneet skräppäyspaperit. Ostin myös erilaisia nauhoja, mutta ne jäivät nyt käyttämättä. Korttitarvikkeita jäi yli niin paljon, että saisin vielä muutaman vuoden kortit olemassa olevista materiaaleista.

Pipariukkoja ja karkkikeppejä

Enkelit taivaan

Pipariukot kuusen alla

Mulkosilmäinen pukki ja poro

 

Skräppäyspaperia, nauhaa ja glittertarroja

Joulukuusi rusetilla

Jäälyhdyt

Kotona taas! Nyt on sitten muutama päivä aika luoda joulutunnelma kotiin. Siinäpäs sitä on hommaa.  Jos näin aluksi saisi matkalaukut purettua.

Ja lunta tulvillaan on raikas talvi sää. On ilmeisesti tulossa valkoinen joulu tänäkin vuonna. Pihan on vallannut jo niin suuret lumikinokset, että jos ryhdyn jäälyhtyjen tekoon pitää oikein miettiä, minne ne saa sijoitettua.

Viime talvena tein jäälyhtyjä monen vuoden tauon jälkeen. Moneen vuoteen ei ollut omaa pihaa tai sitten ei ollut tarpeeksi kylmä. Tosin lunta satoi niin paljon, että lyhdyt hautautuivat  nopeasti. Aluksi kaivoin ne lumisateen jälkeen esille, mutta muutaman kerran jälkeen lyhdyt hautautuivat valtavan kinoksen alle.

Tästä syystä huhtikuun puolessa välissä takapihalta löytyi vielä hyvässä kunnossa oleva jäälyhty. Takapihalle oli kasautunut paksu lumihanki. Lisäksi raivasin pihalle vaunujen mentävän kolon, joten tuon hangen alla jäälyhdyn oli hyvä viettää talvea.

Kevätauringossa lumi lähti sulamaan ja levittelin kinosta pitkin takapihaa sitä mukaa kun lumi oli jostain kohti sulanut. Hieman kaukaiselta tuntuu tuo huhtikuinen auringonpaiste juuri tällä hetkellä, mutta eikös kohta olla taas menossa kohti valoisampia aikoja!

Joulupaketteja

Sen lisäksi, että täällä Kööpenhaminassa on kivoja askartelusettejä tarjolla joka paikassa, on minun myös vaikea vastustaa tanskalaishenkisiä joulupapereita. Olen ostanut vaatimattomat seitsemän rullaa lahjapaperia, vaikka tiedän, että en voi ostaa täältä niin isoja lahjoja, että kaikki paperi kuluisia.

 

Täällä on paljon Tanskan lippu -tuotteita, lahjapaperia ja -narua, kynttilöitä synttärikakun päälle ja niin edelleen. En ainakaan muista nähneeni Suomen lippu lahjapaperia kaupoissa. Itsenäisyyspäivän kynttilät ovat lähinnä ainoat, jotka tulevat mieleen. Tanskan lippu lahjapaperilla ja punaisella lahjanauhalla, jossa lukee "god jul" kultaisin kirjaimin saa minusta mukavia joulupaketteja aikaiseksi. Varsinkin kun palaamme täältä juuri ennen joulua, joten tuliaiset ja joululahjat annetaan samalla kertaa.

Ulkomailla olossa on se hauskaa, että tavallisista ruokakaupoista voi tehdä kivoja köytöjä tuliaisiksi tai pukinkonttiin. Tavalliset ruokatarvikkeet toisen maan pakkauksissa näyttävät houkuttelevilta.

Sellofaanissa olevat joulutee- ja marmeladi tulevat tuliaisiksi sukulaisille, joilla on jo kaikkea. Ruokalahjan saa mukavasti kulutettua pois.

Minun suvussani on esiintyy myös purkkihulluutta eli erilaiset peltiset pipari- tai makeisrasiat tai mitkä tahansa kauniit purkit ovat vastustamattoman ihania. 


Ala-asteen luokanopettajani poltti aina adventtikynttilöitä luokan edessä joulun aikaan ja siitä asti olen pitänyt tuosta tavasta.

Minusta adventtikynttilät ovat hyvä keksintö, mutta ne eivät ole Suomessa yhtä suosittuja kuin täällä. Ostin viime vuonna metalliset numerot ykkösestä neloseen, joiden avulla saan helposti tehtyä adventtikynttiläsarjan. Viimeksi Suomessa ostamani adventtikynttilä paloi niin huonosti, että pettyneenä ajattelin, että jatkossa voisi ostaa laadukkaita kynttilöitä ja numeroida ne itse.

Niin ja pakko taas mainita, että Medusa Copenhagenilla on todella kivoja adventtikynttilän numerointisettejä, joita olen käynyt useasti ihastelemassa. Olen melkein jo antanut itselleni luvan ostaa jonkin tuotteen, mutta en ole vielä osannut päättää, mitä haluaisin eniten.

Poltan täällä adventtikynttilöitä väärässä järjestyksessä. Emme ole täällä jouluun asti, joten kynttilöiden käänteinen järjestys kuvaa sitä, kuinka monta viikkoa on jäljellä. Tosin minulla meni hieman aikaa ennen kuin muistin ostaa tulitikkuja, niin kynttilöiden polttaminen ei alkanut 4 viikkoa etukäteen.  Tällä hetkellä on kakkoskynttilä lopuillaan. Ehkä viimeisenä iltana saan poltettua ykkösen. Kotiinlähtö on jo lähellä!

Don't quit your day job...

Olen haaveillut hienosta jouluseimestä useamman vuoden ajan. Minulla on mini nativity scene, jonka olen ostanut noin 15 vuotta sitten maailman suurimmasta joulukaupasta Bronner's Christmas Wonderlandistä, joka sijaitsee Frankenmuthissa, Michiganissa. Hahmot ovat 1,5cm korkeita ja mitään kovin näyttävää asetelmaa niistä ei saa aikaiseksi.

Olisi kiva tehdä jouluasetelma itse, mutta haluaisin sen myös olevan hieno. Näiden kahden asian välillä voi olla pieni ristiriita. Sieluni silmillä näen kauniit huovutetut hahmot jouluseimessäni, mutta en usko, että saisin aikaiseksi toivomaani lopputulosta, jollei sitten Novita-lehti julkaise jonain vuonna idiottivarmaa ohjetta huovutettujen jouluseimen hahmojen tekoon.

Tästä päästään hiljalleen aiheeseen. Eli noihin rumiin itse maalattuihin kuusenkoristeisiin. Askartelukaupassa oli kivoja puisia hahmoja jouluseimeen, jotka sitten jokainen voi maalata itse haluamallaan tavalla. En ole maalannut mitään aikoihin, en edes asuntoni seinää, joten jätin tuon setin ostamatta. Tuntui liian arvokkaalta sijoitukselta laittaa rahaa puuhahmoihin ja maaleihin, kun lopputuloksesta ei olisi mitään takeita.

Täällä pn myynnissä paljon erilaisia valkoisia kipsisiä jouluesineitä, joissa tulee värit mukana ja  on tarkoitus maalata itse. Päätin testata omia taiteilijan kykyjäni tälläisellä pari euroa maksaneella kuusenkoristesetillä. Totuushan siinä paljastui, koristeista tuli aivan hirveitä. Ne näyttävät jopa tuossa kuvassa paremmilta kuin luonnossa.

Hyvä lopputulos olisi vaatinut ohuemman pensselin kuin mitä pakkauksen mukana tuli ja ehkä paremmat taiteilijan lahjat. Maalaaminen oli ihan hauskaa hommaa, mutta jo tuossa vaiheessa hieman nauratti lopputulos, mutta eihän sitä aina voi onnistua.

Jatkan edelleen haaveilua hienosta seimestä. Noin 150 eurolla saisi Medusa-Copenhageninn ihastuttavan seimiasetelman, mutta tuolla hinnalla jää pyhä perhe ja hieno kameli kauppaan. Medusa-Copenhagenilla on muutenkin aivan ihania tuotteita.

Yhdessä Tivolin lahjatavaraliikkeessä näin hienot kolme viisasta tietäjää, jotka olivat pastillinsävyisiä ja kimaltelevia, mutta olisi vaikeaa jälkikäteen löytää muut hahmot, jotka sopisivat tietäjien kanssa samaan seimeen.

Ehkä siis pitäisi kirjoittaa Novitalle ja toivoa huovutusohjetta.

Linkkejä, 

jotka aukeavat tämän sivun päälle, jollet klikkaa aukeamaan uuteen välilehteen tai ikkunaan.

Medusa Copenhagenin joulukuvasto

Bronner's Christmas Wonderland - maailman suurin joulukauppa

Sagnlandet Lejre - viikinkikylän joulutunnelmaa

Kävimme viikonloppuna Roskilden lähellä sijaitsevassa Sagnlandetissa, joka esittelee tanskalaista elämää menneinä aikoina kivikaudelta alkaen.

Sagnlandet on auki joulun alla kaksi viikonloppua, jolloin pääsee tutustumaan käsityöläisten joulupuuhiin. Talven keskellä ei saanut kovin selkeää kuvaa siitä, mitä kaikkea alue tarjoaa varsinaiseen sesonkiaikaan eli kesällä.

Pieniä tonttuja hyasinttien keskellä.

Jokaisessa talossa ja verstaassa oli menneiden aikojen asukkaita esittelemässä taitojaan.  Seurueestamme puolet osasi tanskaa, joten me suomalaiset vain kuuntelimme sujuvasti, kun meille esiteltiin asioita paikallisella kielellä.

Savisia joulukoristeita.

Viehättävin paikka minun mielestäni oli "Pottemageriet" eli keramiikkapaja, joka oli sisustettu kauniisti savesta tehdyillä joulukoristeilla. Lisäksi talo oli mukavan lämmin. 

Possut tuomassa joulutunnelmaa ja sydäntikkareita havujen oksilla.

Koko päivän pyrytti ja maisema oli taianomainen lumipeitteen alla. Käsityöläistaloissa ja lumisten peltojen keskellä tuli joulumielelle! Taisi siellä jossain vilahtaa pari tonttuakin.

Sagnlandet Lejre nettisivut

Pipoja

Pipojen neulominen ja virkkaaminen on minusta haastavaa. On vaikea saada aikaiseksi pipoa, joka istuisi loppujen lopuksi tosi hyvin omaan päähän. Usein tekemiäni päähineitä ei sitten tule käytettyä. 

Tosin sama vitsaus koskee kyllä myös tekemiäni villapaitoja. Ja itse asiassa tästä syystä minulla sattui olemaan monta kerää Novitan Samos-lankaa. Olin aloittanut neuletakin neulomisen noin viisi vuotta sitten ja pääsin toiseen etukappaleeseen asti, mutta en osannutkaan tehdä etureunaa sen ensimmäisen kappaleen peilikuvana. Tai en osannut tehdä sitä tarpeeksi kauniisti, joten käsityö jäi laatikkoon pyörimään. Vihdoin annoin tekeleelle purkutuomion ja aloin miettimään muuta käyttöä langoille.

Ensimmäisen Samos-pipon tein Novitan kesä 2010 -lehdestä löytyneellä ohjeella. Neulemalli on "Miehen kirjoneulepusero ja -pipo". Kaikki Novitan ohjeet löytyvät kätevästi netistä, tosin ohjeet ovat rajatusti käytössä niille, jotka eivät lehteä tilaa. Minulle Novita-lehti on tullut noin viisi vuotta ja usein haen ohjeita Novitan sivujen kautta ensin. Kun sopiva ohje löytyy, kaivan lehden esille.

Ohjeella neulottu pipo on tuo, jossa on liilat kuviot. Kaipasin loppukesän tai alkusyksyn pipoa, jotakin mitä käyttää ennen villapipojen aikaa. Ohje on ollut kesän lehdessä, mutta minulle kuvio tuo mieleen lumihiutaleet. Ohje oli helppo tehdä. Kuvion kulun oppi muistamaan ja sitä oli helppo viedä eteenpäin. Tein myssyn jo viime keväänä ja sitä on tullut käytettyä.

Toinen pipo on tehty täällä Köpiksessä tylsien iltojen iloksi. Novitan ohjeella, Kevään 2009 -lehdestä "Virkattu lumihiutale- tai pääkallopipo". Ohje on erittäin helppo tehdä, kunhan osaa alkuvaiheessa arvioida sopivan päänympäryksen. Tein aluksi liian ison ja joudun purkamaan työtä.

Muunsin ohjetta sen verran, että tein alareunaan reiät, joista sain pujoteltua nauhan läpi. Täällä on myynnissä ihania nauhoja ja ostin setin joulaiheisia nauhoja. Tästä tuli minun "God Jul -hyvän joulun toivotus" -pipo.

 

ILLUM Bager

Kööpenhaminassa on ihania kahviloita ja leipomoita. Lastenrattaiden kanssa voi olla hankalaa mahtua suosituimpiin paikkoihin sisälle, mutta onneksi herkkuja voi ostaa myös mukaan!

Siskoni kävi täällä meitä tapaamassa ja hän näki ensimmäisenä päivänä herkullisia cupcakes, joista hän haaveili koko matkan ajan. (En edelleenkään suostu käyttämään sanaa kuppikakku.)

Kun olimme liikkeellä ilman rattaita ja olisimme voineet poiketa mihin tahansa kahvilaan, haasteen toi sää. Tuona iltapäivänä pyrytti sakeasti ja kaikki muutkin ihmiset olivat päättäneet, että nyt on hyvä aika kahvitella. Kaikki ihanat ja tunnelmalliset pastellinsävyisiä leivoksia  myyvät kahvilat olivat täynnä.

Viimeisenä päivänä kävimme sitten ostamassa herkkumuffineja Illumin leipomosta, muuten siskoa olisi jäänyt harmittamaan. Mukaan tarttui myös muita leivonnaisia.

Moni kakku päältä kaunis - mutta maku ei ollut niin ihmeellinen. Itse söin porkkanakanelimuffinin ja varsinainen leivonnainen oli hyvää, mutta kaunis päällinen oli kreemiä, josta en kovin paljoa pidä. Mielestäni tuorejuustotomusokeri- kuorrutus sopii paremmin tämän tyyppisiin herkkuihin. 

Perinteiset pullat eivät pettäneet meitä ja samoin paikan leivät ovat hyviä. Mielestäni lähikaupan vaaleissa leivissä on teollinen maku, vaikka ne olisivat kauniissa paketeissa ja näyttäisivät ihan hyviltä. En tiedä pakataanko leivät aina suojakaasuun vai mikä tekee tuon sivumaun. 

Hyvää vaaleaa leipää saa leipomoista, ruisleipää voi ostaa lähikaupasta.

Joulukalentereita

Teen ystävälleni Helenalle joulukalenterin, joka sisältää tanskalaisia herkkuja tänä vuonna. Helena puolestaan taas tekee minulle kalenterin. Hyvä diili, saadaan nameja joka päivä joulukuussa.

Joulukalenterin muoto on aina haasteellinen. Helpoimmalla pääsee, kun vain paketoi makeiset. Löysin kuitenkin todella kivan kalenteripohjan (jälleen kerran Panduron Hobbysta), joka sisälsi 24 pientä pahvirasiaa sekä numerotarrat.

Luukkujen täyttäminen ei ollut ihan yksinkertaista. Rasioita oli kahta eri kokoa. Pienemmät rasiat olivat yllättävän pieniä ja suuremmat taas melko suuria. Suurimman osan yllätyksistä sain kuitenkin rasioihin, muutama luukku piti paketoida erikseen.

1,5-vuotias poikani saa valmiisiin pusseihin pakatun kalenterin. Minusta nuo piparkakkupussit olivat aivan vastustamattoman ihania. Melkein en raskinut käyttää niitä. Tämäkin on valmis setti, jossa on 24 pussia ja numerotarrat mukana. 

Kaikki yllätykset eivät mahdu pusseihin, joten paketoin osan. Niin ja olemme joulukalenterin loppuosan Suomessa, joten ne yllätykset kootaan siellä. Tässä on vain Tanskassa avattavia luukkuja. Yritin miettiä yllätykset myös sen mukaan, että kohta ne saa raahata pois täältä. Suurimman kokoiset yllätykset säästetään siis Suomeen.

En voinut vastustaa myöskään tätä 3D-joulukalenteria, joka osoittautui suklaakalenteriksi. Sen kokoaminen oli aika helppoa, vaikka tuntuikin aluksi siltä, että insinööri olisi tehnyt parempaa työtä. Kalenteri ei tule oikeuksiinsa näissä valokuvissa.

Karkkijoulukuuset (2009)

Karkkijoulukuusia olen tehnyt tässä jo useamman vuoden ajan. En enää muista, mistä olen idean alunperin napannut. Karkkikuuset ovat saaneet hyvän vastaanoton, minne ikinä olen niitä vienyt.

Kuvan kuuset ovat muistaakseni viime vuoden mallistoa. Minun on tarkoitus väkertää kuusia myös tänä vuonna, mutta katsotaan nyt mihin aika riittää. Hieman olen urakkaa jo Suomessa aloitellut, jatketaan sitten jouluviikolla.

Runkona kuusessa on Tiimarista ostettu risukartio. Ainakaan viime joulun alla niitä ei ollut enää myynnissä, mutta kuusten raadot ovat palautuneet minulle melko hyvin, kun olen antanut ukaasin, että kuusia ei enää tule, jollen saa runkoja takaisin.

 Aluksi kiinnitin namut kuuseen siimalla ommellen ja tämä oli todella työlästä ja hidasta. Vihdoin viime syksynä ostin liimapyssyn ja homma sujui paljon nopeammin. Äitiys oli kimmoke tuohon liimapyssyn hankintaa, alle 6kk vauvan äitinä en olisi ehtinyt tehdä kuusia vanhalla tekniikalla.

Eikä siinä sitten sen kummempaa, karkkeja kiinnitetään runkoon, kunnes se näyttää hyvältä ja runsaalta. Sitten kuusi on valmis! Yksi puu vie melko paljon makeisia, noin 300-500 grammaa.

Niin ja toisten kuuset alkavat "varista" melko pian, toisilla ne taas kestävät pitkälle joulun jälkeen.

Paperimassakoristeita

Tein nämä koristeet pari vuotta sitten. Idea näihin paperimassasta valmistettuihin joulukoristeisiin on muistaakseni ihanasta kierrätyskirjasta "Vanhasta uutta" (Hellemaa-Hautamäki & Koivumäki, ainakin tällä hetkellä painos loppu). Paperin kierrättämämin on muutenkin minusta hauska idea. Sitä on saatavilla helposti ja paljon, varsinkin työpaikoilla.

Toinen syy, miksi näistä koristeista tuli juuri tälläisiä, olivat Meksikosta tuliaiseksi saadut "glitterjeesustarrat". Uskonnollisaiheiset kiiltävät tarrat olivat minusta tosi hienoja, mutta oli hieman vaikea keksiä, mitä niillä sitten tekisi. Ne kierivät laatikon pohjalla monta vuotta, kunnes sitten päätyivät näihin joulukoristeisiin.

Tein paperimassaa, ohjeen saa helposti vaikka googlaamalla. Tein piparkakkumuotteja apuna käyttäen massasta tähtiä, sydämiä ja kuusia. Viritin metallilangasta ripustuskoukun massan ollessa vielä pehmeää.

Kun massa oli kuivunut, aloin koristelemaan harmaita paperimöykkyjä glitterliimalla, paljeteilla ja jeesustarroilla. Se oli oikein hauskaa.

 

Risalamande

Ystäväni Susanna toimii tanskalaisuuden erityisasiantuntijana minulle. Kyselin häneltä tanskalaisen joulunvieton eritysherkuista: ilmeisesti asiaan kuuluu ainakin marsipaani. Mutta hän kertoi minulle risalamande-riisijälkiruoasta ja ostinkin tuon herkun valmisversiota kaupasta. Se oli ihan ok, muttei aivan täysin vakuuttanut minua.

Sitten huomasin Irma-kaupassa olevan myynnissä riisipuuroa pötkössä ja sen päällä luki, että sopii myös risalamanden tekoon. Hetken mietittyäni totesin, että tätä pitää kokeilla. Googlaamalla löytyi tietenkin reseptejä, mutta käytännössä minulla oli 750 grammaa riisipuuroa, johon sekoitin 2 dl vatkattua kermaa. Lisäksi laitoin sekaan hieman sokeria ja noin puoli desiä mantelirouhetta. 

Kirsikkasoosiakaan en ryhtynyt itse keittelemään vaan sekin löytyi kaupan hyllystä. Jonkin ohjeen mukaan kirsikkakastikkeen pitäisi olla kuumaa, mutta itse nautin kastikkeen ihan kylmänä. En tiedä, miltä jälkiruoka maistuisi, jos se olisi aito tanskalainen kodinhengetär tehnyt, mutta tämä puolivalmis versio oli hyvää. Parempaa kuin täysin teollinen versio. Annos oli melko tuhdin kokoinen, joten siitä riittää syömistä pienelle perheelleni.

Tätä jälkiruokaa voisin tehdä ensi jouluna Suomessakin. Olisi ihan hauskaa, jos voisi esitellä edes yhden "ruokatuliaisen" Tanskanmaalta sukulaisille. Kirsikkakastikkeen pakkaan kyllä mukaani täältä, en tiedä onko vastaavaa tuotetta Suomessa saatavilla.

Päivitys 16.12.2011:
Hesarin ruokasivuilla sokkokokki kertoo tanskalaisen riisipuuron ja marjakeiton reseptin (täällä).

Peitto popcorn-langasta

Nyt on jo marraskuu ja minun pitäisi päivittää tätä blogia useammin. Joulun alla tulee näperrettyä paljon kaikenlaista. 

Ihailin Panduro Hobby -liikkeen popcorn-lankaa ja myymälässä oli myös esillä mallikappale langasta tehdystä ponchosta. Siellä oli myös myynnissä ohjelehtinen, jossa langasta oli tehty peitto vauvalle. 200 grammaa lankaa maksoi noin 15 euroa, joten en raskinut ostaa.

Vastaavaa lankaa tai siis halvempaa kopiota löytyi meidän lähi Rema 1000 -kaupan joulutavaroiden joukosta. Tällä kertaa hinta oli noin 1,50 e 50 gramman kerästä. Ostin aluksi viisi kerää, mutta lopulta peittoon meni yhteensä varmaan melkein 10 kerää. Neuloin aina oikeaa 6,5 puikoilla.

Lankaa oli helppo ja nopea neuloa. Tosin tämä halperoversio värjäsi myös kädet punaisiksi, joten pesin peiton ennen käyttöönottoa, mutta edelleen on testaamatta, miten lanka käyttäytyy sateessa. Mikäli lanka värjää märkänä, oli tämä sijoitus halvempaan versioon aika turha. Tai sitten peitto pitää pestä useampaan kertaa. Toivotaan, että lanka ei enää värjää.

Halloween kortit

Täällä Tanskassa askartelutarvikkeiden hankkiminen piti aloittaa ihan perusteista, esimerkiksi piti ostaa sakset. Erilaiset askartelutarvikkeet ovat kuitenkin helposti saatavilla ja niitä on myynnissä joka paikassa, joten alkoi sormet syyhytä!

Vierailu Field'sin tavaratalon Panduro Hobby -liikkeeseen toi skräppäysinnostuksen. Ostin perustarvikkeita, joista sitten tein Halloween-kortteja Suomeen lähetettäväksi. Olimme täällä minilomalla viime kesänä ja tuntuu, että ystävät ja sukulaiset ovat juuri saaneet postikortteja, joita komistaa joko kuninkaallinen perhe tai pieni merenneito.

Ideani ei ehkä ollut maailman omaperäisin, mukaani tarttui kaupasta saksien lisäksi tarroja, paksu skräppäyspaperia, kaksipuolista teippinauhaa ja tusseja. Täydensin vielä valikoimaa lähikaupasta löytyneillä tarroilla sekä glitterliimalla.

Tuli kyllä kotoisampi olo, kun sai askarrella, vaikka ollaan reissussa. Tai siis harrastaa! Kotona on valtavati skäppäysjuttuja odottamassa, kunhan vaan joskus sielläkin ehtisi puuhastelemaan.

 

Siperian Marttojen hyväntekeväisyyspeittoja

Siperian Martat ovat osallistuneet Vauvakassiyhdistys - Vaaka ry:n tilkkupeitto-projektiin. Peittoja on lähtenyt maailmalle muistaakseni viisi kappaletta ja tässä kuvassa on kaksi viimeisintä. Vaaka ry ei enää vastaanota peittoja ensi vuoden alusta alkaen. Pelkäsin jo, että peittojen teko jää sen vuoksi., mutta verkkosivuillaan Punainen risti kehoittaa "Ompele, neulo tai kokoa tilkkutäkki", joten tarvetta peitoille on edelleen.

Tilkkujen teko on helppoa, pitää saada aikaiseksi (muistaakseni) 20x20cm neliö. Omasta mielestäni tilkut on helpointa virkata. Toinen suositeltu tapa on neuloa tilkku kulmasta kulmaan. Näillä keinoilla saa varmimmin juuri 20x20 cm kokoisen palasen. Itse olen tehnyt myös monta tilkkua pötköön eli kokonaisen rivin kerralla, esim. 20x100 cm kokoisen palan. Tämä siitä syystä, että tilkkujen kokoaminen on peiton teossa työläin (ja tylsin) homma.

Tilkut taisivat olla ensimmäinen kosketus käsitöihin esikoiseni saannin jälkeen. Siinä vaiheessa, kun iltaisin alkoi olla omaa aikaa niin, että ehtii sohvalle istahtaa kudin kädessä, tuollaisen yksinkertaisen neliön tekeminen tuntui juuri sopivalta vaikeustasolta. Lisäksi illan rauhallinen neulomishetki usein keskeytyi vauvan itkuun. 

Tilkkupeitto on myös hyvä tapa päästä jämälangoistaan eroon. Minulle oli kertynyt erilaisia lankakeriä melkoinen kokoelma. Joistakin oli pitänyt tulla jotakin hienoa ja osa oli ylijäämää jo tehdyistä käsitöistä. Lisäksi ostin lankoja sekä kirppareilta että ihan uutena, yleensä tarjouslaareista.

Kesäkurpitsa-suklaakakku

Jos on jääkaapissa suuri kesäkurpitsa, eihän sitä auta muu kuin kaivaa suklaakakkuresepti esiin. Tämän kakun ohje on ollut Hesarissa tänä syksynä, joten löytyy helposti googlaamalla esim. "kesäkurpitsa suklaakakku hs".


Kakku oli hyvää ja maistuvaa. Lisäksi se oli melkoisen suuri. Paistoin taikinan kakkuvuoassa, mutta seuraavalla kerralla ehkä kokeilen pellillä paistamista. Nyt kakku oli niin korkea, että oli siinä ja siinä, ettei se olisi vaatinut kostuttamista tai jotakin väliin (täytekakun tapaan). Matalampi kakku voisi toimia vielä paremmin.