Talvivarusteita downunder

Manly Beach

Yhden vuoden aikana en pääse tottumaan Sydneyn vuodenaikojen kirjoon, mutta totuttelemista tässä on kyllä ollut. Nyt kun talvi on virallisesti alkanut, tunnen olevani melkein jo voiton puolella. Suomen kesä on kovin lyhyt eli siis myös Australian talvi. Syksyn tulvat ja sateet ottivat koville. Viime viikkoina vallitseva sää on ollut noin 20 astetta päivisin. Pimeä tulee noin klo 17, mutta päivisin aurinko paistaa, joka lämmittää. Tämä on hyvin oleellista siltä kannalta, että aurinko lämmittää kotimme olohuoneen siedettävän lämpöiseksi. Makuuhuoneet ovat viileämmällä puolella eli niissä on kylmää ja kosteaa. 

Sähkölämmitys maksaa paljon ja talot ovat niin huterasti rakennettuja, että pysyvästi yli 20 asteen sisälämpötilasta en haaveile näin talvella. Aamulla ikkunoihin on kerääntynyt kosteutta ja on pakko tuulettaa, etteivät tavarat homehdu kaappeihin. Kokolattiamatto on siinä mielessä hyvä, että se tuntuu lämpimältä jalan alla myös tähän vuoden aikaan.

Onhan tässä tietenkin oma eksotiikkansakin, että käpertyy parin peiton alle kuumavesipullon kanssa, mutta erityisesti talojen rakentamisen suhteen tunnen suurta kansallisylpeyttä. Samalla tavalla kuin Scarlet O'Hara vannoi, että hän ei näe enää koskaan nälkää, niin minä vannon, että kunhan palaan Suomeen, minä en enää ikinä kärsi kylmästä sisätiloissa.

Manly Beach

Mutta on täällä tajuttoman kaunista myös talvella. Ja tämä viileähkö ilmasto on minulle kuitenkin ominaisempi kuin helle. Helteisinä päivinä on rankkaa kulkea isoja mäkiä ylös alas, vaikka matka ei olisikaan kilometreissä pitkä. Onneksi on Hop, Skip & Jump -bussi, joka kuljettaa meitä Manlyn alueella ilmaiseksi.

Laitoimme lasten kanssa parvekkeelle hieman siemeniä kasvamaan. Se auttoi kevätkylvöangstiin. Se oli taas yksi hieno oivallus, että sen sijaan että kärvistelen, kun en voi kasvattaa mitään, niin voin vaan yksinkertaisesti hommata tarvikkeet tänne ja ryhtyä hommiin. Jos paikalliset eläimet kiinnostuvat viljelyksistäni kovin paljon, niin sitten heitän harrastuksen nurkkaan. On ihana katsoa, kun lapset ovat aivan mielettömän innoissaan pienistä taimista ja he ovat aina iloisia, kun pääsevät kasteluhommiin,

Manly Wharf

En ottanut mukaan tänne pipoja, hanskoja tai kaulaliinoja, sillä olinhan tulossa Australiaan. Muutamana koleana ja tuulisena päivänä on saanut esimakua kylmistä talvipäivistä. Eihän siinä auttanut muu kuin käydä Sydneyn ainoassa H&M myymälässä sekä kaivella lankakorin sisältöä. Kaupoissa myynnissä olevat pipot ovat pääsääntöisesti akryyliä, joka ei ole mielestäni paras materiaali vaatetukseen.

Tein tyttärelleni isoäidinkolmiohuivin, josta tuli niin kiva, että olen ominut sen itselleni. Käytin huiviin jämälankoja, joten en saa tehtyä itselleni uutta vastaavaa. Lisäksi tyttäreni ei välitä käyttää huivia, vaikka hän sellaista toivoi. Olin unohtanut, kuinka kivan huivin isoäidinkolmiosta saa. Hyvä ohje löytyy esimerkiksi Kaikki se muu -blogista.

Otsatukan kolo on tyttäreni itsensä leikkaama. 4-vuotiaan stailausta.

Asettelin myös ompelukoneen esille ja ompelin parit perushousut. Koin suurta onnistumisen riemua, kun pystyin ompelmaan pari kangaspalaa yhteen niin, että niistä tuli ihan oikeat olohousut. En ole ommellut mitään ja varsinkaan vaatteita pitkään aikaan. Housujen kaavat otin kirjasta Siksakkia - Ompele lapselle käytetystä uutta (tekijä Langhelle May B).

Innostus housujen tekoon syntyi Spotlightin kangasvalikoiman äärellä. Sieltä löytyi kivoja supersankarikuoseja pojalleni. Turtleshousut ovat flanellia. Tein pojalleni myös Turtles-kaulahuivin, Minulla oli jämälankoina vihreää, valkoista ja oranssia. Siitä väriyhdistelmästä vain tuli ihan väkisin mutanttihuivi.Tyttäreni housut on tehty minulle päätyneestä collegekankaasta, joka on ollut ilman käyttötarkoitusta. 

On tässä vielä jotain talviaiheista tekeilläkin. Vallitseviin sääolosuhteisiin alkaa jo tottua ja kuiva aurinkoinen talvikeli muistuttaa suomalaista keskiverto kesäsäätä, elokuun kelejä. Lapseni ovat tottuneet taas käyttämään sukkia. Se teki aluksi tiukkaa, kun oli mennyt useampi kuukausi sandaaleissa. Kunpa pääsisin jo valittamaan ainaisesta aurinkorasvan levittämisestä sekä kuumuudesta.

Cowabunga ja Turtle Power!

Nukella on housut ja pikku äidillä on housut, molemmat minun tekemiä.

Wiseman's ferryn mandariinit

Parasta just nyt. Meistä on tullut Robin-faneja. Katson lasten kanssa Robinin musiikkivideoita youtubesta lähes päivittäin. Kaikista parasta oli päästä mandariineja poimimaan noin 1,5 tunnin ajomatkan päähän kotoamme. Kilometreissä matka on noin 80 kilometriä, mutta Sydneyssä on usein ruuhkia ja maaseudun teillä pitää ajaa varovasti. Taas kerran pääsin ihailemaan jylhiä maaseutumaisemia. Tällä kertaa minua vaivasi matkapahoinvointi. Tie kiemurteli vuoren rinnettä pitkin ja vähän väliä tuli todella jyrkkiä käännöksiä, tie mutkitteli z-kirjaimen malliin. Note to self, varaa oksupusseja hansikaslokeroon vastaavien tilanteiden varalle.

Kun keskustelemme kasvien istuttamisesta mökillemme Suomessa, tyttäreni yleensä ehdottaa banaani- tai mandariinipuita. Isoveli tietää jo paremmin, mitä Suomen leveysasteilla saa kasvamaan. Minusta oli aivan mahtavaa päästä poimimaan mandariineja! Tuntui aivan ihmeelliseltä nähdä missä mandariinit kasvavat! Kävimme omenafarmilla satokauden lopussa ja maksoimme hirvittävän hinnan itse poimimistamme luomuomenoista. Omenoita piti vielä etsiä puista, kun muut olivat ehtineet ennen meitä. Sen vuoksi lähdimme mandariineja hakemaan poimintakauden ensimmäisenä päivänä!

Olen kiitollinen siitä, että tämän tyyppisiä juttuja on mukava puuhailla 4- ja 5-vuotiaiden kanssa. Lapset ovat täysillä menossa mukana ja jaksavat keskittyä. Meitä ohjeistettiin leikkaamaan mandariinit saksilla, niin ne säilyvät parempina. Jos hedelmät vain repii  puusta, voi kuori mennä rikki. Jälkikasvu oli hyvin innoissaan mandariinien poimimisesta. Me poimimme kolme ämpärillistä eli noin 15 kiloa hedelmiä. On siinä nyt syömistä, mutta ikinä eivät ole mandariinit maistuneet yhtä hyviltä.

Vierailimme näille tiloilla / We visited these farms: 

Watkins Family Farm

Watkins Orchard

You cannot grow mandarines in Finland, so going to pick your own mandarins was really exotic and totally awesome! We drove to Wiseman's ferry area and visited two orchards. The kids very excited and they did most of the picking. I was probably the happiest one in our family. I loved it. We picked about 15 kilos of fruit but no worries, mandarins have never tasted as good as these ones.

Saiko sakset kädessä juosta?

Hawkesbury River

Virkattuja mekkoja Barbeille

Taas oli muutamalla lelulla vaatekriisi, joten tein muutaman Barbien mekon. Yksi meni 3-vuotissynttärilahjaksi ja tietenkin piti tehdä samanlaiset omien lasteni leikkeihin. Muuten he tulevat aivan hirveän katellisiksi, minulle kerrottiin. Puuvillainen glitterlanka sopii Barbien mekkoihin todella hyvin.Tein yläosan nuken mittojen mukaan soveltaen ja alaosa on samaa simpukkakuviota kuin lempparimekossa. Mekkojen kiinnitys on takana tarranauhalla. 

Olen tyytyväinen, että sain käytettyä Köpiksen ajoilta jäljelle jääneet keräset loppuun, mutta samalla olen hieman surullinen, että nämä hienot Neton tarjouslangat ovat loppumassa. Yksi vaaleansininen glitterkerä on vielä jäljellä ja tulee vielä mahtava jääkuningatarmekko.

I made three dresses for Barbie dolls. I had some cotton yarn with glitter that makes awesome Barbie clothes. I bought the yarn from Copenhagen (from Netto) when I was living there a few years ago. At the same time I am happy that I finally used up few balls but I am also sad that they are now missing from my yarn stash!

Lempparimekko virkattuna

Virkkasin tyttärelleni uuden mekon. Ohje on SK-lehdestä 7/2010. Lanka on Spotlightistä ostettua Moda Vera Bamboo Cottonia, jossa on 70 % bambuviskoosia ja 30 % puuvillaa. Tämä on lempiohjeeni  ja olen tehnyt sillä kaksi mekkoa aikaisemmin; yhden villaisen ja toisen puuvillaisen. Sävyltään tämä mekko on hyvin samankaltainen kuin ensimmäinen versio. Minä rakastan liiloja sävyjä.

Ensimmäisen mekon tein Tanskassa, toisen Suomessa ja nyt tämän kolmanne Australiassa. Tämä taisi olla ensimmäinen Ausseissa valmistunut käsityö, joka on jäänyt postaamatta, kun en ole saanut mekkoa  kunnolla kuvattua. Tällä hetkellä kaikissa meidän perheemme kuvissa joku irvistelee. Täällä vietetyn puolen vuoden aikana meistä on otettu yksi seesteisen kaunis perhekuva. Siihen pitää varmaan fotoshopata sitten tonttulakit muutaman kuukauden päästä.

Haluaisin tehdä itsellenikin virkatun mekon saman tapaisella ohjeella. En ole törmännyt riittävän kivaan ohjeeseen minun koossani. En ole vielä toistaiseksi uskaltanut vain lähteä soveltamaan tuota ohjetta isommaksi. Mekko aloitetaan kaula-aukosta, joten kunhan alkuosan mittasuhteen saisi oikein, niin mekosta pitäisi tulla sopiva. Värin valinta on myös haastavaa. Mekon pitäisi olla väritykseltään hyvin aikaa kestävä. Ihailen niitä naisia, jotka harrastavat "villiä virkkausta" ja virkkaavat vaatteita ilman ohjeita pelkästään oman visionsa pohjalta.

Crochet dress for my daughter. This is my favourite dress pattern from a Finnish magazine called Suuri Käsityö.. I'd like to make one for myself as well but I am not sure what that would turn out to be like! 

Virkattu räsymatto

Tämän maton idea tuli vastaan Pinterestistä. Ihastuin heti ideaan, jossa puuvillalankaa oli virkattu matonkuteen ympärille. Kuten tavallisesti jonkin verran aikaa meni ennen kuin idea pääsi toteutuksen tasolle asti. Olin päättänyt jo Suomessa, että teen tällaisen maton täällä Australiassa ollessa. Materiaalit saapuivat muuttokuorman mukana huhtikuussa.

Matonkuteet tein tiensä päähän tulleista vaatteista, joissa oli tahroja tai reikiä eikä niitä voinut enää antaa eteenpäin käytettäväksi. Minulla oli myös sekalainen säkki puuvillalankoja, joita olen saanut sukulaisilta tai ostanut kirppareilta. Aivan mahtavaa saada turhakkeista aikaiseksi jotakin söpöä ja käyttökelpoista.

Matto on halkaisijaltaan metrin verran, mutta mahdollisesti jatkan projektia vielä myöhemmin. Sormet syyhyävät niin monen muun käsityön pariin, etten malttanut tällä erää tehdä matosta isompaa. 

I got the idea for this rug from Pinterest. I made fabric yarn out of old clothes and used several balls of cotton yarn from my yarn stash to crochet the rug. I am happy with the outcome and I may continue working on it later on to make it bigger.

M

Neulottu pipo

Winter is coming, kuten Game of Thronesissa sanotaan ja tämä pitää paikkansa myös täällä Sydneyssä. Pari viikkoa sitten riehuneen myrskyn jälkeen en enää tiedä mitä odottaa tulevalta talvelta. Myrsky oli poikkeuksellisen voimakas, mutta en voi luottaa siihen, etteikö vastaavaa olisi vielä mahdollisesti tulossa.

Pyysin anoppia postittamaan minun haisaappaani ja lasten fleecevuorilliset sadevaatteet. Toivottavasti ne löytävät perille asti. Minulla on aina jonkin verran kotivaraa kaapeissa ja on todella tärkeää pitää näin jatkossakin. Rankkasade, sähkökatkos tai kova tuuli voi tehdä kauppareissuista yllättävän hankalan. Pitää olla varautunut kaikenlaiseen.

Otin puikoille jemmalankoja ja tein pojalleni pipon. Hänen mielestään oranssi tupsu teki piposta todella hienon. Minun mielestäni tupsujen teko on yllättävän vaikeaa. Muistan tämän jo lapsuudestani. Nyt onnistuin toisella yrittämällä saamaan pyöreähkön tupsun. Ei minua varsinaisesti haittaa, jos talvikamat jäävät käyttämättä, mutta parempi että on lämmintä päälle pantavaa tarjolla.

Suomalaisena olen vaan tottunut siihen, että sisällä on lämmin ja ulos mennessä pukeudutaan vallitsevan sään mukaan. Erityisen vaikea on kestää kylmyyttä ja kosteutta sisätiloissa. Jos sataa paljon, pyykkejä ei yksinkertaisesti saa kuivaksi ilman kuivausrumpua. Vaatteet ovat kosteita monta päivää ja homehtuvat helposti. Hyvin rakennetut ja homeettomat talot ovat jotakin mistä olen omassa maassani kovin ylpeä ja tyytyväinen. Lisäksi minusta on hienoa, että Suomessa kuuma ja kylmä vesi tulevat samasta hanasta ja suihkussa ollessani lämmintä vettä tulee pitkän aikaa ihan tasaisen lämpimästi. Muistan vieläkin, miten innoissaan isäni oli siitä, kun 1980-luvulla meidän kotiimme asennettiin vipuhanat.

Huomaan myös, että minulla on vahva malli siitä, millä tavalla vaatteita pitäisi lisäillä syksyn tullen. Täällä monet käyttävät shortseja ja toppaliiviä, mikä minusta tuntuu ihan hassulta, sillä minun skeemojen mukaan pitäisi ensi laittaa pitkät housut jalkaan. Kerron jäyhälle suomalaiselle minussa itsessäni, että anna ihmisten pukeutua miten he haluavat. Heidän ei tarvitse varautua pakkaskeleihin. Untaliivi on ihan jees + 15 asteen kelissä. Ehkä minunkin pitäisi kokeilla. Tai en nyt sentään, kyllä sitä jaloille tulisi kylmä.

Disney Animatorien uusia vaatteita

Sateisena päivänä Kengurutien pre schoolissa soitettiin "Let it go", mikä laukaisi tyttäressäni kiinnostuksen Frozeniä kohtaan. Nyt leffaa pitää katsoa usein ja siinä on paljon kaikkea, mitä 4-vuotiaan on vaikea ymmärtää. Kuten kuka on pahis ja kuka on hyvis. Voiko prinssi olla pahis ja miten joku voi aluksi olla hyvis mutta sitten paljastua lopulta pahikseksi.

Tämän myötä Animator nuket ovat päässeet takaisin suosioon. Kristoff ja Elsa ovat päässeet vauvaleikkeihin mukaan, samoin paikalliselta FB-kirpparilta löytynyt Ella Pokahonskas. Minua on hieman harmittanut se, että Amerikasta tilatut Frozen Animatorit, jotka ovat matkanneet Suomesta kolme kuukautta Australiaan, eivät ole herättäneet suurta mielenkiintoa lapsissani. Tässä on kai kyse äidin obsessiosta ennen kaikkea. 

Tein nukeille talvivaatteita.

Nuket ovat saaneet uusia vaatteita. Uimapuvut löysin jo joulumarkkinoilta. Ne ovat babyborneille suunniteltu eli hieman reiluja animatoreille. Samasta kojusta ostin myös neulottuja puuvillasukkia. Olen neulonut kaksi talvivaatesettiä: haalarin, pipon, kaulaliinan ja tossut. Ensimmäisessä kuvassa asusteet on jaettu kolmen nukelle. Ellan tukka kaipaisi käsittelyä. Se on aika villissä kunnossa. Ellaa varten pitää tehdä suuri pipo.

Kristoffin flanelliyöpaita on löytyi FB:n nukkeryhmästä. Olen kyllä saanut palautetta, että tytöillä ei ole yöpukuja. Tyttäreni haluaa Elsalle myös lumikuningatarmekon ja se on hieman haasteellinen toive. Voin kyllä kuvitella millainen mekon pitäisi olla, mutta todellisuus voi olla aivan jotakin muuta, jos alan mekkoa väsäämään. En ole vielä ottanut ompelukonetta esille tässä maanosassa, olisi kyllä jo aika kokeilla, onko kone selvinnyt kuljetuksesta ehjänä.

Tein myös petivaatteita.

Sukat löytyivät joulumarkkinoilta.

Äitienpäivän ylläreitä

Lasteni pre schoolissa olen ihastunut erilaisiin askarteluprojekteihin, joita jälkikasvuni pääsee viikottain tekemään. Useimmiten tarjolla on pieniä kankaanpalasia, nappeja, glitteriä, muffinivuokia, paljetteja, piipunrasseja ja kuvioita (leikkurilla leikattuja). Näistä aineksista tehdään mitä milloinkin. Lapseni ovat innoissaan ja aika usein mietin, että voisin itsekin jäädä askartelemaan.

Äitienpäiväksi pre schoolissa oli valmisteltu esitys, joka sisälsi kaksi laulua. Lapseni olivat mukavasti mukana. Usein heille iskee esiintymispelko ennen h-hetkeä. Lisäksi tarjolla oli hedelmiä ja äidit saivat lahjat. Lahja säilyi yllätyksenä, sillä minulle ei ollut kukaan kertonut tällaisestä projektista.

Mielestäni tämä jätskitikuista tehty valokuvakehys, jossa puhallellaan äidille sydämiä, on aivan mahtava. Jotakin, mitä aion säilyttää loppuelämäni. Henkilökunta on nähnyt vaivaa lahjojen eteen ja takapuolelle oli liimattu runo, jossa kiiteltiin äitiä kovasti. Olipas ihanaa saada lasteni itse tekemät lahjat!

XO XO XO

Varsinaisena äitienpäivänä huomasin, että lapset olivat tohkeissaan äitienpäivästä. He olivat suunnitelleet aamiaisen vuoteeseen ja leipoivat sämpylöitä isän kanssa aamutuimaan. Lapsista oli kivaa, kun oli päivä, jolloin äiti sai päättää ja he saivat järjestellä yllätyksiä. He miettivät jo valmiiksi isäinpäivän toteutusta.

Päiväohjelmassa oli retki cityyn. Suuntasimme kohti keskustaa ja Darling Harbouria. Kävimme Sydney Eye Towerissa ihailemassa kaupunkia ylhäältä päin. Minun toivomuksestani kävimme Hard Rock Cafessa syömässä. It's so 1990's, mutta siinä onkin jotakin nuoruuden muistelun tuntua minulle. Olen hyvin vahvasti MTV:n mukana kasvanut. 

Lapseni ihmettelivät silmät pyöreinä baarimikkoja, jotka heittelivät lasipulloja ja kaatoivat kahta juomaa samaan aikaan lasiin. Se oli liikuttavaa. Me istuimme baaritiskin lähellä, Meidän pöytään ei näitä hienoja drinkkejä virrannut. Rokkikahvila oli elämys lapsillenikin, vaikka poikani ei pitänyt sen äänimaailmasta. Hänen lempiravintolassaan (intialainen) ei ole yhtään melua, joten se on hänen mielestään paljon parempi paikka,

Ja lopuksi vielä fitnessblogiosuus: Äitienpäivälahjaksi saamani Fitbit-mittari näytti noin 14 000 askelta, kun saavuimme kotiin. Siinä vasta muuten addiktoiva laite, jee! Lapsia oli kävelytetty sen verran, että molemmat nukahtivat klo 20 aikaan, mikä on aikaisemmin kuin yleensä. Kaiken kaikkiaan onnistunut päivä.

Aamiainen vuoteeseen

Äidin valitsema lounaspaikka

Taivaalliset energiapallerot

Täällä päin on muodissa bliss balls -pallerot. "Hyvät äidit" väkertävät palleroita lastensa eväslaatikoihin. Näiden pitäisi olla terveellisempi vaihtoehto kuin kaikenlaiset teolliset herkut, joita kauppojen hyllyt ovat pullollaan. Olen liittynyt pariin lunch box ideas -ryhmään naamakirjassa, niin minä tiedän. Löysin kokeilemisen arvoisen ohjeen Smashed peas and carrots -blogista. Ohje sisältää pähkinää, joten se ei sovellu lasteni pre schooliin, mutta onneksi ne maistuivt minulle (ja myös muille meidän perheessä). Ohje on amerikkalaisesta blogista ja kulkevat nimellä No-Bake Energy Bites. Tein ohjeesta oman variaation sen mukaan, mitä kaapista sattui löytymään. Energiapallero kuulostaa sellaiselta, mitä minulla pitäisi olla aina käsillä, mutta toisaalta lapsillani tuntuu virtaa riittävän joka tapauksessa. Tosin en tiedä onko nyt kyse henkisestä virkistäytymisestä vai pelkästä kalorien määrästä.

Taivalliset energiapallerot

1 cup kaurahiutaleita

1/2 cup maapähkinävoita

1/3 cup siirappia

1/2 cup kookoshiutaleita

1/2 cup pieneksi paloiteltua suklaata

(1 tl vaniljasokeria)

Sekoita ainekset keskenään. 

Anna viilentyä jääkaapissa puoli tuntia, 

jonka jälkeen pyörittele palleroiksi. 

Sitten vaan herkuttelmaan!

Vapputunnelmaa 2015 ja DIY vappuhuiska

Olen viimeksi juhlinut vappua samankaltaisella intensiteetillä ehkä opiskeluaikoina. Täällähän menee koko viikko vappua viettäessä! Maanantaina oli lasten vappujuhlat meillä ja vappuaattona suomalaiset äidit kävivät juhlistamassa vappua Manlyssä. Lauantaina pitäisi vielä paistaa noin 150 munkkia, kun olemme luvanneet tehdä niitä Suomi-koulun vappupiknikille ja eräisiin vappujuhliin. Ensimmäinen erä munkkeja on jo hävinnyt parempiin suihin.

Tämä munkkien paisto on ehkä konkreettisin tapa, jolla minä voin edistää suomalaista kulttuuria täällä. Ja onhan se myös vähän niin kuin ulkomailla asuvan Siperian Martan velvollisuuskin. Tulee paineita, kun miettii, että meidän leipomat munkit ovat monen lapsen ensikosketus vappumunkkeihin. Onneksi minun mieheni osaa tehdä hyvän pullataikinan. Ostimme jopa rasvakeittiminen kirpparilta tätä tarkoitusta varten, kun en halunnut lähteä kuumentamaan öljyä kaasuliedellä.

Omilla lapsillani oli selkeät sävelet vapun vieton suhteen, vaikka olemme viettäneet aika monta vappua Köpiksessä. Vappuna pitää olla naamiaiset ja koti pitää koristella. Ilmapallot oli helppo löytää, serpenteeniä ja vappuhuiskia vähän vaikeampi. Tein lasteni vappujuhliin muutaman huiskan. Ostin askartelukaupasta puukeppejä ja liimasin niihin silkkipaperia. Se oli yksinkertaista, mutta silti yllättävän haasteellista. Silkkipaperi kannattaa leikata mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi. Muuttokuorman mukana tänne on eksynyt pari Suomesta ostettua vapppuhuiskaa myös. Ne karistavat paperia paljon herkemmin kuin itse tehdyt versiot. 

Tietyt kokemukset ovat suomalaisille melko kollektiivisia. Pieni kansa ja useimmilla on samat perinteet. Perinteitä on melkein hauskempi vaalia ulkomailla kuin Suomessa. Jos olisin Suomessa, haluaisin kokeilla jotakin uutta, mutta täällä on hauska tehdä perinteisen kaavan mukaan. Vappuillallisella keskustelimme lapsuutemme televisio-ohjelmista. Miten selittää Uuno Turhapuron viehätysvoiman ulkomaalaiselle ja näkikö kukaan koskaan sitä Viljoa?

Anzac keksit ja hirmuinen myrsky

Sydneyssä riehui tämän viikon alussa hirmumyrsky. Pari vuorokautta meni sateen, tuulen ja ukkosen keskellä. Meidän perheen kannalta kaikki meni hyvi. Suunnitelmia piti muuttaa tiistain ja keskiviikon suhteen, kun ei voinut mennä ulos. Mies selvisi 20 kilometrin työmatkan autolla myrskyn keskellä ilman suuria ongelmia.

Olen eristänyt ikkunoita käärimällä pyyhkeitä rulliksi ja asettamalla niitä vetoisimpiin kohtiin. Vain lastenhuoneessa oli lämmitin, joten yöpukuna minulla on ollut pitkät kalsarit, fleecehousut, villasukat ja neljä paitaa. Lisäksi siihen vielä pari peittoa päälle. Olen tehnyt jauhelihapiirakkaa, omenapiirakkaa, ruissämpylöitä sekä Anzac-keksejä osittain sen vuoksi, että uuni lämmittää myös koko asuntoa.

Koettiinpa sitten suunnilleen vuosisadan pahin myrsky täällä ollessa. Muutaman kilometrin päässä oli kodeista sähköt poissa tai evakuointivaroitus mahdollisen tulvan vuoksi. Puita oli kaatunut sähkölinjoille, teille, talojen päälle ja ties minne. Manlyn lautta ei kulkenut kovan merenkulun vuoksi ja rannat ovat muutenkin kokeneet kovia. Naapurikuntaan on julistettu poikkeustila. Menee pitkään ennen kuin kaikki tuhot saadaan korjattua.

Myrskyn jälkeen suomalaiset lapset menevät puistoon.

Olen seurannut myrskyn etenemistä enimmäkseen netin kautta. Northern Beaches asukkaat ovat hyvin aktiivisia Facebookissa. Ihmiset tarjoavat toisilleen apua, joku on löytänyt kanan tai kilpikonnan ja etsii sen oikeaa omistajaa, kysellään millä alueella on sähköt ja mitkä koulut ovat auki tai kiinni. Kaikista mieleenpainuvin tiedustelu oli se, kun eräs nainen kyseli onko hänen kotitalonsa jo romahtanut maanvyöryn mukana. On vain ajan kysymys milloin hänen kotinsa oln mennyttä. Näin myös videon, jossa jonkun kotitalo kulkee tulvan mukana.

Palataan nyt kuitenkin vielä niihin pipareihin, jotka ovat muuten todella hyviä. Lauantaina (25.4) on Anzac Day ja tällainen myrsky tuo esiin Aussie spirittiä, niin keksit sopivat hyvin teemaan. Anzac Day on Aussien sotaveteraanien päivä, jolloin muistellaan Gallipolin taistelua. Anzac sotilaat olivat taistelemassa Ottomaanien valtakuntaa vastaan nykyisen Turkin alueella Gallipolissa. Anzac tulee sanoista Australian and New Zealand Army Corps. Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta tuosta kuuluisasta ensimmäisen maailmansodan taistelusta, jossa kuoli tuhansia sotilaita. Anzac-keksejä lähetettiin rintamalle leivän korvikkeeksi. Niistä keitettiin myös puuroa. Alkuperäisten keksien pääraaka-aineet olivat kaurahiutaleet ja siirappi. Kananmunia ei ollut sota-aikaan saatavilla.

Anzac oppini olen saanut lähinnä televisiosta, sillä joka ilta tulee aiheeseen liittyvää ohjelmaa. Lähestysmistapa on hieman erilainen kuin Suomessa itsenäisyyspäivänä Talvisotaa muistellessa, sillä sota ei ole Australiassa taakse jäänyt asia. Maa on lähettänyt sotilaitaan mm.Vietnamiin, Irakiin ja Afganistaniin. Aion sivistää itseäni vielä lisää, sillä lauantaina televisiosta tulee kuuluisa sotaelokuva, vuonna 1981 tehty Gallipoli, jonka pääosassa on mm. nuori Mel Gibson.

Anzac-keksit 

noin 35 kpl

1 cup vehnäjauhoja

1 cup sokeria

1 cup kaurahiutaleita

1 cup kookoshiutaleita

115 g voita

1 rkl (vaaleaa) siirappia

2 rkl kiehuvaa vettä 

1 tl soodaa

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. 

Yhdistä kuivat aineet.

Sulata voi ja lisää voisulaan siirappia. 

Yhdistä vesi ja sooda, lisää ne voisiirappiseokseen.

Yhdistä kaikki aineet ja sekoita taikinaksi. Lisää hieman vettä, jos seos on liian kuiva.

Tiputtele taikinapalleroita leivinpaperilla päällystetyn uunipellin päälle teelusikalla.

 Jätä leviämisvaraa palleroiden väliin.

Paista 10-15 minuuttia tai kunnes keksit ovat saaneet kauniin kultaisen sävyn.

Anna jäähtyä.

Ohje on lehtisestä, joka tuli meille ilmaisjakelun mukana: 

ANZAC. Conmmemorating 100 years of ANZAC spirit.

A Commemorative Newslettter

The Hon Tony Abbot MP

Prime Minister of Australia

Member of Warringah

Muumimamma Australiassa

Viime viikonloppuna juhlimme ihastuttavan pienen tyttösen 2-vuotissynttäreitä. Veimme päivänsankarille Muumimamman, jolle olin tehnyt talvivarusteita. Langan ostin Lincraftista. Cleckheatonin Artisan langassa on puolet villaa ja puolet akryyliä. Ihastuin tämän langan sävyihin. Täällä on tarjolla todella paljon akryylilankaa ja on vaikea löytää kunnollista villasekoitetta ainakin Northern Beachesin alueelta. 

Muumithan nukkuvat talviunta, mutta en tiedä, miten mamman keho reagoi maapallon toiselle puolelle muuttoon. Edessä voi olla australialainen taikatalvi. Asuntojen sisälle alkaa jo hiipiä kostea koleus. Toivottavasti Muumimamma pysyy lämpimänä.

Moomins are an essential part of childhood in Finland. The stories of Tove Jansson are well-know to all Finns and they are something we are proud of as a nation. So naturally, Moominmamma is something I wanted to give as a birthday present to a little expat girl.

It's cold in Finland outside but inside it's warm. No matter how cold it get outside. That's why it's a bit hard to get adjusted to living in Australian houses during the colder period of the year. But as a Finn, I rely on wool. As I am writing this, I am wearing wool socks. I have a collection of wool socks with me. All made by my loved ones in Finland. 

So, to help Moominmamma get through the Aussie winter, I made her some clothes. The yarn is from Lincraft. Cleckheaton's Artisan is 50 % wool & 50 % acrylic. I am suprised to find acrylic yarn so popular over here. At least that is what the local shops are offering. In Finland the most popular yarn comes from Novita (only in Finnish or Swedish, sorry!). Novita yarns are sold everywhere and the company has it's own magazine that comes out four times a year. The yarns and the patterns are very easy to find. I am pretty sure that every Finn has a pair of wool socks that have been made from Novita's most popular sock yarn.

Easter break vol. 1

Lapsilla on lomaa per schoolista ja meillä on ollut valtavasti ohjelmaa. Niin paljon, etten ole enää koneen ääreen ehtinyt iltaisin. Lisäksi minulla on virkkausbuumi päällä, ja eihän sitä pysty päivittämään blogia ja virkkaamaan yhtä aikaa.

Oletettavasti vietimme elämämme ainoan australialaisen pääsiäisen, joten yritimme ottaa siitä kaiken irti. Kävin erilaisissa tapahtumissa ja meillä oli hauskaa. Niin hauskaa, että välillä aina kiukutti ja harmitti, mutta sehän kuuluu asiaan. Retkieväiden suunnittelu vaatii tarkkaa harkintaa ja henkilön, joka jaksaa kuoria ja pilkkoa kilon porkkanoita.

Meidän muuttokuorma saapui kiirastorstaina, joten kotona ei paljoa viitsinyt ollakaan, koska epämääräinen sekasotku ahdisti. On ihanaa ja hämmentävää saada omat Suomen kodin huonekalut ympärilleen. Lastenhuone tulvii leluja ja muut kaapit täyttyivät minun käsityövarastoistani. Järjesteltävää riittää vielä pitkäksi aikaa. Nyt pitäisi päästä totetuttamaan kodin sisustamiseen liittyviä käsityöprojekteja.

Kyltti pääsiäispupua varten, niin pupu muistaa käydä meillä-

Best of easter crafts.

Puuttuva palanen: kirpparilta löytyi Animator nukke, Pokahonskas kuten Anni sanoo.
 Ja myös Domino-kokoelmat ovat täydelliset.

Easter Egg Hunt oli kiva kokemus ja lopuksi pääsi vielä kuvaan Easter Bilbyn ja Easter Bunnyn kanssa.

Easter Bunny löysi myös meille kotiin asti.

Pääsiäisvalmisteluja

Meillä otetaan pääsiäisvalmistelut tosissaan. Joka päivä lapset puuhastelevat askarteluprojektiensa parissa. Ensimmäisenä loppuivat bling bling -tarrat. Timantteja pitää käydä ostamassa lisää joku päivä. Viimeistään vappuaskarteluissa tarvitaan todella paljon kimallusta.

Norther Beaches -alueen suomalaisten äitien ja lasten kerho maanantaisin. Vetovastuu on kiertävä ja jokainen saa suunnitella oman kertansa ohjelman. Muutama viikko sitten teimme virvontaoksat Australian malliin ja istutimme rairuohot. Lapset olivat todella onnellisia, kun saivat viedä istuttamansa ruohot kotiin.

Meillä on jo mukava kokoelma pääsiäistipuja- ja pupuja, kortteja sekä koreja. Lapset ihmettelivät, miten pääsiäispupulla on rahaa ostaa kaikille lapsille yllätyksiä. Kieltämättä pääsiäispupun tulot ovat tällä hetkellä melko rajalliset, mutta siitä huolimatta keittiön kaappien päälle on kertynyt jo aivan riittävästi nyssäköitä. Suomessa markkinat ovat yllätysmuniin keskittyneet, täällä on tarjolla lähinnä onttoja suklaamunia, joita käydään etsimässä pääsiäispupun vierailun jäljiltä. Kinder-yllätysmunia löytyy pääsiäispupun kätköistä kyllä ihan riittävästi kahdelle lapselle. Virpomiset taitavat kuitenkin jäädä väliin. Me luotamme pääsiäispupun antimiin,

Välipalavirkkausta

Hyllyn päälle alkaa kertyä jo kaikenlaista pientä kivaa. Suunnitteilla on ruoanlaittoa, skräppäämistä ja neulomista. Kunhan vaan löytyy aikaa ja tietäisi mistä aloittaa. Ostin paikalliselta FB-kirpparilta kassillisen kankaita ja lankoja. Niistä riittää iloa pitkäksi aikaa sekä minulle että lapsille. Pienimmät palaset ovat menneet jo lasten pääsiäisaskarteluihin.

Ensimmäisenä virkkasin mukana olleista paprinaruista korin. Olen haaveillut paperinaruhatun virkkaamisesta jo pitkään, mutta siihen tarvitaan ohutta ja kepeää nauha, jotta lopputulos olisi hyvä. Nämä narut ovat omiaan korina. Mukavan keväinen väritys, paitsi että täällähän on syksy, joka on kuitenkin lämpimämpi kuin Suomessa kesä keskimääräisesti.

Korin sisällä olevan lankakerät ovat samaisesta kirppiserästä. En ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen näiden lankojen lopullisesta käytöstä. Takana näkyy myös Regia Design Line Arne & Carlos -lankaa, jota pyysin äitiäni tuomaan tänne tuliaisiksi. Etsiskelen sopivaa ohjetta näille kerille. Luulen, että niistä tulee parit sisätossut sekä nukenvaatteita.

Vuokra-asunnossamme taulut ripustetaan sinne, missä sattuu olemaan koukku valmiina. Ostin canvataulun ja kehittelemään siihen sopivan näköistä kokonaisuutta. Haluan seinälle jotakin kaunista ja inspiroivaa.  Ihania tekstejä olen löytänyt Kikki K:sta ja Project life korteista. Perhoset pihistin lasteni askartelutarvikkeista. Projekti on vielä hieman kesken. Esittelen lopputuloksen myöhemmin.

Nukenvaatteita ja odotusta

Kengurut saivat pähkinöitä ja koalat eukalyptyksen lehtiä, joten sitten piti siirtyä Ponin pukemiseen. Tyttäreni uusi My Little Pony puhuu. Heppa hokee noin viittä lausetta, mutta onneksi tyttäreni laittaa ponin pois päältä vapaaehtoisesti, joten ihan jatkuvaa mölytulvaa en joudu kuuntelemaan. Kassajonossa minua alkoi nimittäin jo epäilyttää, että onko tämä hyvä ostos. Tyttäreni on kuitenkin uudesta vauvastaan innoissaan.

Muuttokuorman mukana on tulossa pojalleni nukke, jolle tilasin flanellipyjaman Suomesta. Postilähetys tuli todella nopeasti ja kriisihän siitä syntyi. Ensinnäkään ei ollut nukkea ja toiseksi ei ollut siskolle mitään. Onneksi vaatteet saatiin puettua Nikille. Nyt alan ihmetellä, mitä Niki tekee mukanamme Australiassa, kun nukke muutti meidän mökille viime toukokuussa. Taitaa olla Nikin kaveri Arttukin matkalla tänne.

Kompensaatioksi piti tyttärenkin saada leluille vaatetta. Sain pitkän tilauksen ponin vaatteista, mutta päätin toteutta pipon ja kengät. Yksisarviselle on hieman haastavaa tehdä pipoa. Toivon, että täällä Australian olosuhteissa sarvi ei jäädy, vaikka se törröttää otsassa ilman suojaa.

Lankana toimii akryylilanka, jota on tarjolla kotikulmilla. Villalankaa ei tästä maasta ihan noin vaan osteta. Olen kuullut Sydneyn keskustassa sijaitsevasta mahtavasta lankakaupasta ja olen käynyt parissa keskinkertaisessa lankoja myyvässä kaupassa täällä Northern Beaches suunnalla. Villalanka tai vastaava jemmataan jotakin parempaa varten. Nuket saavat hikoilla akryyliasusteiden kanssa.

Nikin ihana pyjama löytyi FB:n nukkeryhmästä.

Uudet ja vanhat obsessiot

Vuosi Australiassa on ollut yksi unelmistani jo pitkään, mutta täytyy myöntää, että kokemus olisi erilainen, jos en olisi niin asettunut aloilleni Suomeen. Ymmärrän hyvin, että ihmiset, jotka tulevat tänne nuorena, myös jäävät tänne. Täällä on varmasti hyvä rakentaa elämää, rakastua ja asettua aloilleen. Minusta tuntuu, että olen juurtunut Suomeen niin hyvin, että myös jään sinne.  Tosin kaukokaipuu iskee varmasti heti sillä hetkellä, kun jalkani ovat taas Suomen maaperällä. Ne, jotka tuntevat minut, tietävät, että Tanskan jälkeen vannoin, etten ikinä enää muuta ulkomaille.  On tuskatuttavaa olla expat ja tuntea olonsa jatkuvasti tyhmäksi, kun ei tiedä, miten jokin perusasia uudessa yhteiskunnassa toimii. On mielenkiintoista nähdä, mikä on fiilis sitten kun tämä tarina tulee päätökseen.

Kun kuulen kevätuutisia Suomesta, minä haluaisin kovasti mennä tonkimaan multaa mökilleni. Viljelyharrastus on tauolla tämän vuoden. En minä niin sitä arkea kaipaa, jolloin roudataan lapsia päiväkotiin, puetaan ylle monta kerrosta vaatetta, tehdään töitä, haetaan kuraiset ja väsyneet lapset päiväkodista, on pimeää ja toistetaan samaa arkirumbaa uudelleen ja uudelleen.

Onneksi on myös paljon minulle rakkaita asioita, joita voin harjoittaa myös täällä. Käsityö- ja askartelumateriaalia alkaa olla jo kasassa ihan tarpeeksi. On ihanaa, kun on materiaalia mukavien projektien toteuttamista varten. Lähiseudun FB-kirpparilla liikkuu todella paljon kiinostaa tavaraa, joten kirppariharrastuskin voi hyvin. Viime aikoina Suomessa olin keskittynyt myyjän rooliin, nyt taas ostajana.

Mm. nämä ovat löytyneet FB-kirpparilta.

Tästä tulee mekko.

Uusin obsessio meidän perheessä on Woolworths kaupasta saatavat Domino-palikat. Tiesin heti, että minun on alettava keräämään niitä. Tiedostan, että on juuri näin markkinamiehet haluavatkin minun toimivan, mutta tämä nyt vaan on kovin koukuttavaa.

Jokaisesta kaupassa käytetystä 20 dollarista saa yhden palikan. Palikoita on yhteensä 44 kappaletta, toisella puolella on Pixar-hahmoja ja toisella puolella numeroita dominon pelaamista varten. Kampanja aika on noin 1,5 kuukautta. Lisäksi kaupassa on kampanjatuotteita, joista saa ylimääräisiä palikoita.

Minun lapseni ovat hyvin innoissaan uudesta keräilykohteesta. He haluavat molemmat kerätä omat dominosetit eli tämähän tarkoittaa vähintään 88 palikan hankkimista! Onneksi noita bonuspalikoita saa esimerkiksi jogurtista, leivästä ja nenäliinoista. Nämä tuotteet ovat yleensä myös tarjouksessa. Kävin sunnuntai-illalla kaupassa ja tarjouksessa olevat jogurtit olivat tehneet kauppansa. Sain ostettua pari tarjouserää, mutta seuraaville ei enää jäänytkään. 6 jogurttia 6 dollarilla ja siihen vielä päälle 6 dominopalikkaa, se on jo aika hyvä diili. Pitääkö samalla onnitella markkinamiehiä. Jos Suomessa seotaan ilmaisista ämpäreistä, niin aiheuttaisikohan Pixar-palikat jonkinlaista hysteriaa?

Domino-palikoita, eihän näitä voi vastustaa!

Helpot eväshyrrät

Lapseni ovat aloittaneet pre schoolin pari viikkoa sitten ja minun pitää keksiä lapsilleni maittavat ja terveelliset eväät lunch boxeihin. Kengurutien pre schoolista voi lukea lisää toisesta blogistani täällä. Tässä keskityn omien eväiden maailmaan. Lasteni lounaslaatikot eivät ole vielä muistuttaneet bento boxeja, vaikka olisihan se tietenkin hienoa, jos saisi muovailtua riisistä pandakarhuja tai muita hahmoja. Joka kerta, kun lapseni avaisivat eväsrasiansa, sieltä avautuisi hieno satumaailma.

Minun rimani nyt kuitenkin menee sillä korkeudella, että jospa saisi pidettyä lapset kylläisinä hoitopäivän aikana ja muistaisi noudattaa kaikkia sääntöjä. Allergioiden vuoksi kiellettyjen listalla ovat pähkinät, kala ja kananmuna. Pre schoolissa on myös no junk policy eli vältettävien ruokien listalta löytyy mm. roska- ja/tai pikaruoka, mehut, keksit, kakut, suklaapatukat sekä perunalastut. Aika paljon tulkinnan varaa jää kuitenkin siihen, mikä on terveellinen lounas ja mikä taas ei.

Meillä on takana neljä päivää pakattuja eväitä, jos tekisin tätä vuodesta toiseen ja jokaisena viikon päivänä, niin terveellisten ja monipuolisten lounasvaihtoehtojen rakentaminen olisi kyllä työlästä. Tällä hetkellä lunch boxeissa kulkee mukana leipää, jogurttia, hedelmiä, kasviksia sekä pillimaitoa. Lapseni ovat todella innoissaan omista lunch boxeistaan, pienistä eväsrasioista ja niiden sisällöstä. Niihin olisi kyllä olisi mukava keksiä terveellisiä ja kivoja yllätyksiä.

Kokeilin kahden ainesosan lounashyrriä, jotka ovat parhaimmillaan vastapaistettuna. Yön aikana jääkaapissa leivonnainen tiivistyy ja menettää osan viehtäysvoimastaan. Näitä en lupaa arkiaamuna eväsrasioihin, mutta ehkä viikonlopun retkille näitä voisi pyöräyttää mukaan. Ohje löytyi The organized house wife -blogista täältä. 

Taikina syntyy helposti: saman verran jauhoja ja jogurttia. Lisäksi vielä ruokasoodaa.

Eväshyrrät

Ohjeen mukaan taikinaan laitetaan yhtä paljon kreikkalaista jogurttia ja self rising flouria. Suomalaisiin olosuhteisiin muunneltuna vehnäjauhojen joukkoon laitetaan noin 1 tl soodaa, riippuen tietenkin siitä kuinka suuren taikinan tekee. Itse laiton 2 cupsia jauhoja ja 2 cupsia jogurttia. Nämä pari ainesosaa sekoitetaan keskenään. Taikinasta tuli melko tahmainen, jauhoja kannattaa laittaa hieman enemmän kuin jogurttia.  Sen jälkeen taikinan voi kaulia ja lisätä täytteet. Itse laitoin maissia, pekonia ja juustoraastetta.

Paistetaan 200 asteessa noin 15 minuuttia. Minulla on täällä käytössä kaasu-uuni, joten sähköuunilla paistettaessa kannattaa tarkkailla tilannetta. Minun Aussi-uuni on melko tehokas ja toimii paljon paremmin kuin mitä ikinä uskalsin ajatella. En ole ehkä ikinä kuullut kenenkään sanovan mitään hyvää kaasu-uunista aikaisemmin. Minun uunini on fan forced, vaikka Suomessa on kiertoilma-ominaisuutta ole paljoa käyttänyt, niin täällä olen todennut sen käteväksi.