Perusruokalista meidän perheelle

Olen kasannut arkiruokalistaa jo pitkään. Perheessämme pyörii noin kolmekymmentä eri ruokalajia viikosta toiseen. Ja oikeastaan nämä eivät ole arkiruokaa vaan kaikkea mahdollista ruokaa, mitä meillä tehdään. Jotkut ruokalajit ovat pitkän valmistusaikansa vuoksi viikonloppuruokaa. Esimerkiksi karjalanpaisti, joka vaatii yli kolme tuntia uunissa, ei onnistu työ- ja päiväkotipäivän jälkeen.

Tein arkiruokalistan jääkaapin oveen. Käytin Tigeristä ostettua magneettipaperia, johon kirjoitin eri ruokalajit. Ruoat järjestäytyvät lukujärjestysmäisesti allekkain jääkaapin oveen. Eli yksi viikko muodostaa oman rivinsä ja uutta viikon ruokalistaa miettiessä valmistuu taas yksi uusi rivi.

Tietyt ruokalajit kyllä nousevat ylitse muiden. Yllättäen helpot ruoat, jotka maistuvat lapsille. On ankeaa, kun kokeilee jotakin uutta ja eksoottista, niin tietää jo melkein valmiiksi, että perheen pienimmiltä tulee tyrmäys. Hyvät hyssykät, uusi ruokalaji! Mutta kuitenkin homma pyörisi vielä paremmin, jos joka kuukausi saisin muutaman uuden magneetin lisättyä kokoelmiini.

Afrikan kukkasia peitossa

Saanko esitellä kesäkäsityöni vuosimallia 2014! Sain kummitätini lankavarastot keväällä ja päätin viedä langat mökille odottamaan inspiraatiota. Kesän alussa Suuressa käsityölehdessä oli Afrikankukkaspatalapun ohje, jota päätin kokeilla. Kukkanen syntyi helposti ja koukulla numero neljä oli mukava virkata.

Patalapusta kasvoi ajatuksissani sohvatyyny ja aika pian sitten vielä torkkupeitto. Itse tehty torkkupeitto tuo mökille tai olkkariin luonnetta ja mökillä sitä vielä tarvitsee ihan käytännössä, jos iltaisin viluttaa. Peittojen tekeminen on minusta todella kivaa ja seuraava on jo suunnitelmissa.

Peitto söi mukavasti lankoja. Kummitädin jemmat hupenivat. En surrut sitä, että yhdistelin akryyliä ja villaa keskenään. Tai että valkoisen skaala kukkasten taustalla menee kermasta lumeen. Tämä oli todellinen jämälankatyö, jonka avulla pääsi ehkäpä 30 vuoden odotuksen jälkeen Novitan Kimmot ja muut retrolangat tositoimiin.Ihan mukavasti kuitenkin sointuvat sävyt yhteen. Onneksi sitä keltaista akryylilankaa oli vain yhden kerän verran.

Afrikankukan ohje löytyy esim. täältä Kodin kuvalehden sivuilta.

Omena-puolukkakukko

Sadonkorjuuaika on pitänyt minut kiireisenä. Jääkaapista on löytynyt itse kasvatettua (minun tai sukulaisen toimesta) kesäkurpitsaa, kurpitsaa, perunaa, porkkanaa, kyssäkaalia, omenaa, viinirypäleitä, palsternakkaa, naurista ja mitäköhän mä vielä unohdan. Niin pihlajanmarjojakin olen keitellyt hilloksi.

Työpaikkalounaan innoittamana päätin tehdä omeanapuolukkakukkoa myös kotona. Tämä on aivan älyttömän hyvää. Ohje sopi hyvin myös viime viikolla vietetyn hävikkiviikon teemaan. Jääkaapista sattui löytymään suolatonta voita venäjänkielisillä pakkausselosteilla, ruisjauhoja löytyi kuiva-ainekaapista kaksi pussia ja saimme vielä kilokaupalla omenoita sukulaisilta. Piirakan sokerimäärällä kyllä happamuustaittuu omenoista ja puolikoista!

 

Omena-puolukkakukko 

Ohje löytyi Mitä tänään syötäisiin -ohjelman sivuilta täältä.

200 g voita

1 dl sokeria

3 dl ruisjauhoja

1 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte

800 g kotimaisia, happamia omenoita

4 dl puolukoita (pakaste)

3/4 dl sokeria

1/2 rkl perunajauhoja

1 tl kanelia 

 

Sekoita pehmeä rasva ja sokeri keskenään. Lisää mukaan ruis- ja vehnäjauhot, joiden joukkoon on sekoitettu leivinjauhe. Sekoita murumaiseksi taikinaksi. Taputtele taikinasta noin puolet korkeareunaisen piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Paloittele omenat pieniksi kuutioiksi. Lisää omenakuutiot ja puolukat kerroksittain vuokaan.

Ripottele pinnalle sokeri-perunajauho-kaneliseos. Peitä pinta lopulla taikinalla ja painele se tiiviiksi kerrokseksi jauhoja apuna käyttäen.

Paista 200 asteessa 50-60 minuuttia. Tarjoa haaleana vaniljakastikkeen kanssa.
 

 

Makoisa hedelmäpiirakka

Tämä on klassikko minun keittiössäni. Olen leiponut tätä piirakkaa jo 1990-luvulta asti äitini keittiössä. Ohje on muistaakseni Valion, joka on ollut Glorian tilaajalahjana tulleessa kirjassa. Ehkäpä äidiltäni vielä löytyy tämä kirja, jos löydän sen, niin laitan tarkemman lähdeviitteen. Minulla on se on 1990-luvulla ystävältäni saatuun reseptikirjaan käsin kirjattuna.

Piirakasta tulee todella mehevä, sillä taikinaan tulee purkillinen ananasta. Tämä on hieman työläämpi kuin peruspiirakat, sillä pohjaa paistetaan ensin uunissa noin vartti ja sen jälkeen lisätään päälle tulevat hedelmät. Useimmiten olen tätä tehnyt säilykepersikoista, mutta tällä kertaa sekä ananasmurskan että persikoiden sijaan tuli tuoretta nektariinia.

Hedelmätorttu

200 g voita

2,5 dl sokeria

2 munaa

4,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 dl maitoa

2 tl vaniljasokeria

2 rkl sitruunamehua

1 tl raastettua sitruunankuorta

1 tlk ananskuutioita (säilyke)

Pinnalle: säilykepersikoita tai muita hedelmiä

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat hyvin vatkaten joukkoon. Lisää kuivat aineet, maito ja ananaskuutiot. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun piirakkavuokaan. Paista piirkkaa 15 minuuttia 175 asteessa. Sen jälkeen lisää pinnalle muut hedelmät ja paista vielä 40 minuuttia.

Pikkuruiset kirjat (ohje)

Opin tekemään söpöjä pikku kirjoja Siperian Marttojen joulukorttien askarteluillassa. Minulta löytyy valtavasti kirjoihin sopivia materiaaleja ja siksi aloinkin väsäilemään niitä. Olen innostunut näiden tekemisestä, koska tämän tyyppinen väkertely on minusta todella hauskaa.

Olen tehnyt pieniä katselukirjoja lapsille. Liimailen sivuille tarroja ja kiiltokuvia sekä kierrätyskuvia. Esimerkiksi lastenvaatteiden hintalappuja, joissa on jokin kiva kuva. Silpoin pienemmiksi valokuvia, joita on tullut teetettyä, vaikka kuva onkin hieman epäonnistunut. Pieninä versioina huonoista kuvista tulee hienoa kirja. Yksi erä meni jo viime syksynä omien ja kummilasten joulukalentereihin. Ihmeen hyvin kirjaset ovat säilyneet omien lasten käsittelyssä. Nyt tein taas yhden erän kirjoja poikani synttäreille ongintaa varten. 

Tässä ohje kuvien kanssa. Toivottavasti näistä saa jotakin tolkkua!

Kirja on helppo taitella. Aluksi taittele neliönmallinen skräppäyspaperi niin, 

että siihen tulee 16 pikkuruudun rajat.

Leikkaa paperi pitkäksi suikaleeksi. Rivin päässä kaksi viimeistä ruutua ovat yhdessä 

(eli jäävät leikkaamatta), niin paperi säilyy yhtenä kappaleena.

Nyt suikale taitellaan kirjaksi.
Tässä vaiheessa tuo aivan ensimmäiseksi tehty taittelu auttaa 

ja paperin saa käänneltyä helposti kirjan malliseksi.

Ja nyt se on pieni kirja!

Takareunassa sivujen väliin kannattaa laittaa 2-puolista teippiä,
niin kirja pysyy paremmin kasassa. 

Kirjaan syntyy myös muutama tuplasivu,
joista saa helposti taiteltua taskun.

Aarteet voi lisätä myöhemmin

Kiinnitän kansisivun alle nauhaa, jonka avulla kirjan saa solmittua kiinni. 

Tässäkin käytän 2-puolista teippiä samoin kuin kansien kiinnittämiseen. 

Kannet olen tehnyt pahvista tai paksusta paperista.

Sitten pienet kirjaset ovat valmiita!

Leppäkerttuja kivestä

Mökki alkaa tuntua enemmän omalta, kun pienet kotikutoiset jutut alkavat ilmestyä ulos ja sisälle. Kukkapenkkien laidoille ja isoille kiville on muuttanut iso parvi leppäkerttuja. Yksi perhe asettui huussin edessä olevan keltaisen kukkasen kanssa samalle kivelle. 

 

Leppäkerttujen malaus oli mukavaa puuhaa. Mukana talkoissa olivat lapset ja mummi. Lapset eivät niin välittäneet tehdä perinteisiä leppäkerttuja vaan syntyi variaatiota. Sen verran kuin punaisella ja mustalla värillä sai aikaan. Lapset olisivatkin kaivanneet suurempaan värivalikoimaa. Kivet on maalattu akryyliväreillä ja en ole aivan sataprosenttisen varma niiden sään kestävyydestä. Mikäli leppäkertut häviävät sateiden mukana, pitää ryhtyä uudelleen maalaushommin.

Korkkikranssi

Pieni lomanloppumispaniikki iskeytyi minuun. Loppupuolisko alkoi ja hyvän sään aikana on askartelut ja ompelut jääneet vähiin. Olin ostanut mökille oman liimapyssyn ja pakkohan sitä oli päästä käyttämään ennen kuin arki alkaa. Yön hämärtyessä oli vain nainen ja hänen liimapyssynsä sekä iso kasa hylättyjä pullonkorkkeja. 

Täytyy vielä mainita, että pullot eivät suinkaan ole tyhjentyneet tänä kesänä vaan äitini on kerännyt korkkeja lasimaljaan omalla mökillään. Taas sai askartelija ennakkoperintoä, kun kerroin hänellle, että minä keksisin korkeille kyllä kaikenlaista käyttöä.

Liimasin korkit paljon elämää nähneen kranssin päälle ja sommittelin siinä liimaillessani. Kuumaliimapötköjä meni parikymmentä kappaletta. Hyvä, että ostin niitäkin reilusti. Korkkeja on vielä jäljellä jonkin verran ja nyt pitäisi vaan päättää mitä minä niistä teen. Pinterestistä olen hakenut apua tähän pulmaan, mutta ilmoitustaulu tai kranssi ovat suosituimmat vaihtoehdot.

Setä-Barbien uudet vaatteet

Mökkisynttäreillä juhannuksen aikaan yhdestä paketista paljastui setä-Barbie. Hän oli komea ja trendikäs, mutta hieman yksinäinen, koska hän oli kesämökkimme ainoa Barbie/Ken-nukke. Onneksi mökille kulkeutui setä-Barbien seuraksi viisi tyttöä. Kaikki nämä ovat 1980-luvulta ja Barbiet sattuivat tulemaan paikalle vielä ilman vaatteita.

Samaan aikaan minun mielessäni pyöri aika järkyttävä kirkkaan keltainen lankakerä, joka oli päätynyt minulle tätini lankavarastoista. Räikeydellään se kerä oikeastaan kummitteli mielessäni. Sitten tajusin, että 2010-luvun Kenin isoäiti ei paremmasta tiedä. Kasarirusketus ja kanariankeltainen sopivat todella hyvin yhteen. Ken ja hänen isoäitinsä lähtivät yhdessä retkelle pihakivelle. Uudet kesävaatteet päällä oli mukava paistatella päivää.

Barbie from the 1980's meets Ken from 2014. I had some bright (read ugly) yellow yarn that goes together well with a 1980's tan. So the dolls got new outfits.

Kesälomasuunnitelmia

Loman aluksi melkein iski stressi siitä, että loma oli vihdoin alkanut. Minulla oli niin paljon suunnitelmia, että alkoi jo etukäteen huolestuttaa etten saa tarpeeksi aikaiseksi. Mutta  nopeasti sitten tajusin, että eihän sillä oikeasti ole väliä, vaikken saisi tehtyä viimeisen viiden vuoden to do -listalta. .yhtään mitään. Olen ottanut muutaman mökin sisustukseen liittyvän proggiksen, jotka saan hyvään alkuun lomalla. Kokkaukseen liittyen sain kokeiltua kahta uutta juttua. Nämä ovat tämän hetken muotijuttuja, joita oli pakko päästä itsekin kokeilemaan, vaikkakin vähän jälkijunassa. 

Useissa blogeissa on kehuttu pataleipää, jonka annetaan nousta rauhassa ja se paistetaan esilämmitetyssä padassa. Tämä leipä olisi ihana valmistaa, jos olisi aamuvirkku. Eli heräisi muita aikaisemmin paistelemaan leipää. Ohje löytyy esimerkiksi Belle Baie blogista täältä. Minulla ei ollut mökillä käytössä rautapataa, joten paistoin leivän tavallisessa kattilassa. Uskon, että tämä vaikutti lopputulokseen. 45 minuutin paistoaika riitti vain nipin napin. Kokeilen tätä joskus vielä uudellen, kun olen samassa keittiössäni rautapatani kanssa.

Nyhtöpossun valmistamista olen suunnitellut viime kesästä asti. Tämä ruokalaji on lyönyt itsensä niin hyvin läpi, että sitä saa monenlaisissa esivalmistelluissa muodoissa. Tekemäni on possu on kyllä huijausta, sillä se oli valmiiksi vakuumiin pakattua kama, jota vaan lämmitettiin uunissa puolisen tuntia. Seuraavaksi ostan valmiiksi maustetun pulled porkin ainekset ja kypsennän sen alusta loppuun ihan itse. Siihen en ehkä tänä kesänä veny, että tekisin koko systeemin itse kastikkeesta ja maustamisesta alkaen. Pitähän sitä jättää jotakin tavoiteltavaa seuraavallekin kaudelle. Tämä on kuitenkin vasta minun ensimmäinen mökkikesäni.

Two popular things in Finnish blogs this year (or was it last year already) have been pulled pork and no knead bread. I decided to try these now that I am on vacation. It's a little bit stressful to start Summer vacation because there is so much you could do during the time off - knit, cook, bake, sew. . . 

Synttärilahjaksi laatikollinen leivoksia

4-vuotislahjaksi veimme pienelle tytölle laatikollisen leivoksia. Paketissa oli kolme muffinia ja kolme keksiä. Kuljetuksen ajaksi leivonnaisia joutui hieman sullomaan, mutta onneksi näiden ulkomuoto ei mene yhtä helposti pilalle kuin ihan oikeiden herkkujen.

Tällainen lahja on minun mielestäni kiva antaa, kun voi olla melko varma, että tuo jotakin sellaista mitä päivänsankarilta ei vielä löydy. Jokainen itse tehty herkkuhan on ainutlaatuinen yksilö. Aivan kuten pienet tytöt ja pojat, joita me pääsemme vuoden mittaan juhlistamaan.

Muffinit on tehty Novitan kevät 2011 -lehden ohjeella.

This was a birthday present for a little girl. Looks delicious!

Onnittelukortteja

Onnittelukorttien askartelu on jäänyt vähälle viime aikoina. Pari korttia tein kesäkuun juhlallisuuksiin. Korttien tekeminen on todella hauskaa, pitäisi muistaa näpertää niitä enemmän! Tai no periaatteessa olen ollut aika tuottava korttien teon saralla, kun olen tehnyt kortteja nunnupeittokeräykseen.

Tein yhden erän lastenosastoille meneviä kortteja Siperian Marttojen kanssa ja toisen erän askartelin yksikseni. Materiaaleja löytyy omista kätköistä sen verran paljon, että on mukava saada kaapin kätköjä käytettyä hyvään tarkoitukseen. Nunnupeittokeräys jatkuu taas syksyllä ja jos aihe kiinnostaa, kannattaa liittyyä Nunnupeittokeräyksen FB-ryhmään. 

Onnittelukortteja

 I have made some cards. The ones that are in the two photos below, have been donated to childrens' hospital wards. There is an active Facebook group that organizes these charity events where you can knit socks, make cards or small blankets and at the hospital they are given to prematurely born children.

Finnish knitters do quite a lot of charity work. Knitting socks for those need them is probably the most popular thing.
 

Nunnupeittokeräykseen kuva 1

Nunnupeittokeräykseen kuva 2

Virkattuja koreja

Innostuin virkkaamaan pellavalangasta koreja. Olen tehnyt jonkin verran koreja aikaisemmin ja alan vihdoin päästä kärryille virkkuukoukun paksuuden valinnasta. Välillä valitsen liian suuren koukun, niin korista tulee liian löysä ja lörpöttävä. Joskus taas ryhdyn hommiin liian pienen koukun kanssa ja sormia alkaa särkeä, kun yrittää saadaa lankaa kulkemaan.

Näihin koreihin olin sen verran tyytyväinen, että ne menivät kesälahjaksi ystävälle, mutta täydellisiä ne eivät ole. Korit ovat parhaimmillaan, kun niissä on tavaraa sisällä, silloin ne pitävät hyvin ryhtinsä. Tai jos ne kääntää toisinpäin, korit voi antaa lasten leikkeihin kypäröiksi. Ihan vaan vinkiksi korien omistajalle.

Rästihommia (Islannissa 2/2)

Kävin maaliskuussa Islannissa ja lankoihin liittyvä postaus jäi tekemättä. Näin loman alkaessa hoidan siis tämän rästihomman pois alta. Tiesin sen jo reissuun lähtiessäni, että olisi aivan pakko ostaa islantilaista villaa. Tarjolla oli ihania käsitöitä sekä villalankaa. 

Létt-Lopi on perinteinen paikallinen villalanka, jota myy The Handknitting Association of Iceland. Saarella on huimasti enemmän lampaita kuin ihmisiä, mutta maaliskuussa lampaat olivat vielä talviasumuksissaan eivätkä vaellelleet kesälaitumilla. Tuolloin oli mielessä pääsiäisinen ja värit on valittu sen mukaan. Ajatuksena oli tehdä kana Arnen ja Carloksen pääsiäiskirjan ohjeen mukaan. En ole vielä päässyt tätä hommaa aloittamaan. Tuleehan niitä uusia pääsiäisiä joka vuosi.

Lisäksi pääsin täydentämään lankavarastojani kukkapeittoa varten. Ostin Søstrene Grenesistä ison kasan puuvillankaa, vaikka langat olivat Islannin kruunuilla maksettuna aika paljon arvokkaampaa kuin Tanskan kruunuissa. En kuitenkaan alkanut laskeskella hintaa peittoprojektilleni (hui!) vaan tärkeintä oli saada lisää lankaa, niin jonain päivänä saan yhden pakkomielteistäni valmiiksi.

Knit in Public Day

Helsingin Citycenterissä on Pop Up ILO, jonne voi mennä viettämään aikaa. Kuka tahansa voi järjestää toimintaa tähän tilaan, niinpä Siperian Martat päättivät järjestää siellä kevätkauden päätöspiknikin julkineulomisen päivänä 17.6. Helsingin keskustasta ei noin vaan löydä ilmaista kokoustilaa, joten Pop Up Ilon olemassaolo piti todellakin hyödyntää!

Siperian Martat neulovat ja nalkuttavat yhdessä ja julkisella jatkuvasti, mutta nyt pääsimme viettämään Knit in Public Day:tä hyvässä seurassa. Pop Up ILO:ssa oli paikalla käsityöguruja vetämässä työpajoja, ihania lankoja myytävänä, paljon neulojia simalaisten lisäksi sekä pari alpakkaa. Alpakat kuuluivat Ruukin kehräämön seureeseen. Alpakat olivat rauhallisia, mutta liukkaasta lattiasta ne eivät pitäneet vaan ne piti kantaa pois paikalta. Tämän operaation seuraaminen oli mieleenpainuva kokemus.

Paikalla oli myös kaksi alpakkaa.

Siperian Marttojen neulepiknik.

Maailman pisin kaulaliina on tuloillansa.

Synttärit juhannuksen aikaan

Tässä on vierähtänyt kuukauden verran ilman blogipostausta. Syy ei ole se, ettei minulla olisi mitään kerrottavaa. Tilanne on oikeastaan juuri toisin päin. Koko ajan tapahtuu niin paljon, että tunnit eivät riitä vuorokaudessa. Valokuvaaminen on jäänyt vähälle ja aika ei ole riittänyt tietokoneen äärelllä istumiseen.

Juhannusviikolla meillä vietettiin 5-vuotissynttäreitä. Kaverisynttärit pidettiin kaupungissa ja juhannuspäivänä juhlimme sukulaisten kanssa mökillä. Päivänsankarin toiveena oli cocktailtikut ja legokakku. Legoukkelit pääsivät loikoilemaan mansikoiden keskelle.

Mukavista lahjoista riittää iloa pitkäksi aikaa. 5-vuotias jaksaa jo keskittyä puuhastelemaan mukavien asioiden parissa melko pitkään. Poikani yritti kovasti onkia meille välipalaa, mutta meillä ei ollut kalaonnea. Minun pitää ehkä mennä ensi syksynä Uudenmaan Marttojen kalankäsittelykurssille. Jos saalista tulee tänä kesänä, en ole ihan varma mitä sillä pitää tehdä!

 

My son turned five and we had two birthdays parties this week. We also celebrated Midsummer and it was the coldest one in 30 years. It snowed in some places. Luckily we had quite nice weather at our cottage. My kids didn't mind the cold weather. They enjoyed fishing and playing outside. 

Mökille muuttaneita leluja

Me kävimme vapun aikaan ensimmäistä kertaa omalla mökillämme! Mökillä riittää puuhaa seuraaviksi vuosikymmeniksi, mutta minun ajatukseni pyörivät paljon käsitöiden ympärillä. Mitä kaikkea mökille voikaan neuloa, ommella ja askarrella!

Ihan ensimmäiseksi virkkasin pari säilytyskoria trikookuteesta. Mökille sijoitettujen lelujen pitää olla hyviä, jotta lapset viihtyvät niiden parissa. Silloin minäkin mahdollisesti ehdin puuhata jotakin. Tanskan vuosien jälkeen leluista on ylitarjontaa, kun tavaroita tuli hankittua kahteen eri maahan. Vauvanuket Niki ja Arttu saivat uudet sängyt monitoimikoreista. Ompelin nukeille peitot ja tyynyt.

This is our new summer cottage! A cottage by a lake is what (most) Finns dream of. I am very excited and there is a lot of work for years ahead. My head is full of ideas what I should knit for my Summer house. The very first things I made were two baskets for some toys.

Arne ja Carlos kukkapeitto

Arne ja Carlos -peitto on edennyt niin pitkälle kuin se nyt tänä keväänä etenee. Tein kukkia ahkerasti kunnes niskat jumittuivat pahasti tai ainakin kivuliaasti ja päätin pitää pientä taukoa. Onhan tuossa vielä hommaa ennen kuin peitto on valmis parisänkyä peittämään, mutta arvioisin että työ on suunnilleen puolessa välissä, jos en mieti kuinka paljon aikaa menee langanpätkien päättelyyn.

Arne & Carlos flower blanket update. This is as far as I got and then my hands started aching and I decided to take a break from making the flowers. I'm still bit unsure about what I am making. It's definitely a bed cover but I still wonder about the size of the bed. I get new ideas for it's placement as I go along with it.

Söpöjä hernepusseja

Säilön pahvisia pääsiäismunia, jotta pääsen kerran vuodessa täytttämään ja piilottamaan ne. Aina välillä mietin, onko siinä mitään järkeä. Meillä käy pääsiäispupu, jonka tuomia munia lapset saavat etsiä. Tänä vuonna pupu toi mm. hernepusseja. Japanilainen kangas on ostettu Huutiksesta joitakin vuosia sitten. Kolmion mallinen ohje oli hauska tehdä.

Ohje löyty Iltasanomien sivuilta täältä.

Onkohan nyt jo liian myöhäistä kirjoittaa pääsiäispuuhista, mutta meillä tehtiin pääsiäiskoristeita urakalla. Eli tuleviksi vuosiksi tuli lisää säilöttävää. Kaikkia ideoita en taaskaan ehtinyt toteuttaa eli ensi pääsiäiseksi on jo materiaaleja valmiina. Edullisten tukkuerien ostaminen ei ollenkaan auta minua tyhjentämään askarteluvarastojani.

Keväisiä istutuksia

Minä olen todella onnellinen siitä, että saan nauttia Suomen keväästä! Rivaripiha ja viljelyspalsta tarjoavat minulle valtavasti virikkeitä ja sen verran vastuuta että nipin napin kuvittelen pärjäileväni. Taimet ovat vallanneet olkkarin valoisimmat paikat. Esikasvatusvaiheessa ovat hajuherneet, auringonkukat, kurpitsat ja kyssäkaalit. Herneenversoja voi jo popsia välipalaksi.

Näissä viljelypuuhissa pitää tietenkin olla ekologinen ja taloudellinen, mutta tärkeää on myös se, että onnistuu ja optimoi lopputuloksen. Ostin pieniä kasvihuoneita, joissa oli turverenkaat valmiina. Ennen istutusta astiaan kaadetaan vettä ja multa turpoaa. Lapseni istuttivat näihin pömpeleihin siemeniä innokkaasti äidin apuna. Nämä pienet turvapaalut saa helposti siirrettyä isompiin ruukkuihin eivätkä juuret siinä vaiheessa kärsi. Mielestäni tämä oli todella nerokas ratkaisu meidän perheellemme.

En ole paljoa viljellyt tai edes viherkasveja hoitanut Suomen kodissa viimeisen neljän vuoden aikana. Joka paikka tursuaa tavaraa ja kaikki varastoidut muoviruukut ovat joutuneet roskikseen. Siinä vaiheessa, kun piti laittaa kymmeniä taimia isompiin purkkeihin, oli taas pakko käydä ostoksilla. Hankin sekä muovisia että maatuvia ruukkuja. Lisäksi käytössä on kaikenlaiset soveltuvat elintarvikepakkaukset. Osa taimista on jogurtti- ja maitopurkeissa. Muoviset lihapakkaukset toimivat niiden alustoina. Tarvitsen vielä kymmeniä isompia istutusastioita, joten nyt jemmaan kaiken mahdollisen.

Olen täysin amatööri näissä viljelyspuuhissa. Jotakin olen aikaisemminkin saanut kasvamaan, mutta palstaviljely on uutta. Tämä on toinen vuosi palstaviljelyn parissa ja ensimmäinen vuosi, kun pääsen hoitamaan palstaa jo heti keväällä. Suomeen paluumme vuosipäivä on toukokuun puolessa välissä.

Silmukan ytimessä -haaste: sateenkaarimunat

Silmukan ytimessä -haaste huhtikuussa on Sateenkaari.  

Kuukausittain vaihtuva haastetta pyörittävät blogit Pipon ytimestä ja Silmukan saalistus. Haasteen kuvaus menee seuraavanlaisesti: Tässä kuussa pitäisi siis syntyä jotain värikästä. Inspiroitukaa siis sateenkaarista muistaen, että haastetyön ei tälläkään kertaa tarvitse muistuttaa konkreettisesti sateenkaarta. Luovuus vain valloilleen!

Minulla oli sopivan monivärinen idea toteuttamista vaille valmiina! Otin esille styrox-munia, liimaa ja glitteriä. Tein pieniä kimaltelevia pääsiäismunia, joihin painoin sisälle myös pienen koukun. Osa munista pääsi palmusunnuntaina virpomisvitsojen koristeiksi ja osa pikkutuliaisina pääsiäispyhien aikana.