Vapputunnelmaa 2015 ja DIY vappuhuiska

Olen viimeksi juhlinut vappua samankaltaisella intensiteetillä ehkä opiskeluaikoina. Täällähän menee koko viikko vappua viettäessä! Maanantaina oli lasten vappujuhlat meillä ja vappuaattona suomalaiset äidit kävivät juhlistamassa vappua Manlyssä. Lauantaina pitäisi vielä paistaa noin 150 munkkia, kun olemme luvanneet tehdä niitä Suomi-koulun vappupiknikille ja eräisiin vappujuhliin. Ensimmäinen erä munkkeja on jo hävinnyt parempiin suihin.

Tämä munkkien paisto on ehkä konkreettisin tapa, jolla minä voin edistää suomalaista kulttuuria täällä. Ja onhan se myös vähän niin kuin ulkomailla asuvan Siperian Martan velvollisuuskin. Tulee paineita, kun miettii, että meidän leipomat munkit ovat monen lapsen ensikosketus vappumunkkeihin. Onneksi minun mieheni osaa tehdä hyvän pullataikinan. Ostimme jopa rasvakeittiminen kirpparilta tätä tarkoitusta varten, kun en halunnut lähteä kuumentamaan öljyä kaasuliedellä.

Omilla lapsillani oli selkeät sävelet vapun vieton suhteen, vaikka olemme viettäneet aika monta vappua Köpiksessä. Vappuna pitää olla naamiaiset ja koti pitää koristella. Ilmapallot oli helppo löytää, serpenteeniä ja vappuhuiskia vähän vaikeampi. Tein lasteni vappujuhliin muutaman huiskan. Ostin askartelukaupasta puukeppejä ja liimasin niihin silkkipaperia. Se oli yksinkertaista, mutta silti yllättävän haasteellista. Silkkipaperi kannattaa leikata mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi. Muuttokuorman mukana tänne on eksynyt pari Suomesta ostettua vapppuhuiskaa myös. Ne karistavat paperia paljon herkemmin kuin itse tehdyt versiot. 

Tietyt kokemukset ovat suomalaisille melko kollektiivisia. Pieni kansa ja useimmilla on samat perinteet. Perinteitä on melkein hauskempi vaalia ulkomailla kuin Suomessa. Jos olisin Suomessa, haluaisin kokeilla jotakin uutta, mutta täällä on hauska tehdä perinteisen kaavan mukaan. Vappuillallisella keskustelimme lapsuutemme televisio-ohjelmista. Miten selittää Uuno Turhapuron viehätysvoiman ulkomaalaiselle ja näkikö kukaan koskaan sitä Viljoa?

Anzac keksit ja hirmuinen myrsky

Sydneyssä riehui tämän viikon alussa hirmumyrsky. Pari vuorokautta meni sateen, tuulen ja ukkosen keskellä. Meidän perheen kannalta kaikki meni hyvi. Suunnitelmia piti muuttaa tiistain ja keskiviikon suhteen, kun ei voinut mennä ulos. Mies selvisi 20 kilometrin työmatkan autolla myrskyn keskellä ilman suuria ongelmia.

Olen eristänyt ikkunoita käärimällä pyyhkeitä rulliksi ja asettamalla niitä vetoisimpiin kohtiin. Vain lastenhuoneessa oli lämmitin, joten yöpukuna minulla on ollut pitkät kalsarit, fleecehousut, villasukat ja neljä paitaa. Lisäksi siihen vielä pari peittoa päälle. Olen tehnyt jauhelihapiirakkaa, omenapiirakkaa, ruissämpylöitä sekä Anzac-keksejä osittain sen vuoksi, että uuni lämmittää myös koko asuntoa.

Koettiinpa sitten suunnilleen vuosisadan pahin myrsky täällä ollessa. Muutaman kilometrin päässä oli kodeista sähköt poissa tai evakuointivaroitus mahdollisen tulvan vuoksi. Puita oli kaatunut sähkölinjoille, teille, talojen päälle ja ties minne. Manlyn lautta ei kulkenut kovan merenkulun vuoksi ja rannat ovat muutenkin kokeneet kovia. Naapurikuntaan on julistettu poikkeustila. Menee pitkään ennen kuin kaikki tuhot saadaan korjattua.

Myrskyn jälkeen suomalaiset lapset menevät puistoon.

Olen seurannut myrskyn etenemistä enimmäkseen netin kautta. Northern Beaches asukkaat ovat hyvin aktiivisia Facebookissa. Ihmiset tarjoavat toisilleen apua, joku on löytänyt kanan tai kilpikonnan ja etsii sen oikeaa omistajaa, kysellään millä alueella on sähköt ja mitkä koulut ovat auki tai kiinni. Kaikista mieleenpainuvin tiedustelu oli se, kun eräs nainen kyseli onko hänen kotitalonsa jo romahtanut maanvyöryn mukana. On vain ajan kysymys milloin hänen kotinsa oln mennyttä. Näin myös videon, jossa jonkun kotitalo kulkee tulvan mukana.

Palataan nyt kuitenkin vielä niihin pipareihin, jotka ovat muuten todella hyviä. Lauantaina (25.4) on Anzac Day ja tällainen myrsky tuo esiin Aussie spirittiä, niin keksit sopivat hyvin teemaan. Anzac Day on Aussien sotaveteraanien päivä, jolloin muistellaan Gallipolin taistelua. Anzac sotilaat olivat taistelemassa Ottomaanien valtakuntaa vastaan nykyisen Turkin alueella Gallipolissa. Anzac tulee sanoista Australian and New Zealand Army Corps. Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta tuosta kuuluisasta ensimmäisen maailmansodan taistelusta, jossa kuoli tuhansia sotilaita. Anzac-keksejä lähetettiin rintamalle leivän korvikkeeksi. Niistä keitettiin myös puuroa. Alkuperäisten keksien pääraaka-aineet olivat kaurahiutaleet ja siirappi. Kananmunia ei ollut sota-aikaan saatavilla.

Anzac oppini olen saanut lähinnä televisiosta, sillä joka ilta tulee aiheeseen liittyvää ohjelmaa. Lähestysmistapa on hieman erilainen kuin Suomessa itsenäisyyspäivänä Talvisotaa muistellessa, sillä sota ei ole Australiassa taakse jäänyt asia. Maa on lähettänyt sotilaitaan mm.Vietnamiin, Irakiin ja Afganistaniin. Aion sivistää itseäni vielä lisää, sillä lauantaina televisiosta tulee kuuluisa sotaelokuva, vuonna 1981 tehty Gallipoli, jonka pääosassa on mm. nuori Mel Gibson.

Anzac-keksit 

noin 35 kpl

1 cup vehnäjauhoja

1 cup sokeria

1 cup kaurahiutaleita

1 cup kookoshiutaleita

115 g voita

1 rkl (vaaleaa) siirappia

2 rkl kiehuvaa vettä 

1 tl soodaa

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. 

Yhdistä kuivat aineet.

Sulata voi ja lisää voisulaan siirappia. 

Yhdistä vesi ja sooda, lisää ne voisiirappiseokseen.

Yhdistä kaikki aineet ja sekoita taikinaksi. Lisää hieman vettä, jos seos on liian kuiva.

Tiputtele taikinapalleroita leivinpaperilla päällystetyn uunipellin päälle teelusikalla.

 Jätä leviämisvaraa palleroiden väliin.

Paista 10-15 minuuttia tai kunnes keksit ovat saaneet kauniin kultaisen sävyn.

Anna jäähtyä.

Ohje on lehtisestä, joka tuli meille ilmaisjakelun mukana: 

ANZAC. Conmmemorating 100 years of ANZAC spirit.

A Commemorative Newslettter

The Hon Tony Abbot MP

Prime Minister of Australia

Member of Warringah

Muumimamma Australiassa

Viime viikonloppuna juhlimme ihastuttavan pienen tyttösen 2-vuotissynttäreitä. Veimme päivänsankarille Muumimamman, jolle olin tehnyt talvivarusteita. Langan ostin Lincraftista. Cleckheatonin Artisan langassa on puolet villaa ja puolet akryyliä. Ihastuin tämän langan sävyihin. Täällä on tarjolla todella paljon akryylilankaa ja on vaikea löytää kunnollista villasekoitetta ainakin Northern Beachesin alueelta. 

Muumithan nukkuvat talviunta, mutta en tiedä, miten mamman keho reagoi maapallon toiselle puolelle muuttoon. Edessä voi olla australialainen taikatalvi. Asuntojen sisälle alkaa jo hiipiä kostea koleus. Toivottavasti Muumimamma pysyy lämpimänä.

Moomins are an essential part of childhood in Finland. The stories of Tove Jansson are well-know to all Finns and they are something we are proud of as a nation. So naturally, Moominmamma is something I wanted to give as a birthday present to a little expat girl.

It's cold in Finland outside but inside it's warm. No matter how cold it get outside. That's why it's a bit hard to get adjusted to living in Australian houses during the colder period of the year. But as a Finn, I rely on wool. As I am writing this, I am wearing wool socks. I have a collection of wool socks with me. All made by my loved ones in Finland. 

So, to help Moominmamma get through the Aussie winter, I made her some clothes. The yarn is from Lincraft. Cleckheaton's Artisan is 50 % wool & 50 % acrylic. I am suprised to find acrylic yarn so popular over here. At least that is what the local shops are offering. In Finland the most popular yarn comes from Novita (only in Finnish or Swedish, sorry!). Novita yarns are sold everywhere and the company has it's own magazine that comes out four times a year. The yarns and the patterns are very easy to find. I am pretty sure that every Finn has a pair of wool socks that have been made from Novita's most popular sock yarn.

Easter break vol. 1

Lapsilla on lomaa per schoolista ja meillä on ollut valtavasti ohjelmaa. Niin paljon, etten ole enää koneen ääreen ehtinyt iltaisin. Lisäksi minulla on virkkausbuumi päällä, ja eihän sitä pysty päivittämään blogia ja virkkaamaan yhtä aikaa.

Oletettavasti vietimme elämämme ainoan australialaisen pääsiäisen, joten yritimme ottaa siitä kaiken irti. Kävin erilaisissa tapahtumissa ja meillä oli hauskaa. Niin hauskaa, että välillä aina kiukutti ja harmitti, mutta sehän kuuluu asiaan. Retkieväiden suunnittelu vaatii tarkkaa harkintaa ja henkilön, joka jaksaa kuoria ja pilkkoa kilon porkkanoita.

Meidän muuttokuorma saapui kiirastorstaina, joten kotona ei paljoa viitsinyt ollakaan, koska epämääräinen sekasotku ahdisti. On ihanaa ja hämmentävää saada omat Suomen kodin huonekalut ympärilleen. Lastenhuone tulvii leluja ja muut kaapit täyttyivät minun käsityövarastoistani. Järjesteltävää riittää vielä pitkäksi aikaa. Nyt pitäisi päästä totetuttamaan kodin sisustamiseen liittyviä käsityöprojekteja.

Kyltti pääsiäispupua varten, niin pupu muistaa käydä meillä-

Best of easter crafts.

Puuttuva palanen: kirpparilta löytyi Animator nukke, Pokahonskas kuten Anni sanoo.
 Ja myös Domino-kokoelmat ovat täydelliset.

Easter Egg Hunt oli kiva kokemus ja lopuksi pääsi vielä kuvaan Easter Bilbyn ja Easter Bunnyn kanssa.

Easter Bunny löysi myös meille kotiin asti.

Pääsiäisvalmisteluja

Meillä otetaan pääsiäisvalmistelut tosissaan. Joka päivä lapset puuhastelevat askarteluprojektiensa parissa. Ensimmäisenä loppuivat bling bling -tarrat. Timantteja pitää käydä ostamassa lisää joku päivä. Viimeistään vappuaskarteluissa tarvitaan todella paljon kimallusta.

Norther Beaches -alueen suomalaisten äitien ja lasten kerho maanantaisin. Vetovastuu on kiertävä ja jokainen saa suunnitella oman kertansa ohjelman. Muutama viikko sitten teimme virvontaoksat Australian malliin ja istutimme rairuohot. Lapset olivat todella onnellisia, kun saivat viedä istuttamansa ruohot kotiin.

Meillä on jo mukava kokoelma pääsiäistipuja- ja pupuja, kortteja sekä koreja. Lapset ihmettelivät, miten pääsiäispupulla on rahaa ostaa kaikille lapsille yllätyksiä. Kieltämättä pääsiäispupun tulot ovat tällä hetkellä melko rajalliset, mutta siitä huolimatta keittiön kaappien päälle on kertynyt jo aivan riittävästi nyssäköitä. Suomessa markkinat ovat yllätysmuniin keskittyneet, täällä on tarjolla lähinnä onttoja suklaamunia, joita käydään etsimässä pääsiäispupun vierailun jäljiltä. Kinder-yllätysmunia löytyy pääsiäispupun kätköistä kyllä ihan riittävästi kahdelle lapselle. Virpomiset taitavat kuitenkin jäädä väliin. Me luotamme pääsiäispupun antimiin,

Välipalavirkkausta

Hyllyn päälle alkaa kertyä jo kaikenlaista pientä kivaa. Suunnitteilla on ruoanlaittoa, skräppäämistä ja neulomista. Kunhan vaan löytyy aikaa ja tietäisi mistä aloittaa. Ostin paikalliselta FB-kirpparilta kassillisen kankaita ja lankoja. Niistä riittää iloa pitkäksi aikaa sekä minulle että lapsille. Pienimmät palaset ovat menneet jo lasten pääsiäisaskarteluihin.

Ensimmäisenä virkkasin mukana olleista paprinaruista korin. Olen haaveillut paperinaruhatun virkkaamisesta jo pitkään, mutta siihen tarvitaan ohutta ja kepeää nauha, jotta lopputulos olisi hyvä. Nämä narut ovat omiaan korina. Mukavan keväinen väritys, paitsi että täällähän on syksy, joka on kuitenkin lämpimämpi kuin Suomessa kesä keskimääräisesti.

Korin sisällä olevan lankakerät ovat samaisesta kirppiserästä. En ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen näiden lankojen lopullisesta käytöstä. Takana näkyy myös Regia Design Line Arne & Carlos -lankaa, jota pyysin äitiäni tuomaan tänne tuliaisiksi. Etsiskelen sopivaa ohjetta näille kerille. Luulen, että niistä tulee parit sisätossut sekä nukenvaatteita.

Vuokra-asunnossamme taulut ripustetaan sinne, missä sattuu olemaan koukku valmiina. Ostin canvataulun ja kehittelemään siihen sopivan näköistä kokonaisuutta. Haluan seinälle jotakin kaunista ja inspiroivaa.  Ihania tekstejä olen löytänyt Kikki K:sta ja Project life korteista. Perhoset pihistin lasteni askartelutarvikkeista. Projekti on vielä hieman kesken. Esittelen lopputuloksen myöhemmin.

Nukenvaatteita ja odotusta

Kengurut saivat pähkinöitä ja koalat eukalyptyksen lehtiä, joten sitten piti siirtyä Ponin pukemiseen. Tyttäreni uusi My Little Pony puhuu. Heppa hokee noin viittä lausetta, mutta onneksi tyttäreni laittaa ponin pois päältä vapaaehtoisesti, joten ihan jatkuvaa mölytulvaa en joudu kuuntelemaan. Kassajonossa minua alkoi nimittäin jo epäilyttää, että onko tämä hyvä ostos. Tyttäreni on kuitenkin uudesta vauvastaan innoissaan.

Muuttokuorman mukana on tulossa pojalleni nukke, jolle tilasin flanellipyjaman Suomesta. Postilähetys tuli todella nopeasti ja kriisihän siitä syntyi. Ensinnäkään ei ollut nukkea ja toiseksi ei ollut siskolle mitään. Onneksi vaatteet saatiin puettua Nikille. Nyt alan ihmetellä, mitä Niki tekee mukanamme Australiassa, kun nukke muutti meidän mökille viime toukokuussa. Taitaa olla Nikin kaveri Arttukin matkalla tänne.

Kompensaatioksi piti tyttärenkin saada leluille vaatetta. Sain pitkän tilauksen ponin vaatteista, mutta päätin toteutta pipon ja kengät. Yksisarviselle on hieman haastavaa tehdä pipoa. Toivon, että täällä Australian olosuhteissa sarvi ei jäädy, vaikka se törröttää otsassa ilman suojaa.

Lankana toimii akryylilanka, jota on tarjolla kotikulmilla. Villalankaa ei tästä maasta ihan noin vaan osteta. Olen kuullut Sydneyn keskustassa sijaitsevasta mahtavasta lankakaupasta ja olen käynyt parissa keskinkertaisessa lankoja myyvässä kaupassa täällä Northern Beaches suunnalla. Villalanka tai vastaava jemmataan jotakin parempaa varten. Nuket saavat hikoilla akryyliasusteiden kanssa.

Nikin ihana pyjama löytyi FB:n nukkeryhmästä.

Uudet ja vanhat obsessiot

Vuosi Australiassa on ollut yksi unelmistani jo pitkään, mutta täytyy myöntää, että kokemus olisi erilainen, jos en olisi niin asettunut aloilleni Suomeen. Ymmärrän hyvin, että ihmiset, jotka tulevat tänne nuorena, myös jäävät tänne. Täällä on varmasti hyvä rakentaa elämää, rakastua ja asettua aloilleen. Minusta tuntuu, että olen juurtunut Suomeen niin hyvin, että myös jään sinne.  Tosin kaukokaipuu iskee varmasti heti sillä hetkellä, kun jalkani ovat taas Suomen maaperällä. Ne, jotka tuntevat minut, tietävät, että Tanskan jälkeen vannoin, etten ikinä enää muuta ulkomaille.  On tuskatuttavaa olla expat ja tuntea olonsa jatkuvasti tyhmäksi, kun ei tiedä, miten jokin perusasia uudessa yhteiskunnassa toimii. On mielenkiintoista nähdä, mikä on fiilis sitten kun tämä tarina tulee päätökseen.

Kun kuulen kevätuutisia Suomesta, minä haluaisin kovasti mennä tonkimaan multaa mökilleni. Viljelyharrastus on tauolla tämän vuoden. En minä niin sitä arkea kaipaa, jolloin roudataan lapsia päiväkotiin, puetaan ylle monta kerrosta vaatetta, tehdään töitä, haetaan kuraiset ja väsyneet lapset päiväkodista, on pimeää ja toistetaan samaa arkirumbaa uudelleen ja uudelleen.

Onneksi on myös paljon minulle rakkaita asioita, joita voin harjoittaa myös täällä. Käsityö- ja askartelumateriaalia alkaa olla jo kasassa ihan tarpeeksi. On ihanaa, kun on materiaalia mukavien projektien toteuttamista varten. Lähiseudun FB-kirpparilla liikkuu todella paljon kiinostaa tavaraa, joten kirppariharrastuskin voi hyvin. Viime aikoina Suomessa olin keskittynyt myyjän rooliin, nyt taas ostajana.

Mm. nämä ovat löytyneet FB-kirpparilta.

Tästä tulee mekko.

Uusin obsessio meidän perheessä on Woolworths kaupasta saatavat Domino-palikat. Tiesin heti, että minun on alettava keräämään niitä. Tiedostan, että on juuri näin markkinamiehet haluavatkin minun toimivan, mutta tämä nyt vaan on kovin koukuttavaa.

Jokaisesta kaupassa käytetystä 20 dollarista saa yhden palikan. Palikoita on yhteensä 44 kappaletta, toisella puolella on Pixar-hahmoja ja toisella puolella numeroita dominon pelaamista varten. Kampanja aika on noin 1,5 kuukautta. Lisäksi kaupassa on kampanjatuotteita, joista saa ylimääräisiä palikoita.

Minun lapseni ovat hyvin innoissaan uudesta keräilykohteesta. He haluavat molemmat kerätä omat dominosetit eli tämähän tarkoittaa vähintään 88 palikan hankkimista! Onneksi noita bonuspalikoita saa esimerkiksi jogurtista, leivästä ja nenäliinoista. Nämä tuotteet ovat yleensä myös tarjouksessa. Kävin sunnuntai-illalla kaupassa ja tarjouksessa olevat jogurtit olivat tehneet kauppansa. Sain ostettua pari tarjouserää, mutta seuraaville ei enää jäänytkään. 6 jogurttia 6 dollarilla ja siihen vielä päälle 6 dominopalikkaa, se on jo aika hyvä diili. Pitääkö samalla onnitella markkinamiehiä. Jos Suomessa seotaan ilmaisista ämpäreistä, niin aiheuttaisikohan Pixar-palikat jonkinlaista hysteriaa?

Domino-palikoita, eihän näitä voi vastustaa!

Helpot eväshyrrät

Lapseni ovat aloittaneet pre schoolin pari viikkoa sitten ja minun pitää keksiä lapsilleni maittavat ja terveelliset eväät lunch boxeihin. Kengurutien pre schoolista voi lukea lisää toisesta blogistani täällä. Tässä keskityn omien eväiden maailmaan. Lasteni lounaslaatikot eivät ole vielä muistuttaneet bento boxeja, vaikka olisihan se tietenkin hienoa, jos saisi muovailtua riisistä pandakarhuja tai muita hahmoja. Joka kerta, kun lapseni avaisivat eväsrasiansa, sieltä avautuisi hieno satumaailma.

Minun rimani nyt kuitenkin menee sillä korkeudella, että jospa saisi pidettyä lapset kylläisinä hoitopäivän aikana ja muistaisi noudattaa kaikkia sääntöjä. Allergioiden vuoksi kiellettyjen listalla ovat pähkinät, kala ja kananmuna. Pre schoolissa on myös no junk policy eli vältettävien ruokien listalta löytyy mm. roska- ja/tai pikaruoka, mehut, keksit, kakut, suklaapatukat sekä perunalastut. Aika paljon tulkinnan varaa jää kuitenkin siihen, mikä on terveellinen lounas ja mikä taas ei.

Meillä on takana neljä päivää pakattuja eväitä, jos tekisin tätä vuodesta toiseen ja jokaisena viikon päivänä, niin terveellisten ja monipuolisten lounasvaihtoehtojen rakentaminen olisi kyllä työlästä. Tällä hetkellä lunch boxeissa kulkee mukana leipää, jogurttia, hedelmiä, kasviksia sekä pillimaitoa. Lapseni ovat todella innoissaan omista lunch boxeistaan, pienistä eväsrasioista ja niiden sisällöstä. Niihin olisi kyllä olisi mukava keksiä terveellisiä ja kivoja yllätyksiä.

Kokeilin kahden ainesosan lounashyrriä, jotka ovat parhaimmillaan vastapaistettuna. Yön aikana jääkaapissa leivonnainen tiivistyy ja menettää osan viehtäysvoimastaan. Näitä en lupaa arkiaamuna eväsrasioihin, mutta ehkä viikonlopun retkille näitä voisi pyöräyttää mukaan. Ohje löytyi The organized house wife -blogista täältä. 

Taikina syntyy helposti: saman verran jauhoja ja jogurttia. Lisäksi vielä ruokasoodaa.

Eväshyrrät

Ohjeen mukaan taikinaan laitetaan yhtä paljon kreikkalaista jogurttia ja self rising flouria. Suomalaisiin olosuhteisiin muunneltuna vehnäjauhojen joukkoon laitetaan noin 1 tl soodaa, riippuen tietenkin siitä kuinka suuren taikinan tekee. Itse laiton 2 cupsia jauhoja ja 2 cupsia jogurttia. Nämä pari ainesosaa sekoitetaan keskenään. Taikinasta tuli melko tahmainen, jauhoja kannattaa laittaa hieman enemmän kuin jogurttia.  Sen jälkeen taikinan voi kaulia ja lisätä täytteet. Itse laitoin maissia, pekonia ja juustoraastetta.

Paistetaan 200 asteessa noin 15 minuuttia. Minulla on täällä käytössä kaasu-uuni, joten sähköuunilla paistettaessa kannattaa tarkkailla tilannetta. Minun Aussi-uuni on melko tehokas ja toimii paljon paremmin kuin mitä ikinä uskalsin ajatella. En ole ehkä ikinä kuullut kenenkään sanovan mitään hyvää kaasu-uunista aikaisemmin. Minun uunini on fan forced, vaikka Suomessa on kiertoilma-ominaisuutta ole paljoa käyttänyt, niin täällä olen todennut sen käteväksi.

Hauskaa pahvilaatikoiden kanssa

Parasta uusien turvaistuinten ostamisessa oli isot pahvilaatikot, jotka saimme leikkeihin. Turvaistuimetkin ovat kyllä hienot, niissä on jopa mukitelineet. Viime viikolla korvapeikko saavutti meidät täällä Australiassakin ja poikani sai antibioottikuurin. Monta päivää meni puolikuntoisena ja olimme kotosalla melko paljon. 

Yleensä en kaipaa ilmastointia asuntoomme, mutta keskipäivällä koti on kyllä ahdistavan kuuma ja hikinen. Varsinkin jos on ollut sateinen ilma ja ilmankosteus on korkealla. Pieni kuumepotilaskin hikoili lakanansa litimäriksi parissa tunnissa. Suomessa on harvoin tällaista ongelmaa,

Askartelimme yhdessä lasten kanssa pahvilaatikoista nukkekodit. Poikani taloon muuttivat turtlesit ja hän kehitti ninjoille vielä kiipeilytelineitä talon seinälle. Tyttäreni talossa asui pieni nukke ja smurffi. Taloa koristeltiin syntymäpäivälahjaksi saaduilla tarroilla. Minä näin taloissa suurta potentiaalia. Vahvat pahvitalot voisi tapetoida ja päällystää. Sitten voisimme askarrella huonekaluja ja saada aikaiseksi mahtavat asumukset.

Lapseni olivat kuitenkin eri mieltä. Vähän ajan päästä poikani talo muuttuikin laivaksi, sen jälkeen junaksi ja sitten taas seuraavaksi asiaksi. Minua kyllä harmitti itseni ja hienoja laatikoiden puolesta. Minä olisin halunnut tehdä lasteni kanssa hienot kierrätysnukkekodit, mutta kyse oli kuitenkin pahvilaatikoista, niin en ryhtynyt määräämään niiden kohtalosta. Oikeastaan tiesin jo etukäteen, että laatikot laitetaan päreiksi ennemmin tai myöhemmin. Pääasia oli, että saimme ajan kulumaan sairastuvalla.

Palaan tähän teemaan joka kerta, kun askartelen lasteni kanssa. Lapset tekevät mitä haluavat, luovuus pääsee valloilleen ja useimmiten lopputuloksena on paperisilppua sekä jonkinlainen paljon teippiä ja/tai liimaa vaatinut taideteos. Sellainen, joka siirretään roskikseen sen jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan. On vaikeaa antaa lasten mielikuvituksen lentää, jos itsellä on mielessä hieno Pinterestistä bongattu askarteluidea, jonka haluaisi toteuttaa oman jälkikasvunsa kanssa. Sitten muistutan itselleni, että mennään nyt lasten eikä Pinterestin ehdoilla. Pääsen toteuttamaan omia askarteluintohimojani joskus myöhemmin, vaikka hieno siitä nukkekodista olisi tullut.

Turtlesien kiipeilytelineet.

4-vuotissynttärit

Taas kerran vietetään expat synttäreitä! Onhan niitä tässä tullut vietettyä viimeisten vuosien aikana. Mukavaa, että noin kuuden Australiassa vietetyn viikon jälkeen, me saimme mukavat juhlat aikaiseksi 4-vuotiaalle tyttärelleni. Menossa oli mukana omieni lisäksi neljä suomalaista lasta ja kaksi äitiä.

En leiponut juhliin mitään itse. Tämä tapahtui aivan käytännön syistä. Minulla ei ole täällä mittaa, vatkainta, kulhoa tai leivontavuokaa. Jauhojakaan ei olisi löytynyt kaapista. Lisäksi kodissamme on kaasu-uuni, jonka paisto-ominaisuuksien en halunnut vielä lähteä testaamaan. Muuttokuorma Suomesta saapuu meille huhtikuun alkupuolella, sen jälkeen alan harjoitella leipomista Australiassa.

Yksi vieraistamme toi itse leipomansa suklaakakun, joten aivan ilman kotitekoisia leivonnaisia me emme jääneet. Lasten suosikki taisi olla Ikean pakastelihapullat. Omille lapsilleni maistuu kaikki hyvin cocktailtikkujen kanssa.

Juhlakoristeiden hankkiminen oli hauskaa. Säilytin hyvin kohtuuden ja maltin, vaikka tarjolla olisi ollut vaikka mitä ihanaa. Pinjatasta haaveilin, mutta totesin, että en saa sitä roikkumaan mihinkään. En oikein voi alkaa poraamaan vuokra-asuntomme kattoon sopivaa koukkua.

Virkkasin tyttärelleni kassin langasta, josta minun piti tehdä itselleni hellehattu. Aloitin hatun teon pari kertaa ilman ohjetta, mutta en saanut mittasuhteita oikeiksi. Seuraavaksi minulta on tilattu virkattuja pähkinöitä nälkäiselle pehmokengurulle. Mukana sattuukin olemaan yksi kerä ruskeaa puuvillalankaa.

Käsityövarastonikin seilaavat jossain Suomen ja Australian välissä. Odotan todella paljon, että saan tänne ompelukoneeni, lankoja, kankaita ja askartelutarvikkeita. Tuntuu aivan kohtuuttoman pitkältä ajalta odottaa noin 14 viikkoa omia tavaroita saapuvaksi tänne. Nyt olemme suunnilleen odotuksen puolessa välissä.

Ystävänpäiväterveiset Australiasta!

Täällä sitä ollaan, uusi elämä on aluillansa. Olen keskittynyt enemmän reissublogiini ja muutenkaan aika ei ole riittänyt kovin paljon käsitöihin. Mukana on muutama kerää lankaa, mutta varsinaiset käsityöjemmani saapuvat noin kuukauden kuluttua. Luulen, että siinä vaiheessa pitääkin alkaa virkkaamaan torkkupeittoa talven varalle, muutaman kuukauden päästä voi asunto tuntua viileältä.

Olen oppinut sen, että uudessa maassa minun on paras etsiytyä heti neulovien ihmisten pariin. Kööpenhaminassa neulontakerho toi todella paljon iloa arkeeni samalla tavalla kuin Siperian Martoissa mukana oleminen Suomessa. Olen käynyt kerran täällä Ausseissa neulontakerhossa. Tuntuu, että minulla on ihan oikea harrastus. Kerho tapaa trendikkäässä ravintolassa meren rannalla. Aina silloin pääsen pois rouvakellarista ihmettelemään elämänmenoa rantabaarissa!

Happy Valentine's Day, especially to all my friends from the Danish knit group, from Siperian Martat and from the latest knit group here at Manly Beach, Australia. I think that for me, a knitting club is just the right place to meet new people!

We are slowly getting settled to our lives here in Oz. It's quite different compared to moving inside the EU. Besides the fact that there are 15 000 km from our home country but also with all the bureaucracy. I am a little exhausted from all the things that need to be taken care of and also because everything is new. It takes effort to do ordinary things. But isn't that just where magic happens, outside your comfort zone!

We have had some amazing days at the beach. I have seen the Blue Mountains. I have realized that there are poisonous spiders all over the place and watched how excited surfers are just before they hit the waves. It's February and it's Summer!

Australia Day & Lamington leivokset!

Australian itsenäisyyspäivän kunniaksi olin ostanut piknikevääksi Lamington-leivoksia. Kyseessä on suklaalla ja kookoksella kuorutettu sienikakku, joka on perinteinen australialainen leivonnainen. Lamingtonin lordi tai hänen ladynsä on perimätiedon mukaan tuoneet ohjeen mukanaan emomaasta 1800-luvulla.

Näitä voisin pyöräyttää itsekin siinä vaiheessa, kun olen paremmin asettunut aloilleni tänne. Tällä hetkellä asumme vielä huoneistohotellissa, jonka keittiön varustetaso ei erityisemmin kutsu leipomaan. Pancakesmixiä ja Peppa Pig Cupcake Mixiä olen ostanut kaappiin odottamaan inspiraatiota.

Muuten Australia Dayn vietto meni meidän perheeltä hieman ohitse. Olimme kaikki väsyneitä edellisen päivän retkestä Blue Mountainsin kansallispuistoon ja siinä vaiheessa kun olimme lähtökunnossa, alkoi sataa. Suunnitelmat muuttuivat, emme käyneet Manlyn Sea Lifessä, emme pikinikillä tai rannalla. Vietimme päivän tulevan kotimme kuntokartoitusta tehdessä. Eiliset maisemat saivat kyllä arvostamaan tämän maan luontoa.

Kahden blogin loukussa

Me olemme muutaneet vuodeksi Australiaan, joten minä olen taas kahden blogin loukussa. Tällä hetkellä aika menee käytännön asioita järjestellessä ja uusia asuinseutuja ihmetellessä, että bloggaamiseen ei jää kovin paljoa aikaa, vaikka nyt pitäisi saada alkufiilikset dokumentoitua. 

Blogi, joka alkoi siitä, kun muutimme Dubaihin, sieltä Kööpenhaminaan ja nyt Ausseihin. Toki olemme joka välissä asuneet hetken Suomessakin. Taisin kyllä jossain välissä vannoa, että minun kotirouvan päivät ovat ikuisesti ohitse, mutta tässä sitä nyt taas ollaan!

http://kesadubai.blogspot.com.au/

Toukkapussi

Minäkin neuloin toukkapussin, mutta unohdin kuvata sen. Yksi sovituskuva tuli otettua vauvanukella, joten sen täytyy nyt kelvata. Tämä on tehty Novitan Nallesta ja jostakin Dropsin langasta, jonka nimeä en nyt enää muista. Toukkapussit ovat tämällä hetkellä suuressa suosiossa neulontapiireissä, mutta jos joku ei ole vielä bongannut, niin ohjeitä löytyy täältä ja täältä. Sukuun syntyi uusi vauva juuri sopivasti, niin minäkin pääsin kokeilemaan ohjetta.

This is what knitters are knitting in Finland at the moment: "baby cocoons". You can find instructions in English here.

Muumimamman talvivaatteet

Nyt on kai viimeisetkin joulupaketit toimitettu perille ja voin paljastaa Muumimamman uudet vaatteet. En tiedä, onko tämä talvi taikatalvi mutta virkkasin mammalle lämmikettä pakkaskeleihin. Tein jämälangoista tossut, kaulaliinan ja liivin. Tonttulakin tein huovutetun villapaidan hihasta,

Samaan pakettiin meni myös leikkikattila, huopaisia joulutorttuja sekä minimuumimukeja, niin Muumimamma voi järjestää kahvikestit kummityttöni muille leluille.

ka

24. luukku: Hyvää joulua!

Happy Christmas! 

Glædelig jul!

Hyvää joulua toivottaa Hapsuli!

23. luukku: Mitä ei valmistu täksikään jouluksi

Vai ehtiikö sittenkin? Tässähän on vielä monta tuntia aikaa ennen kuin  pukki tulee käymään. Osa paketeista löytää saajansa vasta Tapaninpäivänä. Vielä ehtii skräpätä hieman, neuloa ja virkata. Juuri tämän vuoksi joululahjojen tekeminen kannattaa aloittaa välittömästi lahjojen jakamisen jälkeen tai ihan viimeistään juhannuksena.

Näin käy joka vuosi. Uudet ideat ajavat vanhojen ohitse, mutta kuitenkin viime metreillä on pakko toteuttaa vielä jokin kauan hautoneista ideoista. Jokin puoliksi tehty käsityö löytyy laatikon pohjalta tai edellisen joulun alla talteen otettu resepti vaatii toteutusta.

Joulun odotus on parasta joulussa. Fiilistely ennen kuin on kiire ja ahdistus. Onneksi pääsen muiden kestitettäväksi koko pyhien ajaksi. Ja yritän sitten vaan muistella Katri Helenan sanomaa että eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä.

22. luukku. Talvipäivänseisaus ja kevään huumaa

Talvipäivänseisaus. Pahin osa talvesta on lusittu vai onko? Ainakaan tämän pimeämmäksi ei meno enää muutu ja kohta voi jo alkaa haaveilla keväästä. Mitä sitä voisikaan viljellä palstalla ensi kesänä? Miltä tuntuukaan laittaa tennarit jalkaan ensimmäistä kertaa pitkän talven jälkeen?

Juhlitaan nyt ensin alta pois tuo joulu ja toivotetaan uusi vuosi sisään, sitten voikin alkaa miettiä kesäisempiä juttuja!

21. luukku: Julehygge

Could someone please send some this way?