Pehmoeläinsairaala

Meillä hoidetaan pehmoleluja paljon. Minulla on lapsenlapsina vähintäänkin lammas, pupu, koala, pingviini, apina ja nalle. Eläinsairaaloissa käynneistä innostuneena kokosin lapsille lääkärisetit. Keräsin vanhat lääkärivälineet muovilaatikoihin. Lisäsin tarvikkeisiin pinsetit sekä ruiskut. Ruiskuilla annetaan rokotuksia tai lääkettä. Tein sidetarpeita vanhasta aluspaidasta ja lääkepurkit pastillirasioista.

Löysin Pinterestin kautta tulostettavia eläinlääkäriaseman papereita sekä röntgenkuvia. Ne ovat aivan mahtavia. Jos olisi ollut piirtoheitinkalvoja, niin röntgenkuvista olisi tullut vielä upeammat. Nyt tulostin ne tavalliselle paperille ja päällystin kontaktimuovilla. Linkit tulostettaviin setteihin löytyvät tämän sivun lopusta.

Koalakarhunpoika sairastaa, siis häntä hellikäämme. Helteet ovat jo alkaneet ja ensimmäiset metsäpalojen uhrit ovat saapuneet lasteni klinikalle. Onneksi palovammoja ja murtuneita luita on hoitamassa huippuammattilaiset.

Vet pretend play free printables (Kids Activies Blog)

Children's x-rays free printables (A Tried & True Project)

My kids have a pretend play veterinary clinic. Most of the patients are victims of a bush fire. Hot Australian Spring has been tough on them. Koala, lamb and penguin need lots of tender care in order to get better.

Nektariinipaistos

Tälläista tilaisuutta minulla ei ole aikaisemmin ollutkaan. Tehdä nektariinipaistos itse (tai lasteni) poimimista nektariineista. Kävimme viime viikonloppuna Canoelands Orchardissa hedelmiä poimimassa. Päivä oli sateinen, mutta se taukosi juuri sopivasti pariksi tunniksi, kun olimme hedelmätarhassa. Maatilalla oli mutaisaa, mutta onneksi oli suomalaiset saappaat jalassa.

Matkalla mietin, olisiko mahdollista kasvattaa nektariineja Suomessa. Tai vaikka puu kasvaisikin, niin ehtivätkö ne tehdä hedelmää. Taimet.net kertoi, että persikan/nektariinin kasvatus Suomessa on mahdollista, mutta melko hankalaa ja vaatii kasvihuoneen. Puut eivät kestä Pohjolan talvea. No kukapa kestää, minä sanoisin, kun vietän marraskuuta Australian auringossa. Perjantaiksi on luvassa 39 astetta. Onhan sekin jo aika rankkaa.

Hedelmäpaistoksen pyöräytin eilen meillä iltapäivää viettäneelle lapsikatraalle. Ohje on oikeastaan aivan samanlainen kuin perinteisessä omenakaurapaistoksessa. Piiras maistui hyvin viidelle pienelle ihmiselle. Sitä jäi vanhemmillekin nauttittavaksi lasten nukkumaanmenon jälkeen. Olin siinä välissä ehtinyt käydä ostamassa vaniljajätskiä, niin herkkuhetkemme oli todella makoisa.

Last weekend we went to the Canoelands Orchard to "pick your own" nectarines. Fruit picking is something our whole family loves. It is always fun to go on a trip to the countryside, even on a rainy day. In Finland usually make rhubarb or apple crumble, when they are in season. This was a first time for a nectarine crumble. I'm not sure if you can grow nectarines in my home country but it is my favourite fruit.

Peach Crumble Recipe

Hobbiton Movie Set -kierroksella

Uusi-Seelanti on niin kaukana Suomesta, että tuntui todella ihmeelliseltä päästä sinne asti ja LOTR-kuvauspaikalla vierailu oli myös yksi todella suuri ruksi pois toivelistaltani. Kevätauringon hellimään Uuteen-Seelantiin oli helppo rakastua. Vietimme muutaman leppoisan turistipäivän Aucklandissa. Hobbiton Movie Set on parin tunnin ajomatkan päässä kaupungista. Matka taittui vihreitä maalaismaisemia ihaillessa. Lampaita ja lehmiä oli laitumilla todella suuria joukkoja. 

Hobbitoniin pääsee vain opastetulle kierrokselle, joka vie läpi Konnun. Jokaisessa ryhmässä on yli 20 henkilöä, joten kaikki ehtivät kyllä kuvaamaan vuorollaan, mutta ylimääräistä aikaa ei juurikaan jää. Varsinkin kun meidän perheemme kulki ryhmän loppupäässä. Opas kertoi mielenkiintoisia faktoja elokuvista ja Hobbitonista.

En yhtään ihmettele, että Peter Jackson ihastui Alexanderin maatilan maisemiin. Siellä oli satumaista: keväistä vehreyttä, lampaiden laidunmaita ja paljon sinistä taivasta. The Party Tree oli myös yksi tärkeä tekijä. Komea puu sopi hyvin elokuvaan.

LOTR-leffojen kuvausten jälkeen Kontu pääsi rapistumaan, sillä alunperin lavasteita ei rakennettu kestämään. Kuitenkin kuvauspaikka kiinnosti turisteja ja opastettuja kierroksia on ollut jo pitkään. Hobitti-elokuvien filmausten yhteydessä Kontu jälleen kunnostettiin ja tehtiin sopimus, että Hobbiton on pysyvä nähtävyys. Hobittien kotikoloja oli nyt 44 kappaletta, mutta niiden sisällä ei ole mitään. Sisäkuvaukset on tehty studiossa Wellingtonissa. Mataman Hobbitonissa tehtiin vain ulkokuvauksia.

The Party Tree

Kylän korkeimmalla kohdalla sijaitsi Bag End eli Bilbo Bagginsin ja myöhemmin myös Frodon koti. Komealta se näytti ulkoapäin ja viimeistään siinä vaiheessa mietin, että pitää katsoa ne leffat uudelleen. Ihan sillä silmällä katsoen, että minä olen ollut tuolla. 

The home of Bilbo Baggins.

Jokainen hobitin kolo oli lavastettu ulkopäin asukkaansa mukaan. Pyöreiden ovien ulkopuolelta löytyi vihjeitä siitä, mitä kussakin kolossa asuva hobitti teki työkseen. Konnusta löytyi myös hyötypuutarha ja paljon kukkaistutuksia, joista puutarhurit pitävä hyvää huolta. Taas tuli ikävä omaa viljelypalstaa.

Pieniä pyöreitä ovia oli pääasiassa kahden kokoisia riippuen siitä kuvattiinko niiden edessä hobitteja vai esimerkiksi Gandalfia. Näin saatiin luotua illuusio, että Gandalf on paljon suurempi kuin hobitit. Olen iloinen siitä, että vierailupäivä oli kirkas ja kaunis, niin kuvat onnistuivat hyvin. Marraskuu on Uudessa-Seelannissa vielä kevättä ja silloin sataa paljon, joten olimme onnekkaita, että vierailumme aikana aurinko jaksoi paistaa.

Kierrokseen sisältyy tauko The Green Dragon Innissä. Jokainen saa valita juotavakseen joko olutta, siideriä tai ginder alea. Lapsista tämä oli parasta koko päivässä. He saivat kerrankin juoda limsaa. Vaikka lapseni eivät tiedä hobiteista juurikaan mitään, he kulkivat kierroksella tyytyväisenä mukana. Satumaailma oli mielenkiintoista katseltavaa.

The Green Dragon Inn

The Green Dragon Inn and the Mill.

Hobbiton was amazing. The surrounding nature was incredibly beautiful and I just loved the thousands of sheep that I saw on my there. A sunny spring day was just perfect for visiting the Shire. My bucket list got shorter after my visit to New Zealand. There are about 17 000 kilometres between Finland and New Zealand, so it is something I have not been actively been dreaming of.

.

.

visit New Zealand

visit Hobbiton

meet my childhood penpal, who lives in New Zealand

.

.

View from the Shire. There are about 13 000 sheep on the Alexander farm.

Lyhtyjä Halloweeniksi

Jälleen kerran Pinterestissä surffailun tuloksena tajusin, että minulta löytyy mukavasti materiaaleja yksinkertaiseen Halloween askarteluun. Poikani synttäreiltä jäi yli oranssia kreppipaperia, jota liimasimme lasipurkkien ympärille. Leikkasin mustasta tarrahuovasta kurpitsanaamaan tarvittavia osia. Sivuhuomiona on jälleen pakko mainita, että minä rakastan tarrahuopaa. Ilman sitä olisi nykyään vaikea tulla toimeen.

On hieman surullista, että tänä vuonna jää oikea kurpitsalyhty tekemättä, mutta en halua helteillä nopeasti mätänevää kurpitsanraatoa houkuttelemaan paikallista faunaa meidän parvekkeellemme. Sitä paitsi lyhdyssä on hyvin paljon enemmän tunnelmaa, jos on kasvattanut sen (ystävien avustuksella) alusta asti itse.

Onneksi markkinamiehet ovat keksineet hyvin moninaisia vaihtoehtoja Halloween koristeille aitojen kurpitsalyhtyjen lisäksi. On ollut hyvin vaikea pysyä kohtuudessa, esimerkiksi puhallettavaa kurpitsaa en kyennyt vastustamaan. Se on niin kätevä säilyttää ne 50 viikkoa vuoden aikana, jolloin sitä ei tarvitse. Onneksi olemme menossa Halloween juhliin, joten jonkin verran krääsää sain ostaa ihan luvan kanssa.

Manly West Carnival

Vihdoinkin tuli karnevaalipäivä! Sitä oli odotettu ja valmisteltu jo pitkään. Manly West Carnival toi karnevaalin oman koulun pihalle. Huvipuistolaitteet oli vuokrattu ja niitä pyörittivät palkattu henkilökunta, mutta muuten erilaiset ruoka- ja arpajaiskojut, pelit, temppurata ja  kirppari toimi vapaaehtoisvoimin eli koululaisten vanhempien panoksella. Tämä joka toinen vuosi järjestettävä varainkeruutapahtuma ei ole vaatimaton ponnistus ja sen tuotoilla rahoitetaan esimerkiksi koulun urheilukentän kunnostusta sekä monia muita pieniä ja suuri projekteja.

Lapset pääsivät ostamaan omat tombola jars -arpansa. Minä bongasin omia purkkeja, jotka olivat esillä voittoina heti karnevaalin alussa. Tein yhden vuoron BBQ-kojulla ja toimin osana grilliruoan myymisketjua. Oma osuuteni oli ottaa vastaan ruokalipuke ja ojentaa asiakkaalle valmis ruoka-annos. Sen jälkeen pääsin nauttimaan karnevaalitunnelmasta perheeni kanssa.

On hauskaa, että karnevaalivuosi osui meidän kohdallemme. Karnevaaleilla tapasimme paljon tuttuja molempien lasten kouluista. Olimme osa suurempaa kokonaisuutta. Lapset olivat hyvin innoissaan ja kyselivät jo seuraavaa karnevaalipäivää. Siihen vastasin, että se on niin pitkän ajan päästä, ettei kannata miettiä, missä me silloin asumme. Nautitaan nyt vain tästä hetkestä.

Kahvila odottaa ensimmäisiä asiakkaitaan.

Joulun kuumin lahjaidea.

Tombola jars.

Karusellin kyydissä.

Yksi Manly West P&C "vanhempainyhdistyksen" projekteista on Kitchen Garden.

Colleen McCulloughin muistolle

Kävimme lomamatkalla Queenslandissa. Ajelimme tuntikausia autolla New South Walesin läpi päästäksemme aurinkoiseen Queenslandiin asti. Kilometrejä taittui noin 900. Maisemat olivat kauniita: rantoja, kaupunkeja ja peltoja. Karjan lisäksi bongasin auton ikkunasta muutaman kengurunkin. Takapenkkiläisetkin pysyivät yllättävän tyytyväisinä tämän reissun aikana.

Ajoimme keskellä sokeriruokopeltoja ja yhtä äkkiä minulle tuli mieleen Okalinnut. Se on yksi niistä harvoista Australiaan sijoittuvista sarjoista, jonka olen lapsena tai nuorena nähnyt. Olen tässä Aussivuoden aikana miettinyt tuon kirjan juonta, minne päin Australiaa se sijoittuu ja että minun pitäsi katsoa kyseinen tv-sarja uudelleen. Tein pientä tutkimusta (siis googlailua) aiheesta ja päätapahtumapaikka Drogheda on kuvitteellinen kaupunkin New South Walesissa. Ja Meggien aviomiehen työ sokeriruo'on parissa vie pariskunnan Queenslandiin. Arvioni oli siis osunut oikeaan meidän automatkamme aikana! Wikipedia kertoo myös, että sarja on kuvattu Kaliforniassa, mikä on pienoinen pettymys.

Colleen McCullough kuoli tammikuussa 2015. The Australian -lehdessä julkaistu muistokirjoitus aiheutti kohua, sillä siinä ei keskitytty Colleen McCulloughin saavutuksiin vaan kirjoitus alkoi hänen ulkonäkönsä arvostelulla. Hän oli koulutukseltaan neurologi ja yksi Australian tunnetuimmista kirjailijoista.

Löysin Okalinnut dvd:n Manlyn kirjastosta ja otin haasteekseni katsoa sen 460 minuuttia yhden lainaviikon aikana. Sarja ei uponnut aivan samalla tavalla kuin joskus teinivuosina. Mietin, oliko Father Ralph de Bricassart minun mielestäni ihana silloin joskus kun sarja näytettiin Suomen televisiossa. Nykyään olen pienen tytön äiti, joten katolisen papin ja nuoren Meggie-tytön suhde tuntuu hieman epäilyttävältä. Muistelen myös, että lukukokemuksena Okalinnut oli vahva ja mieleenpainuva. Se on ehkä kestänyt aikaa paremmin kuin 1980-luvulla tehty sarja.

Kirja on täynnä kovia ihmiskohtaloita, kun taas tv-sarja pyörii vain kielletyn romanssin ympärillä ja pitää sankarittaren veljet sivuosissa. The Thorn Birds löytyy minulta pokkarina täällä, Okalinnut on Suomessa. Tuo kirja pitäisi lukea uudelleen mutta toisaalta Köpiksen vuosina suunnittelin kovasti lukevani Karen Blixenin tuotantoa enkä päässyt Eurooppalaisena Afrikassa -kirjassa ensimmäistä sivua pidemmälle. Käytän niin paljon aikaa käsitöiden tekemiseen, että lukemiseen ei enää jää aikaa. Televisiota voin yleensä katsoa samalla, kun teen käsitöitä. Nämäkin ovat elämän vaikeita valintoja. Mutta olisihan se hienoa, jos saisin edes yhden kirjan luettua Manlyn rannoilla loikoillessani.

Sokeriruokoa

Lehmiä laitumella.

Lake Cathie

Päivän pizza huovasta

Tämä oli sadepäivän askartelua neljälle kevätlomalaisille muutama viikko sitten. Olin ommellut valmiiksi pizzapohjia huovasta, joiden väliin laitoin vanulevyä. Lapset saivat laittaa omat täytteensä. Leikkasin tarrahuovasta eri värisiä ja monen muotoisia palasia, joita lapset saivat liimata huopakolmioiden päälle.

Pizzaa voi vääntää monella tekniikalla. Toiset tekivät huolellista työtä. Ensin piti laittaa tomaattikastike punaisista paloista, sitten varsinaiset täytteet ja lopuksi vielä keltainen juusto. Toiset taas heittelivät ainekset omien pohjiensa päälle sen enempää miettimättä. Tämä oli onnistunut askartelutuokio, sillä lapset jaksoivat aluksi keskittyä todella hyvin. Sitten tuli jo nuorimmilla kiire laittaa pizzeria pystyyn ja siirtyä leikkimään.

Osa pizzapohjista jäi vielä ilman täytteitä, niistä voi tehdä vaikka marjapiirakoita. Sininen tarrahuopa jäi käyttämättä pizzan täytteenä. En tiedä, onko askartelutarrahuopaa saatavilla Suomesta. En ole siihen törmännyt, mutta toisaalta en ole sitä myöskään etsinyt. 

I made pizza slices from felt. Then I cut different colours of  self adhesive felt into various shapes. The kids got to stick the toppings on. This was a wonderful craft for a rainy day. Some pizza bases were left over. Next time I think we will make blueberry pies.

Kaksi farkkupäiväpeittoa

Jos sitä sattuu muuttamaan Australiaan vuodeksi, niin totta kai muutokuormaan pakataan mukaan parit kymmenet risat farkut. Minulla on ollut idea ja visio, jonka halusin toteuttaa tämän vuoden aikana. Ja en halua pakata farkkuja samassa muodossa takaisin kotimaahan, niin oli aika toteuttaa päiväpeittoprojekti.

Minä olen säilönyt rikkinäisiä farkkuja jo usean vuoden ajan. Farkkukangas on niin hyvä materiaali, etten voisi heittää sitä roskikseen edes siinä vaiheessa, kun farkut ovat tulleet vaatteena tiensä päähän. Tarjolla on todella kamalia esimerkkejä siitä, minkälaisia kierrätysompeluksia farkusta voi tehdä mutta onneksi viime vuosien aikana on esiin putkahdellut myös upeita esimerkkejä kuten Valaan villapaita -blogin valas tai Hääräämö-blogin farkkutyöt.

Jokaiset farkut kertovat oman tarinansa. Sinne meni noin vuonna 1998 ostetut skinny jeansit. Paloiksi farkkupeitettä varten. Tuskin enää koskaan olen niin skinny ja toiseksi, jos joskus olisin vielä niin skinny, niin en todellakaan haluaisi käyttää vuonna 1998 ostettuja reisitaskufarkkuja!

Osassa farkuissa oli stretchiä mukana ja minua hieman huoletti, miten joustava kangas käyttäytyisi osana päiväpeittoa, mutta ihan mukavasti sain osat yhdistettyä. En ommellut taustapuolelle kangasta vaan siellä näkyvät saumat. Farkku on paksu materiaali ja isoa päiväpeittoa on vaikea työstää, niin päätin jättää siksakatut saumat näkyville kääntöpuolelle.

Jemmaan jäi vielä muutamat farkut. Mitäköhän niistä keksisi? Aikaisemmin olen virkannut farkkulangasta korin ja tehnyt farkunlahkeista Barbapapa-pusseja (klik ja klik). Olisi mukava käyttää kaikki mukana farkkumateriaali loppuun. Ikuisuustyön saaminen valmiiksi tekee kyllä onnelliseksi.

I brought loads of old jeans with me from Finland. I have had a vision about making bed covers for my kids for a long time but the jeans have been stashed away in a cabin. I just couldn't bare the idea of shipping the old jeans back to Finland without touching them, so I finally got started. I am so happy that I have finished this project! 

Click here to see other things I have made from old jeans.

Eläinsairaaloita Australiassa

Aussieläimet ovat valtavan söpöjä ja sympaattisia. Ja kun näillä eläimillä on hätä, jota voi lievittää neulomalla, heräävät craftivistit ympäri maailmaa. Metsäpaloissa vammautuneet koalat ovat tarvinneet lapasia, pingviinit villapaitoja ja orvot pussieläinten vauvat neulottuja pusseja.

Lomamatkallamme satuimme vierailemaan kahdessa eri eläinsairaalassa, koalasairaalassa sekä villieläinsairaalassa. Kenties paras tapa auttaa näitä eläimiä on kuitenkin rahalahjoitukset. Lapasia ja villapaitoja ei enää (tai tällä hetkellä) tarvita, mutta villasta neulottuja pusseja ilmeisesti otetaan vastaan tasaiseen tahtiin. Minun pitäisi varmaan pistää sellainen puikoille vielä tämän vuoden aikana. Olisihan se hienoa auttaa pientä orpoa eläinvauvaa.

Koalakaverukset @ Currumbin Wildlife Sanctuary

Port Macquarie Koala Hospitalissa ei ollut erikoista ruuhkaa, sillä viime viikkoina ei ole  ollut suuria luonnonmullistuksia (tulvaa tai metsäpaloa). Ihmisten lähellä asuvien koalien suurimmat uhat ovat erilaiset taudit, liikenneonnettomuudet sekä koirien hyökkäysten kohteeksi joutuminen. Sademetissä asuvat koalat eivät ole yhtä stressaantuneita ja taudeille sekä onnettomuuksille alttiita kuin citykoalat.

Sairaala toimii lahjoitusvaroin, joten sieltä on mahdollista "adoptoida" koala tai antaa rahaa eukalyptuspuiden istuttamiseen. Sairaalassa on myös International volunteer -ohjelma. Koalasairaalassa esiteltiin vauvana löytynyttä pikkukoalaa, joka on viettänyt sairaalassa jo useamman vuoden. Lisäksi siellä oli esimerkiksi sokeita koalaparkoja.

Koala-potilas @  Port Macquarie Koala Hospital

Currumbin Wildlife Hospital sijaitsee eläintarhan yhteydessä (Currumbin Wildlife Sanctuary). Kävimme eläintarhavierailun yhteydessä myös sairaala-aluetta katsomassa ja sinne oli juuri tuotu loukkaantunut goanna. Tämä yksilö oli eksynyt joidenkin kotipihalle, jossa kaksi koiraa oli riepotellut liskoparkaa. Lopulta eläin oli kiivennyt 10 metriä korkeaan puuhun, joka oli jouduttu kaatamaan. Näin goanna saatiin toimitettua eläinsairaalaan hoitoon.

Loukkaantuneita villieläimiä hoidetaan lasiseinien takana, niin eläintarhan vierailijat pääsevät seuraamaan mahdollisia toimenpiteitä. Lisäksi henkilökunnan jäsenet käyvät kertomassa tilanteesta. Tämä loukkaantunut lisko oli suurin goanna, jonka nämä työntekijät olivat nähneet ja se piti rauhottaa ennen kuin sitä päästiin tutkimaan.

Lisko oli joutunut huonoon kuntoon koirien hampaissa. Goannan ihoa oli raadeltu ja lisäksi epäiltiin, että sillä on murtuneita luita. Työntekijä arvioi, että sillä on edessä kuukausien tai vuosien paranemisprosessi. Vaihtolämpöisten paraneminen kestää kauemmin kuin tasalämpöisten.

Loukkaantunut goanna @ Currumbin Wildlife Hospital

Eläinsairaaloissa käyminen oli vaikuttava kokemus. Mietin, että vapaaehtoiset ja työntekijät näkevät valtavasti vaivaa villieläinten pelastamiseksi. Kaupunkiympäristössä ja moottoriteiden varsilla on monia vaaranpaikkoja. Jokaisen eläimen henki on arvokas.

Koalakarhujen kohtalosta ollaan huolissaan ja noin puolet Australian uhanalaisista eläinlajeista asuu samankaltaisessa ympäristössä kuin koalat. Ihmisasutuksen laajeneminen uhkaa tuhota koalan elinpaikat. Käytännön vinkkeinä ihmisiä kehotetaan pitämään koiransa kurissa ja ajamaan varovaisesti koalakarhujen asuinalueilla. Hauskan näköisillä australialaisilla liikennemerkeillä, joilla varoitellaan eläinten läsnäolosta, on ihan oikea merkitys. (Lähde: National Koala Alliance)

Shortseiksi pätkittyjä housuja

Koulupuvun käyttö vähentää arkivaatteiden tarvetta huomattavan paljon. Lapsilla oli lomaa pari viikkoa ja silloin huomasin, että pojallani on aika niukasti (ehjiä) housuja. Talven jälkeen poikani vaatevarastosta löytyi viidet pitkät housut, joista polvet olivat kuluneet puhki. Tässä on selkeä ero verrattuna Suomeen, jossa goretexillä kuorutetut ulkovaatteet kokevat yleensä pahimmat iskut. 

Olin todella iloinen, kun sain annettua näille housuille lisää elinaikaa shortseina. Housujen kaava on kirjasta: Siksakkia - Ompele lapselle käytetystä uutta. Tämä on taas näitä pieniä suuria asioita. Minusta on mahtavaa saada materiaaleja kiertoon. Spiderman-shortsit ompelin alusta asti. Poikani rakastaa vaatteita, joissa on supersankareiden kuvia. Pari upouutta kangaspalaa sekä paljon kierrätysmateriaaleja on vielä odottamassa inspiraatiota (ja sopivaa hetkeä). 

Brisbane City Botanic Gardens

Uudet spidermanpöksyt ja kolmet shortseiksi pätkityt housut.

Ihastuttava slow cooker

Haudutuspata. Siitä tulee mieleeni tv-shopin ysäriklassikko aromipesä. Suomessa en tiennyt edes haudutuspatojen olemassaolosta enkä sellaista osannut kaivata. Olen tullut hyvin toimeen meidän kaasu-uunimme kanssa, mutta en osaa hauduttaa sillä mitään enkä voisi kuvitella jättäväni sinne ruokaa paistumaan, kun poistun itse asunnosta. Haudutuspata on sähkölaite, joten riskinsä siinäkin on, mutta varmistan nyt ainakin ettei padan lähellä ole mitään helposti syttyvää.

Minä rakastan haudutuspataani. Välillä kuulostan siltä Forrest Gumpin armeijakaverilta, kun luettelen mitä kaikkea voin padassa valmistaa. Haudutuspata sopii melkein mihin vaan! Tähän mennessä olen tehnhyt fudgea (kuten kuvassa näkyy), pulled porkkia, lasagnea, intialaisia ruokia, kanapataa ja keittoa. Kokeiltavien ruokalajien lista kasvaa koko ajan. Säilön herkullisen oloisia ohjeita Pinterestiin.

Omat haasteet tuolla hitaasti hauduttavalla vempaimellakin on. Välillä en löydä aikaa ruoan esivalmisteluille. Jos lähdemme päiväksi reissuun olisi ihanteellista laittaa pata hautumaan päiväksi, mutta en aina ole tarpeeksi järjestelmällinen. Tai illalla voisi laittaa puuron hautumaan. Tämäkin idea on vielä ajatuksen tasolla. Ja  näiden lisäksi vielä pitäisi kokeilla apple butter, christmas pudding, kaalilaatikkoa ja mitä kaikkea vielä!

My slow cooker Pinterest board can be found here.

Liebster Award

Sain pitkästä aikaa tunnustuksen! Kiitos Mellun Hollywool! Tämä ilahdutti minua kovasti, vaikka vastaaminen onkin hieman venähtänyt.

Liebster Awardin idea on uusien sekä tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle. En jatka haastetta nyt eteenpäin, sillä olen seurannut viime aikoina melko huonosti (uusia) blogeja. On kyllä aina mukavaa löytää uusi blogituttavuus.

Saamani kysymykset olivat:

1. Miksi aloitit bloggaamisen?

Ensin aloin seuraamaan toisten blogeja ja sitten halusin dokumentoida tekemäni käsityöt jonnekin. Nythän tässä onkin jo monta vuotta vierähtänyt ja kivaa, että omat puuhailut ovat tallentuneet blogiini.

2. Harmittaako, jos ei blogisi sivulle tule kommentteja?
Aika harvoin blogiani kommentoidaan, mutta on aina todella mukavaa, kun joku jättää terveiset. Eli on mukava yllätys, kun joku joskus harvoin kommentoi.

3. Mistä saat ideat käsitöihisi?
Suurimmaksi osaksi netistä, Pinterestistä ja toisista blogeista. Lehdistä ja kirjoista saan myös jonkin verran ideoita.

4. Mitä teet ammatiksesi?
Tällä hetkellä vietän vapaa vuotta töistäni ja olen kotiäitinä Australiassa.

5. Onko sinulla käsityökoulutusta tai käytkö käsityökursseilla?
Peruskoulun jälkeen en ole juurikaan käsityötunneilla käynyt. Siperian Martoilla on välillä myös käsityöaiheisia kursseja, mutta ne ovat olleet lyhyitä yhden illan juttuja. Olisi mukavaa käydä käsityökursseilla, jos olisi enemmän aikaa.

6. Mistä käsityölajin osaamisesta haaveilet?
Haluaisin kokeilla langan kehräystä sekä mattojen kutomista.


7. Mikä käsityösi on jäänyt erityisesti mieleesi?
Virkattu siksakhame onnistui mielestäni hyvin ja haluaisin tehdä lisää vastaavanlaisia hameita itselleni.

8. Missä asiassa olet tosi hyvä?
Tähän kohtaan jäinkin sitten jumiin! Innostun asioista ja ryhdyn hommiin. Kaikista eniten tulee virkkailtua eli olenko siinä sitten tosi hyvä?

9. Missä asiassa olet tosi huono?
En varmaankaan tee sellaisia juttuja missä olen tosi huono. Pikkutarkka pilkunviilaus vatupassin kanssa ei ole minun vahvin ominaisuuteni. Teen kyllä niin hyvää työtä ja jälkeä kuin vain osaan mutta esimerkiksi tilkkutöissä, jonkun toisen palaset olisivat tismalleen saman kokoisia.

10. Kenelle antaisit mielelläsi omatekemän lahjan?
Annan mielelläni itse tehtyjä lahjoja lapsieni ystäville synttärilahjoiksi. Virkatut leivonnaiset tai itse tehdyt nukenvaatteet ilahduttavat yleensä saajiaan.

11. Mikä sinua ilahduttaa tällä hetkellä?
Yksi ikuisuusprojekti on valmistumassa ja olen siitä kovin tyytyväinen. Kasa rikkinäisiä farkkuja ovat saamassa uuden elämän.

Ohjeet Liebster Award -haasteeseen:
1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

Suuria ja pienia reissuja, osa 1

Olen päivittänyt blogiani melko harvakseltaan tämän Aussivuoden aikana. Kaikkea sitä ei vaan ehdi! Tämä expatelämän turistipuoli vie osansa ainakin viikonlopuista. Täällä on kyllä runsaudenpula mahtavista retkikohteista! Tässä muutamia esimerkkejä.

Swain Gardens on englantilaistyyppinen puutarha, jossa kävimme talvella (eli kesäkuussa). Olin lukenut puutarhan arvostelun, jossa kerrottiin tämän olevan salainen puutarha keskellä kaupunkia. Sitähän se olikin. Puisto toi mieleeni lapsuudessa luetut tyttökirjat ja mietin, mikä Salaisen puutarhan juoni oikein olikaan. Vietimme puistossa pari tuntia. Söimme eväitä ja lapset leikkivät siellä innoissaan. Tämä oli retki toiseen maailmaan, saimme viettää tuon ajan aivan rauhassa.

Minne sammalpolku johdattaa...

Tai joskus me olemme vain tekemässä kuperkeikkoja puistossa. Tällä kertaa Auburnin japanilaisessa puutarhassa, jossa vietettiin kirsikankukkajuhlaa. Paikalla oli myös pandakarhu, geishoja, anime- ja/tai mangahahmoja. Tämä on minulle vierasta kulttuuria, niin en tunnistanut hahmoja, mutta puutarha oli kyllä kaunis.

Näkyykö kultakaloja?

Kevät on saapunut Manlyyn ja se on ihanaa. Monessa paikassa näkyy jo kauniita kukkia. Frangipanin kukintaa pitää ilmeisesti odottaa kesään asti. Vielä tällä hetkellä puut näyttävät paljaalta. Enää ei tarvitse palella kotonaan koko ajan ja aurinkorasvakin on pitänyt kaivaa esille.

Ihana kevät!

Tombola Jars

Poikani koulussa on 850 oppilasta, mutta kindergarten on mukavasti rajattu alueen toiseen reunaan ja pienimmät oppilaat käyvät koulua omassa maailmassaan. Kindy-luokkia on kuusi kappaletta. Vanhempia on mukana koulun arjessa joka päivä. Vapaaehtoisia auttajia on koulun kanttiinissa, kirjastossa, uniform shopissa sekä oppitunneilla.

Koulun pihalla on oma keittiöpuutarha, jota hoitaa tietty vuosiluokka vanhempien avustuksella. Kanojakin löytyy muutama kappale. Seuraavan loman lähestyessä keittiöpuutarhasta myytiin satoa ja tänään ostimme pussillisen lasten kasvattamia härkäpapuja dollarilla. Tai no, maksoin kyllä niistä kaksi dollaria. Viljely on vaativaa hommaa.

Vapaaehtoistyö ja varainkeruu toimii isoissa mittasuhteissa ja ne ovat oleellinen osa arjen pyörittämistä sekä koulun rahoitusta, vaikka koulu onkin julkinen ja paikallisille lapsille maksuton. Meidän viisumilla koulusta joutuu maksamaan, joten tuntuu ehkä hieman kohtuuttomalta pistää vielä lisää rahaa likoon yhteisen hyvän vuoksi.

Koulun suurin rahainkeruuprojekti on tulossa lokakuun lopussa, Manly West Carneval. Jo aivan ensimmäisestä lukemastani viikkokirjeestä opin, että sillä hetkellä kerättiin tombola jars. Aluksi piti googlata, että mitä tämä nyt edes tarkoittaa. Nämä ovat karkeilla, tarroilla ja pikkusälällä täytettyjä purkkeja, jotka toimivat arpajaisvoittona. Uskoisin, että jokainen arpa voittaa ja jokainen lapsi saa purkin mukaansa.

Karkkipurkkeja oli hauska värkätä. Oli selkeästi kohtalon johdatusta, että olin säilönyt tyhjiä lasipurkkeja alakaappiin odottamaan tulevaa käyttöä. Lapset maalasivat akryyliväreillä kuvioita joihinkin purkkeihin, toisiin  he liimailivat tarroja ja loppuihin minä laitoin koristeteippiä.

Tombola jars

Vielä ennen koulun karnevaalia meitä pyydetään lahjoittamaan rahaa, suklaapatukoita, aikuisten arpajaisvoittoja sekä juomia (alkoholilla tai ilman), joiden avulla saadaan vuokrattua huvipuistolaitteita sekä saadaan pelejä ja arvontoja pystyyn juhlapäivänä. Lisäksi voimme lahjoittaa tavaraa myyntiin kirpputorille ja leipoakin pitäisi karnevaalin kahvilaa varten. Tämän lisäksi tietenkin ostamme lapsillemme rannekkeet huvopuistolaitteita varten ja kulutamme muutenkin rahaa varsinaisessa tapahtumassa.

Tällaisena yhden kerran ihmeenä, on mielenkiintoista päästä osaksi tällaista ponnistusta. Mikäli olisi monta lasta eri kouluissa ja lisäksi vielä tavoitteellisia harrastuksia, niin voisi olla että rahankeruuiltoja tulisi melko tiheään. Lasteni suomalaisessa päiväkodissa on tuore vanhempainyhdistys, joka tekee asioita melko maltillisesti verrattuna tähän kaikkeen! Tosin 850 oppilaan vanhemmat ovat jo melkoinen massa verrattuna 65 paikkaiseen päiväkotiin.

Tombola jars and fundraising for school is something that is new to me. There are so many ways a parent can be involved at school. It is an interesting cultural experience for a sociologist to be involved with!

Koulutiellä kengurumaassa

Erilaisten pähkäilyjen tuloksena minun esikoiseni aloitti koulun. Keskellä vuotta se ei alkanut kovin juhlallisin menoin, sinne vaan muiden sekaan oppimaan! Pojastani tuli luokkansa 22. oppilas. Tähän asti, kolmen viikon tuomalla kokemuksella, voin sanoa, että koulun aloitus oli parasta, mitä lapselleni on täällä tapahtunut. Koulussa on kaikkea upeaa, kuten kirjasto ja atk-luokka. Poikani rakastaa tehtäviä ja uusia haasteita, joita koulu on tuonut. Parasta taitaa kuitenkin olla tunnin pituinen lounastauko, jolloin hän saa leikkiä luokkatovereidensa kanssa.

Olen todella liikuttunut siitä kohtelusta, jota lapseni on saanut osakseen. Uutta ja vierasta ei nähdä outona ja uhkana vaan uusi tyyppi otetaan vastaan ihmeissään, innoissan ja uteliaana. Pojalleni on myös nimetty class buddy, 6-vuotias poika, joka on erityisesti lupautunut auttamaan. Toivoisin, että omat lapseni kohtelisivat tulevaisuudessa uusia tulokkaita heidän tutuissa ryhmissään yhtä hienosti kuin nämä Aussilapset täällä. Uusi oppilas kiinnostaa kaikkia, vaikka hän ei juuri englantia puhukaan. Aina on pieni ihminen auttamassa ja kertomassa, mihin reppu pitää laittaa tai miten asiat pitäisi hoitaa. 

Koulun värit ovat sininen ja kulta. 

Koulua varten piti ostaa jonkin verran varusteita: winter uniform, summer uniform & sport uniform. Lisäksi ostin myös repun ja kirjastokassin. Sukkien pitää olla harmaat ja mustia nahkakenkiä käytetään ympäri vuoden. Vaatteita saa ostaa myös käytettynä koulun Uniform Shopista. Alkupanostuksen jälkeen ei enää tarvitse kouluvaatteista kantaa murhetta.

Eväiden kanssa alan jo olla niin rutinoitunut, ettei se tunnu hankalalta tai vaikealta. Koulussa rytmitetään ruokailuja todella mukavasti. Lapset syövät siellä kolme kertaa. Ensin on hedelmätauko, sitten morning tea ja vielä lopuksi lounas.

Koulun aloitus ei sujunut aivan ilman lahjuksia. Reippauspalkinnoksi poikani halusi Star Wars -virkkaussetin, mikä tuntui minustakin aika hauskalta lahjukselta. Ongelmana on vain se, että en ole ehtinyt virkkaamaan juuri ollenkaan! Aloitin Darth Vaderin yli kaksi viikko sitten ja olen saanut aikaiseksi vain kypärän.

Kenes isä se nyt olikaan?

Täällä vietettiin isänpäivää viime viikonloppuna. Lapset olivat taas tehneet kouluissaan ihanat yllätykset. Isänpäivän aattoiltana isälle annettiin vielä nukkumaan mennessä tarkat ohjeet. Isä saa nousta ylös vasta sen jälkeen, kun aamiainen on toimitettu sänkyyn. On ihanaa katsoa, kun lapset ovat tohkeissaan yllätyksistään. Minullekin piirrettiin sydän, ettei äiti tule kateelliseksi.

Pre schoolissa tehtiin isälle avaimenperä, jossa on oman lapsen kuva.

Lohdutuspalkinto äidille.

Päiväkotikaverusten uudet vaatteet

Meidän kodissamme toimii päiväkoti. Sinne menevät lasteni lempilelut hoitoon, kun me lähdemme ulos. Näitä leluja hoidetaan pitkin päivää ja myös nukuttamisrituaalit ovat tärkeitä. Nämä karvaturrit kärsivät kroonisesta vaatepulasta ja minulle satelee tilauksia vähän väliä. Tällä kertaa Elsa, apina ja nalle saivat uudet asut.

Elsalta on puuttunut jääkuningattaren asu, jonka virkkasin aikoinaan Köpiksestä ostamastani hilelangasta. Lanka on ollut jemmoissani jo niin monta vuotta, että olin jo kiintynyt siihen. Lanka sopi täydellisesti Elsan asuun. Ompelin mekon selkään myös viitan. Ja sitten vaan:  Let it go...

Päiväkotikaverukset istuvat uudella kynnysmatolla, joka suojaa kokolattiamattoa parvekkeen oven edessä. Mattoon upposi pari vanhaa lakanaa sekä useampi risa ja/tai tahrainen vaatekappale. Jatkan sitä ehkä vielä hieman. Olen huolissani kokolattiamaton likaantumisesta. Kohta mennään taas ilman sukkia hiekassa ja kuorutamme itsemme aurinkorasvalla.

Apina sai haalarin, joka oli kyllä tarkoitettu nallelle, mutta nalle halusikin mekon mustasta glitterlangasta. Apina on poikani huoltajuuden alaisena ja Elsa sekä nalle kuuluvat tyttärelleni. Musta glitterlanka on myös lapsieni valitsemaa. Siitä olisi tarkoitus tehdä vaatteita Monster High nukeille, mutta se asia on tällä hetkellä unohtunut. Ehkä siitä sitten seuraava projekti puikoille.

I have finished several small projects. Princess or is it Queen Elsa, monkey and a teddy bear got some new clothes. The t-shirt yarn rug that they are sitting on is also new. These are my kids' favourite toys at the moment and they are constantly in need of new clothing. But now for a while I think I should just let it go, let it go...