Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle

Tästä aiheesta minulla olisi hieman enemmänkin kirjoitettavaa. 15 000 kilometrin päähän muuttaminen kyllä auttaa hahmottamaan erilaisia asioita omasta elämästään ja on tuonut mukanaan muutaman yllätyksenkin. Vaikka olen päässyt kuuntelemaan Satumaa-tangosta tuttua onnen kaukorannan laineen liplatusta, niin tunnelma on ollut usein toisesta laulusta: Kuinka tämän tuntisi omaksi maakseen? 

Olemme nähneet ja kokeneet valtavan paljon kaikkea upeaa, joita ylisanatkaan eivät riitä kuvaamaan. Välillä taas olemme eläneet musertavan ankaraa expat-arkea, jolloin olen vain yrittänyt pidellä käsissäni niitä naruja, joista ote ei ollut vielä lipsunut. Ja tietenkin lopun lähestyessä kulttuurishokki on edennyt pitkälle sopeutumisvaiheeseen. Sitten onkin aika pakata tavarat ja lähteä Suomeen paluushokkia odottelemaan. Ainakin netin välityksellä tarkasteltuna tuntuu, että moni asia on muuttunut tammikuun 2015 jälkeen yhteiskunnassamme.

Expatin ja turistin välimaastossa tuo kauas ja lähelle näkeminen on jotakin muuta. Meillä on ollut niin kova hinku nähdä kauempana olevia kohteita, että kotikulmien nähtävyydet ovat jääneet vasta viimeisten kuukausien tutustumiskohteiksi. Manlyn North Head, Manly Damin Bush Walk ja Ku-ring-gai Wildflower Garden ovat kaikki mahtavia päiväretkikohteita. Täällä on todellinen runsaudenpula, sillä kauniita rantoja, kansallispuistoja ja buswalk-reittejä löytyy vaikka kuinka paljon.

Ehkä Aussiajan teemalauluksi on kuitenkin kehittynyt Delta Goodremin I Can Sing a Rainbow, jonka tyttäreni oppi pre schoolissa. Siinä kuunnellaan silmillä ja korvilla sekä lauletaan kaikki värit, mitä ympärillä näkyy. Kaikkea ihmeellistä ja kaunista, mitä ei ehkä ihan vielä edes ymmärrä nähneensä ja kokeneensa.

Delta Goodrem I Can Sing a Rainbow (Youtube)

North Head, Manly

Bushwalk at the Manly Dam.

Bushwalk at the Manly Dam.

Wallaby at the Ku-ring-gai Wildflower Garden.

Happy Australia Day!

Vuosi sitten Australia-päivänä kaikki oli meille uutta. Olimme saapuneet maahan pari viikkoa aikaisemmin ja olimme vielä pyörällä päästä. Silloin esittelin blogissani Lamington leivoksia ja tällä kertaa voisimme nauttia pavlovaa, vaikka siitä ei ikinä taideta päästä yksimielisyyteen, onko jälkiruoan keksinyt australialaiset vai uusiseelantilaiset. Herkullista se on ja hyvältä maistuu.

Hip hip hooray Australia!

Australia-päivä merkitsee myös koulujen kesälomien päättymistä. Meillä alkaa mielenkiintoinen uusi vaihe elämässä, kun molemmat lapset menevät kouluun. En olisi vuosi sitten osannut ajatella, että minun kuopukseni aloittaa koulun 4-vuotiaana ja se tuntuu hyvältä sekä luontevalta ratkaisulta.

Barbapapa-pusskukoiden paluu

Säilytyspusseja ei voi olla koskaan liikaa, ainakaan meillä. Lapset toivoivat lisää äidin ompelemia pussukoita ja sehän oli mukavaa. Hyvällä tuurilla lelut pysyvät paremmass järjestyksessä, jos osaa niistä säilytetään Tärkeiden Asioiden Pussukassa tai Tärkeiden Asioiden Laatikossa.

Barbapapat ovat peräisin aikoinani Kööpenhaminasta ostamastani kankaasta, josta ompelin lapselleni pussilakanan. Kangas on melko värikäs ja levoton, mutta yksittäin käytettynä Barbapapat toimivat mielestäni todella hyvin. Olen tehnyt tällaisia pussukoita jo aikaisemminkin. Hommat ovat jääneet kesken, sillä tänne Australiaan on muuttanut meidän mukana muutamat valmiiksi leikatut hahmot, joihin oli liimaharsokin silitetty valmiiksi. Tällä kertaa tein neljä pussukkaa ja vielä on materiaalit muutamaan uuteen.

Säärystimet ystävälleni

Nämä säärystimet menivät pukinkonttiin. Annoin ne ystävälleni, joka on suunnitellut neulovansa itselleen säärystimet vuoden tai ehkä kahden ajan, mutta ei ole päässyt ajatusta pidemmälle. Olen oppinut, että jos lenkkeilee talvella, on tärkeää suojata myös nilkat.

Väritoivomus oli musta ja lankana on Novitan isoveli, jota on helppo pestä myös koneessa. Suomen olosuhteissa lenkkeillessä rapa roiskuu. Joulun jälkeen tuli kovat pakkaset ja ystäväni oli tyytyväinen uusimpaan lisäykseen juoksuvarusteissaan.

Matto, joka syö aikaa ja lumppua

Tein lumpusta maton. Minusta on hauskaa tehdä erilaisia mattoja ja erityisesti vielä kierrätysmateriaaleista. Matto on tehty liukuestepohjaan, jonka löysin Daisosta. Käytin pitkät ajat sopivien suirojen leikkaamiseen ja ryijysolmujen tekoon. Etsin pitkään oikeita hakusanoja matolle, ja lopulta ryijysolmu matto johdatti minut esimerkiksi tänne Kierrätyskeskuksen ohjeisiin. Itse en käyttänyt apuna virkkuukoukkua, vaan tein solmut ihan vaan sormilla.

Upotin mattoon pari vanhaa lakanaa, muutamat kankaanjämät sekä rikkinäisiä ja kuluneita vaatteita. Erityisesti liila lakana on palvellut minua todella pitkään. Ostin sen joskus viime vuosituhannen loppupuolella, kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini. Olen värjännyt lakanan vuonna 2011, mikä siis toi usean käyttövuoden lisää. Nyt se pääsee vielä varpaideni alle.

Mummolahan tästä taas tulee mieleen. Tämän maton lopullinen sijoituspaikka on todennäköisesti meidän kesämökki, jollen ole tehnyt jo liian monta pikkumattoa sinne. Matosta ei löydy värien harmoniaa vaan ihan pelkkää sekamelskaa. Tähän työhön kului monta iltaa (ja monta viikkoa), mutta prosessissa oli jotakin terapeuttista sekä addiktoivaa. 

Ihastuttava Wollongong

Nämä kuvat on otettu joulun aikaan, jolloin ajelimme Grand Pacific Driveä pitkin Sydneystä Wollongongiin. Sitten kun on aika palata Suomeen, on haikeaa tai vaikeaa jättää taaksee kauniit aurinkoiset vapaapäivät, jolloin pääsee näkemään sykähdyttävän kauniita maisemia. Olen nähnyt vain rajallisen määrän rantoja elämäni aikana, mutta Fairy Lagoon  ja sen ympäröimä ranta-alue Wollongongin North Beachillä ovat amazing.

Uudenvuoden haasteita!

Vuosi vaihtui täällä helteisissä tunnelmissa. Uudenvuoden ilotulitukset voisin käydä vaikka joka vuosi katsomassa Manlyssä/Sydneyssä. Varsinaiset vuodenvaihteen räiskeet minä katsoin televisiosta, vaikka Sydneyn ilotulitukset ovatkin kovin kuuluisat ja upeat. Vuodenvaihdekin on meillä koko perheen juhla.  Me kävimme katsomassa klo 21 ilotulitukset Manlyssä. Hiekkarannalla loikoilu tuntui luksukselta ja mietin, että sääolosuhteiden vuoksi Suomessa on melko kamalaa raahautua ulkosalle puolenyön aikaan joulukuun viimeisenä päivänä. Hiekkaranta, helle ja rento tunnelma olisi minusta mukavampi vaihtoehto.

Lapset jatkavat kuuden viikon pituista lomaansa ja me olemme paljon menossa. Kotonakin tulee vietettyä aikaa ja nyt pääsin jopa ompeluhommiin. Olin luvannut ommella lapsilleni jotakin, niin minua jopa kannustettiin tarttumaan hommaan. 

Olen suunnitellut vetoketjupussukan ompelua noin kymmenen vuotta. Se on vain tuntunut todella haasteelliselta ja vetoketjuja olen joskus ostanut, mutta sen pidemmälle en ole päässyt. Netissä on hyviä tutoriaaleja, joita olen tutkinut ja sitten pohtinut, että minäkin varmasti pystyisin tuohon. Ja siinä ne nyt ovat, kaksi vetoketjupussukkaa!

Jälki ei suinkaan ole täydellistä, mutta tekemällä varmasti oppii. Kunhan saan lisää vetoketjuja ja löydän sopivan hetken, niin surauttelen näitä lisää. Jemmoista löytyy muutama kangas, jotka ovat kuin tehtyjö vetoketjupussukoita varten. Olisiko tässä uudenvuodenlupaus nyt hoidettu alta pois, en kyllä muista minkä vuoden lupaus tämä on mahtanut olla. 

24. luukku: Jouluaatto

Ensi yönä pukki tulee. Joulupäivän aamuna pääsemme avaamaan lahjoja. 

Tänään pitää vielä jännittää. Tuleekohan ensi yönä uni ollenkaan?

23. luukku: Joulukoristekimara

Lapset ovat tehneet ahkerasti joulukoristeita sekä kotona että koulussa. Koko ajan syntyy jotakin lisää ja lapset antavat askartelemiaan juttuja myös suvun aikuisille joululahjoiksi. Lasteni tekemät koristeet tekevät minut iloiseksi tai onnelliseksi, sillä ne on suurella rakkaudella ja itseluottamuksella tehty. Taas saatiin aikaiseksi jotakin todella upeaa.

Askarteluvaiheessa voi hieman pinnaa kiristää, kun joka paikka tulee täyteen pientä paperisilppua ja glitterliimaa pitää käyttää hirvittävä määrä yhdellä kertaa. Samalla opettelemme, että tusseihin täytyy laittaa korkki päälle käytön jälkeen ja että puuväreistä katkeaa helposti sisus, jos kynän heittää maahan.

Joulu alkaa olla ovella! Minun piti itsekin tehdä muutama koriste, mutta loppuuko tässä aika nyt kesken? Vaikka voihan sitä askarrella vielä joululahjojen avaamisen jälkeenkin. Seuraamme jännityksellä sääennusteita ja toivomme, että jouluna ei sada. 4-vuotias tyttärenikin osasi sanoa meillä kyläilevälle tädilleen, että kaikki luulevat, että Australiassa ei koskaan sada mutta todellisuus on ihan jotakin muuta (ainakin Sydneyssä).

22. luukku: Missä sinä olet tänään?

Talvipäivänseisaus Suomessa ja kesäpäivänseisaus Australiassa.

21. luukku: Kauneimmat joululaulut

Meillä oli maahanmuuttajaperheiden joulujuhlat. Tai no, paikalla oli suomalaisia äitejä ja heidän lapsiaan. Me askartelimme, herkuttelimme ja lauloimme yhdessä. Aika mahtava kombinaatio, meillä oli todella kivat joulujuhlat. Jokainen toi juhliin oman panostuksensa ja saimme yhdessä aikaan ikimuiston iltapäivän. Ja me Suomessa kasvaneet aikuiset saimme fiilistellä omia joulun ajan perinteitä. Täällä auringon paisteen keskellä oli helppo naureskella synkeille suomalaisille joululauluille. Miten ne kauneimmat ja koskettavimmat laulut ovat todella synkkiä. Niitä voi kuunnella, jos haluaa itkeä koti-ikävissään.

Kävimme läpi Ylen joulukalenterit lapsuusvuosista tähän päivään. Lapsuuden parhaana joulukalenterina me muistelimme Histamiinia ja mietimme, onko parempi olla katsomatta sitä enää, sillä muistojen taika voisi särkyä. Minä olen onnellinen, että monen vuoden Tonttu Toljanteri -piina on todellakin ohi. Maltti ja Valtti uppoaa meidän perheeseen todella hyvin. Me seuraamme jännittävää seikkailua ja nyt lapset alkavat olla sitä mieltä, että hovimestari on syyllinen. 

Tämän vuotisia jouluperinteitä meillä edustaa joulupalmun lisäksi lumiukko, joka on erivärisiä valoja vilkkuttava bluetooth kaiutin sekä jouluinen photo booth. Lumiukko oli niin hieno, että piti käydä ostamassa myös pingviinikaiutin. Todella kätevä laite, joka toimii unileluna sekä -valona. Lisäksi sen kautta saa soimaan unimusiikin. Miten ennen olemme edes pärjänneet ilman tätä tuotetta?

20. luukku: Skandinaavista jouluntuntua

Sitähän täällä ei juurikaan ole. Skandinaavista joulutunnelmaa. Sitä kai pitäisi olla, että tulisi jouluinen olo? Pientä viritelmää meillä täällä on ollut. Leivoimme pipareita Ikean valmistaikinasta ja piparit maistuivat hieman erilaisilta, mutta ainakin sain ne paistettua kauniisti meidän kaasu-uunissa.

Joulutortut ovatkin sitten ihan oma lukunsa. Keitin luumuhillon kuivatuista luumuista jonkin netistä löytyneen ohjeen mukaan. Tunnin tai parin keittelyn jälkeen luumut olivat vieläkin kohtuullisen kovia. Luulen, että ohjeessa ei ollut kaikki aivan kohdillaan. Ehkä luumuja olisi pitänyt liottaa ensin. Blenderistä alkoi nousta jo palaneen käryä, kun yritin soseuttaa keitettyjä luumuja, mutta lopulta kuitenkin sain hillon aikaiseksi. Se maistuu kyllä ihan hyvältä. Paikallinen puff pastry ei ollut lehtevää torttutaikinaa lähelläkään, mutta ainakin tuli kokeiltua joulutortun tekoa. Tai ehkä vika oli kaasu-uunissa.

Paperiaskartelun suhteen harjoitus tekee vihdoin mestarin. Olen taitellut monisakaraisia tähtiä  vuodesta 2011 lähtien ja se on ollut melko haasteellista. Minä en ole millään sisäistänyt viimeistä työvaihetta ja tähtien teko on ollut haasteellista. Olen saanut niitä tehtyä aikaisemminkin, mutta usean yrityksen ja erehdyksen kautta. Nyt vihdoin tajusin kunnolla, miten ja mistä suunnasta viimeistä taitosta lähdetään rakentamaan. Nyt tähtien tekeminen on hauskaa!

19. luukku: Christmas Fare at the Hyde Park Barracks Museum

Hyde Barracks Museo on Sydneyn keskellä oleva UNESCO:n maailmanperintölistalla oleva  entinen rangaistussiirtola, joka on rakennettu 1800-luvun alussa. Siirtolan kautta Australiaan on tullut kymmeniä tuhansia ihmisiä.Viime torstaina museon pihalla oli artisaanien joulumarkkinat, joissa kauniissa pienissä kojuissa oli tarjolla laadukkaita tuotteita. Siellä oli menneen ajan tunnelmaa , vaikka ympärillä näkyy pilvenpiirtäjä.

Samalla pääsi tutustumaan myös itse museoon, jossa kerrottiin elävästi Australiaan tulleiden vankien alkutaipaleesta. Toiselle mantereelle karkoittaminen on ollut melkoisen rankka rangaistus näpistyksestä tai muusta kohtalaisen pienestä varkaudesta. Australian historia vankien saarena on mielenkiintoinen ja vielä olisi monta rangaistussiirtola-aikaan kuuluvaa kohdettaa, jotka olisi mukava nähdä.

Näin keskikesällä pimeä tulee klo 20 jälkeen. Yleensä ilma on illallakin vielä helteinen, niin ei tarvitse kantaa edes neuletakkia mukana. Cityn kauniit jouluvalot pääsevät oikeuksiinsa pimeän tulon jälkeen ja ihmisiä on paljon liikkeellä. Koululaisilla on alkanut kuuden viikon kesäloma ja turistikausi on huipussaan.

18. luukku: Jouluötökät

Jokaisena vuoden aikana täällä tuntuu olevat omat vitsauksensa. Kaunista on ja ihanaa mutta luonto ympärillä voi olla tappavaa tai ainakin ällöä. Joulukaan ei siis ole poikkeus. Joulun merkkinä voi toimia myös se, että christmas beetles kömpivät esille. Australiamuseossa näin monta eri lajia lasivitriinissä esittelyssä ja mietin, että minulla ei ole kovin suurta tarvetta kohdata joulukoppakuoriaisia arjessani, mutta aletaan nyt henkisesti valmistautumaan mahdollisesti lisääntyvään koppakuoriaisten määrään.

Joulubeetlesejä on noin 35 eri lajia, joista noin kymmentä tavataan Sydneyssä. Näiden ötököiden määrä on vähentymään päin, sillä kaupungistuminen on uhka tällekin lajille. Näitä koppakuoriaisia houkuttelee kirkkaat valot, joten täytyy pitää silmät auki jouluvalokierroksilla.

Lähteet:
Australian museum: Christmas beetle
Australian museum: Christmas beetles

17. luukku: Satoa parvekkeelta

Toukokuussa kylvetyt siemenet alkavat tuottaa satoa parvekkeella. Metsämansikoita tuli noin neljä kappaletta, kirsikkatomaatteja tuli yksi ja muutama auringonkukka kukki jo talvella. Parhaiten näyttäisi menestyvän chili. Sieltä näyttäisi tulevan satoa jopa neljän yksilön verran.

Minulla ei taida olla ihan kaikki säädöt kohdillaan parvekeviljelysteni kanssa. Aurinkoa pitäisi ainakin olla riittävästi, mutta kastelu voi olla liian niukkaa. Mullan laadustakaan ei ole takeita, ostin sellaista, mikä nyt sattui olemaan saatavilla juuri silloin, kun minuun iski viljelysinto. Lannoitustakin olen miettinyt, mutta en välitä kanankakan tuoksusta parvekkeellani.

16. luukku: Pikkulahjoja kavereille

Kuminauhakorujentekolaite lienee ollut hitti pari vuotta sitten, sillä nykyään niitä löytyy lähinnä kauppojen alennuskoreista. On ihan mielenkiintoista ja kiehtovaa saada uusi vempain, jolla saa aikaiseksi jotakin kivaa. Lapseni tuntuvat olevan juuri sopivassa iässä kumilenksukoruille. He saavat niitä tehtyä itsekin, hieman vaivalloisesti ja hitaasti, mutta pääkäyttäjän ominaisuus on jäänyt äidille.

Pakkauksessa ollutta minilaitetta olen oppinut jo käyttämään, isompi Rainbow Loom on vielä täysin mysteeri minulle. Paketin mukana tulleet ohjeet eivät avautuneet minulle. Mini Rainbow Loomia oli paljon helpompi käyttää. Mikäli innostus riittäisi opetella yksinkertaisin malli Rainbow Loomilla, niin sen jälkeen harjoitella vaikka kuinka monta erilaista mallia. Luulen, että tämä voi vaatia parin ohjevideon katselun.

Olen tehnyt erilaisia kombinaatioita rannekoruissa: sikinsokin mitä vaan, sateenkaarenvärejä järjestyksessä, vuorotellut kahdella värillä, joulun värit, poikani koulun värit ja niin edelleen. Meillä oli aluksi noin 3000 kumilenksua, joten materiaalia riittää. Yhteen lapselle sopivaan rannekoruun menee noin 40 kumilenksua.  Poikani antoi rannekoruja luokkakavereilleen joulukorttien välissä. 6-vuotiaita on mukava ilahduttaa.

Rainbow Loom Bracelets.

15. luukku: Riisisuklaa

Suklaariisimurot olivat osa lapsuuteni jouluja. Silloin äiti yhdisti riisimuroja, tomusokeria, kookosrasvaa ja kaakaojauhetta. Niitä tehtiin myös yläasteella kotitaloustunnilla. Äiti säilytti jouluruokia parvekkeella, kun kaikki ei mahtunut jääkaappiin. Kovalla pakkasella oli inhottava hipsiä parvekkeelle hakemaan lisää herkkuja.

Nyt sekoitin puffed rice ja sulatettua tummaa suklaata keskenään. Osan koristelin vielä kakkukoristeilla. Tein samalla myös suklaaseen dipattuja vaahtokarkkeja. Nämä olivat lasteni toivomus. Jompi kumpi lapsistani oli saanut sellaisen koulussa ja tätä oli kokeiltava myös kotona.

Nämä herkut järjestin jääkaappiin. Parvekkeesta ei ole kovin paljoa apua ruoan säilytyksessä tällä hetkellä. Hellepäivinä suklaa sulaa nopeasti. Parasta siis nauttia mahdollisimman nopeasti!

14. luukku: Väritettävät joulukortit

Lapset värittivät Aussi-aiheisia joulukortteja. Löysin pakkauksen alennuskorista hyvissä ajoin ennen joulua. Näitä oli tarkoitus lähettää Suomeen, mutta poikani halusi antaa omat korttinsa koulukavereilleen ja tyttäreni kortit hävisivät omille teilleen siinä samassa. 6-vuotias käytti yhden illan korttien värittämiseen. Hän keskittyi tarkasti ja valitsi värit huolellisesti. 4-vuotias jaksoi keskittyä ensimmäisiin kortteihin, mutta sen jälkeen nopeus oli tärkeämpää kuin viivojen sisäpuolella pysyminen.

Mikäli mielesi tekee värittää australialaisia elämiä joulupuuhissa, värityskuvia löytyy myös Brisbane Kidsin sivuilta.

13. luukku: Punainen minuuttimekko

Ompelujumi on selätetty. Vaatteiden tekeminen on haastavaa, koska niiden kanssa pitää olla tarkka ja jokaisen vaiheen pitää onnistua hyvin. Olen ommellut sen verran monta farkkuompelusta, että suoran ompelu alkoi tuntua taas luontevalta. Nyt oli aika ottaa käyttöön kirppareilta ostettuja puuvillakankaita.

Tein minuuttimekon Surrur – Tee oma Marimekkosi -kirjan ohjeiden mukaan. Kaava on hyvin yksinkertainen, mutta minulla meni siihen todellakin enemmän kuin minuutti. Konekin hajosi kesken ompelemisen, joten prosessissa tarvittiin välillä pientä huoltoa ja  hienosäätöä.

Tässä ei ole jokainen yksityiskohta ole täydellisesti onnistunut, mutta ihan mukava arkimekko tästä tuli 4-vuotiaalle. Ensi kerralla teen taas jotakin paremmin ja seuraavan mekon teen yhtä kokoa pienemmällä kaavalla. Tässä mekossa on paljon kasvuvaraa, mutta toisaalta myös mukavasti tilaa liikkua. Tunnen suurta iloa, kun sain tämän valmiiksi ja käyttöön.

I made a dress for my daughter. A red cotton dress for the sunny and hot christmassy days in OZ.

Ilotulituksiin päättynyt viikko

Perjantai oli taas yksi liian kuuma päivä. Parhaimmillaan tai pahimmillaan lämpötila oli 38 asteen paikkeilla. Enää ei kyllä ihmetytä, miksi aussit rakastavat autojaan ja kulkevat niillä joka paikkaan. Helteessä mukavat pienet kävelymatkatkin näännyttävät.

Illalla oli vielä joulukonsertti Manlyssä. Seurasimme ihmisiä, joimme pirtelöt ja kuuntelimme joululauluja. Lavalla kävi myös joulupukki tervehtimässä. Lapset saivat kasvomaalaukset ja kävelykadulla oli dinosaurus mainostamassa jouluna ensi-iltansa saavaa leffaa. Pimeän tultua oli vielä komeat ilotulitukset. Tämä oli hieno tapa päättää viikko tai arki, ja siirtyä viikonlopun viettoon.

Tämä viikko on ollut juhlapuheiden ja kiitosten aika. Lasteni kouluissa on vietetty valmistujaisia. Olen ollut päivä toisensa jälkeen liikuttunut, kun lapseni ovat olleet reippaasti mukana juhlaesityksissä. Osittain olen itkenyt ilosta, kun olen miettinyt, kuinka pitkälle olemme edenneet tämän vuoden aikana. Lapsilla ei ole ollut helppoa sopeutua uuteen maahan, kieleen, kulttuuriin ja ympäristöön. Taistelu jatkuu edelleen, mutta tällä viikolla tuntui, että pisteitä ropisi reippaille lapsilleni.

Kindergarten Dance Expo oli ehkä ihaninta, mitä minä olin nähnyt. Jokainen Kindy-luokka esitti oman tanssikappaleen. Tanssin ja musiikin avulla kuljettiin 1920-luvulta alkaen lähes nykypäivään asti. Esityksessä kuljettiin rockin ja discon kautta vuosituhannen vaihteeseen eli noughties. Keskimäärin 6-vuotiaat lapset esittivät kolme minuuttisen koreografian ylpeinä, innokkaina ja taitavasti. Minun poikani ei ole tähän mennessä ikinä suostunut laulamaan päiväkodin juhlissa muiden mukana, mutta täällä hän tanssi luokkansa kanssa. Kaikki perheenjäsenet pääsivät paikalle häntä ihailemaan. Se oli aivan Dynamite, kuten Taio Cruzin laulu, jonka tahtiin he tanssivat.