Minä haluan oman keijupuutarhan!

Teimme tammikuussa automatkan Sydneystä Melbourneen ja Great Ocean roadille (klik ja klik). Kotimatkalla meillä tuli  nälkä Alburyn kohdalla. Etsin kartasta sopivaa piknikpaikkaa ja Albury Botanic Gardens kuulosti lupaavalta. Sieltä löytyi lumoava lasten puutarha.

Parasta siellä oli kantoon rakennettu linnake. Luomoava pieni satumaailma, joka sai minun mielikuvitukseni valloilleen. Yksityiskohtia oli niin paljon, että yhdellä kerralla ei mitenkään pystynyt sisäistämään kaikkea. Olisi ihanaa osata tehdä jotakin tälläistä, mutta täytyi heti myöntää, ettei omat taidot riittäisi alkuunkaan. Ehkä voisin yrittää tehdä kärpässienen savesta tai jotakin vastaavaa.

Lasten kanssa me olemme keskustelleet oman keijupuutarhan tekemisestä, mutta lopullinen sijoituskohde on hieman auki, sillä Suomessa vuodenaikojen vaihtelut tekevät keijujen elämästä haasteellista. Jos alamme nähdä vaivaa asian eteen, niin lopputuloksen pitäisi olla kestävä. Vielä toistaiseksi olen haaveiluvaiheessa, ehkä olisi aika siirtyä konkreettiseen suunnitteluun.

Nyt minä luovutan

Kukkakangas on vanha pussilakana, jonka olen ostanut kirpparilta Tanskasta. Raahasin sen vielä mukaani tänne Australiaan, kun ajattelin tehdä siitä pussilakanamekon. En ollut kiinnittänyt huomiota siihen, että kangas oli kulunut osittain todella ohueksi. Jos siitä tulisi mekko, heikko joustamaton kangas varmasti repäisi kappaleiksi käytössä.

Seuraavaksi tuli vastaan hieno idea Pinterestistä. Tee lakanansuikaleista letittämällä nyöriä ja ompele homma yhteen siksakilla. Yksinkertaista ja hienoa, siitä vaan ompelemaan pyöreää mattoa. No ei onnistunut ei, ompelukoneen lanka katkesi noin 3 kertaa minuutissa enkä keksinyt mihin suuntaan säätöjä olisi pitänyt korjata. Yritin erilaisia variaatioita, mutta mikään ei toiminut. Yksikään aiheesta blogannut henkilö ei kirjoittanut mitään vastaavanlaisista ongelmista, kaikki oli vain upeaa, nopeaa ja helppoa.

Ei se mitään, voin ommella homman kasaan käsin ja tehdä tästä kivan pääsiäiskorin. Sellaisen olen myös joskus nähnyt Pinterestissä tai jossain muualla vastaavassa paikassa. Ompelin muutaman kierroksen ja heitin projektin olohuoneen lattialle venymään sekä lopulta roskiin. Siitä ei tulisi erityisen kivaa koria, ainakaan vaivaansa nähden. Sitä paitsi vaikutti siltä, että korista tulisi epämuodostunut. 

Todella harvoin menee mikään lopullisesti roskakoriin, mutta näin tällä kertaa. Kankaaseen marinoitunut huono karma ei selkeästikään salliai yhdenkään kierrätysprojektin onnistuvan, joten hyvää loppuelämää australialaisella kaatopaikalla. Täällä(kään) ei ole tekstiilinkierrätysasiat kunnossa.

Pääsiäisparaati

Muuttopuuhien keskellä pääsin vielä ihailemaan Manly Westin pienimpien oppilaiden Pääsiäishattujen paraatia. Kindy sekä eka- ja tokaluokkalaiset olivat valmistaneet pääsiäishatun ystäväoppilaidensa kanssa. Jokainen kindyn oppilas on saanut oman kuudesluokkalaisen buddyn ja lapsilla on kerran viikossa yhteistä ohjelmaa koulupäivän aikana. Oma kindyläiseni on ollut todella onnellinen siitä, että on päässyt viettämään aikaa vanhemman oppilaan kanssa.

Sää on ollu sateinen muutaman päivän ajan, mutta onneksi juuri paraatin ajaksi ilmakin kirkastui. Jokainen luokka marssi kaksi kertaa kentän ympäri ja esitteli hattujaan. Tapahtuma oli aamupäivällä, mutta paikalla on runsaasti vanhempia ja isovanhempia seuraamassa. Olihan tämä taas liikuttavaa ja ikimuistoista. Itkin vain ihan pikkasen.

Lopuksi vielä Easter Bunny kävi tervehtimässä lapsia. Pääsiäispupu oli vieraillut myös jokaisessa kindy-luokassa ja mahdollisesti huomenna hän ehtii ekaluokkalaisia tervehtimään. Pupun vierailun seurauksena tyttäreni tuli koulusta kotiin tohkeissaan ja hän kyseli kovasti, kuinka perillä Easter Bunny on meidän muuttokuvioista. Hän oli koulussa askarrellut tipukorin ja opettaja oli sanonut, että varmaankin joidenkin oppilaiden luokse pupu tulee vielä pääsiäisenä vierailulle. Opettajan sanahan on laki, opettaja tietää kaiken ja hän puhuu aina totta, joten nyt ei voi muuta kuin jäädä toivomaan, että pupun vierailu osuu kohdalle. Minä itse arvelen, että pupu käy meidän viimeisen Aussiyön aikana jättämässä yllätyksiä.

Sydneyn paras lankakauppa

Vai pitäisikö sanoa ainoa.

Sydneyn keskustassa on yksi hyvä lankakauppa, Morris & Sons York-streetillä. Kaupasta löytyy mukava valikoima luksuslankoja (esim. Noroa) sekä kattava valikoima liikkeen nimeä kantavia lankoja. Siellä on ihana käydä hypistelemässä lankakeriä. Kaupan tunnelma on juuri oikea. Lisäksi täällä on yksittäisiä pieniä käsityö- ja lankaliikkeitä eri kaupunginosissa, mutta tässä kotikulmillani sellaista iloa ei ole ollut.

Spotlight ja Lincraft myyvät myös lankoja, erilaisten käsityö-, ompelu- ja askartelutarvikkeiden lisäksi. Valikoima on akryylipainoitteinen. Hyvää lankaa löytyy myös hyllyistä, kun vaan jaksaa etsiä. Ja näissä ketjumyymälöissä on aina silloin tällöin hyviä tarjouksia, esim. kaikki langat -40 %.

Aussi neulontakerhoni jäsenistä osa suosii Bendigo Woollen Millsin lankoja, mutta itse en koskaan saanut aikaiseksi tehdä tilausta netin kautta. Bendigo toimittaa lankoja ympäri maailman, mutta postimaksut Suomeen tekevät puolet tilauksen loppusummasta, joten taitaa jäädä nämä langat tältä erää testaamatta.

Cleckheatonin Superfine Merino on ihastuttanut alkuvuodesta amerikkalaisia neulojia, kun lanka on päässyt esille Vogue Knittingin kautta. Mainostekstin mukaan Australian Superfine Merino wool, recognised as one of the world's finest, is super soft on the skin for the wearer and for you the knitter. Voi voi, vieläkö ehtisi käydä ostamassa muutaman kerän.

Griffiths Streetin kukkaloistetta

Kävin lähiostarilla hakemassa antibioottikuurin, jonka kesto menee aika hyvin yhteen jäljellä olevien Aussipäivien kanssa. Poskiontelotulehdus, jonka pitäisi olla parantunut siihen mennessä, kun astun lentokoneeseen. Kävelin hitaasti Griffitsh Streetiä pitkin kotiin ja kerrankin jäin kuvaamaan kauppamatkani varrella olevia ihastuttavia kukkia. 

Kotimatkalla mietin suuria kysymyksiä, kuten muistinko olla kiitollinen ja nauttia tarpeeksi tästä elämän tuomasta tilaisuudesta kokea australialaista elämää vai jäikö moni asia arkisen kaaoksen jalkoihin. Robbie Williamsin sanoin minä vain totean: No regrets, they don't work. Ihastuttavassa syksysäässä (28 astetta) astellessa on mieli kovin haikea. Australian ajan käsityöt on melkein tehty. Nyt askarrellaan pakkaamisen parissa.

Aarrearkku ja aarteita

Lupasin järjestää parille pienelle pojalle aarteenetsintää. Minun poikani ja hänen paras kaverinsa etsivät joka päivä koulun pihalta aarteita. Lounastauolla lapsilla on tunnin verran aikaa syödä eväät ja leikkiä pihalla. Kun poikani aloitti koulun, minua huolestutti eniten juuri tuo pitkä tauko, mutta noin kahden koulupäivän jälkeen leikkiajasta luokkakavereiden kanssa tuli päivän odotetuin hetki. Eväät syödään mahdollisimman nopeasti ja äitejä ohjeistetaan tarkkaan, ettei saa pakata mukaan liikaa syötävää. 

Leikkihetket Aussikavereiden alkoivat olla jo niin rajalliset, että oli kivaa keksiä kaveruksille mukavaa tekemistä. Päällystin muutaman munakennon kirjojen päällystämiseen tarkoitutetulla foliotarralla. Etsin jemmoistani kaikkea mahdollista aarteeksi sopivaa, kuten eurooppalaista leikkirahaa ja suklaakolikoita. Lakkasin kiviä ja simpukoita kimallekynsilakalla, niin sain joukkoon vähän glitteriä. Laitoin rasiat sohvan alle odottamaan eikä mennyt kauaa kun pojat löysivät aarteensa.

Tarkkoina poikina he kuitenkin huomasivat, että rasioihin mahtuu vielä lisää ihanuuksia. Me liimasimme vielä pussijogurtin korkkeihin timanttitarroja ja taittelimme kimaltavista piippurasseista erilaisia palleroita, jotka pojat tunnistivat timanteiksi.

Jäähyväislaulu: The cold never bothered me anyway..?

Luulin päässeeni synttäripostauksien loppuun, mutta esittelen tässä vielä muffinit, jotka tyttäreni vei kouluun syntymäpäivänään. Koulussa ei ole rajoituksia herkkujen suhteen, vaikka noin yleisesti täällä on suosittua quit sugar. Allergiat rajoittavat jonkin verran, mutta ruokarajoitteiset tuovat oman karkkipurkkinsa opettajalle säilöön, josta he saavat itselleen sopivaa syötävää juhlapäivinä.

Nämä muffinit loihdittiin valmiista paketista. Ei ole muuten kovin hauskaa pitää uunia päällä, jos ulkona on yli 30 astetta. Leipomishommissa mietin, että Let it go voisi sopia jäähyväislaulukseni. Paitsi en ole aivan samaa mieltä siitä, etteikö kylmä olisi minua koskaan häirinnyt. On häirinnyt ja häiritsee myös tulevaisuudessa, mutta niin se nyt vain menee. Pienet koululaiseni palaavat päiväkotiin ja minä en enää leivo muffineja tai suunnittele eväslaatikoiden sisältöä työkseni. Ehkäpä pitääkin miettiä suomenkielistä versiota, jossa Taakse jää, taakse jää, tuuleen jäiseen mä nostan pään!

Virkatut pupunkorvat

Tein viime pääsiäiseksi pupunkorvat Prinsessajuttu-blogin inspiroimana. Tein nämä kovalla kiireellä juuri ennen pääsiäistä. Ostin lankaa sieltä, mistä sitä helpoiten sai, joten minun piti tyytyä akryyliin, mikä ei ole minun suosikkini missään nimessä. Puuvillalangasta tehdyt pupunkorvat olisivat huomattavasti söpömmät.

Pupunkorvat ovat vieläkin tallessa. Ne ovat olleet roolileikeissä mukana, mutta tällä hetkellä ne on jo pakattu muuttoa varten. Täällä on perinteenä järjestää pääsiäisenä hattuparaati, joten mahdollisesti tänä vuonna lapseni pääsevät osallistumaan tähän koulussaan. Me vaihdamme maata juuri samoihin aikoihin, joten en aivan varmaksi osaa sanoa.

Olen suunnitellut tekeväni jotakin Arnen ja Carloksen pääsiäiskirjasta Islannista ostamistani langoista, mutta nyt alkaa jo epäilyttää, että jääkö tämä jo toista vuotta peräkkäin muuton jalkoihin. Viime vuonna meidän muuttokuorma saapui juuri pääsiäiseksi ja nyt taas kamat ovat lähdössä takaisin Suomeen. Pääsiäinen ja muutto ne yhteen sopii.

Ohje: Prinsessajuttu blogista

DIY pinjata

Pinjata on ollut lasteni puheissa usein ja pitkään. Täällä on myynnissä todella kivoja versioita, joita he ovat päässeet testaamaan kavereidensa synttäreillä. Menin lupaamaan tyttäreni synttäreille pinjatan, mutta sitten iski piheys sekä uteliaisuus samaan aikaan. Pakkohan sitä oli värkätä oma karkkia syöksevä pallero.

Homma ei ollut ihan yksinkertainen ja vielä edellisenä iltana mietin, pitääkö ennen juhlia vielä kipaista ostarille hakemaan kaupallinen versio. Googlailin pinjatan teko-ohjeita ja tein kuten ohjeissa kerrottiin. Päällystin ilmapallon sanomalehtisuikaleilla. Käytin liiman ja veden seosta paperin kiinnittämiseen. En halunnut liian vahvaa pinjataa, sillä toivoin, että se menisi helposti rikki. Olen kuullut tarinoita liian monen paperikerroksen pinjatoista, joita ei saa millään säpäleiksi.

Ensimmäisellä kerralla laitoin  kuitenkin liian ohuen kerroksen paperia. Kun puhkaisin ilmapallon, luomukseni menetti muotonsa. Joissain kohdin oli liian vähän paperia ja minulla oli käsissäni epämuodotunut sanomalehtimyttyrä. Puhalsin sitten uuden ilmapallon pinjatani sisään ja lisäsin pari kerrosta paperia heikkoihin kohtiin. Seuraavalla yrityksellä luomukseni pysyi pyöreänä.

Yritin kopioida kauppojen versioita ja laitoin pinjataani narut. Yksi naru tuli aina ulos kahdesta kohtaa. Ajatuksena oli, että jos kaksi lasta vetää narusta samaan aikaan, niin pohja menee rikki. Tämä ei juhlatilanteessa toiminut, sillä vikkelimmät ehtivät vetää naruista ennen kuin oli virallinen lupa annettu. Yläpuolella oleva kiinnityskahva kyllä irtosi heti alussa. Kuitenkin nopeasti meidän pienet ihmiset saivat käsin revittyä pallon auki.

Koristelin pinjatan jemmoistani löytyneillä kreppinauhoilla ja silkkipapereilla. Mielestäni lopputulos oli ihan kiva. Jos minulla olisi ollut väritulostin käytössä, olisin voinut vielä tulostaa pallon päälle vaikka jonkun prinsessan kuvan. Pientä tuotekehittelyä tämä vielä vaatii. Yläosa saisi olla kestävä, että kiinnitys pysyy ja alaosa taas saisi olla vähemmän kestävä. Ensi kerralla leikkaan kunnon luukun ja teippaan siihen narut kiinni. 

Synttäripäivänä oli vähintään 35 astetta lämmintä, joten mental note myös siihen, että suklaat kannattaa ehkä jättää jääkaapiin. Tosin Suomessa ei ole pelkoa lämpimästä säästä helmikuussa tai oikeastaan milloinkaan. Wikipedia kertoo, että Suomessa vuonna 2010 mitattu kaikkien aikojen lämpöennätys on 37,2 astetta ja tuota päivää aikaisempi lämpöennätys on vuodelta 1914, 35,9 astetta. Joka tapauksessa tänä vuonna meillä oli hieno helteinen päivä, ihanat juhlavieraat ja mahtavat Aussisynttärit!

Kavereille kanssa - lolly bags

Kirjoitan edelleen 5-vuotissynttäreiden järjestelyistä. Ompelin pikku vieraille yllätyspussit. Yleensä lolly bagsit ovat pieniä muovi- tai paperipusseja, mutta tällä kertaa halusin antaa vieraille hieman pysyvämmän muiston. Me palaamme Suomeen muutaman viikon päästä ja tyttäreni synttäreillä olivat meidän suomalaiset ystävämme samaan aikaan samassa paikassa ensimmäistä ja viimeistä kertaa. 

Olen ommellut melko paljon pussukoita tänä vuonna. Jotenkin se on vain jäänyt päälle. Olen jopa hieman kehittynyt pussien kanssa. Näihin ompelin nyörikujan erikseen. Se oli melko kätevää. Vieläkin olisi mielestäni tarvetta uusille pusseille. Seuraavaksi voisin tehdä hieman isompia kuin nämä yksilöt. Sellaisia, joita voisi käyttää puhtaan pyykin säilytykseen matkoilla.

Minusta oli mukavaa antaa jotakin pysyvää ja ehkäpä jopa hyödyllistä juhlaväelle kotiin vietäväksi. Äitejä ainakin nämä lolly bagsit ilahduttivat. Ikean kankaasta tehdyt versiot voi vielä värittää itse. Jos minulla olisi ollut riittävästi kangasta, olisin antanut sellaiset pussit kaikille ja tehnyt värittämisestä yhden ohjelmanumeron synttäreille. 

Virkatut kukat hiuspannoissa

Tein tyttäreni synttäreille kaverilahjoiksi hiuspantoja, joissa on virkattu kukkanen. Tätäkin ideaa olin hautonut hyvin pitkään, mutta nyt inspiraatio iski samaan aikaan kun oli sopivasti aikaa värkätä muutama koriste. Kukka on tehty mukaillen tätä Dropsin ohjetta.

Oma tyttäreni ei juurikaan hiuskoristeita käytä. Pannat, pinnit ja pompulat lähtevät melko nopeasti päästä pois, vaikka hän olisi itse ne valinnut. Hankin keltaisia ja sinisiä hiusjuttuja koulua varten, silllä niidenkin pitää olla Manly Westin väreissä. Koulussa on no hat, no play - käytöntö eli hattu on olennainen osa välitunteja. Vanhemmat tytöt ottavat hiuspannat pois päästä ulkoilun ajaksi ja sitten taas tuntien ajaksi takaisin päähän. Tämä tuntuu hieman liian haastavalta 5-vuotiaalleni. 

Joka tapauksessa söpöjä ovat nämä hiuspannat ja ne sopivat ainakin juhlapäiviin. Pitäisiköhän vielä virkata lapselleni mekko, joka sopisi pannan kanssa yhteen? Tai ehkä tämä viimeksi valmistunut virkattu mekko on riittävästi samasta värimaailmasta?

I made these head bands for my daughter's birthday. All the little girls, who attended her party, got one in their lolly bag. Crochet flowers are made with Drops pattern: DROPS design: Pattern no EE-338. My flowers are not excatly the same but the general idea is from this pattern.

Pikkukirjoja kaverilahjoiksi

5-vuotissynttärit oli hyvä syy ryhtyä askartelemaan! Tyttäreni synttärivieraat saivat kotiin vietäväksi lolly bagin eli yllätyspussin. Ompelin itse pussukat, laitoin sisälle pienet yllätykset sekä karkkia. Lisäksi askartelin jokaiselle lapselle pikkukirjan. Olen tehnyt näitä aikaisemminkin, esimerkiksi nämä. Välillä taittelen tyhjät kirjat lapsilleni ja he saavat itse suunnitella sisällön.

Näiden kirjojen sisältö on sekoitus vanhaa ja uuttaa. Valitsin tarroja ja teippejä jemmoistani. Kierrätysmateriaalit ovat mm. matkaesitteistä, pankin mainoksesta, Mäkkärin lastenaterian kyljestä sekä vanhasta (ja haisevasta) satukirjasta. Kirjaan syntyy myös taskuja, joihin voi laittaa yllätyksiä, kuten tarroja.

Näiden kirjojen tekeminen on minusta todella hauskaa. Suosittelen kaikille! 

Kirjan taitteluohje löytyy täältä.

Uusia tyynyjä

Olen nyt innostunut viettämään aikaa ompelukoneeni kanssa, niin tein muutaman uuden tyynyn. Näitä ovat myös kaikki perheenjäseneni pyytäneet, niin tein jokaiselle omat tyynyt. Turtles-tyyny on pojalleni. Tyttäreni tyyny on tehty kuusikulmiokankaasta, jonka löysin Spotlightin tilkkukorista. Mieheni tyynynpäällinen on ommeltu ihan oikeista tilkuista, joista osa on kierrätyskankaita. Sieltä löytyy ainakin pussilakanaa sekä mekkoa sopivasti paloiteltuna.

Uusista tyynyistä tulee mieleen oma mummini, joka ompeli sohvatyynyihin uudet päälliset noin kerran vuodessa. Se oli suuri tapahtuma, sillä hänen kodissaan ei paljoa muuten sisustuselementit vaihtuneet. Verhoja vaihdeltiin vuodenaikojen mukaan sekä sohvatyynyjä silloin tällöin. Pienet yksityiskohdat voivat tuottaa paljon iloa.

Lasteni tyynyt ovat aktiivisesti mukana heidän leikeissään. Ne ovat aika usein jonkin kulkuneuvon osia tai sitten nukkuma-alustoja heidän pehmoleluilleen. Tyynyt tekevät myös lattialla köllöttelystä mukavampaa. Itse kyllä toivoisin, että päivän päätteeksi meidän kotimme tyynyt päätyisivät takaisin sohvalle (tai paikoilleen) eivätkä ne jäisi lojumaan pitkin lattioita. Kertaus on opintojen äiti, samoja veisuja toistelen lapsilleni päivästä toiseen.

Melbournesta Great Ocean Roadille

Nyt sattuu silmiin ja ehkä hieman myös särkee sydäntä. Meillä oli ihana reissu ja näitä maisemia tuskin tulen ikinä enää näkemään paikan päällä. 2500 kilometrin roadtrip Sydneystä Melbournen kautta Great Ocean Roadille ja 12 Apostolille. Mieheni ajoi ja minä virkkasin. Takapenkkiläiset puuhasivat omiaan, onneksi tableteissa riitti virtaa melko pitkälle.

Viisi päivää ei ole kovinkaan paljon tällaiselle reissulle, varsinkin kun kaksi päivää menee autossa istuessa. Me vietimme pari päivää Melbournessa ja satuimme olemaan siellä sopivasti Australia Openin aikaan, niin pääsimme nauttimaan suuren urheilujuhlan oheistapahtumista. Lapsille oli järjestetty oma festivaalialue, jossa oli tarjolla kasvomaalausta, keilausta tennispallolla ja muuta mukavaa.

Parasta reissulla oli kuitenkin Great Ocean Road ja 12 Apostolia. Ihastuttavia maisemia, joista suurin osa vilahti ohi auton ikkunasta katsellessa. 12 Apostolia ovat seitsemän mahtavaa kivipatsasta, jotka ovat meressä. Meri kuluttaa kivipaaluja koko ajan, joten kaksi patsasta on jo sortunut ajan kuluessa. Ajoimme kolme tuntia per suunta nähdäksemme apostolit auringonlaskun aikaan ja ne olivat kyllä todellakin sen arvoiset. Näky oli todella sykähdyttävä. Taivas sekä meri ovat kauniin väriset auringonlaskun aikaan, ihania lempeitä sävyjä.

Apostolit ovat Great Ocean Roadin suosituin nähtävyys, jossa pörrää turisteja valtavan paljon. Me ehdimme paikalle vasta iltasella, mutta se olisi ollut taktisestikin hyvä ratkaisu. Porukkaa oli paikalla runsaasti, mutta jokainen sai otettua kuvia. Yksi setä juoksi, että sai asetettua jalustan kameralleen minun eteeni, mutta en ryhtynyt käsirysyyn hänen kanssaan. Olisi tehnyt mieli kyllä kertoa, että minullakin on jalusta kameralleni, mutta en nyt vaan käytä sitä kovin usein. Tai ehkä mutisinkin tämän asian suomeksi. 

Victoria oli kolmas osavaltio, jossa minä pääsin käymään. Listallani on nyt New South Wales, Queensland ja Victoria. Se on vain pieni siivu suuresta maasta. Tällä reissulla vietimme Australia päivää toista kertaa ja se meni autossa istuen. Se oli hyvä tapa viettää kansallispäivää.

Melbourne, Australia Open, Great Ocean Road

Lorna Beach at sunset

12 Apostles at sunset

12 Apostles lookout at sunset

Viimeiset 800 kilometriä on aina pitkät...

Matkalla Melbourneen

Kesäloman päätteeksi teimme automatkan Melbourneen, Great Ocean Roadille ja 12 Apostolin luokse. Autossa tuli istuttua 2500 kilometriä viiden päivän aikana. Ihana upea reissu, kerron siitä lisää myöhemmin.

Kristoff ja Elsa pääsivät matkalle mukaan sekä uusi käsityöpussukkani. Kristoffin paitaan on liimattu reippaasta käytöksestä saatuja tarroja. Kovin reippaita olivat Elsa ja Kristoff molemmat, mutta myös omat lapseni. Jälkikasvuni muistaa matkasta todennäköisesti trampoliinin, joka oli meidän reissukotimme pihalla sekä kivat lastenohjelmat, joita oli ladattu tabletille. Pääasia kuitenkin, että takapenkkiläiset pysyivät melko tyytyväisinä.

Ajoimme suurimman osan matkasta moottoritietä pitkin, jossa maisemat olivat kohtalaisen samanlaiset noin 800 kilometriä. Tie oli mukavan suora, joten pystyin hyvin virkkaamaan autossa. Mutkittelevilla vuoristoteillä esimerkiksi Blue Mountainsilla pystyn lähinnä pidättelemään oksennusta. Lapset ovat valitelleet, kun Elsalta ja Kristoffilta puuttuvat uikkarit. Räikeät retrolangat sopivat hyvin kesäasuihin.

Uikkarit valmistuivat pari viikko matkan jälkeen. Bikinien alaosa vaatii vielä kehittelyä.  Anna on muuttamassa meille piakkoin, joten pääsen todennäköisesti tekemään toisenkin tyttöjen uima-asun. Uikkareissa ja shortseissa on pienet nepparit, jotka auttavat vaatteiden pukemisessa. Nappien ompelu on minusta tylsää hommaa ja monta kertaa viimeistely jää roikkumaan. Laatikoissa taitaa olla tälläkin hetkellä lojua pari virkattua nukenmekkoa, jotka kaipaavat nappeja.

Uusia vetoketjupussukoita

Tein lisää vetoketjupussukoita, kun ensimmäisen erä onnistui mukavasti. Tällä kertaa tein kolme pussukkaa. Joskus kirpparilta ostetusta Muumikankaasta tein yhden pussin. Sen verran kauan kangas on kaapissani marinoitunut, että en enää muista, mitä varten sen alunperin olen ostanut. Luulen, että loppukin kangas päätyy säilytyspusseiksi.

Spotlightin yllätyspussista saadusta Dr. Seuss kankaasta sain tehtyä kaksi pussia  Spotlight myy jämäkankaita ja alennusmyynneissä myymättä jääneitä tuotteita valmiiksi pussitettuna viiden dollarin hintaan. Sieltä saa mukavia löytöjä puoli-ilmaiseksi. 

Minulla on historiaa yllätyspussien kanssa jo Tanskan ajoilta. Panduro Hobbyn lykke poset pitivät minut askartelutarvikkeissa Köpiksen vuodet. En yksinkertaisesti kykene vastustamaan tuollaisia  edullisia yllätyspussukoita, joista potentiaalisesti löytyy aarteita. Toisaalta taas jokin epäsopiva tuote jää mahdollisesti kaappeihin pyörimään tuleviksi vuosiksi. Spotlightin pussit olivat läpinäkyviä, toisin kuin Panduro Hobbyn, joten oli helppo valita itselleen mieleiset vaihtoehdot. Panduro Hobbyssa joutui tunnustelemaan pakkauksia ja veikkailemaan, mitä edellisten sesonkien tuotteita pussi mahdollisesti pitää sisällään.

Otin yhden Dr. Seuss -pussin itselleni ja käytän sitä käsitöiden säilytykseen. Se toimi virkkaustyöni matkakassina. Langat pysyvät mukavasti järjestyksessä ja pussukka on helppo napata mukaan. Minulla on melkein aina jokin käsityö kassissa mukana siltä varalta, jos päivän keskellä tulee virkkaamiselle tai neulomiselle sopiva hetki. Yritän kovasti saada retropuuvillalangat käytettyä ennen kuin on taas aika pakata tavarat ja siirtyä kohti kotimaata.