Rouvakellari!

 Palasin juuri kotiin Maija Vilkkumaan keikalta. Nyt Maija jääkeikkatauolle, niin sitten ilmeisesti myös minäkin. Päätin nyt jakaa tekstin, jonka avulla voitin lipun Maijan levynjulkistuskeikalle pari vuotta sitten.

Nyt kun sitä lukee, niin tekisi mieli alkaa editoimaan ja viilaamaan, mutta annan sen nyt olla, sellaisena kuin mitä minä sen silloin pari vuotta sitten vuodatin.

Satumaatango oli alkanut soimaan radiossa, mutta en ollut aivan täysin
tiennyt, alkaisinko pitää Maija Vilkkumaasta vai en. Olin turkulainen
opiskelija ja Maija esiintyi keskiviikkona Puuterin alakerrassa
postimerkin kokoisella lavalla. Muistaakseni keikka oli ilmainen tai
puoli-ilmainen. Menin keikalle kavereiden kanssa ja sitten seuraavana
päivänä ostin levyn. Ensimmäinen raita kertoi, että Hanna on elämänsä
valtiatar. Silloin musta tuli Maija Vilkkumaa -fani. Se biisi oli NIIN
hyvä ja sehän kertoi musta! Tosin siinä vaiheessa keskiluokkainen
elämä tuntui vielä hyvin kaukaiselta.

Vilkkumaan levyistä on löytynyt terapiaa kaikenlaisiin tilanteisiin.
Puisto puhuu on yksi minun voimaantumislauluni. Yleisesti kun laittaa
Maijan levyn pyörimään saa hyvin aggret purettua. Ja voi sitä
muutenkin kuunnella ;). Nyt mä olen 30+ ja pienen lapsen äiti. Maijan
keikalla Lauri on ollut jo mun mahassa. Maijan keikka (onneksi oli viime
kesänä sunnuntaipäivällä) oli mun eka juttu äidiksi tulon jälkeen,
johon oli päästävä. Ja se Savoy oli myös mahtava. Kun ei jaksais enää
niin hillua baarissa. Maija Vilkkumaan keikoille mä
kuitenkin pöyhötän vähän tukkaa, pistän meikkiä naamaan ja menen
fiilistelemään.

Ja ei yhtään väliä, etten päässyt Köpikseen Take Thatin keikalle, mä näin Maijan! Tämä oli hyvä siskojen ilta, päätös kaksi viikkoiselle arkiyksinhuoltajuudelle sekä päätös suomalaiselle kesälle. Kohta taas reissuun, Köpis kutsuu.

En laittanut tähän parikuvaa Maija Vilkkumaan kanssa
vaan Mikki- ja Minni-tossut, joita legoukot käyttävät makuupusseina.