Löysin Tanskan lippu -serpentiiniä Köpiksen vuosilta. Nyt kun olemme palanneet Eurooppaan, olisi kiva päästä fiilistelmään entiseen kotikaupunkiini. Aika on jo kullannut ne muistot, vaikka Hostrup Haven pienessä leikkipuistossa tulikin vietettyä monta sateista, kylmää ja ankeaa päivää. Minusta on edelleenkin uskomatonta, että kolmesta kuukaudesta tulikin kolme vuotta. Oli ilo elää kaupungissa, jossa pääsi pyöräillen joka puolelle. Konkreettisesti käteen on jäänyt iso kasa kirppareilta ostettuja Danish Design lastenvaatteita ja legoja.
Ja nyt voin ruksata pois bucket listalta Australiaan muutonkin. Check, been there, done that. Tämän reissun suhteen en ole vielä lopullista tilinpäätöstä tehnyt, olen ollut takaisin Suomessa kuukauden ja viimeinen perheenjäsen palasi vasta vappuna. Tällä hetkellä olen niin innoissani Suomeen paluusta, etten vielä tiedä mitä kaikkea tulen Australiasta kaipaamaan. 15 kuukauden poissaolon jälkeen ei huhtikuun viimeisen viikon räntäsateetkaan tuntuneet kovin pahalta. Marraskuussa varmasti harmittaa enkä oikeastaan voi ihan täysillä edes muistella Aussivuottani vielä, sillä silloin tekee mieli itkeä. Oli vaikea lähteä ja jäättää taakse se kaikki, mitä oli kovalla työllä saatu aikaiseksi: sopeutumista, ystävyyssuhteita ja kulttuurishokin kulkeutuminen hyväksymisen vaiheeseen. 15 000 kilometrin välimatka on musertavan pitkä.
Täällä ollaan ja nyt tuli Suomen kesäkin käymään. Aussivuodenkin jälkeen 20 astetta toukokuussa tuntuu melkoisen lämpimältä!
Täällä ollaan ja nyt tuli Suomen kesäkin käymään. Aussivuodenkin jälkeen 20 astetta toukokuussa tuntuu melkoisen lämpimältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen jokaisesta saamastani kommentista.