Virkattua sushia

Tässäpä on virkattuja nigirejä ja makeja. Makuina löytyy lohta, katkarapua ja avokadoa. Olen tehnyt nämä jo muutama vuosi sitten. Minun oli tarkoitus tehdä suuri valikoima susheja, niin valmiit kappaleet jäivät käsityöarkkuun odottelemaan. Jossain välissä nämä taisivat olla hukassakin, ainakin nigirit olivat eri paikassa kuin makit, niin niistä ei saanut lahjaa aikaiseksi.

Tyttäreni löysi nämä ennen joulua enkä antanut niitä hänelle heti leikkiin. Meillä oli vain keskustelu siitä, kuinka siisti lastenhuoneen tulisi olla ennen kuin sinne ilmestyisi yhtään uutta lelua. Niinpä hän kirjoitti joulupukille toivovansa "äidin tekemiä shyshija ja shyshitikut". Herkut löytyivät sitten aattoaamuna hänen joulusukastaan.

Näiden näpertäminen ei ole minun lempihommaani. Ohjeita täytyy seurata rivi riviltä tarkasti, että kappaleesta tulee edes suunnilleen oikean muotoinen. Tosi kivoja ne kyllä ovat, kun lajitelma  on valmis leikkiin! Katkarapunigirin ohje on Yummi 'Gurumi -kirjasta. Ostin kirja viitisen vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran innostuin virkkaamaan leikkiruokia.

Netistä sushin ohjeet löytyy esimerkiksi Dropsilta. 

Disney Animator kuusenkoristeet

Kerroin joulupukille melko selkeästi joululahjatoiveeni (siinä Disney Storen ulkopuolella). Minä haluaisin Animator-kuusenkoristeet. Nehän olisivat täydelliset minun joulukuuseeni! Tai ensi jouluna pikku prinsessojen ympärille voisi rakentaa jouluisen asetelman. Pakko saada!

Jouluaattona nämä kuusenkoristeet sitten paljastuivat joulupaketista. Suklaata ja suloisia joulukoristeita, eihän sitä ihminen voi paljoa enempää toivoa. Joulunpyhät on nyt ohitse, mutta loma sentään jatkuu. Loppuviikon saan ottaa rennosti oman perheeni kanssa.

24. luukku: Saavuimme jouluun!

Nyt se on vihdoin täällä, jouluaatto! Tontut ovat ahkeroineet viime hetkeen asti ja käärineet vielä pieniä yllätyksiä paketteihin. Tein yhdessä tyttäreni kanssa tötteröitä, joita lapseni haluaa antaa kaikille sukulaisille. Hän on kovasti innostunut lahjojen antamisesta ja aatonaattona viime metreillä muistimme hankkia vielä paketin isoäidin koirallekin. 

Nyt taitaa olla aika rauhoittua ja nautiskella.

Rentouttavaa joulua!

23. luukku: Oi kuusipuu

Oi kuusipuu! Tässä on muutama jouluaskartelu viime vuodelta. Lapset tekivät kuuset pahvista ja minä kiwihedelmistä. Tämä päivää menee lomailevien lasten kanssa ja yritämme kestää sietämättömän suureksi kasvanutta jännitystä. Vielä täytyy jaksaa huomiseen.

Minulla on takataskussa muutama askarteluhomma lasten kanssa sekä kaikenlaista muuta puuhaa, että saamme päivän sujumaan. Vaikka olen joulua odottanut ties kuinka kauan, niin silti aika loppuu kesken. To do -listalle siirtyy suuri pino projekteja odottamaan ensi joulua.  

22. luukku: Jouluaterialla

Vuosi sitten valmistin jouluaterian 15 000 kilometrin päässä Suomesta. Sydneystä sai yllättävän hyvin skandinaavista joulutunnelmaa haettua Ikeasta, Eesti Majalta sekä Nordic Fusionista ihan kotikulmilta Manlystä. Kaamoksen simulointia en edes kaivannut.

Suomalaisten keskustelupalstoilla viestiteltiin siitä, miten saisi harmaasuolatun valmistettua itse. Meidän perheelle taas perinteiden kunnioittaminen ei ollut tärkeää, sillä tiesimme, että vietämme vain yhden Aussi-joulun. En halunnut edes (teko)joulukuusta vaan (teko)joulupalmun. Tänä vuonna pitäisi löytää tilaa molemmille.

Sinänsä joulumme ei ollut aussimainen, sillä me emme grillanneet katkarapuja ja muita mereneläviä. Paistoin pienen kalkkunan, johon Woolworthsin väki oli ystävällisesti laittanut täytteenkin (stuffing) sisään. Jälkiruokaksi oli tietenkin pavlovaa. Bundabergin Brewed Drink Spiced Ginger Beer oli mukava joulujuoma. Ehkäpä sitä tavallista versiota saisi Suomestakin.

21. luukku: Ajatus jo uudellevuodelle

Viime vuonna laitoin levottamat lapseni askartelupuuhiin, kun piti taas keksiä jotakin viihdykettä lomalaisille. Vuosi 2016 piti toivottaa tervetulleeksi ja pyysin pieniä apulaisia koristelemaan numerokyltit. Lapset olivat tästä innoissaan. He maalasivat akryylimaaleilla ja koristelivat numerot vielä glitterillä sekä paljetein. Tästä tuli ylevää säihkettä vuodenvaihteeseen. Olihan se rannalla vietetty uusivuosi aikamoinen elämys verrattuna Suomen olosuhteisiin. 

Kylteistä tuli hienommat kuin mitä uskalsin odottaa ja voisin laittaa jälkikasvuni maalaushommiin uudemman kerran. Vaikka mahdollisesti olemme rannalla tänäkin vuonna, niin olosuhteet ovat hiemat koleammat. Paitsi eikö se kaamos jo kohta helpota, kun vaan tästä päivästä selviämme. Sitten kuljemme taas kohti valoisia aikoja. Kevätkylvötkin voisi aloittaa jo tammikuussa.

20. luukku: Animatoreiden uudet asut

Merida taitaa olla minun suosikkini Disneyn Animator nukeista. Pidän hänen ilmeikkäistä kasvoistaan ja punaisista kiharoistaan. Merida on muistaakseni ensimmäinen Animator, jonka tyttäreni on saanut. Tämän kunniaksi otin Urhea-elokuvan päätähden mallikseni uusien vaatteiden sovitushetkeen. Eniten meillä leikitään (yllätys yllätys) Frozen nukeilla.

Olen tehnyt  kaikki asut joskus aikaisemmin ja ne ovat lojuneet käsityöarkussa viimeistelyä vailla valmiina pitkän aikaa. Nyt sain langat pääteltyä ja napit ommeltua paikoilleen. Vaatteet menevät joulupakettiin. Minun käsitykseni mukaan joulupukki tuo muutaman uuden nuken sukuun ja prinsessoilla tulee olemaan pulaa vaatteista. Laitan pakettiin myös kahdet kengät: tennarit ja sandaalit.

19. luukku: Telliskivi Tallinnassa

Tallinna on kiva paikka, vaikka helsinkiläisenä sitä voisi hyödyntää useamminkin. Karnaluksissakin vierailin ensimmäisen kerran vasta muutama kuukausi sitten. Pysyin kohtuudessa melko hyvin. Kaupan laajasta tarjonnasta on jo tähän mennessä kuullut ja lukenut niin monta kertaa, että se ei tullut niin suurena yllätyksenä. Löysin hienoja "helmiä" merenalaiseen kahvikuppiasetelmaani. Muuten yritin muistaa kaikki kotona odottavat käsityöjemmat.

Tänä syksynä olen löytänyt Tallinnasta uusia ulottuvuuksia lähinnä luomukosmetiikan sekä Tellikiven alueen avulla. Tuliaisiksi naapurimaasta olen tuonut lähinnä kosmetiikkaa. Olen ihastunut erityisesti Nurmen luonnonkosmetiikkaan. Kasvosaippua on jo päässyt loppumaan! Lounas F-hooneella oli erittäin miellyttävä kokemus ja toivottavasti pääsen vierailemaan siellä pian uudelleen. On hienoa, että muutaman korttelin päästä keskustasta löytyy kaupunginosa, jonka tunnelma tuo kaupunkiin uuden ulottuvuuden.

18. luukkku: Tontun kotimökki

Tein tallitontuille pienen mökin. Tämäkin on taannoisen työväenopiston mineily-kurssin tuotoksia. Minulla oli tarvikepakkaus pieneen puiseen taloon, jonka kokosin kuumaliimalla. Jätin yhden seinän ja puolet katosta pois, niin mökkiin pääsee paremmin kurkistelemaan sisälle. 

Tekovaiheessa en tiennyt ihan tarkalleen kuka mökissä asustelee, mutta mielessäni oli jonkinlainen tontun taukotupa. Joulukoristeita kaivellessani löysin pari kirpparilta ostettua tonttua, jotka sopivat tiluksille eläimiä hoitamaan. Eläimet ovat Medusa Copenhagenin kameli, lammas ja pari hiirtä. Tulevina vuosina eläinten määrä voi vielä kasvaa. Pienen asetelman yksityiskohtia voisi hioa loputtomasti.

Taloa oli ilo koota ja suunnitella. Miten sitä voikaan tulla niin onnelliseksi, kun saa näpertää jotakin pientä ja turhaa mutta ihastuttavaa. Suurimmat innovaatiot tähän mökkiin olivat pönttöuuni sekä ikkunalaudalla oleva kynttilä. Pönttöuuni on tehty pienestä jugurttipurkista ja led-tuikusta sekä muutamasta tikun palasesta. Kynttilä on kasattu farkun napista, punaiseksi värjätystä oljenpätkästä sekä kahdesta suikaleesta keltaista muovia.

Kierrätysmateriaalipohjainen mineilykurssi muutti suhtautumistani roskiin. Kaikenlaisista eteen tulevista tavaroista alkaa miettiä jotakin sopivaa nukkekotitavaraa. Meneekö jokin pieni asia roskiin vai olisiko se täydellinen yksityiskohta johonkin pieneen asumukseen. Tontut kaipaavat ainakin pöytää, jonka ääressä saisi nauttia riisipuuroa. Varsinkin kamelin hoitaminen kaamosaikaan Pohjolassa on rankkaa hommaa.

17. luukku: Joulupalloja paperisuikaleista

Näin tavaratalossa myynnissä olevia paperisuikalepalloja ja mieleeni muistui kotona odottava tarvikepakkaus. Setti on ostettu Panduro Hobbysta joskus kauan sitten. Tein seitsemän paperipalloa ja ripustin ne roikkumaan olohuoneen ikkunoiden eteen. Pallot ovat ihastuttavia ja helppoja tehdä itse. Näihin tarvitaan vain paperisuikaleita, metallilankaa ja helmiä.

Pidän tunnelmasta, jota pallot tuovat ja ne on myös hauska laittaa välillä pyörimään. On muuten mukava asua kodissa, jossa ikkunoista ei vedä, joten koristeet täytyy todella laittaa itse liikkeelle. Hankalinta on näiden säilyttäminen seuraavaa joulua varten. Tein näitä palloja viimeksi Tanskassa asuessamme ja silloin totesin, että palloja on melko mahdotonta kuljettaa ehjänä Suomeen.

Mikäli kaipaat ohjetta näiden tekoon, sellainen löytyy esimerkiksi täältä: homemade-paper-ball-ornaments

16. luukku: Kierrätyskoristeita

Liimasin puisiin yrttikyltteihin jouluasetelmia. Tässä mennään kierrätyshengellä, sillä valitsin joulukuusen koristeista sellaisia yksilöitä, joita en nyt niin välttämättä kaipaa sitä kuusta koristamaan. Kaikenlaista pientä ja söpöä on kertynyt vuosien varrella ja kun on tullut ostettua kaikenlaista uutta, niin jostakin voi myös luopua. Tai oikeastaan kun yksittäisiä koristeita tuunaa uudeksi kokonaisuudeksi, niistä ei tarvitse edes luopua.

Tein kaksi hyvin runsasta asetelmaa. Tekovaiheessa en ollut vielä aivan vakuuttunut, että tulisiko niistä hyviä vai huteja, mutta nopeasti ihastuin  koristeita pursuavaviin kyltteihin. Toinen niistä koristaa meidän ulko-oveamme. Toinen päätyi lahjapakettiin. Näitä oli todella hauska tehdä!

15. luukku: Helminauhoja joulukuuseen

Tein helmistä ja pienistä kulkusista joulukuusen koristeita. Pujottelin metallilankaan helmet ja kieputin langan sormen ympäri ja sopivaksi kiehkuraksi. En päässyt kovin suureen sarjatuotantoon näiden koristeiden kanssa, mutta nyt ainakin muutama yksilö pääsi koristamaan kuusta.

Joulukuusen koristelu on joka vuosi yhtä ihanaa. Jokaisella koristeella on erityinen merkitys ja muistan milloin olen kunkin koristeen saanut tai hankkinut. Muutama koriste on säilynyt lapsuudestani asti, mutta kuusta koristellessa tulee käytyä läpi erilaisia muistoja viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta.

Idea löytyi Pinterestin avustuksella täältä: 13-homemade-christmas-ornaments-kids-can-make

14. luukku: Vaihtoehto joulukukalle

Tässä on taas työväenopiston mineilykurssin tuotoksia. Tein kolmeen saviseen jogurttipurkkiin pienet jouluiset asetelmat. Takana olevat isommat koristeet ovat skräppäysmaailmasta. Purkkien täytteenä on lumppua, jonka päällä on jäkälää. Lisäksi on pieniä huopapalloja, kuivattuja kranssimateriaaleja ja vanhoja joulukoristeita.

Nämä aion viedä kyläpaikkoihin joulukukan sijaan. Asetelma on pieni yksityiskohta, joka on helppo sijoittaa vaikka ikkunalaudalle. Omassa kodissani on vain yksi ikkunalauta. Tunnen selkeää tarvetta niiden määrän lisäämiseen!

13. luukku: Jouluinen Kööpenhamina

Vietimme muutaman päivän Kööpenhaminassa ja se oli ihanaa. Suurelta osin Kööpenhamina oli niin kuin ennen. Muutama uusi rakennus oli valmistunut tai valmisteilla, mutta Tivoli oli vielä paikoillaan ja yhtä ihastuttava kuin aina ennenkin, Jensens Bøfhusissa tarjoilu oli edelleen epäkohteliasta ja hidasta, katukuvassa näkyi edelleen valtavan suuria Odder-merkkisiä lastenvaunuja ja juustotiskillä piti olla tarkkana, ettei valitse liian aromikasta juustoa.

Ihanan nostalginen tunnelma ja kaikki perheenjäsenemme olivat tyytyväisiä matkan ajan. Kaikille riitti mukavaa tekemistä: vierailu vanhassa lempiravintolassa tai -kaupassa ja hyvien ystävien tapaaminen oli aikuisista virkistävää. Lapsille kaikki oli uutta, ehkäpä alitajunta lähetti heille viestejä siellä eletystä ajasta. Tivoli sai heiltä täydet pisteet, onneksi nuorimmainenkin oli ylittänyt 120 cm pituuden, niin huvipuistolaitteiden valikoima oli melko laaja. Köpiksessä oli todella hyvät Pokémon-apajat ja saimme napattua jopa pari Picahua, mikä on Poké-maailmassa todella hyvä juttu. Kaikkialle ei neljässä päivässä ehtinyt, mutta pääkohdat tuli koettua uudelleen. Frøsnapperit jäivät ainakin syömättä.

Aivan täydellistä mutta myös niin bittersweet. Enkö saa heittäytyä maahan, kun on aika jättää Tivoli taas taakse? Lohdullista on kuitenkin se, että nämä kulmat ovat vain lyhyen lentomatkan päässä. Taskussa on Tivolin kausikortti tulevalle vuodelle, kyllähän sitä pitäisi päästä vielä testaamaan myöhemminkin. Vanhan vuoden joulusesongin sai kaupan päälle, niin oli järkevää tehdä tämä sijoitus.

12. Neulotut kypärämyssyt

Tein lapsilleni kypärämyssyt. Löysin ohjeen jostakin vanhasta Suuri Käsityölehdestä, mutta en kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen ohjeeseen, niin sovelsin piposta oman mallin. Tai oikeastaan ei täysin ymmärtänyt, miten lehden ohjeella olisi tullut kivan mallinen päähine. Tein aluksi pinkin pipon tyttärelleni ja myöhemmin vihreän pojalleni. Tyttäreni on käyttänyt pipoa innokkaasti. Pakkanen tuntuu purevan hänen poskiaan helposti.

Tein tupsun heijastinlangasta, vaikka jostain syystä tupsujen teko on minusta vaikeaa. Niistä tulee helposti aivan hassun mallisia, vaikka niitä trimmaankin. Tupsu tekee kyllä tyttäreni myssystä söpön, mutta se tekee päähineestä hieman epäkäytännöllisen. Tupsun kanssa ei voi käyttää kypärää, jota tarvitaan ainakin luistellessa ja isoissa mäissä pulkkaillessa. Sen vuoksi vanhemman lapsen pipo on tupsuton.

Kypärämyssy on hieno keksintö, kun aamuisin ei tarvitse muistaa erikseen ottaa kaulaliinaa mukaan. Tarvittavien vaatekappaleiden lista on tarpeeksi pitkä jo muutenkin. Juuri tällä viikolla Australian neulontakerholaiset pohtivat FB-ryhmässään, että voi kumpa asuisi viileämmässä ilmastossa, niin voisi neuloa norjalaistyylisiä vaatteita ja asusteita. Enpä ole ikinä ajatellut, että neulojat toisella puolella maapalloa kahdehtivat, kun meillä on enemmän käyttöä villavaatteille!

11. luukku: Karkkijoulukuusia

Karkkijoulukuuset ovat Hapsulin jouluklassikko teepussikranssien ohella. Molempia on hauska tehdä vuodesta toiseen. Tämä yksilö koristaa meidän omaa kotiamme, sen lajitoverit ovat päässeet jo ystävieni ja sukulaisteni kotiin.

Kuumaliimapistooli on kyllä mahtava keksintö. Sillä saa lähes kaiken tarvittavan kiinnitettyä helposti ja nopeasti. En tiedä miten olen edes pärjännyt ennen! Ihan ensimmäisten kuusien karkit minä taisin kiinnittä langalla tai siimalla. Se oli paljon hitaamapaa ja kuusi karisti helposti.

Tämä kuusi toivon mukaan kestää loppiaiseen asti. Sen jälkeen voimme hiljalleen hävittää sen parempiin suihin. 

10. luukku: Verhoja ikkunassa

Onnistuin ompelemaan pari suoraa reunaa ja sain ripustetuttua uudet verhot lastenhuoneen ikkunaan. Kangas on ostettu Jyskistä Tanskan vuosina. Näistä piti tulla lastenhuoneen verhot jo noin vuonna 2012, mutta minulla ei ollut ompelukonetta Köpiksessä mukana, niin tämäkin kangas sai marinoitua muutaman vuoden. Kyllä kannatti odottaa, sillä nuo pikkuiset eläimet ovat mielestäni edelleen hurmaavia! 

Australiasta paluun jälkeen verhojen ripustaminen on ollut keskimääräistä haastavampaa homma, sillä tarkoituksenani on ollut uudistaa verhot ja tuntuu ettei aika riitä ompelukoneen esille ottamiseen. Tai saati sitten ikkunoiden pesuun! Lastenhuone on ensimmäinen huone, joka on päässyt kokonaan joulutunnelmaan. Jopa Barbien talo on saanut oman joulukuusen. Ausseista tuotu suuri joulupalmu löysi paikkansa lastenhuoneen nurkasta.

9. luukku: Simpukoita kahvikupissa

Rakensin työväenopiston kurssilla meren aarteita rikkinäiseen kahvikuppiin. Siinä on melkoisen paljon säihkettä ja lisäksi matkamuistoja eri maista. Lapseni ovat keräänneet simpukoita omin pikku kätösin. Muistoissani palaan toukokuiseen Ebeltoftiin taaperoideni kanssa. Talven jäljiltä rannalla oli paljon kerättävää.

Lautasen reunaan kiinnitetty rannekoru on ystäväni taidokkaasti tekemä, mutta se on jäänyt käyttämättä. Simpukan helmet on ostettu Karnaluksista. Kala on ainoa osa, jota ei ole liimattu kiinni. En ole varma sopiiko muovinen kapistus minun taikamaailmani asukiksi. Ja en ole edes ihan varma ollaanko tässä veden alla vai sopisiko tämä sitten paremmin keijun luolaksi. Katsotaan milloin sopiva asukas tulee vastaan.

8. luukku: Huopapallerokransseja

Olen tehnyt itse huopapalloja, joita käytin aluksi koruihin. Muutama vuosi sitten tein ensimmäisen huopapallokranssin, johon lisäsin nyt joulun kunniaksi Medusa Copenhagenin lakritsikoristeen. Pallot ovat 100 % villalankaa, jotka olen kierittänyt palloiksi ja huovuttanut pesukoneessa. Osa on hahtuvalankaa ja osa Novitan Huopasta.

Toisen kranssin tein muutama viikko sitten. Kokosin kaikki laatikoissa pyörineet huopapallot ja liimasin ne kranssiin. Siihen tuli sekalaisia sävyjä, mutta olen kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen. Jonkinlainen kierre nämä käsityöt kyllä ovat. Juuri kun olin tyytyväinen, että sain kaikki pallot käytettyä, innostuin materiaalista uudelleen ja nyt tekisi mieli tehdä lisää!