Koulutiellä kengurumaassa

Erilaisten pähkäilyjen tuloksena minun esikoiseni aloitti koulun. Keskellä vuotta se ei alkanut kovin juhlallisin menoin, sinne vaan muiden sekaan oppimaan! Pojastani tuli luokkansa 22. oppilas. Tähän asti, kolmen viikon tuomalla kokemuksella, voin sanoa, että koulun aloitus oli parasta, mitä lapselleni on täällä tapahtunut. Koulussa on kaikkea upeaa, kuten kirjasto ja atk-luokka. Poikani rakastaa tehtäviä ja uusia haasteita, joita koulu on tuonut. Parasta taitaa kuitenkin olla tunnin pituinen lounastauko, jolloin hän saa leikkiä luokkatovereidensa kanssa.

Olen todella liikuttunut siitä kohtelusta, jota lapseni on saanut osakseen. Uutta ja vierasta ei nähdä outona ja uhkana vaan uusi tyyppi otetaan vastaan ihmeissään, innoissan ja uteliaana. Pojalleni on myös nimetty class buddy, 6-vuotias poika, joka on erityisesti lupautunut auttamaan. Toivoisin, että omat lapseni kohtelisivat tulevaisuudessa uusia tulokkaita heidän tutuissa ryhmissään yhtä hienosti kuin nämä Aussilapset täällä. Uusi oppilas kiinnostaa kaikkia, vaikka hän ei juuri englantia puhukaan. Aina on pieni ihminen auttamassa ja kertomassa, mihin reppu pitää laittaa tai miten asiat pitäisi hoitaa. 

Koulun värit ovat sininen ja kulta. 

Koulua varten piti ostaa jonkin verran varusteita: winter uniform, summer uniform & sport uniform. Lisäksi ostin myös repun ja kirjastokassin. Sukkien pitää olla harmaat ja mustia nahkakenkiä käytetään ympäri vuoden. Vaatteita saa ostaa myös käytettynä koulun Uniform Shopista. Alkupanostuksen jälkeen ei enää tarvitse kouluvaatteista kantaa murhetta.

Eväiden kanssa alan jo olla niin rutinoitunut, ettei se tunnu hankalalta tai vaikealta. Koulussa rytmitetään ruokailuja todella mukavasti. Lapset syövät siellä kolme kertaa. Ensin on hedelmätauko, sitten morning tea ja vielä lopuksi lounas.

Koulun aloitus ei sujunut aivan ilman lahjuksia. Reippauspalkinnoksi poikani halusi Star Wars -virkkaussetin, mikä tuntui minustakin aika hauskalta lahjukselta. Ongelmana on vain se, että en ole ehtinyt virkkaamaan juuri ollenkaan! Aloitin Darth Vaderin yli kaksi viikko sitten ja olen saanut aikaiseksi vain kypärän.

Kenes isä se nyt olikaan?

Täällä vietettiin isänpäivää viime viikonloppuna. Lapset olivat taas tehneet kouluissaan ihanat yllätykset. Isänpäivän aattoiltana isälle annettiin vielä nukkumaan mennessä tarkat ohjeet. Isä saa nousta ylös vasta sen jälkeen, kun aamiainen on toimitettu sänkyyn. On ihanaa katsoa, kun lapset ovat tohkeissaan yllätyksistään. Minullekin piirrettiin sydän, ettei äiti tule kateelliseksi.

Pre schoolissa tehtiin isälle avaimenperä, jossa on oman lapsen kuva.

Lohdutuspalkinto äidille.

Päiväkotikaverusten uudet vaatteet

Meidän kodissamme toimii päiväkoti. Sinne menevät lasteni lempilelut hoitoon, kun me lähdemme ulos. Näitä leluja hoidetaan pitkin päivää ja myös nukuttamisrituaalit ovat tärkeitä. Nämä karvaturrit kärsivät kroonisesta vaatepulasta ja minulle satelee tilauksia vähän väliä. Tällä kertaa Elsa, apina ja nalle saivat uudet asut.

Elsalta on puuttunut jääkuningattaren asu, jonka virkkasin aikoinaan Köpiksestä ostamastani hilelangasta. Lanka on ollut jemmoissani jo niin monta vuotta, että olin jo kiintynyt siihen. Lanka sopi täydellisesti Elsan asuun. Ompelin mekon selkään myös viitan. Ja sitten vaan:  Let it go...

Päiväkotikaverukset istuvat uudella kynnysmatolla, joka suojaa kokolattiamattoa parvekkeen oven edessä. Mattoon upposi pari vanhaa lakanaa sekä useampi risa ja/tai tahrainen vaatekappale. Jatkan sitä ehkä vielä hieman. Olen huolissani kokolattiamaton likaantumisesta. Kohta mennään taas ilman sukkia hiekassa ja kuorutamme itsemme aurinkorasvalla.

Apina sai haalarin, joka oli kyllä tarkoitettu nallelle, mutta nalle halusikin mekon mustasta glitterlangasta. Apina on poikani huoltajuuden alaisena ja Elsa sekä nalle kuuluvat tyttärelleni. Musta glitterlanka on myös lapsieni valitsemaa. Siitä olisi tarkoitus tehdä vaatteita Monster High nukeille, mutta se asia on tällä hetkellä unohtunut. Ehkä siitä sitten seuraava projekti puikoille.

I have finished several small projects. Princess or is it Queen Elsa, monkey and a teddy bear got some new clothes. The t-shirt yarn rug that they are sitting on is also new. These are my kids' favourite toys at the moment and they are constantly in need of new clothing. But now for a while I think I should just let it go, let it go...

Virkattuja leivonnaisia, jälleen kerran

Tällä kertaa lähti leivonnaisia pienelle tytölle, johon olemme täällä Australiassa päässeet tutustumaan. Nämä lähtivät matkaevääksi 2-vuotiaalle, joka muuttaa noin 7500 kilometrin päähän nykyisestä kodistaan. Hyvää matkaa ja good luck! Expat elämään kuuluvat tulemiset ja menemiset. Hyvät suunnitelmat muuttuvat matkan varrella, kun eteen tulee jotakin uutta ja yllättävää.  

Minusta on edelleen todella hauskaa tehdä leikkiruokia. Rinkelit, keksit ja muffinit alkavat olla jo Hapsulin klassikoja, mutta uusia ideoita olen hautonut jo muutaman vuoden ajan. Yksi setti alkaisi olla jo kasassa, mutta ruokia nyt sattuu olemaan sekä Suomessa että Australiassa.

Some crochet goodies!

Juhlat olivat rannalla, kuten täällä on usein tapana. Paikka oli hyvä, sillä maisemat olivat kauniit ja lapset saivat leikkiä rannan leikkipuistossa. Olin liikkeellä tyttäreni kanssa kaksin, sillä poikani oli kuumeessa. Pienelle potilaalle tuotiin myös yllätyspussi juhlista. Pilli ja muutama makeinen piristivät kummasti.

Talvivarusteita, jotka valmistuivat kevään kynnyksellä

Jonnekin se talvinen fiilis on hävinnyt. Olemme päässeet nauttimaan jo muutamaan otteeseen suomalaisittain hellelukemista, vaikka täällä on vielä talvi. Nyt on taas viileämpi jakso. Aurinko kuitenkin lämmittää päivällä mukavasti. Talvista ahdinkoani olen purkanut Fitroy Cape -ohjeella tekemääni ponchoon. Suuri neuletyö on lämmittänyt minua mukavasti iltaisin. 

Poncho tehtiin paksulla langalla ja 7 mm puikoilla, joten se syntyi melko nopeasti. Minulla meni siihen noin 7 viikkoa. Loppuvaiheessa tämä ei enää ollut käsilaukkukäsityöni, sillä neuletyö vei melko paljon tilaa. Lankaa kului noin 1,5 kiloa. Ponchoon pitää vielä ommella käsien paikat, tämä on vielä tekemättä. Minulla on vain vahva epäilys, että en tule käyttämään tätä luomusta kovinkaan paljoa, joten minulla ei ole kiirettä viimeistelyjen kanssa. Teen itselleni melko harvoin vaatteita, sillä lähes aina ne jäävät käyttämättä. Virkattu siksakhame on ainoa itselleni tekemä vaatekappale, joka on päässyt lempivaatteen asemaan. Pitäisi tehdä vastaavanlainen hame kesäisemmästä langasta.

Tein myös yhdelle kuumavesipullolle villapaidan. Mieheni kuumavesipullossa ei ole ollut suojusta, niinpä me todistimme aika inhottavan palovamman. Minä tietenkin tunsin piston omatunnossani, sillä olin luvannut neuloa mieheni pullon ympärille villapaidan jo aikaisemmin. Suojuksessa on kahta eri lankaa yhdistettynä, Tigeristä ostettua villalankaa sekä jotakin perusakryylilankaa.

Kuumavesipullo on kyllä ihana kapistus. Vien pullon sängyn jalkopäähän hieman ennen menen nukkumaan. Sieltä se lämmittää koko kehoa mukavasti. Uskon, että Suomessa tulen käyttämään kuumavesipulloja jatkossa mökillä. Jos tulee illalla kylmään mökkiin, saa pedit mukavasti lämpiämään kuumavesipullojen avulla.

Se on aika käsittämätön asia tässä maassa, että ihmisiä kuolee joka vuosi häkämyrkytykseen, kun joku yrittää lämmittää makuuhuonettaa grillihiilillä tai vastaavilla.  Eräs lehtijuttukin toteaa, että Aussikodit ovat kuin hyvin varusteltuja telttoja (Australian-houses-are-just-glorified-tents-in-winter).Lämmittäminen maksaa paljon ja kaiken lisäksi suurin osa lämmöstä karkaa harakoille, joten on mahdotonta pitää kotia tasaisen lämpimänä talvisaikaan.  Meillä jo eläteltiin toivoa, että emme enää tarvitsisi näitä sängynlämmikkeitä, mutta ei tämä talvi vielä ole ohitse.

I finally finished the Fitzroy Cape that I have been working on for the past weeks. I am a little bit doubtful whether I am ever going to wear it. I usually don't end up wearing the sweaters I have made for myself. I wonder if this is going to be one of those?

I also made a hot water bottle cover for my husband. After he got a burn on his leg, I remembered that I had promised to make a sweater for his bottle as well. I mixed two yarns to make this one, wool and acrylic yarn put together. Better late than never, right..?

Suloinen sydänmatto

Koti-ikävää ja tuskastumista arkisten haasteiden kanssa. Sitä on ollut paljon liikkeellä viime viikkoina. Olen ollut flunsan kourissa ja kaipasin hieman rakkautta, joten virkkasin itselleni sydänmaton. Materiaalina oli pari vanhaa verhoa ja lakanaa. Mallin mukailin Suuri käsityö -lehden vuoden 2010 joululahjaliitteen patalapun ohjeesta. 

Matto päätynee kylppärin lattialle, mutta tällä hetkellä se on olkkarissa, sillä tulen paremmalle tuulelle, kun katselen sitä. Siitä tulee mieleeni lapsuuteni mummola. Turun mummin ja ukin vessassa oli hassut matot. En enää tarkalleen muista millaiset. Vessanpöntön kannen ympärillä oli samaa sarjaa oleva päällinen.

En ole aivan varma, onko tämä pelkkää flunssaa vai alkaako minua vaivata allergiaoireet. Sydneyn siitepölytiedotteen mukaan tällä hetkellä ilmassa on suuria määriä allergeenejä. Ja kun on kyseessä Aussiallergeenit, voin vaan kuvitella, että tässä saa jatkossa niiskuttaa. Pian saa alkaa myös läträtä aurinkorasvan kanssa joka aamu. On jännittävää nähdä, miten kelit etenevät tästä eteenpäin.

Viimeiset päivät ovat olleet ihanan keväisiä, Suomen mittakaavalla kesäisiä. Tänään tuli farkuissa jo hieman kuuma. Pitää kaivaa kesäisemmät vaatteet taas esille, vaikka elokuu on vielä talvikuukausi, joten ehtiihän sitä vielä palellakin (sisätiloissa). Ensimmäiset itse istuttamamme parvekekukat ovat alkaneet kukkia. Lapset ovat innoissaan pienistä salaatinlehdistä. Mikään ei maistu yhtä hyvältä kuin itse kasvatettu salaatti ja he haluavat kasvattaa lisää syötäviä juttuja. Edelleen pelkään vierailijoita meidän parvekkeellamme, niin en tiedä paljonko herkkuja sinne uskaltaa laittaa kasvamaan.

Ruisleipäjonossa

Osallistuin Sydneyn suomalaisten järjestämälle ruisleipä-kurssille Estonia Housella. Kurssilla taitava suomalainen leipoja kertoi meille, kuinka ruisleipää tehdään. Kävimme läpi ruisleivän teon vaiheet, pääsimme itsekin upottamaan sormemme taikinaan ja lopuksi vielä saimme kotiinvietäväksi lämpimäisiä sekä ruisleivän juuren.

Ruisleipä ei ole ehkä koskaan maistunut yhtä hyvältä, vastapaistettuna ja voin kanssa. Kurssilla oli noin 30 henkilöä, joten aikaavievin vaihe oli leipien paisto. Oli mukavaa jutustella muiden suomalaisten kanssa ruisleipäjonossa ollessa.

Olen kokeillut kerran leivän tekoa kotona ja leivistä tuli hieman liian happamia minun makuuni. Tästä opettajamme olikin meitä varotellut, että ruisleivän teon oppii vain tekemällä. Joskus onnistuu hyvin ja joskus sitten huonommin. Suurin haaste leivän teon kanssa on se, että taikinan teko aloitetaan muutama päivä ennen varsinaista leipomista. Kahden lapsen kanssa on hieman haasteellista aavistella, olisiko kolmen vuorokauden päästä hyvä leipomispäivä.

Ruisjauhoja ja tuorehiivaa ei ole saatavilla aivan niin helposti kuin Suomessa, joten ennen seuraavaa leivontakertaa minun pitää käydä ostoksilla sopivissa kaupoissa. Juurta ja tuorehiivaa on pakastimessa, mutta ruisjauhoja ei ole riittävästi. Suomalaisten makujen toivelistalla ovat myös karjalanpiirakat ja lihapiirakat.

Estonia Housella sijaitsee myös Nordic Deli, jossa kävin ensimmäistä kertaa. Sieltä ostin Geisha-suklaata ja salmiakkia.  Ihan vaan kun oli saatavilla ja vielä muutaman dollarin halvemmalla kuin mitä kotikulmilla Manlyssä, jossa suomalaisia makeisia on myytävänä ruotsalaisessa Fika-kahvilassa sekä Nordic Fusion -kaupassa. Lisäksi on tietenkin myös Ikea, jonne voi suunnata Skandinavian kaipuun iskiessä. 

Synttärit TMNT-teemalla

TNMT on siis Teenaged Mutant Ninja Turtles. Luulin, että mutanttikilpikonnat ovat "so 1990's", mutta hahmojen uudet fanit eivät tiedä viime vuosituhannesta juurikaan mitään. Nickelodeon on tehnyt hahmoista uuden sarjan ja tuorein leffaversio on parin vuoden takaa. Pieni poikani rakastaa turtleseja ja supersankareita. Meillä ei juurikaan katsota noin hurjia ohjelmia telkkarista, mutta kuitenkin supersankarit ovat tärkeitä.

Esikoiseni täytti juhannuksen aikaan kuusi vuotta. Olin vastuussa mutanttisynttäreiden järjestämisestä. Tästä olin kyllä itsekin innoissani, sillä Pinterestistä löytyi kaikenlaisia hauskoja mutanttiteemaan sopivia ideoita. Suolaisena tarjottava meillä oli tietenkin pizzaa, koska se on turtlesien lempiruokaa.

Täytekakun bongasin Kaikki äitini reseptit -blogista ja se näytti niin herkulliselta, että halusin kokeilla itsekin. Banaanikakku, jossa on myös pähkinöitä, kinuskia ja kermaa. Alkuperäisessä ohjeessa täytteeseen tuli myös hunajaa ja rommia, mutta minä jätin ne pois. Rommi ei ehkä ole paras maku lastenkutsuille ja hunjasta en välitä muuten vaan. Korvasin hunajan lorauttamalla vaahterasiirappia täytteen sekaan. Kakun päälle pääsi oranssi mutantti eli Michelangelo.

6-vuotiaan hymystä kai kuuluukin puuttua muutama hammas.

Vihreä pää ja mutanttinaamio on helppo soveltaa erilaisiin koristeisiin. Olin ostanut TNMT Happy Birthday -bannerin ja pari julistetta paikalliselta FB-kirpparilta. Loput koristeet väkersin itse. Punainen mutantti eli Raphael pääsi koristamaan DIY juttuja, koska löysin punaista askarteluhuopaa, jossa on liimapinta. Huovasta oli helppo tehdä ninjanaamioita ilmapalloille sekä vesimelonille. 

Cowabunga!

Yllätyspussit tai lollie bags, kuten täällä sanotaan, sisälsivät muutaman makeisin, paukkuserpentiiniä ja valotikun. Synttärisankarin toiveesta tein myös pikkukirjaset, joita on ollut aikaisemmilla synttäreillä ongintapalkintoina. Vihkonen taitellaan yhdestä skräppäyspaperista. Ohje kirjojen tekemiseen löytyy täältä.

Päivänsankari oli äärimmäisen tyytyväinen omaan juhlapäiväänsä, joten myös äiti sai huokaista helpotuksesta. Pienet juhlijat leikkivät innoissaan yhdessä ja kaikki sujui mukavasti. Synttärikausi on meidän perheessä tältä vuodelta ohi. 

Aavan meren tuolla puolen: Käärmeitä kotosalla

Meille on muuttanut kaksi käärmettä. Virkkasin ne akryylilangasta isolla koukulla. Näistä piti tulla aivan jotakin muuta, mutta niistä tuli ystävällinen pusukäärme ja pierukäärme. Näin lapseni luonnehtivat uusia lemmikkejään. Käärmeet ovat kilttejä ja jopa nukkuvatkin lasteni kanssa. Välillä ne käyvät parvekkeella nauttimassa auringon paisteesta.

Juhannusaattona kerroin pre schoolin opettajalle, että Suomessa on arkipyhä, koska on juhannus. Opettaja purskahti nauruun ja ihmetteli, että vapaapäivä vain sen vuoksi että on keskikesä! Ja sitten hän lisäsi, että Australiassa on vähän arkipyhiä verrattuna moniin muihin maihin. Tosin jos esimerkiksi joulu osuu viikonlopulle, niin vapaat siirtyvät seuraavan viikon alkuun.

Melkein loukkannuin siitä, että joku naureskelee juhannukselle! Juhannuksen arvo pyhäpäivänä ja juhlittavana asiana on kai useimmille kaamoksen keskellä asuneelle itsestäänselvyys. Juuri silloin on luonto ihanimmillaan ja sitten alkaakin syysmasennus jo hiipiä sisään. Vastaavasti tässä maassa on asioita, jotka ovat minulle täysin vieraita. On tullut eteen paljon sellaista, mihin ei pysty varautumaan. Asioita, jotka pitää vaan kokea ja elää. En ole koskaan tuntenut olevani nimenomaan eurooppalainen ennen kuin tulin tänne. Oli hyvin erilaista asua Kööpenhaminassa EU-kansalaisena kuin täällä väliaikaisen viisumin turvin. Ja tietenkin myös välimatka oli lyhyempi, Köpiksestä oli helppoa lentää kotimaahan vähän väliä.

Hämmentävää on myös se, että kuukausi sitten istuttamamme siemenet alkavat vihertää. Lapset hoitavat taimia innoisssaan. Täällä on kasvukausi ympäri vuoden, mutta minulla ei ole mitenkään syvällistä ymmärrystä siitä, mitä kannattaa kasvattaa ja milloin. Kesällä on varmasti hankala saada kasvit pysymään elossa kuumuuden vuoksi, mutta nyt on edessä kylmin aika vuodesta. Yöpakkasista ei pitäisi kuitenkaan olla pelkoa ja lämpötila vastaa useimmiten kämäistä kesäkeliä Suomessa. Olemme hieman kärsimättömiä ja haluamme kovasti nähdä taimiemme kasvavan.Toivottavasti saamme auringonkukkia parvekkeelle kukkimaan!

Australialaisia talvimansikoita

Täällä on taas mansikkakausi. Nyt on saatavilla australialaista talvimansikkaa, joka tulee kauppoihin tuoreena ja maistuu makoisalta. Sovelsin Jamie Oliverin Nopeiden mangojuustokakkujen ohjetta ja tein nopean mansikkajälkiruoan. Mukista löytyy keksiä, mansikkaa ja juustokakun virkaa toimittaa tuorejuuston, kerman ja sokerin sekoitus.

Keksit on Cowboy cookies -ohjeella tehty ja edelleen ne ovat herkullisimpia keksejä mitä minä tiedän. Niissä on kaikkea mahdollista: kookosta, pähkinöitä, suklaata ja kaurahiutaleita. 

Vuoden lyhin päivä on ohitettu. Aivan kaamostunnelmaan emme täällä päässeet. Täällä on ollut kaunista talvisäätä. Sateisen jakson jälkeen aurinko on taas paistanut ja lämpötila on kohonnut päivällä yli 20 asteen. Suomessa taitaa olla kylmempää. Tosin ilmeisesti lisää sateita on taas tulossa. Näitä päiviä ja tällaisia talvikelejä osaa arvostaa (vasta?) sitten, kun olemme palanneet takaisin Suomeen.

Hetki ennen auringonlaskua, aurinko paistaa ja sataa vettä.

Hetki ennen auringonlaskua vuoden lyhyimpänä päivänä.

Herman the German Friendship cake

Minä sain Herman the German -ystävyyskakun alun. Viimeksi minulla on ollut tämän tyyppinen kakku tekeillä 1990-luvulla. Hermannia sekoitellaan ja ruokitaan reilun viikon verran, sitten se jaetaan osiin. Yhdestä osasta leivotaan itselle kakku ja loput osat jaetaan ystäville eteenpäin.

Tämä Hermanni oli herkullista! Paljon parempaa kuin mitä muistelin ysäriversion olleen. Ehkä resepti on kehittynyt vuosien varrella tai kyseessä ei silloin ollut saksalainen ystävyyskakku vaan suomalainen versio. Tähän kakkuun laitetaan makua tuomaan omenaa ja rusinoita, mutta ohjetta voi helposti muokata mieleisekseen.Tätä voisin tehdä uudelleenkin.

Hermanilla on omat nettisivut, joista voi katsoa hoito-ohjeet ja vinkkejä eri variaatioiden tekemiseen.

Mikäli Hermannin teko kiinnostaa, ohjeet juuren aloittamiseen löytyvät täältä: 

Herman the German friendshipcake starter

Haastan Johannan Herkkuja, hepeniä ja väkerryksiä -blogista kokeilemaan Hermannin tekoa. Juurta en pääse täältä asti tuomaan, mutta luotan Johannan kykyihin saada Hermannin juuri kuplimaan.

Southern Highlands

Kuningattaren syntymän kunniaksi saimme nauttia pitkästä viikonlopusta. Täällä on useimpien juhlapyhien kohdalla sellainen käytäntö että jos arkipyhä osuu viikonlopulle, niin se tuo korvataan seuraavana arkipäivänä. Eli esimerkiksi joulun osumista viikonlopulle ei tarvitse samalla tavalla surkutella kuin Suomessa. 

Lähdimme roadtripille Southern Highlandseille. Suuntasimme kohti Bowralin kaupunkia. Kaupungissa on pieni tulppaaneistaan kuuluisa puutarha, jossa ei ollut mitään nähtävää talvella. Pääsin vierailemaan Bowral Crafts käsityökaupassa, jonka myyjättäret olivat vähintään 80-vuotiaita. Ostin purkillisen punajuurirelissiä. Jostain syystä australialaiset rakastavat punajuurta ja sitä on tarjolla monessa muodossa. Punajuurirelissi voisi sopia esimerkiksi Aussi-tyylisten hampurilaisten täytteeksi.

Kaupunki oli viehttävä. Siellä näkyi paljon taivasta ja ympärillä siintäviä vuoria. Sää oli sopivan syksyinen, tuulista ja noin 17 astetta. Syyssää tuntui sopivan todella hyvin yhteen kaupungin luonteen kanssa. Ja ilmeisesti Bowralissa on kaunis ruska, vaikka nyt monet puut olivat jo lehtensä pudottaneet.

Gleben puistosta löytyi hieno patsas: Maija Poppanenhan se siinä on lentoon lähdössä! P.L. Travers asui Bowralissa lapsena 1900-luvun alkupuolella. Kaupunki arvelee olevansa Maija Poppasen synnyinpaikka. Puiston vieressä oli International Cricket Hall of Fame and Museum, mutta emme tiedä mitään kriketistä, joten tämä nähtävyys ei meitä kiinnostanut. Aina pitää miettiä, onko se nyt kriketti vai kroketti.

Lähdimme ajelemaan ylös päin kohti näköalapaikkoja. Hienoja lookout -paikkoja löytyy kiitettävän paljon. Maija Poppasen lisäksi reissun kohokohta oli maisemareitti maaseudun läpi. Pääsin ihastelemaan lehmiä, lampaita ja alpakoita. Minä olen aina innoissani, kun näen kohteen, jossa kasvaa villaa. Alpakat ovat aivan käsittämättömän söpöjä otuksia.

Kävimme myös Illawarra Fly Tree Top -kävelyllä. Se on 1,5 kilometrin reitti 20-30 metrin korkeudessa sademetsässä. Kävimme siellä nyt toista kertaa ja edelleen maisemat sykähdyttivät. Kiipesin lasten kanssa vielä ylimääräiset 102 porrasta päästäksemme Knights Tower -torniin, jossa pääsimme ihailemaan näköaloja 45 metrin korkeudessa.

Illawarra Fly Tree Top Adventures

Selvisimme kotiin ilman pahempia ruuhkia, vaikka sydneyläiset palasivat viikonlopun vietosta kaupunkiin samoihin aikoihin. Päiväretket ulos kaupungista ovat kyllä meidän perheen suosikkeja. Innostuimme jo miettimään pidempääkin roadtrippiä. Vielä maalaismummojen tekemä punajuurirelissi odottaa avaamista.

Bowral Craftista ostettu beetroot relish,.

Talvivarusteita downunder

Manly Beach

Yhden vuoden aikana en pääse tottumaan Sydneyn vuodenaikojen kirjoon, mutta totuttelemista tässä on kyllä ollut. Nyt kun talvi on virallisesti alkanut, tunnen olevani melkein jo voiton puolella. Suomen kesä on kovin lyhyt eli siis myös Australian talvi. Syksyn tulvat ja sateet ottivat koville. Viime viikkoina vallitseva sää on ollut noin 20 astetta päivisin. Pimeä tulee noin klo 17, mutta päivisin aurinko paistaa, joka lämmittää. Tämä on hyvin oleellista siltä kannalta, että aurinko lämmittää kotimme olohuoneen siedettävän lämpöiseksi. Makuuhuoneet ovat viileämmällä puolella eli niissä on kylmää ja kosteaa. 

Sähkölämmitys maksaa paljon ja talot ovat niin huterasti rakennettuja, että pysyvästi yli 20 asteen sisälämpötilasta en haaveile näin talvella. Aamulla ikkunoihin on kerääntynyt kosteutta ja on pakko tuulettaa, etteivät tavarat homehdu kaappeihin. Kokolattiamatto on siinä mielessä hyvä, että se tuntuu lämpimältä jalan alla myös tähän vuoden aikaan.

Onhan tässä tietenkin oma eksotiikkansakin, että käpertyy parin peiton alle kuumavesipullon kanssa, mutta erityisesti talojen rakentamisen suhteen tunnen suurta kansallisylpeyttä. Samalla tavalla kuin Scarlet O'Hara vannoi, että hän ei näe enää koskaan nälkää, niin minä vannon, että kunhan palaan Suomeen, minä en enää ikinä kärsi kylmästä sisätiloissa.

Manly Beach

Mutta on täällä tajuttoman kaunista myös talvella. Ja tämä viileähkö ilmasto on minulle kuitenkin ominaisempi kuin helle. Helteisinä päivinä on rankkaa kulkea isoja mäkiä ylös alas, vaikka matka ei olisikaan kilometreissä pitkä. Onneksi on Hop, Skip & Jump -bussi, joka kuljettaa meitä Manlyn alueella ilmaiseksi.

Laitoimme lasten kanssa parvekkeelle hieman siemeniä kasvamaan. Se auttoi kevätkylvöangstiin. Se oli taas yksi hieno oivallus, että sen sijaan että kärvistelen, kun en voi kasvattaa mitään, niin voin vaan yksinkertaisesti hommata tarvikkeet tänne ja ryhtyä hommiin. Jos paikalliset eläimet kiinnostuvat viljelyksistäni kovin paljon, niin sitten heitän harrastuksen nurkkaan. On ihana katsoa, kun lapset ovat aivan mielettömän innoissaan pienistä taimista ja he ovat aina iloisia, kun pääsevät kasteluhommiin,

Manly Wharf

En ottanut mukaan tänne pipoja, hanskoja tai kaulaliinoja, sillä olinhan tulossa Australiaan. Muutamana koleana ja tuulisena päivänä on saanut esimakua kylmistä talvipäivistä. Eihän siinä auttanut muu kuin käydä Sydneyn ainoassa H&M myymälässä sekä kaivella lankakorin sisältöä. Kaupoissa myynnissä olevat pipot ovat pääsääntöisesti akryyliä, joka ei ole mielestäni paras materiaali vaatetukseen.

Tein tyttärelleni isoäidinkolmiohuivin, josta tuli niin kiva, että olen ominut sen itselleni. Käytin huiviin jämälankoja, joten en saa tehtyä itselleni uutta vastaavaa. Lisäksi tyttäreni ei välitä käyttää huivia, vaikka hän sellaista toivoi. Olin unohtanut, kuinka kivan huivin isoäidinkolmiosta saa. Hyvä ohje löytyy esimerkiksi Kaikki se muu -blogista.

Otsatukan kolo on tyttäreni itsensä leikkaama. 4-vuotiaan stailausta.

Asettelin myös ompelukoneen esille ja ompelin parit perushousut. Koin suurta onnistumisen riemua, kun pystyin ompelmaan pari kangaspalaa yhteen niin, että niistä tuli ihan oikeat olohousut. En ole ommellut mitään ja varsinkaan vaatteita pitkään aikaan. Housujen kaavat otin kirjasta Siksakkia - Ompele lapselle käytetystä uutta (tekijä Langhelle May B).

Innostus housujen tekoon syntyi Spotlightin kangasvalikoiman äärellä. Sieltä löytyi kivoja supersankarikuoseja pojalleni. Turtleshousut ovat flanellia. Tein pojalleni myös Turtles-kaulahuivin, Minulla oli jämälankoina vihreää, valkoista ja oranssia. Siitä väriyhdistelmästä vain tuli ihan väkisin mutanttihuivi.Tyttäreni housut on tehty minulle päätyneestä collegekankaasta, joka on ollut ilman käyttötarkoitusta. 

On tässä vielä jotain talviaiheista tekeilläkin. Vallitseviin sääolosuhteisiin alkaa jo tottua ja kuiva aurinkoinen talvikeli muistuttaa suomalaista keskiverto kesäsäätä, elokuun kelejä. Lapseni ovat tottuneet taas käyttämään sukkia. Se teki aluksi tiukkaa, kun oli mennyt useampi kuukausi sandaaleissa. Kunpa pääsisin jo valittamaan ainaisesta aurinkorasvan levittämisestä sekä kuumuudesta.

Cowabunga ja Turtle Power!

Nukella on housut ja pikku äidillä on housut, molemmat minun tekemiä.

Wiseman's ferryn mandariinit

Parasta just nyt. Meistä on tullut Robin-faneja. Katson lasten kanssa Robinin musiikkivideoita youtubesta lähes päivittäin. Kaikista parasta oli päästä mandariineja poimimaan noin 1,5 tunnin ajomatkan päähän kotoamme. Kilometreissä matka on noin 80 kilometriä, mutta Sydneyssä on usein ruuhkia ja maaseudun teillä pitää ajaa varovasti. Taas kerran pääsin ihailemaan jylhiä maaseutumaisemia. Tällä kertaa minua vaivasi matkapahoinvointi. Tie kiemurteli vuoren rinnettä pitkin ja vähän väliä tuli todella jyrkkiä käännöksiä, tie mutkitteli z-kirjaimen malliin. Note to self, varaa oksupusseja hansikaslokeroon vastaavien tilanteiden varalle.

Kun keskustelemme kasvien istuttamisesta mökillemme Suomessa, tyttäreni yleensä ehdottaa banaani- tai mandariinipuita. Isoveli tietää jo paremmin, mitä Suomen leveysasteilla saa kasvamaan. Minusta oli aivan mahtavaa päästä poimimaan mandariineja! Tuntui aivan ihmeelliseltä nähdä missä mandariinit kasvavat! Kävimme omenafarmilla satokauden lopussa ja maksoimme hirvittävän hinnan itse poimimistamme luomuomenoista. Omenoita piti vielä etsiä puista, kun muut olivat ehtineet ennen meitä. Sen vuoksi lähdimme mandariineja hakemaan poimintakauden ensimmäisenä päivänä!

Olen kiitollinen siitä, että tämän tyyppisiä juttuja on mukava puuhailla 4- ja 5-vuotiaiden kanssa. Lapset ovat täysillä menossa mukana ja jaksavat keskittyä. Meitä ohjeistettiin leikkaamaan mandariinit saksilla, niin ne säilyvät parempina. Jos hedelmät vain repii  puusta, voi kuori mennä rikki. Jälkikasvu oli hyvin innoissaan mandariinien poimimisesta. Me poimimme kolme ämpärillistä eli noin 15 kiloa hedelmiä. On siinä nyt syömistä, mutta ikinä eivät ole mandariinit maistuneet yhtä hyviltä.

Vierailimme näille tiloilla / We visited these farms: 

Watkins Family Farm

Watkins Orchard

You cannot grow mandarines in Finland, so going to pick your own mandarins was really exotic and totally awesome! We drove to Wiseman's ferry area and visited two orchards. The kids very excited and they did most of the picking. I was probably the happiest one in our family. I loved it. We picked about 15 kilos of fruit but no worries, mandarins have never tasted as good as these ones.

Saiko sakset kädessä juosta?

Hawkesbury River