Oma maa on ainakin metsämansikkaa, mustikkaa ja vadelmaa.

Me kävimme piknikillä metsäsässä. Lapset poimivat vadelmaa, mustikkaa sekä metsämansikkaa ja minä leivoin kakun kesän kunniaksi. Kävelimme muutaman metrin lähimetsään ja samalla pääsimme yllättämään mieheni, joka hääri metsätöissä. Tämä on kesä- ja mökkielämää parhaimmillaan.

Mustikkaa löytyy sopivasti omalta pihalta. Metsämansikkaa haluaisin levittää vielä paremmin kasvamaan mökin läheisyyteen paikoille, joista niitä olisi helppo poimia. Villivadelma kasvaa liiankin innokkaasti joka puolella. Kunhan tämän vuoden marjat ovat kypsyneet, kitken osan puskista pois. Lapset ovat innokkaita marjojen kerääjiä, joten he kielsivät vadelmien kitkemisen, mutta en halua, että villivadelma valtaa koko maaston.

Itse tuotettu tai hankittu ruoka on yksi kesän iloista. Perunat ja kesäkurpitsat ovat omalta viljelypalstalta. Poikani onkii kalaa järvestä ja opettelee nyt virvelin käyttöä. Hänelle on avautunut aivan uudenlainen maailma kalastuksen parissa. Meillä on ruokapöydässä nykyään tuoretta järvikalaa eikä lohta. Marjoja löytyy metsästä  ja pensaista. Pensaat ovat pääsääntöisesti niin uusia, että niistä ei juurikaan tule satoa. Odotamme myös ensimmäistä kukkaa ja hedelmää omenapuuhun, toivottavasti jo ensi keväänä. Minä en tunnista kärpässientä lukuunottamatta yhtään sienilajia, mutta tämän minun pitäisi pikkuhiljaa laajentaa tuntemustani. Huussin seinältä löytyvät nyt Suomen kalat ja pihapiirin linnut, seuraavaksi pitäisi löytää opettavainen sienijuliste.

Huiveissa on sävyt sekaisin.

Innostuin yhdistämään kahta eria liuku- tai pätkävärjättyä lankaa keskenään vielä lisää, joten kesän ensimmäinen kaulahuivi sai pari lajitoveria, muttaa käytin näissä uutta ohjetta. Näissä huiveissa raidat tulevat vinosti poikittain. Ohje on yksikertainen Arabian Nights by Drops ja lankana on käytetty Novitan Nallea. Vaaleamman huivin värisävyt ovat Nalle Taika 810 ja 852. Vihreässä huivissa ovat sävyt 852 ja  838.

Neulominen aloitetaan toisesta reunasta muutamalla silmukalla ja lopuksi päätetään suuri määrä silmukoita. Ohjeen mukaan silmukoita tulisi olla 200 kappaletta, mutta minä päättelin huivit noin 150 silmukan kohdalla. En halunnut tästä suurta hartiahuivia vaan hieman pienemmän version, jonka saa kätevästi kaulaliinaksi, kun kylmänä arkiaamuna suuntaa työpaikkaa kohti.

Tämä on hyvin addiktoivaa. Minulla taitaa olla jemmassa vielä muutama kerä eri sävyisiä lankoja, joita aion yhdistellä toisiinsa. Ainakin näissä kahdessa neuleessa syntyneet värimaailmat ovat mielestäni valloittavan ihania. Mietin myös muita neuletöitä, joihin voisin yhdistellä monivärisiä lankoja keskenään. Mahdollisuuksia on varmasti monia.

Christmas in July?

Suomeen ei ole ainakaan vielä Christmas in July -meininki rantautunut, mutta Australiassa juhlittiin joulua heinäkuussa melko näkyvästi. Tämä sopi siellä myös vuodenaikaan. Talvella voi kuvitella juhlivansa joulua. Omasta mielestäni olisi vähän masentavaa, jos Suomessa alettaisiin keskikesällä kovin paljoa joulusta muistuttelemaan, sillä ainahan kuitenkin uusi talvi on jo jossakin nurkan takana väijymässä.

Loman alkaessa pakkasin mökille mukaan valtavasti vaatteita. Vietämme loman pääasiassa mökillä ja siellä on hieman hankalampaa pestä pyykkiä. Otin käyttöön vaatteiden kuljetusta varten myös joulupukin kangassäkit, jotka ompelin Australiassa asuessamme. Nähdessään säkit tyttäreni ihmetteli, mitä joulupukin säkit tekivät meidän mökkipöydällämme. Tämä on tietenkin hyvä kysymys ja taisin kertoa, että lähetän ne pukille sitten lähempänä joulua.

Tyttäreni kertoi myös toivovansa joulupukilta koiraa ja hän aikoo kirjoittaa kirjeeseen, että koiran voi huoletta tuoda, sillä vanhemmatkin ovat hyväksyneet tämän lahjan. 5-vuotiaani aikoo siis huijata joulupukkia ja tällä tavoin hankkia koiran. Ehkäpä lähempänä joulua voimme keskustella suunnitelman moraalisuudesta tarkemmin.

Lamington-leivoksia Australian tapaan

Leivoin Lamingon-leivoksia poikani synttäreille. Australiasssa ostin aina kaupan versioita, mutta täälläpä ei lähikaupasta löydy Pavlovan pohjaa tai näitä kookosleivoksia. Ilokseni huomasin, että Kinuskikissa on julkaissut muutama kuukausi sitten Lamingtonien ohjeen. Lamingtoneja varten tehdään sienikakkupohja ja kuorrute on samantapainen kuin mokkapaloissa. Vaaleat kakun palaset dipataan tomusokeri-kaakao-voi-kuorrutteeseen ja päälle ripotellaan kookosta. Melko yksinkertaista ja maukasta, tätä leivonnaista voi tehdä jatkossakin Australiaan liittyvänä esimerkkileivonnaisena.

On mukavaa olla taas Tigerin vaikutusalueella. Tilpehööritaivas Tiger oli yksi lempikaupoistani Tanskan vuosina ja tunnen edelleen iloa siitä, että ketju on laajentunut Suomeen asti. Toki kauppa on täynnä tavaraa, jota ilmankin pystyy elämään, mutta muutaman lintuaiheisen cocktailtikun avulla sain kyllä lapseni ihastumaan synttäripöydän antimiin. Syntymäpäiväsankari ei ollut omien sanojensa mukaan koskaan nähnyt yhtä hienoja koristeita. Kieltämättä riikinkukot ovat minunkin mielestäni upeita. On mukavaa, kun on omia lapsia, niin pääsee välillä koristelmaan juhlapöytää.

Kesän ensimmäinen kaulahuivi

Sormet alkoivat syyhytä neulomisen suhteen. Viimeiset kuukaudet ovat menneet pääasiassa istutuspuuhissa (ja kotia raivatessa), mutta nyt oli pakko saada jotakin puikoille.  Dropsin helppo ohje (DROPS 143-4) yhdistettynä Novitan lankoihin tuotti kivan lopputuloksen. Nalle Taika (852) on mielestäni ihana lanka. Sen sävyt puhuttelevat minua ja toivon langan pysyvän valikoimissa pitkän aikaa. Kaverikseen Nalle Taika sai tähän käsityöhön pinkkiä Novitan Nordic Wool -lankaa.

Manlyn neulekerhossa naiset tekivät upeita pitsineulehuiveja, joissa oli monimutkaisia kuvioita. Ihailin heidän luomuksiaan ja mietin, että jonain päivänäni minunkin elämäntilanteeni antaa myöden haasteellisten neuletöiden tekemiseen. Louisen neulomuksia voi käydä katsomassa hänen blogissaan (Friday Mornings). Tällä hetkellä minä kaipaan päivän kiireiden jälkeen jotakin riittävän yksinkertaista, mitä voin tehdä autossa istuessa tai samalla kun katson Downton Abbeytä Netflixistä. 

Kivipuutarha ja maalattuja kiviä

Kivipuutarhat mehikasveineen ovat minusta kiehtovia ja hienoja. Olen aina ajatellut, että sellaisen tekeminen vaatisi pitkällistä suunnittelua ja tietynlaista zen-henkeä. Mutta toisaalta minä totesin, että on aivan turha jäädä odottelemaan parempia aikoja. Mökillä on paljon kiviä ja mehikasvit löytyivät Prisman puutarhaosastolta. Mökille oli muodotunut jo sopiva kiviröykkiön alku, johon mehikasvit suorastaan hinkuivat päästä kasvamaan.

Asetin sekaan myös maalattuja kiviä. Tätä projektia olen tehnyt lapsilta salassa, sillä olen halunnut ehostaa kivet ihan itse. Olen maalannut kivet aluksi akryylimaaleilla ja sitten kirjoittanut tekstit Sharpie-tusseilla. Dabbles & Babbles -blogissa on hyvä englanninkielinen lista, johon on koottu positiivisia sanoja ja lauseita. On hieman haastellista kirjoittaa tekstiä röpölöiselle pinnalle. Jos olisi tarjolla veden sileäksi hiomia kiviä, niin lopputulos voisi olla kauniimpi.

Kivipuutarha tuo hyviä fiiliksiä ja kiviä on ollut mukava kaivaa omasta pihasta. Niitä on tarjolla runsaasti, joten kivikkoa voi laajentaa vaikka kuinka paljon. Yllätyin vielä iloisesti, kun yksi mehikasveista aukasi vaaleanpunaiset kukkansa. Aivan mahtava lisäys kivipuutarhani värimaailmaan!

Tee asioita, jotka tekevät sinut iloiseksi

Sain alkukesällä syntymäpäivänäni aikoihin neuvon tehdä niitä asioita, joista eniten pidän.  Iloa tuottavat pienet projektit mökillä: sopivasti asetellut valosarjat, ojan reunasta poimitut luonnonkukat, kivien kaivelu ja uusien istutusten suunnittelu. Meidän perheessämme on paljon juhlia kesällä. Vähän väliä vietetään synttäreitä tai nimppareita. Juhlat ja niiden suunnittelu on mukavaa. Onneksi tarjottavaa löytyy myös helposti kaupan pakastealtaasta, jos itse ei ehdi leipomaan kaikkia herkkuja.

Mökillä muistelen usein omia isovanhempiani, joiden kesämökiltä ovat oman lapsuuteni parhaat muistot. Lapsena söin kesäaamuisin puuroni mummolassa lautaselta, jonka pohjassa oli kaunis kuvio. Lautanen piti syödä tyhjäksi, niin näki kulhon pohjalla olevan miehen ja naisen, jotka pitivät toisiaan käsistä kiinni. Ehkä rakkain kirpparilöytöni on ollut se, kun aikuisella iällä löysin tätä sama astiasarjaa neljän hengen kattauksen. Siinä vaiheessa ei ollut vielä omasta mökistä tietoakaan, mutta halusin ostaa astiat odottamaan tulevia aikoja.

Tässä kirjoituksessa on hieman keskikesän kaihoa. Se iskee minuun aina juhannuksena. Kauniit kesäyöt ja valoisuus, jota pitäisi tankata talven varalle. Se tunne, että on käynyt aavan meren tuolla puolen, mutta sen jälkeen haluaa elää kotimaassaan. Pieni pelko siitä, onko tunne pysyvä. Tämän ihmeellisemmäksi minun elämäni ei enää muutu. Nyt on aika juurtua jälleen Suomeen.

Keijupuutarha päiväkodin pihalla

Palataan vielä kerran keijupuutarhan inspiraation lähteisiin. Tyttäreni pre schoolin pihalla oli keijupuutarha, jonka kanssa lapset saivat leikkiä. Siellä oli yksi sienitalo, kukkia, leppäkerttuja, yksisarvisia, keijuja sekä maalattuja kiviä. Tämän tyyppisen kesäisen leikkipaikan suunnittelu ja toteutus on minulla täysin kesken. En keksi sille sopivaa paikkaa ja jonkinlaista teemaa ja rajanvetoa pitäisi harjoittaa myös. 

Ideathan keijupuutarhaan ovat melko yksinkertaisia ja periaatteessa helposti toteutettavissa, mutta tuo Pinterest on niin kovin vaarallinen paikka, koska sieltä löytyy aina kaikenlaista överi-ihanaa. Itse maalamat kivenmurikat kalpenevat rinnalla. Haastellista on myös pysyä jonkinlaisessa mittakaavassa. Satumaailmassa voi toisaalta helposti asua monen kokoista peikkoa tai keijua. 

Olen värkännyt kivien kanssa paljon tämä kesänä, mutta olen tehnyt pientä kivipuutarhaa omaksi ilokseni. Minulla on myös jonkin verran simpukoita jemmassa, mutta en tiedä mihin ne raskin käyttää. Materiaalit ovat niin ihania, että haluaisin saada mahtavan lopputuloksen ja epäilen taitojani jo ennen kuin edes ryhdyn hommiin! 

Yhden pienen paikan olen rakentanut kannon päälle ja nyt odottelen, että mahtaisiko sinne muuttaa keijuja. Siirsin kannon päälle kiviä ja sammalta. Voisiko isoon kiveen ilmestyä ovi ja sitten ehkäpä joitakin asukkaita? Tästä voisi tulla testiversio, että pystyykö minun lapseni ja satumaailma asumaan samalla tontilla. Ainakin yhden kerran on jo nimittäin joku ihmislapsi käynyt heittelemässä sammaleet pitkin pihaa.

Juhannuksen aikaanhan voisi hyvin olla taikamaailman väkeä muuttoaikeissa.

Lomalla lasten kanssa - kauniina kesäpäivänä (osa 3/3)

Aussikokemuksen jälkeen en tohtinut kirjoittaa otsikkoon sanaa HELLE. Virallisesti Suomessa on helleraja 25 astetta, Aussit kaivavat samoilla lämpöasteilla toppaliivejä esille. Lämpöisen ja mukavan kesäpäivän puuhia tässä nyt kuitenkin muutama. Hyvän sään aikana on oltava ulkona, sillä sitä ei jatku loputtomiin Suomessa.

Vesileikit, nehän ovat ihana asia. Vedellä pläträäminen kiinnostaa aina ja vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon. Kuuman päivän varalle voi pakastaa jääkimpaleita ja laittaa sisälle vaikka pikku eläimiä. Nuoret naparetkeilijät tai arkeologit voivat kaivaa aarteet esille, kunhan jaksaa odottaa jään sulamista.

Telttaretki tai piknik on meillä aina hitti. Pientä telttaa on välillä pidetty olohuoneessa, parvekkeella tai pihalla. Pehmolelujen retkipäivä ja äidiltä pyydetyt pienet eväät saavat aina lapseni pysymään tyytyväisinä ainakin muutaman minuutin ajan. Jäädetettyä vesimelonia kehuttiin Australiassa kovasti mehujään korvikkeena, mutta ainakaan meillä tästä ei tullut kovin suuri menestys.

Uusin yhteinen ilon aihe tyttäreni kanssa on ojan pientareella kasvavat kukkaset. Yleensä kukkia ei saa poimia, koska joku on istuttanut ne omaan kukkapenkkiinsä, mutta nyt olemme alkaneet hyödyntää runsaasti kukkivia ja leviäviä kasveja ojien pientareilla tai lähimmässä pusikossa. Lupiineja ja koiranputkea 5-vuotiaan sommittelemana, voi kuinka ihastuttavaa!

Villi vihannes -buumiin en ole lähtenyt vielä mukaan, sillä minun kasvien tuntemukseni on hyvin alkeellinen. Rikkakasveja olen kovasti kyllä yrittänyt opetella tunnistamaan. Lasten luontokirjat tai selkeät kuvitetut oppaat, jotka opettavat tunnistamaan vaikka kasveja tai sieniä ovat hyviä. Mökillä on sieni- ja marja-aiheinen muistipeli ja ulkohuussin seinällä voi ihailla julisteita, joissa on suomalaisia kala- sekä lintulajeja. Lapset oppivat päiväkodissa paljon ja metsäretkillä he myös maistelevat luonnon antimia. Esikoiseni esitteli minulle kuusenkerkän ja miten sitä voi napostella. Jonakin vuonna voisi sitä siirappia keitellä.

Lomalla lasten kanssa -automatkalla jonnekin (osa 2)

Automatka meidän mökille kestää noin kolme tuntia. Tämä reissu tehdään mökkikaudella huhtikuusta lokakuuhun lähes joka viikonloppu. Me suoriudumme tästä melko kivuttomasti tabletin, älypuhelimen sekä yhden ruokapysähdyksen avulla. Lapset eivät ehdi arkena juurikaan pelata, niin mökkimatkat olen pyhittänyt älylaitteiden käyttöön. Näin säästän omia hermojani ja kaikilla on mukavaa. Toisella lapsella on tabletti ja tulevalla ekaluokkalaisella on puhelin. Näissä ei ole nettiyhteyttä automatkan aikana, mutta laitteisiin on ladattu muutama kiva peli ja joitakin lastenohjelmia. Kuulokkeet voivat myös tehdä matkasta mukavamman.

Australiassa teimme muutaman ihan kunnollisen automatkan, jossa yhtenä päivänä tuli istuttua autossa jopa yli 1000 kilometriä. Silloinkin älylaitteet olivat mukava viihdyke, mutta en antanut niitä lapsille heti käyttöön. Matkapelinä me useimmiten arvuuttelimme mitä joku meistä ajattelee tai laskimme tietyn värisiä autoja. Nämä ovat klassikoita jo omasta lapsuudestani.  Mukana oli  myös piirrustusvälineitä, tarrakirjoja, tarroja, puuhakirjoja, netistä tulostettuja värityskuvia sekä äänikirjoja. Esimerkiksi Robinin 16 levy on tullut kuunneltua muutamaan otteeseen. Spotifyssä on Rosvo Rudolf -satuja sekä englannin kielisiä äänikirjoja lapsille. Pikku Kakkosen netissä on myös ladattavia satuja.

Esikoiseni jaksoi keskittyä hyvin erilaisiin "aarteenetsintöihin". Netistä löytyy helposti vaikka automatkan scavenger hunt -pohja, jonka voi tulostaa matkalle mukaan. Kuvassa oleva lappu on ollut meillä mukana bush walkilla. Lapsi saa kirjata ylös havaintojaan ja välillä uurastuksesta sai pienen palkinnon. Esimerkiksi jäätelön, joka olisi joka tapauksessa ostettu jossain vaiheessa matkaa.

Tärkein ominaisuus kuitenkin lienee lapsen ikä ja luonne. Lapseni ovat sopivassa puuhaiässä, niin heitä pystyy viihdyttämään melko pienillä asioilla, mutta aina pitää olla mietittynä seuraava kiva juttu, kun edellinen alkaa kyllästyttää. Lapseni eivät myöskään kärsi matkapahoinvoinnista. Välillä minun oli vaikeaa kestää vuoren rinnettä pitkin kiemurtelevia pikkuteitä. Pari tiivistä muovipussia on ihan hyvä lisä hansikaslokerossa. Talouspaperi ja matkaroskapussi helpottivat myös matkantekoa.

Takapenkkiläisille pakattiin mukaan eväsrasiat, joissa oli tervellistä ja epäterveellistä naposteltavaa. Porkkanat piti syödä ensin, sen jälkeen sai ottaa naksuja. Pitkällä matkalla pitää olla tauotuksen olla kunnossa. Ausseissa kauniita pikinikpaikkoja ja hyvää säätä oli tarjolla runsaasti, niin meillä oli yleensä runsaasti omia eväitä mukana. Oli kätevää pakata lämmin lounas mukaan ruokatermokseen. Lapseni eivät yleensä nuku päiväunia, vaikka nuorimmainen kyllä sammuu autoon helposti. Tässä on aina kauhun kanssa tasapainoilua, kuinka pitkään uskaltaa nauttia takapenkin hiljaisuudesta ilman että se tuottaa ongelmia yöunille mentäessä.

Lomalla lasten kanssa - perussettiä (osa 1)

Suvivirsi on laulettu päiväkodin kevätjuhlassa ja kesä on aluillaan. Meidän perheessä ollaan työ- ja päiväkotielämässä vielä useampi viikko, mutta päätin tehdä lomakauden alun kunniaksi muutaman jutun lomailusta lasten kanssa.

Olin 15 kuukautta kotiäitinä Australiassa. Tai sen vuoden aikana kirjoitin lomakkeisiin, joissa kysyttiin minun ammattiani, että olin home maker. Termi oli toisaalta huvittava mutta toisaalta totisinta totta. Lapseni olivat sen verran isoja, että he kaipasivat jatkuvasti viihdykettä ja meillä askarreltiin melkein joka päivä. Useimmiten niin, että minä tarjosin idean tai laitoin esille materiaaleja, mutta lapseni tekivät sitten omat luomuksensa. Tässä on koottuna muutamia juttuja, jos lomalla sattuu olemaan huonoa säätä tai t-y-l-s-ä-ä.

Australiassa lapsiani innoitti Mr. Maker ja Suomessa Neppajymykerho. Minä taas haen innoitukseni Pinterestistä, jonne kerään myös lapsellisia askarteluideoita.. Tigeristä löytyy aina jotain uutta ja kivaa. Puuhelmien pujottelu kaulakoruiksi on tämän hetken suosikki. Suurin rajoite askarteluissa on siitä syntyvä sotkun määrä. Esimerkiksi glitteriä en välitä antaa lasteni käsiteltäväksi ollenkaan. Lehtien leikkaaminen tai minkä tahansa silppuaminen on viihdyttävää. Pieni paperisilppu lattialla ärsyttää tai tussit, joiden korkkeja ei suljeta. Askarteluun liittyviä sääntöjä onkin syntynyt sitä mukaa kuin on tullut sotkua.

Lapsillani oli viimeksi kesäloma jouluna eli sen vuoksi kesäaskartelumme ovat olleet osittain jouluisia. Ostan usein kivoja löytöjä jemmaan, sillä seurauksella että askartelutarvikkeet valtaavat alaa kaapeissa. Tarrojen liimailu, värittäminen, muovailuvaha- ja savityöt sekä leipominen ovat meillä aina mieluista puuhaa. Onneli ja Anneli -elokuvan innoittamana lapseni halusivat omat säästöpossut. Hankin askartelukaupasta paperimassapossut, jotka he saivat itse maalata.

Munakennosta syntyy helposti aarrearkku, pienellä vaivannäöllä voi perustaa pehmoeläinsairaalan tai tehdä omaa huopapizzaa. Kumilenkkikorujen tekeminen sujui hyvin tarkalta 6-vuotiaalta. Sukkien lajittelukin voi olla hauskaa puuhaa, jos vain pareja sattuu löytymään. Kangastusseilla voi värittää valmiita kankaita tai tehdä vaikka omia lippuja. Joskus taittelen pikkukirjoja (ohje täällä), joihin lapseni saavat itse tehdä sisällön.

Minun Kids Crafts -tauluni Pinterestissä.

Alkukesän herkkuja

Toukokuu alkaa olla lopuillansa. On ollut poikkeuksellisen kivaa säätä ja olen puuhastellut paljon taimien sekä kaupunkiviljelypalstan parissa. Kasvimaalle on istutettu hernettä, lehtikaalia, syötäviä kukkia, kurpitsaa ja salaattia. On ollut mukavaa saada taimia pois takapihan pienestä kasvihuonehyllyköstä palstalle. Kasteluhommia on edessä niin kauan poutasää jatkuu.

Omat raparperit tuottavat paljon iloa. Vuoden ensimmäistä satoa on juhlallista korjata. Keittelin raparperimehua (Valion ohjeella) viime viikonlopun kunniaksi. Siivilöidyt ja keitetyt raparperit laiton vielä piirakan täytteeksi. Olen tehnyt helppoa rahkaraparperipiirakkaa (ohje esim. Marian pieni leipomo -blogista). Maku on tuttu jo omasta lapsuudestani, rahkapiirakka on yksi äitini klassikkoleivonnaisista.

Aluksi aikomukseni oli mennä myymään Siivouspäivänä, mutta päädyimmekin lopulta asiakkaan rooliin. Tuli ostettua taas lisää kaikenlaista pientä kivaa eikä toisin päin! Lapset saivat uusia leluja ja nyt pitäisi taas karsia vanhoja pois. Mutta skeittaavaa koiraa ja Lego Bionicle monsteria meillä ei vielä ollutkaan. Kirjaston poistomyynnistä sai Harry Pottereita 20 sentillä sekä tavutettuja kirjoja luku-uraansa aloittelevaa esikoista varten. Löysin muutaman lyhdyn ja kukkaruukun mökille, pari lasten äänikirjaa automatkoja varten sekä kaksi leffaa, jotka olen halunnut nähdä. Siivouspäivä on todella kiva tapahtuma. Ehkä ensi kerralla sitten olen siellä myymässä.

Lapsilla on uudet pyörät ja he ovat todella innoissaan isojen lasten pyöristä, joissa on kolme vaihdettakin. Itselläni on käynyt taas joku freudilainen lipsahdus enkä ole paikallistanut oman polkupyöräni avainta vielä Australiasta paluun jälkeen. Työmatkapyöräily on edelleen teorian tasolla.

Pelargonia, raparperimehua ja riippahernepuu.

Ukkolaukka

Kitukasviset hyttysen karkottaja pelargonit.

Ruokamatka Vietnamiin Uudenmaan Marttojen kanssa

Kävin pitkästä aikaa marttamaisella ruokakurssilla. Tarkoituksenani oli ilmoittautua kalankäsittelykurssille, mutta jotenkin vietnamilainen ruoka vaikutti houkuttelevammalta. Aussivuoden aikana oli vietnamilaista ruokaa tarjolla monipuolisemmin kuin täällä kotimaassa. Bok choyta löytyi lähikaupasta, vaikka en sitä kovin usein raaka-aineena hyödyntänytkään. 

Uudenmaan Marttojen kurssi esittely kertoo, että Vietnamin ruokakulttuuri on runsas ja monipuolinen. Sen keittiö on yhdistelmä itämaisia raaka-aineita ja useiden eri keittiöiden vaikutteita. Tuoreet raaka-aineet, runsas yrttien käyttö ja maukkaat kastikkeet antavat ruoille valloittavan tuoksun ja maun. Kurssilla on luvassa raikkaita ja mausteisia vietnamilaisia herkkuja, kuten pho-keitto, riisipaperirullat ja vietnamilaiset täytetyt letut.

Olen joskus aikaisemmin innostunut tekemään vietnamilaisia kevätkääryleitä ja yksi ystäväni on vakuuttunut siitä, että pho-keitto on suunnilleen parasta ruokaa tässä maailmassa. Eli jonkinlaisia vaikutteita vietnamilaisesta keittiöstä olen saanut jo viimeisten vuosien aikana. Kurssin ruokalajit muodostivat ihanan kokonaisuuden, mutta 13 henkilöä teki valmisteluja noin 1,5 tunnin ajan eli aivan arkiruokaa tällainen vietnamilainen ruokajuhla ei ole. 

Minä päädyin parini kanssa tekemään täytettyjä (suolaisia) lettuja, jotka olivat ehkä vähiten onnistunut ruokalaji koko menussa. En syytä tästä meitä tekijöitä vaan ruokalajina nämä versiot letuista olisivat juuri ne, jotka jättäisin tekemättä. Taikinan koostumus ei ollut löytänyt suomalaisessa versiossa parasta mahdollista yhdistelmää.

Pääsin kokeilemaan wonton-nyyttien tekoa ja niiden teko ei ollut niin mystisen hankalaa. Maukas nuudelisalaatti sopisi hyvin juhannuksen grilliruoan kanssa. Pho-keitto maistui jälleen hyvältä ja uskon, että sitä tulee vielä tehtyä kotonakin. Varsinkin sitten kun slow cookerini palaa maailmalta.Nyt se on vielä matkalla Australiasta Suomeen muun muuttokuorman mukana.

Täytyy toivoa kaunista ja lämmintä kesää, niin siemenestä kasvattamani chilitaimet tuottaisivat hyvän sadon. Sitä tarvitaan lähes jokaiseen ruokalajiin. Ja ihan vaan tiedoksi, että olen minä myös menossa sinne kalankäsittelykurssille, sillä pienen poikani mielestä kalastaminen on maailman parasta kesäpuuhaa. Se tuntuu oikeastaan paljon eksoottisemmalta tai vieraammalta kuin tämä kurssi.

Keväiset viljelyöverit

Nämä kuvat ovat jo viime kuulta. Kesä tulee eikä tämä blogi pysy perässä. Käsitöihin liittyvä aika on mennyt istutushommissa. Kotona on ollut kevätkylvöjen aika. Nyt taimet ovat jo siirtyneet ulos minikasvihuoneeseen ja osa viljelypalstalleni harson alle kasvamaan. Tänä vuonna kasvatan perunaa, herneitä, kesäkurpitsaa, kirsikkatomaatteja, chiliä sekä Halloween kurpitsaa. Uusia kokeiluja ovat syötävät kukat, maissi ja lehtikaali.

Ostin myös uuden lemmikkibasilikan. Minulla on ollut kaksi rakasta lemmikkibasilikaa aikaisemmin, ensimmäinen kesällä 2004 ja toinen Tanskassa Frederiksbergin keittiön ikkunalaudalla. Lisäksi on ollut suuri joukko huono-onnisia yksilöitä.Tuoreet yrtit ovat mukava piriste ruoanlaitossa ja yritän nyt hyödyntää kaikki pikkuruukuissa ostetut rehut ja laittaa ne uudelleen kasvamaan.

Tämä toukokuu on ollut ihastuttava. Olen ollut suurimman osan 2010-luvun alkukesistä pois Suomesta. Onkohan väliin mahtunut vain vuosi 2014, jolloin pääsin nauttimaan luonnon kukkaan puhkeamisesta kotimaassani. Oman pihan hoitaminen, viljelypalstan kevät puuhat ja mökillä olo tuntuvat luksukselta. Mietin voiko olla mitään ihanampaa? 

Muistoja menneistä

Löysin Tanskan lippu -serpentiiniä Köpiksen vuosilta. Nyt kun olemme palanneet Eurooppaan, olisi kiva päästä fiilistelmään entiseen kotikaupunkiini. Aika on jo kullannut ne muistot, vaikka Hostrup Haven pienessä leikkipuistossa tulikin vietettyä monta sateista, kylmää ja ankeaa päivää. Minusta on edelleenkin uskomatonta, että kolmesta kuukaudesta tulikin kolme vuotta. Oli ilo elää kaupungissa, jossa pääsi pyöräillen joka puolelle. Konkreettisesti käteen on jäänyt iso kasa kirppareilta ostettuja Danish Design lastenvaatteita ja legoja.

Ja nyt voin ruksata pois bucket listalta Australiaan muutonkin. Check, been there, done that. Tämän reissun suhteen en ole vielä lopullista tilinpäätöstä tehnyt, olen ollut takaisin Suomessa kuukauden ja viimeinen perheenjäsen palasi vasta vappuna. Tällä hetkellä olen niin innoissani Suomeen paluusta, etten vielä tiedä mitä kaikkea tulen Australiasta kaipaamaan. 15 kuukauden poissaolon jälkeen ei huhtikuun viimeisen viikon räntäsateetkaan tuntuneet kovin pahalta. Marraskuussa varmasti harmittaa enkä oikeastaan voi ihan täysillä edes muistella Aussivuottani vielä, sillä silloin tekee mieli itkeä. Oli vaikea lähteä ja jäättää taakse se kaikki, mitä oli kovalla työllä saatu aikaiseksi: sopeutumista, ystävyyssuhteita ja kulttuurishokin kulkeutuminen hyväksymisen vaiheeseen. 15 000 kilometrin välimatka on musertavan pitkä.

Täällä ollaan ja nyt tuli Suomen kesäkin käymään. Aussivuodenkin jälkeen 20 astetta toukokuussa tuntuu melkoisen lämpimältä!

Ovikranssin päivitys

Ulkovarastosta löytyi surullinen ovikranssi, joka kaipasi keväistä päivitystä. Apua löytyi Tigerin perhosista, vaaleanpunaisesta nauhasta sekä Rölli-yllätysmunasta saadusta keltaisesta pörriäisestä. Meidän ulko-ovemme on valmis kevääseen ja kesään, nyt saisi räntäsade jo hellittää.

Suomeen paluun jälkeen olen ihmetellyt, miten puhelimeni kamera toimii surkeasti. Mietin, onko vika uudessa puhelimessani, mutta ehkäpä sittenkin pitää syyttää valoitusolosuhteita. Harmaana päivänä ei saa kauniita kuvia. Ei auta muu kuin muistella lämmöllä Australian kuvaamisolosuhteita, jotka tekivät kuvaamisesta helppoa. Onneksi kuljemme valoisaa kesää kohti.

Cockington Green Gardens minimaailma

Alkuvuoden Canberran reissun yhteydessä kävimme Cockington Green Gardens minimaailmassa. Siellä oli jos jonkinlaista rakennusta ja puutarhaa pienoiskoossa. Minun mielestäni ehkäpä parasta koko reissulla, todella lumoava paikka! Täältä löytyi myös Fairy Garden, josta sai joitakin kivoja ideoita.  Tämä lisäsi innostustani oman keijumaailman rakentamista kohtaan. Kokonaista valtakuntaa en näin aluksi lähde tavoittelemaan, mutta jos jotakin saisi aikaiseksi! 

Koska suunnittelu on hauskaa ja Pinterest pullollaan upeita toteutuksia, kerään ideoita hapsulinblogi/fairy-garden/ -tauluun. Näitä kun lähtee tutkimaan, niin ajan saa kulumaan todella rattoisasti.