Ihastuttava slow cooker

Haudutuspata. Siitä tulee mieleeni tv-shopin ysäriklassikko aromipesä. Suomessa en tiennyt edes haudutuspatojen olemassaolosta enkä sellaista osannut kaivata. Olen tullut hyvin toimeen meidän kaasu-uunimme kanssa, mutta en osaa hauduttaa sillä mitään enkä voisi kuvitella jättäväni sinne ruokaa paistumaan, kun poistun itse asunnosta. Haudutuspata on sähkölaite, joten riskinsä siinäkin on, mutta varmistan nyt ainakin ettei padan lähellä ole mitään helposti syttyvää.

Minä rakastan haudutuspataani. Välillä kuulostan siltä Forrest Gumpin armeijakaverilta, kun luettelen mitä kaikkea voin padassa valmistaa. Haudutuspata sopii melkein mihin vaan! Tähän mennessä olen tehnhyt fudgea (kuten kuvassa näkyy), pulled porkkia, lasagnea, intialaisia ruokia, kanapataa ja keittoa. Kokeiltavien ruokalajien lista kasvaa koko ajan. Säilön herkullisen oloisia ohjeita Pinterestiin.

Omat haasteet tuolla hitaasti hauduttavalla vempaimellakin on. Välillä en löydä aikaa ruoan esivalmisteluille. Jos lähdemme päiväksi reissuun olisi ihanteellista laittaa pata hautumaan päiväksi, mutta en aina ole tarpeeksi järjestelmällinen. Tai illalla voisi laittaa puuron hautumaan. Tämäkin idea on vielä ajatuksen tasolla. Ja  näiden lisäksi vielä pitäisi kokeilla apple butter, christmas pudding, kaalilaatikkoa ja mitä kaikkea vielä!

My slow cooker Pinterest board can be found here.

Liebster Award

Sain pitkästä aikaa tunnustuksen! Kiitos Mellun Hollywool! Tämä ilahdutti minua kovasti, vaikka vastaaminen onkin hieman venähtänyt.

Liebster Awardin idea on uusien sekä tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle. En jatka haastetta nyt eteenpäin, sillä olen seurannut viime aikoina melko huonosti (uusia) blogeja. On kyllä aina mukavaa löytää uusi blogituttavuus.

Saamani kysymykset olivat:

1. Miksi aloitit bloggaamisen?

Ensin aloin seuraamaan toisten blogeja ja sitten halusin dokumentoida tekemäni käsityöt jonnekin. Nythän tässä onkin jo monta vuotta vierähtänyt ja kivaa, että omat puuhailut ovat tallentuneet blogiini.

2. Harmittaako, jos ei blogisi sivulle tule kommentteja?
Aika harvoin blogiani kommentoidaan, mutta on aina todella mukavaa, kun joku jättää terveiset. Eli on mukava yllätys, kun joku joskus harvoin kommentoi.

3. Mistä saat ideat käsitöihisi?
Suurimmaksi osaksi netistä, Pinterestistä ja toisista blogeista. Lehdistä ja kirjoista saan myös jonkin verran ideoita.

4. Mitä teet ammatiksesi?
Tällä hetkellä vietän vapaa vuotta töistäni ja olen kotiäitinä Australiassa.

5. Onko sinulla käsityökoulutusta tai käytkö käsityökursseilla?
Peruskoulun jälkeen en ole juurikaan käsityötunneilla käynyt. Siperian Martoilla on välillä myös käsityöaiheisia kursseja, mutta ne ovat olleet lyhyitä yhden illan juttuja. Olisi mukavaa käydä käsityökursseilla, jos olisi enemmän aikaa.

6. Mistä käsityölajin osaamisesta haaveilet?
Haluaisin kokeilla langan kehräystä sekä mattojen kutomista.


7. Mikä käsityösi on jäänyt erityisesti mieleesi?
Virkattu siksakhame onnistui mielestäni hyvin ja haluaisin tehdä lisää vastaavanlaisia hameita itselleni.

8. Missä asiassa olet tosi hyvä?
Tähän kohtaan jäinkin sitten jumiin! Innostun asioista ja ryhdyn hommiin. Kaikista eniten tulee virkkailtua eli olenko siinä sitten tosi hyvä?

9. Missä asiassa olet tosi huono?
En varmaankaan tee sellaisia juttuja missä olen tosi huono. Pikkutarkka pilkunviilaus vatupassin kanssa ei ole minun vahvin ominaisuuteni. Teen kyllä niin hyvää työtä ja jälkeä kuin vain osaan mutta esimerkiksi tilkkutöissä, jonkun toisen palaset olisivat tismalleen saman kokoisia.

10. Kenelle antaisit mielelläsi omatekemän lahjan?
Annan mielelläni itse tehtyjä lahjoja lapsieni ystäville synttärilahjoiksi. Virkatut leivonnaiset tai itse tehdyt nukenvaatteet ilahduttavat yleensä saajiaan.

11. Mikä sinua ilahduttaa tällä hetkellä?
Yksi ikuisuusprojekti on valmistumassa ja olen siitä kovin tyytyväinen. Kasa rikkinäisiä farkkuja ovat saamassa uuden elämän.

Ohjeet Liebster Award -haasteeseen:
1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

Suuria ja pienia reissuja, osa 1

Olen päivittänyt blogiani melko harvakseltaan tämän Aussivuoden aikana. Kaikkea sitä ei vaan ehdi! Tämä expatelämän turistipuoli vie osansa ainakin viikonlopuista. Täällä on kyllä runsaudenpula mahtavista retkikohteista! Tässä muutamia esimerkkejä.

Swain Gardens on englantilaistyyppinen puutarha, jossa kävimme talvella (eli kesäkuussa). Olin lukenut puutarhan arvostelun, jossa kerrottiin tämän olevan salainen puutarha keskellä kaupunkia. Sitähän se olikin. Puisto toi mieleeni lapsuudessa luetut tyttökirjat ja mietin, mikä Salaisen puutarhan juoni oikein olikaan. Vietimme puistossa pari tuntia. Söimme eväitä ja lapset leikkivät siellä innoissaan. Tämä oli retki toiseen maailmaan, saimme viettää tuon ajan aivan rauhassa.

Minne sammalpolku johdattaa...

Tai joskus me olemme vain tekemässä kuperkeikkoja puistossa. Tällä kertaa Auburnin japanilaisessa puutarhassa, jossa vietettiin kirsikankukkajuhlaa. Paikalla oli myös pandakarhu, geishoja, anime- ja/tai mangahahmoja. Tämä on minulle vierasta kulttuuria, niin en tunnistanut hahmoja, mutta puutarha oli kyllä kaunis.

Näkyykö kultakaloja?

Kevät on saapunut Manlyyn ja se on ihanaa. Monessa paikassa näkyy jo kauniita kukkia. Frangipanin kukintaa pitää ilmeisesti odottaa kesään asti. Vielä tällä hetkellä puut näyttävät paljaalta. Enää ei tarvitse palella kotonaan koko ajan ja aurinkorasvakin on pitänyt kaivaa esille.

Ihana kevät!

Tombola Jars

Poikani koulussa on 850 oppilasta, mutta kindergarten on mukavasti rajattu alueen toiseen reunaan ja pienimmät oppilaat käyvät koulua omassa maailmassaan. Kindy-luokkia on kuusi kappaletta. Vanhempia on mukana koulun arjessa joka päivä. Vapaaehtoisia auttajia on koulun kanttiinissa, kirjastossa, uniform shopissa sekä oppitunneilla.

Koulun pihalla on oma keittiöpuutarha, jota hoitaa tietty vuosiluokka vanhempien avustuksella. Kanojakin löytyy muutama kappale. Seuraavan loman lähestyessä keittiöpuutarhasta myytiin satoa ja tänään ostimme pussillisen lasten kasvattamia härkäpapuja dollarilla. Tai no, maksoin kyllä niistä kaksi dollaria. Viljely on vaativaa hommaa.

Vapaaehtoistyö ja varainkeruu toimii isoissa mittasuhteissa ja ne ovat oleellinen osa arjen pyörittämistä sekä koulun rahoitusta, vaikka koulu onkin julkinen ja paikallisille lapsille maksuton. Meidän viisumilla koulusta joutuu maksamaan, joten tuntuu ehkä hieman kohtuuttomalta pistää vielä lisää rahaa likoon yhteisen hyvän vuoksi.

Koulun suurin rahainkeruuprojekti on tulossa lokakuun lopussa, Manly West Carneval. Jo aivan ensimmäisestä lukemastani viikkokirjeestä opin, että sillä hetkellä kerättiin tombola jars. Aluksi piti googlata, että mitä tämä nyt edes tarkoittaa. Nämä ovat karkeilla, tarroilla ja pikkusälällä täytettyjä purkkeja, jotka toimivat arpajaisvoittona. Uskoisin, että jokainen arpa voittaa ja jokainen lapsi saa purkin mukaansa.

Karkkipurkkeja oli hauska värkätä. Oli selkeästi kohtalon johdatusta, että olin säilönyt tyhjiä lasipurkkeja alakaappiin odottamaan tulevaa käyttöä. Lapset maalasivat akryyliväreillä kuvioita joihinkin purkkeihin, toisiin  he liimailivat tarroja ja loppuihin minä laitoin koristeteippiä.

Tombola jars

Vielä ennen koulun karnevaalia meitä pyydetään lahjoittamaan rahaa, suklaapatukoita, aikuisten arpajaisvoittoja sekä juomia (alkoholilla tai ilman), joiden avulla saadaan vuokrattua huvipuistolaitteita sekä saadaan pelejä ja arvontoja pystyyn juhlapäivänä. Lisäksi voimme lahjoittaa tavaraa myyntiin kirpputorille ja leipoakin pitäisi karnevaalin kahvilaa varten. Tämän lisäksi tietenkin ostamme lapsillemme rannekkeet huvopuistolaitteita varten ja kulutamme muutenkin rahaa varsinaisessa tapahtumassa.

Tällaisena yhden kerran ihmeenä, on mielenkiintoista päästä osaksi tällaista ponnistusta. Mikäli olisi monta lasta eri kouluissa ja lisäksi vielä tavoitteellisia harrastuksia, niin voisi olla että rahankeruuiltoja tulisi melko tiheään. Lasteni suomalaisessa päiväkodissa on tuore vanhempainyhdistys, joka tekee asioita melko maltillisesti verrattuna tähän kaikkeen! Tosin 850 oppilaan vanhemmat ovat jo melkoinen massa verrattuna 65 paikkaiseen päiväkotiin.

Tombola jars and fundraising for school is something that is new to me. There are so many ways a parent can be involved at school. It is an interesting cultural experience for a sociologist to be involved with!

Koulutiellä kengurumaassa

Erilaisten pähkäilyjen tuloksena minun esikoiseni aloitti koulun. Keskellä vuotta se ei alkanut kovin juhlallisin menoin, sinne vaan muiden sekaan oppimaan! Pojastani tuli luokkansa 22. oppilas. Tähän asti, kolmen viikon tuomalla kokemuksella, voin sanoa, että koulun aloitus oli parasta, mitä lapselleni on täällä tapahtunut. Koulussa on kaikkea upeaa, kuten kirjasto ja atk-luokka. Poikani rakastaa tehtäviä ja uusia haasteita, joita koulu on tuonut. Parasta taitaa kuitenkin olla tunnin pituinen lounastauko, jolloin hän saa leikkiä luokkatovereidensa kanssa.

Olen todella liikuttunut siitä kohtelusta, jota lapseni on saanut osakseen. Uutta ja vierasta ei nähdä outona ja uhkana vaan uusi tyyppi otetaan vastaan ihmeissään, innoissan ja uteliaana. Pojalleni on myös nimetty class buddy, 6-vuotias poika, joka on erityisesti lupautunut auttamaan. Toivoisin, että omat lapseni kohtelisivat tulevaisuudessa uusia tulokkaita heidän tutuissa ryhmissään yhtä hienosti kuin nämä Aussilapset täällä. Uusi oppilas kiinnostaa kaikkia, vaikka hän ei juuri englantia puhukaan. Aina on pieni ihminen auttamassa ja kertomassa, mihin reppu pitää laittaa tai miten asiat pitäisi hoitaa. 

Koulun värit ovat sininen ja kulta. 

Koulua varten piti ostaa jonkin verran varusteita: winter uniform, summer uniform & sport uniform. Lisäksi ostin myös repun ja kirjastokassin. Sukkien pitää olla harmaat ja mustia nahkakenkiä käytetään ympäri vuoden. Vaatteita saa ostaa myös käytettynä koulun Uniform Shopista. Alkupanostuksen jälkeen ei enää tarvitse kouluvaatteista kantaa murhetta.

Eväiden kanssa alan jo olla niin rutinoitunut, ettei se tunnu hankalalta tai vaikealta. Koulussa rytmitetään ruokailuja todella mukavasti. Lapset syövät siellä kolme kertaa. Ensin on hedelmätauko, sitten morning tea ja vielä lopuksi lounas.

Koulun aloitus ei sujunut aivan ilman lahjuksia. Reippauspalkinnoksi poikani halusi Star Wars -virkkaussetin, mikä tuntui minustakin aika hauskalta lahjukselta. Ongelmana on vain se, että en ole ehtinyt virkkaamaan juuri ollenkaan! Aloitin Darth Vaderin yli kaksi viikko sitten ja olen saanut aikaiseksi vain kypärän.

Kenes isä se nyt olikaan?

Täällä vietettiin isänpäivää viime viikonloppuna. Lapset olivat taas tehneet kouluissaan ihanat yllätykset. Isänpäivän aattoiltana isälle annettiin vielä nukkumaan mennessä tarkat ohjeet. Isä saa nousta ylös vasta sen jälkeen, kun aamiainen on toimitettu sänkyyn. On ihanaa katsoa, kun lapset ovat tohkeissaan yllätyksistään. Minullekin piirrettiin sydän, ettei äiti tule kateelliseksi.

Pre schoolissa tehtiin isälle avaimenperä, jossa on oman lapsen kuva.

Lohdutuspalkinto äidille.

Päiväkotikaverusten uudet vaatteet

Meidän kodissamme toimii päiväkoti. Sinne menevät lasteni lempilelut hoitoon, kun me lähdemme ulos. Näitä leluja hoidetaan pitkin päivää ja myös nukuttamisrituaalit ovat tärkeitä. Nämä karvaturrit kärsivät kroonisesta vaatepulasta ja minulle satelee tilauksia vähän väliä. Tällä kertaa Elsa, apina ja nalle saivat uudet asut.

Elsalta on puuttunut jääkuningattaren asu, jonka virkkasin aikoinaan Köpiksestä ostamastani hilelangasta. Lanka on ollut jemmoissani jo niin monta vuotta, että olin jo kiintynyt siihen. Lanka sopi täydellisesti Elsan asuun. Ompelin mekon selkään myös viitan. Ja sitten vaan:  Let it go...

Päiväkotikaverukset istuvat uudella kynnysmatolla, joka suojaa kokolattiamattoa parvekkeen oven edessä. Mattoon upposi pari vanhaa lakanaa sekä useampi risa ja/tai tahrainen vaatekappale. Jatkan sitä ehkä vielä hieman. Olen huolissani kokolattiamaton likaantumisesta. Kohta mennään taas ilman sukkia hiekassa ja kuorutamme itsemme aurinkorasvalla.

Apina sai haalarin, joka oli kyllä tarkoitettu nallelle, mutta nalle halusikin mekon mustasta glitterlangasta. Apina on poikani huoltajuuden alaisena ja Elsa sekä nalle kuuluvat tyttärelleni. Musta glitterlanka on myös lapsieni valitsemaa. Siitä olisi tarkoitus tehdä vaatteita Monster High nukeille, mutta se asia on tällä hetkellä unohtunut. Ehkä siitä sitten seuraava projekti puikoille.

I have finished several small projects. Princess or is it Queen Elsa, monkey and a teddy bear got some new clothes. The t-shirt yarn rug that they are sitting on is also new. These are my kids' favourite toys at the moment and they are constantly in need of new clothing. But now for a while I think I should just let it go, let it go...

Virkattuja leivonnaisia, jälleen kerran

Tällä kertaa lähti leivonnaisia pienelle tytölle, johon olemme täällä Australiassa päässeet tutustumaan. Nämä lähtivät matkaevääksi 2-vuotiaalle, joka muuttaa noin 7500 kilometrin päähän nykyisestä kodistaan. Hyvää matkaa ja good luck! Expat elämään kuuluvat tulemiset ja menemiset. Hyvät suunnitelmat muuttuvat matkan varrella, kun eteen tulee jotakin uutta ja yllättävää.  

Minusta on edelleen todella hauskaa tehdä leikkiruokia. Rinkelit, keksit ja muffinit alkavat olla jo Hapsulin klassikoja, mutta uusia ideoita olen hautonut jo muutaman vuoden ajan. Yksi setti alkaisi olla jo kasassa, mutta ruokia nyt sattuu olemaan sekä Suomessa että Australiassa.

Some crochet goodies!

Juhlat olivat rannalla, kuten täällä on usein tapana. Paikka oli hyvä, sillä maisemat olivat kauniit ja lapset saivat leikkiä rannan leikkipuistossa. Olin liikkeellä tyttäreni kanssa kaksin, sillä poikani oli kuumeessa. Pienelle potilaalle tuotiin myös yllätyspussi juhlista. Pilli ja muutama makeinen piristivät kummasti.

Talvivarusteita, jotka valmistuivat kevään kynnyksellä

Jonnekin se talvinen fiilis on hävinnyt. Olemme päässeet nauttimaan jo muutamaan otteeseen suomalaisittain hellelukemista, vaikka täällä on vielä talvi. Nyt on taas viileämpi jakso. Aurinko kuitenkin lämmittää päivällä mukavasti. Talvista ahdinkoani olen purkanut Fitroy Cape -ohjeella tekemääni ponchoon. Suuri neuletyö on lämmittänyt minua mukavasti iltaisin. 

Poncho tehtiin paksulla langalla ja 7 mm puikoilla, joten se syntyi melko nopeasti. Minulla meni siihen noin 7 viikkoa. Loppuvaiheessa tämä ei enää ollut käsilaukkukäsityöni, sillä neuletyö vei melko paljon tilaa. Lankaa kului noin 1,5 kiloa. Ponchoon pitää vielä ommella käsien paikat, tämä on vielä tekemättä. Minulla on vain vahva epäilys, että en tule käyttämään tätä luomusta kovinkaan paljoa, joten minulla ei ole kiirettä viimeistelyjen kanssa. Teen itselleni melko harvoin vaatteita, sillä lähes aina ne jäävät käyttämättä. Virkattu siksakhame on ainoa itselleni tekemä vaatekappale, joka on päässyt lempivaatteen asemaan. Pitäisi tehdä vastaavanlainen hame kesäisemmästä langasta.

Tein myös yhdelle kuumavesipullolle villapaidan. Mieheni kuumavesipullossa ei ole ollut suojusta, niinpä me todistimme aika inhottavan palovamman. Minä tietenkin tunsin piston omatunnossani, sillä olin luvannut neuloa mieheni pullon ympärille villapaidan jo aikaisemmin. Suojuksessa on kahta eri lankaa yhdistettynä, Tigeristä ostettua villalankaa sekä jotakin perusakryylilankaa.

Kuumavesipullo on kyllä ihana kapistus. Vien pullon sängyn jalkopäähän hieman ennen menen nukkumaan. Sieltä se lämmittää koko kehoa mukavasti. Uskon, että Suomessa tulen käyttämään kuumavesipulloja jatkossa mökillä. Jos tulee illalla kylmään mökkiin, saa pedit mukavasti lämpiämään kuumavesipullojen avulla.

Se on aika käsittämätön asia tässä maassa, että ihmisiä kuolee joka vuosi häkämyrkytykseen, kun joku yrittää lämmittää makuuhuonettaa grillihiilillä tai vastaavilla.  Eräs lehtijuttukin toteaa, että Aussikodit ovat kuin hyvin varusteltuja telttoja (Australian-houses-are-just-glorified-tents-in-winter).Lämmittäminen maksaa paljon ja kaiken lisäksi suurin osa lämmöstä karkaa harakoille, joten on mahdotonta pitää kotia tasaisen lämpimänä talvisaikaan.  Meillä jo eläteltiin toivoa, että emme enää tarvitsisi näitä sängynlämmikkeitä, mutta ei tämä talvi vielä ole ohitse.

I finally finished the Fitzroy Cape that I have been working on for the past weeks. I am a little bit doubtful whether I am ever going to wear it. I usually don't end up wearing the sweaters I have made for myself. I wonder if this is going to be one of those?

I also made a hot water bottle cover for my husband. After he got a burn on his leg, I remembered that I had promised to make a sweater for his bottle as well. I mixed two yarns to make this one, wool and acrylic yarn put together. Better late than never, right..?

Suloinen sydänmatto

Koti-ikävää ja tuskastumista arkisten haasteiden kanssa. Sitä on ollut paljon liikkeellä viime viikkoina. Olen ollut flunsan kourissa ja kaipasin hieman rakkautta, joten virkkasin itselleni sydänmaton. Materiaalina oli pari vanhaa verhoa ja lakanaa. Mallin mukailin Suuri käsityö -lehden vuoden 2010 joululahjaliitteen patalapun ohjeesta. 

Matto päätynee kylppärin lattialle, mutta tällä hetkellä se on olkkarissa, sillä tulen paremmalle tuulelle, kun katselen sitä. Siitä tulee mieleeni lapsuuteni mummola. Turun mummin ja ukin vessassa oli hassut matot. En enää tarkalleen muista millaiset. Vessanpöntön kannen ympärillä oli samaa sarjaa oleva päällinen.

En ole aivan varma, onko tämä pelkkää flunssaa vai alkaako minua vaivata allergiaoireet. Sydneyn siitepölytiedotteen mukaan tällä hetkellä ilmassa on suuria määriä allergeenejä. Ja kun on kyseessä Aussiallergeenit, voin vaan kuvitella, että tässä saa jatkossa niiskuttaa. Pian saa alkaa myös läträtä aurinkorasvan kanssa joka aamu. On jännittävää nähdä, miten kelit etenevät tästä eteenpäin.

Viimeiset päivät ovat olleet ihanan keväisiä, Suomen mittakaavalla kesäisiä. Tänään tuli farkuissa jo hieman kuuma. Pitää kaivaa kesäisemmät vaatteet taas esille, vaikka elokuu on vielä talvikuukausi, joten ehtiihän sitä vielä palellakin (sisätiloissa). Ensimmäiset itse istuttamamme parvekekukat ovat alkaneet kukkia. Lapset ovat innoissaan pienistä salaatinlehdistä. Mikään ei maistu yhtä hyvältä kuin itse kasvatettu salaatti ja he haluavat kasvattaa lisää syötäviä juttuja. Edelleen pelkään vierailijoita meidän parvekkeellamme, niin en tiedä paljonko herkkuja sinne uskaltaa laittaa kasvamaan.

Ruisleipäjonossa

Osallistuin Sydneyn suomalaisten järjestämälle ruisleipä-kurssille Estonia Housella. Kurssilla taitava suomalainen leipoja kertoi meille, kuinka ruisleipää tehdään. Kävimme läpi ruisleivän teon vaiheet, pääsimme itsekin upottamaan sormemme taikinaan ja lopuksi vielä saimme kotiinvietäväksi lämpimäisiä sekä ruisleivän juuren.

Ruisleipä ei ole ehkä koskaan maistunut yhtä hyvältä, vastapaistettuna ja voin kanssa. Kurssilla oli noin 30 henkilöä, joten aikaavievin vaihe oli leipien paisto. Oli mukavaa jutustella muiden suomalaisten kanssa ruisleipäjonossa ollessa.

Olen kokeillut kerran leivän tekoa kotona ja leivistä tuli hieman liian happamia minun makuuni. Tästä opettajamme olikin meitä varotellut, että ruisleivän teon oppii vain tekemällä. Joskus onnistuu hyvin ja joskus sitten huonommin. Suurin haaste leivän teon kanssa on se, että taikinan teko aloitetaan muutama päivä ennen varsinaista leipomista. Kahden lapsen kanssa on hieman haasteellista aavistella, olisiko kolmen vuorokauden päästä hyvä leipomispäivä.

Ruisjauhoja ja tuorehiivaa ei ole saatavilla aivan niin helposti kuin Suomessa, joten ennen seuraavaa leivontakertaa minun pitää käydä ostoksilla sopivissa kaupoissa. Juurta ja tuorehiivaa on pakastimessa, mutta ruisjauhoja ei ole riittävästi. Suomalaisten makujen toivelistalla ovat myös karjalanpiirakat ja lihapiirakat.

Estonia Housella sijaitsee myös Nordic Deli, jossa kävin ensimmäistä kertaa. Sieltä ostin Geisha-suklaata ja salmiakkia.  Ihan vaan kun oli saatavilla ja vielä muutaman dollarin halvemmalla kuin mitä kotikulmilla Manlyssä, jossa suomalaisia makeisia on myytävänä ruotsalaisessa Fika-kahvilassa sekä Nordic Fusion -kaupassa. Lisäksi on tietenkin myös Ikea, jonne voi suunnata Skandinavian kaipuun iskiessä. 

Synttärit TMNT-teemalla

TNMT on siis Teenaged Mutant Ninja Turtles. Luulin, että mutanttikilpikonnat ovat "so 1990's", mutta hahmojen uudet fanit eivät tiedä viime vuosituhannesta juurikaan mitään. Nickelodeon on tehnyt hahmoista uuden sarjan ja tuorein leffaversio on parin vuoden takaa. Pieni poikani rakastaa turtleseja ja supersankareita. Meillä ei juurikaan katsota noin hurjia ohjelmia telkkarista, mutta kuitenkin supersankarit ovat tärkeitä.

Esikoiseni täytti juhannuksen aikaan kuusi vuotta. Olin vastuussa mutanttisynttäreiden järjestämisestä. Tästä olin kyllä itsekin innoissani, sillä Pinterestistä löytyi kaikenlaisia hauskoja mutanttiteemaan sopivia ideoita. Suolaisena tarjottava meillä oli tietenkin pizzaa, koska se on turtlesien lempiruokaa.

Täytekakun bongasin Kaikki äitini reseptit -blogista ja se näytti niin herkulliselta, että halusin kokeilla itsekin. Banaanikakku, jossa on myös pähkinöitä, kinuskia ja kermaa. Alkuperäisessä ohjeessa täytteeseen tuli myös hunajaa ja rommia, mutta minä jätin ne pois. Rommi ei ehkä ole paras maku lastenkutsuille ja hunjasta en välitä muuten vaan. Korvasin hunajan lorauttamalla vaahterasiirappia täytteen sekaan. Kakun päälle pääsi oranssi mutantti eli Michelangelo.

6-vuotiaan hymystä kai kuuluukin puuttua muutama hammas.

Vihreä pää ja mutanttinaamio on helppo soveltaa erilaisiin koristeisiin. Olin ostanut TNMT Happy Birthday -bannerin ja pari julistetta paikalliselta FB-kirpparilta. Loput koristeet väkersin itse. Punainen mutantti eli Raphael pääsi koristamaan DIY juttuja, koska löysin punaista askarteluhuopaa, jossa on liimapinta. Huovasta oli helppo tehdä ninjanaamioita ilmapalloille sekä vesimelonille. 

Cowabunga!

Yllätyspussit tai lollie bags, kuten täällä sanotaan, sisälsivät muutaman makeisin, paukkuserpentiiniä ja valotikun. Synttärisankarin toiveesta tein myös pikkukirjaset, joita on ollut aikaisemmilla synttäreillä ongintapalkintoina. Vihkonen taitellaan yhdestä skräppäyspaperista. Ohje kirjojen tekemiseen löytyy täältä.

Päivänsankari oli äärimmäisen tyytyväinen omaan juhlapäiväänsä, joten myös äiti sai huokaista helpotuksesta. Pienet juhlijat leikkivät innoissaan yhdessä ja kaikki sujui mukavasti. Synttärikausi on meidän perheessä tältä vuodelta ohi. 

Aavan meren tuolla puolen: Käärmeitä kotosalla

Meille on muuttanut kaksi käärmettä. Virkkasin ne akryylilangasta isolla koukulla. Näistä piti tulla aivan jotakin muuta, mutta niistä tuli ystävällinen pusukäärme ja pierukäärme. Näin lapseni luonnehtivat uusia lemmikkejään. Käärmeet ovat kilttejä ja jopa nukkuvatkin lasteni kanssa. Välillä ne käyvät parvekkeella nauttimassa auringon paisteesta.

Juhannusaattona kerroin pre schoolin opettajalle, että Suomessa on arkipyhä, koska on juhannus. Opettaja purskahti nauruun ja ihmetteli, että vapaapäivä vain sen vuoksi että on keskikesä! Ja sitten hän lisäsi, että Australiassa on vähän arkipyhiä verrattuna moniin muihin maihin. Tosin jos esimerkiksi joulu osuu viikonlopulle, niin vapaat siirtyvät seuraavan viikon alkuun.

Melkein loukkannuin siitä, että joku naureskelee juhannukselle! Juhannuksen arvo pyhäpäivänä ja juhlittavana asiana on kai useimmille kaamoksen keskellä asuneelle itsestäänselvyys. Juuri silloin on luonto ihanimmillaan ja sitten alkaakin syysmasennus jo hiipiä sisään. Vastaavasti tässä maassa on asioita, jotka ovat minulle täysin vieraita. On tullut eteen paljon sellaista, mihin ei pysty varautumaan. Asioita, jotka pitää vaan kokea ja elää. En ole koskaan tuntenut olevani nimenomaan eurooppalainen ennen kuin tulin tänne. Oli hyvin erilaista asua Kööpenhaminassa EU-kansalaisena kuin täällä väliaikaisen viisumin turvin. Ja tietenkin myös välimatka oli lyhyempi, Köpiksestä oli helppoa lentää kotimaahan vähän väliä.

Hämmentävää on myös se, että kuukausi sitten istuttamamme siemenet alkavat vihertää. Lapset hoitavat taimia innoisssaan. Täällä on kasvukausi ympäri vuoden, mutta minulla ei ole mitenkään syvällistä ymmärrystä siitä, mitä kannattaa kasvattaa ja milloin. Kesällä on varmasti hankala saada kasvit pysymään elossa kuumuuden vuoksi, mutta nyt on edessä kylmin aika vuodesta. Yöpakkasista ei pitäisi kuitenkaan olla pelkoa ja lämpötila vastaa useimmiten kämäistä kesäkeliä Suomessa. Olemme hieman kärsimättömiä ja haluamme kovasti nähdä taimiemme kasvavan.Toivottavasti saamme auringonkukkia parvekkeelle kukkimaan!

Australialaisia talvimansikoita

Täällä on taas mansikkakausi. Nyt on saatavilla australialaista talvimansikkaa, joka tulee kauppoihin tuoreena ja maistuu makoisalta. Sovelsin Jamie Oliverin Nopeiden mangojuustokakkujen ohjetta ja tein nopean mansikkajälkiruoan. Mukista löytyy keksiä, mansikkaa ja juustokakun virkaa toimittaa tuorejuuston, kerman ja sokerin sekoitus.

Keksit on Cowboy cookies -ohjeella tehty ja edelleen ne ovat herkullisimpia keksejä mitä minä tiedän. Niissä on kaikkea mahdollista: kookosta, pähkinöitä, suklaata ja kaurahiutaleita. 

Vuoden lyhin päivä on ohitettu. Aivan kaamostunnelmaan emme täällä päässeet. Täällä on ollut kaunista talvisäätä. Sateisen jakson jälkeen aurinko on taas paistanut ja lämpötila on kohonnut päivällä yli 20 asteen. Suomessa taitaa olla kylmempää. Tosin ilmeisesti lisää sateita on taas tulossa. Näitä päiviä ja tällaisia talvikelejä osaa arvostaa (vasta?) sitten, kun olemme palanneet takaisin Suomeen.

Hetki ennen auringonlaskua, aurinko paistaa ja sataa vettä.

Hetki ennen auringonlaskua vuoden lyhyimpänä päivänä.

Herman the German Friendship cake

Minä sain Herman the German -ystävyyskakun alun. Viimeksi minulla on ollut tämän tyyppinen kakku tekeillä 1990-luvulla. Hermannia sekoitellaan ja ruokitaan reilun viikon verran, sitten se jaetaan osiin. Yhdestä osasta leivotaan itselle kakku ja loput osat jaetaan ystäville eteenpäin.

Tämä Hermanni oli herkullista! Paljon parempaa kuin mitä muistelin ysäriversion olleen. Ehkä resepti on kehittynyt vuosien varrella tai kyseessä ei silloin ollut saksalainen ystävyyskakku vaan suomalainen versio. Tähän kakkuun laitetaan makua tuomaan omenaa ja rusinoita, mutta ohjetta voi helposti muokata mieleisekseen.Tätä voisin tehdä uudelleenkin.

Hermanilla on omat nettisivut, joista voi katsoa hoito-ohjeet ja vinkkejä eri variaatioiden tekemiseen.

Mikäli Hermannin teko kiinnostaa, ohjeet juuren aloittamiseen löytyvät täältä: 

Herman the German friendshipcake starter

Haastan Johannan Herkkuja, hepeniä ja väkerryksiä -blogista kokeilemaan Hermannin tekoa. Juurta en pääse täältä asti tuomaan, mutta luotan Johannan kykyihin saada Hermannin juuri kuplimaan.

Southern Highlands

Kuningattaren syntymän kunniaksi saimme nauttia pitkästä viikonlopusta. Täällä on useimpien juhlapyhien kohdalla sellainen käytäntö että jos arkipyhä osuu viikonlopulle, niin se tuo korvataan seuraavana arkipäivänä. Eli esimerkiksi joulun osumista viikonlopulle ei tarvitse samalla tavalla surkutella kuin Suomessa. 

Lähdimme roadtripille Southern Highlandseille. Suuntasimme kohti Bowralin kaupunkia. Kaupungissa on pieni tulppaaneistaan kuuluisa puutarha, jossa ei ollut mitään nähtävää talvella. Pääsin vierailemaan Bowral Crafts käsityökaupassa, jonka myyjättäret olivat vähintään 80-vuotiaita. Ostin purkillisen punajuurirelissiä. Jostain syystä australialaiset rakastavat punajuurta ja sitä on tarjolla monessa muodossa. Punajuurirelissi voisi sopia esimerkiksi Aussi-tyylisten hampurilaisten täytteeksi.

Kaupunki oli viehttävä. Siellä näkyi paljon taivasta ja ympärillä siintäviä vuoria. Sää oli sopivan syksyinen, tuulista ja noin 17 astetta. Syyssää tuntui sopivan todella hyvin yhteen kaupungin luonteen kanssa. Ja ilmeisesti Bowralissa on kaunis ruska, vaikka nyt monet puut olivat jo lehtensä pudottaneet.

Gleben puistosta löytyi hieno patsas: Maija Poppanenhan se siinä on lentoon lähdössä! P.L. Travers asui Bowralissa lapsena 1900-luvun alkupuolella. Kaupunki arvelee olevansa Maija Poppasen synnyinpaikka. Puiston vieressä oli International Cricket Hall of Fame and Museum, mutta emme tiedä mitään kriketistä, joten tämä nähtävyys ei meitä kiinnostanut. Aina pitää miettiä, onko se nyt kriketti vai kroketti.

Lähdimme ajelemaan ylös päin kohti näköalapaikkoja. Hienoja lookout -paikkoja löytyy kiitettävän paljon. Maija Poppasen lisäksi reissun kohokohta oli maisemareitti maaseudun läpi. Pääsin ihastelemaan lehmiä, lampaita ja alpakoita. Minä olen aina innoissani, kun näen kohteen, jossa kasvaa villaa. Alpakat ovat aivan käsittämättömän söpöjä otuksia.

Kävimme myös Illawarra Fly Tree Top -kävelyllä. Se on 1,5 kilometrin reitti 20-30 metrin korkeudessa sademetsässä. Kävimme siellä nyt toista kertaa ja edelleen maisemat sykähdyttivät. Kiipesin lasten kanssa vielä ylimääräiset 102 porrasta päästäksemme Knights Tower -torniin, jossa pääsimme ihailemaan näköaloja 45 metrin korkeudessa.

Illawarra Fly Tree Top Adventures

Selvisimme kotiin ilman pahempia ruuhkia, vaikka sydneyläiset palasivat viikonlopun vietosta kaupunkiin samoihin aikoihin. Päiväretket ulos kaupungista ovat kyllä meidän perheen suosikkeja. Innostuimme jo miettimään pidempääkin roadtrippiä. Vielä maalaismummojen tekemä punajuurirelissi odottaa avaamista.

Bowral Craftista ostettu beetroot relish,.

Talvivarusteita downunder

Manly Beach

Yhden vuoden aikana en pääse tottumaan Sydneyn vuodenaikojen kirjoon, mutta totuttelemista tässä on kyllä ollut. Nyt kun talvi on virallisesti alkanut, tunnen olevani melkein jo voiton puolella. Suomen kesä on kovin lyhyt eli siis myös Australian talvi. Syksyn tulvat ja sateet ottivat koville. Viime viikkoina vallitseva sää on ollut noin 20 astetta päivisin. Pimeä tulee noin klo 17, mutta päivisin aurinko paistaa, joka lämmittää. Tämä on hyvin oleellista siltä kannalta, että aurinko lämmittää kotimme olohuoneen siedettävän lämpöiseksi. Makuuhuoneet ovat viileämmällä puolella eli niissä on kylmää ja kosteaa. 

Sähkölämmitys maksaa paljon ja talot ovat niin huterasti rakennettuja, että pysyvästi yli 20 asteen sisälämpötilasta en haaveile näin talvella. Aamulla ikkunoihin on kerääntynyt kosteutta ja on pakko tuulettaa, etteivät tavarat homehdu kaappeihin. Kokolattiamatto on siinä mielessä hyvä, että se tuntuu lämpimältä jalan alla myös tähän vuoden aikaan.

Onhan tässä tietenkin oma eksotiikkansakin, että käpertyy parin peiton alle kuumavesipullon kanssa, mutta erityisesti talojen rakentamisen suhteen tunnen suurta kansallisylpeyttä. Samalla tavalla kuin Scarlet O'Hara vannoi, että hän ei näe enää koskaan nälkää, niin minä vannon, että kunhan palaan Suomeen, minä en enää ikinä kärsi kylmästä sisätiloissa.

Manly Beach

Mutta on täällä tajuttoman kaunista myös talvella. Ja tämä viileähkö ilmasto on minulle kuitenkin ominaisempi kuin helle. Helteisinä päivinä on rankkaa kulkea isoja mäkiä ylös alas, vaikka matka ei olisikaan kilometreissä pitkä. Onneksi on Hop, Skip & Jump -bussi, joka kuljettaa meitä Manlyn alueella ilmaiseksi.

Laitoimme lasten kanssa parvekkeelle hieman siemeniä kasvamaan. Se auttoi kevätkylvöangstiin. Se oli taas yksi hieno oivallus, että sen sijaan että kärvistelen, kun en voi kasvattaa mitään, niin voin vaan yksinkertaisesti hommata tarvikkeet tänne ja ryhtyä hommiin. Jos paikalliset eläimet kiinnostuvat viljelyksistäni kovin paljon, niin sitten heitän harrastuksen nurkkaan. On ihana katsoa, kun lapset ovat aivan mielettömän innoissaan pienistä taimista ja he ovat aina iloisia, kun pääsevät kasteluhommiin,

Manly Wharf

En ottanut mukaan tänne pipoja, hanskoja tai kaulaliinoja, sillä olinhan tulossa Australiaan. Muutamana koleana ja tuulisena päivänä on saanut esimakua kylmistä talvipäivistä. Eihän siinä auttanut muu kuin käydä Sydneyn ainoassa H&M myymälässä sekä kaivella lankakorin sisältöä. Kaupoissa myynnissä olevat pipot ovat pääsääntöisesti akryyliä, joka ei ole mielestäni paras materiaali vaatetukseen.

Tein tyttärelleni isoäidinkolmiohuivin, josta tuli niin kiva, että olen ominut sen itselleni. Käytin huiviin jämälankoja, joten en saa tehtyä itselleni uutta vastaavaa. Lisäksi tyttäreni ei välitä käyttää huivia, vaikka hän sellaista toivoi. Olin unohtanut, kuinka kivan huivin isoäidinkolmiosta saa. Hyvä ohje löytyy esimerkiksi Kaikki se muu -blogista.

Otsatukan kolo on tyttäreni itsensä leikkaama. 4-vuotiaan stailausta.

Asettelin myös ompelukoneen esille ja ompelin parit perushousut. Koin suurta onnistumisen riemua, kun pystyin ompelmaan pari kangaspalaa yhteen niin, että niistä tuli ihan oikeat olohousut. En ole ommellut mitään ja varsinkaan vaatteita pitkään aikaan. Housujen kaavat otin kirjasta Siksakkia - Ompele lapselle käytetystä uutta (tekijä Langhelle May B).

Innostus housujen tekoon syntyi Spotlightin kangasvalikoiman äärellä. Sieltä löytyi kivoja supersankarikuoseja pojalleni. Turtleshousut ovat flanellia. Tein pojalleni myös Turtles-kaulahuivin, Minulla oli jämälankoina vihreää, valkoista ja oranssia. Siitä väriyhdistelmästä vain tuli ihan väkisin mutanttihuivi.Tyttäreni housut on tehty minulle päätyneestä collegekankaasta, joka on ollut ilman käyttötarkoitusta. 

On tässä vielä jotain talviaiheista tekeilläkin. Vallitseviin sääolosuhteisiin alkaa jo tottua ja kuiva aurinkoinen talvikeli muistuttaa suomalaista keskiverto kesäsäätä, elokuun kelejä. Lapseni ovat tottuneet taas käyttämään sukkia. Se teki aluksi tiukkaa, kun oli mennyt useampi kuukausi sandaaleissa. Kunpa pääsisin jo valittamaan ainaisesta aurinkorasvan levittämisestä sekä kuumuudesta.

Cowabunga ja Turtle Power!

Nukella on housut ja pikku äidillä on housut, molemmat minun tekemiä.