8. luukku: Joululeffoja

Lumiukko-piirretty on joulun ajan suosikkiohjelmani. Muistan vieläkin, kun näin ohjelman ensimmäisen kerran joskus 1980-luvulla. Silloinhan jouluaattona tuli vuoden parhaat lastenohjelmat. Nykyään valikoima on hieman runsaampi. Viime jouluna esitettiin ensimmäisen kerran Lumiukon jatko-osa eli Lumiukko ja lumikoira. Jossakin kiireen keskeellä katsoin ohjelman, mutta en ehtinyt keskittymään siihen lapsen intensiteetillä. Toivottavasti tulevana jouluna saan muodostettua paremman kuvan jatko-osasta.

Minun on vaikeaa vastustaa mitään lumiukko-aiheista, mutta jemmoistani löytyy "vain" lumiukko joulukalenteri, skräppäyspaperia ja ristipisto-ohjeita. Tietenkin minulla on myös dvd ja kirja parina eri versiona.

Lontoossa oli tarjolla lumiukkoa ja joulukoiraa monessa eri paikassa.

Telkkariin liittyviä joulumuistoja on minulla paljon. Joulutunnelmaan virittävät myös Rakkautta vain ja Elämä on ihanaa. Yksin kotona yksi, kaksi, kolme, neljä -leffat olen nähnyt lapsena. Silloin kun ei vielä arvosteltu niin kovin sanoin elokuvan mieletöntä väkivaltaa. Mahtaako niitä omille lapsille uskaltaa näyttääkään? Kakkososan kohtaukset jouluisessa New Yorkissa ovat jääneet mieleen. Sinne kun joskus pääsisi suurta joulukuusta ihailemaan.

Pikku naisia on yksi lempikirjoistani. Suosikkini Anna-sarjan ohella. En koe leffaa mitenkään erityisen jouluiseksi, mutta onhan siinä tunnelmallisia joulukohtauksia. Fanny ja Alexander kuuluu jouluun, mutta se myös ahdistaa. Koen isäpuolen rangaistukset kohtuuttomina ja välillä jätän ohjelman katsomatta, kun en halua ajatella kohtuuttoman ankaraa isäpuolta.

Reima Punanenä -piirretun englanninkielinen versio riemastuttaa sen vuoksi, että Robbie Williams toimii Rudolphin äänenä. Perheen jalokivessä on täydellinen amerikkalainen joulukoti. Se ei ole leffana mitenkään lempparini, vaikka pidän siitä nykyään enemmän kuin ensimmäisen katselukerran jälkeen. Mutta elokuva on niin kaunista katseltavaa!